- Viestejä
- 975
Ah ja Amen. Tämän tulisi olla mielestäni pakollinen luettava jokaiselle suomalaiselle urheilutoimittajalle tai muulle sellaiselle.
Rannikkoa on totisesti kummallisesti pidetty vuosikaudet jopa myyttisenä hahmona suomalaisessa koripallossa ja urheilumediassa laajemminkin -- "velho", "taikuri", "ainutlaatuiset koripalloaivot"... Lukematta Rannikosta kertovaa kirjaa luulisin, että erittäin nuorena annetut kovat näytöt, edelläkävijyys Suomi-kontekstissa euroammattilaisena, yleinen suomalaisen koripallokulttuurin ohuus sekä Rannikon persoona ovat saaneet tämän pienoisen "kuplan" aikaan. Totuuden nimissä samanlaisia "kuplia" on Suomessa paljon muitakin, eikä pelkästään urheilusektorilla.
Rannikko tosiaan kuului hetkellisesti ihan Euroopan mielenkiintoisimpiin, sanotaanko toisen rivin, pelinrakentajiin, mutta eipä tuo hänen parhaiden kausiensa Ljubljanan joukkue lopulta mikään timanttisen kova ollut: Euroopan Top-20 porukka. Samaa sarjaa siis tai jopa huonompi mielestäni kuin se Teneriffa, jossa Salin pelasi parhaat vuotensa taistellen jatkuvasti ACB:n ja Mestareiden liigan välieräpaikoista. Toisaalta Rannikolla taisi olla kyllä ovi jollain tapaa auki tuonne Euroopan aivan absoluuttiselle huipulle, mutta tällaisia pelaajia maailmassa tietysti riittää muitakin.
Maxhuni on mielestäni ottanut teoreettisesta potentiaalistaan hurjasti irti ja tässä mielessä, ehkäpä Salinin kanssa, harvinainen suomalaispelaaja. Absoluuttista ammattilaistasoa katsellessa ottaisin kuitenkin huomioon, että Maxhuni näyttäisi olevan jähmettynyt edustamaan tuollaisia Euroopan noin Top-70-90 joukkueita. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut, mutta hän näyttäisi olevan sellainen pelaaja Euroopan korismarkkinoilla, joka otetaan mielellään tuonne isojen liigojen alakastin ja pienempien budjettien joukkueisiin -- hyvinä heittopäivinä Maxhuni pystyy nimittäin fasilitoimaan yllättäviäkin voittoja, mutta yleistaso ei hänellä ole sellainen, että isojen liigojen pudotuspelitason porukat olisivat hänestä kovin kiinnostuneita. En tällä hetkellä näe, että tähän tulisi tulevaisuudessa suurta muutosta, puolustuspään rajoitteet vaikuttavat vain liian suurilta. Pahoin pelkään, että hänen parhaaksi kaudekseen seuratasolla tulee jäämään toissakautinen Le Portelin-riveissä, joka oli äärimmäisen hieno ja onnistunut kausi häneltä.
Suomen takamiestilanteen suhteelliseen heikkouteen mielestäni vaikuttaa eniten se, että todella moni eurooppalainen maa luottaa pelinrakennuksessa nykyään yhdysvaltalaiseen osaamiseen. Näin ei ollut samoissa määrin Rannikon kultavuosina, joten vertailua on turha tehdä menneisyyteen päin liikaa. Jos montenegrot, bulgariat, espanjat, georgiat, puolat ja kroatiat pitäisivät eurooppalaisen linjan yhtenäisenä, niin Suomen takamiestilanne Maxhunin johdolla olisi tänä päivänä huomattavasti valoisampi -- Maxhuni luuttuaisi lattiaa vaikkapa nykyisillä Georgian ja Puolan ei-yhdysvaltalaisilla takamiehillä.
Kilpailutilanne varsinkin takalinjoilla on Euroopassa paljon kovempi nyt kuin parikymmentä vuotta sitten ja tämä on hyvä pitää mielessä. Mutta vaikka kilpailu ei olekaan kaikessa mielessä aivan reilua eurokoriksessa nykyään, niin tästä on mielestäni turha liikaa valittaa. Standardit on yksinkertaisesti asetettava uudelleen, aivan kuten monella muullakin elämänalueella nykyään.
Viimeksi muokattu:
