Koripallo.com

Susijengi EM-kotikisoissa 2025

Seppälä on itselleni ollut toiseksi positiivisin yllätys näissä valmistavissa otteluissa. Ei toki mitään supersuorituksia mutta hyvin varmaa pelaamista ja ainakin näissä valmistavissa peleissä tempokin on tuntunut vielä sopivalta. Ja ehkä takataskussa on vielä ratkaisukolmonenkin vaikka reppuselkään ei joukkue kiipeäisikään. Positiivisin yllätys on ollut Markkasen huippukunto. Toki Little kisajoukkueessa on myös, toivottavasti tulevassa Puola-pelissä hän voi näyttää epäilijöilleen (joihin itsekin jo vähän lukeudun). Näin ei tuntuisi ihan kausikortilta paikka kisajoukkueeseen.

Siihen on varmasti ihan pelilliset syynsä miksi Little ei ole omissa joukkueissaan pelannut takamiehenä käytännössä koko jenkeissä oloaikanaan. Pari viime vuotta toki vähemmällä roolilla ylipäätään mutta ei hän myöskään takamiehenä pelannut Sunrise Academyssäkään. Maajoukkueessa kakkospointin paikka on kuitenkin ilmeisesti helpompi kun etua ei takamiehenä tarvitse luoda. Näissä karsinnoissa Markkasen mukanaolo luo jo riittävät edut Suomen hyökkäykseen.
 
Siihen on varmasti ihan pelilliset syynsä miksi Little ei ole omissa joukkueissaan pelannut takamiehenä käytännössä koko jenkeissä oloaikanaan.

Niin, NCAA:ssa eivät paina mitkään koripallon ulkopuoliset tekijät, joilla koti-Suomessa pääsee maajoukkueesen asti. Valmentajilla on järjettömät voittopaineet ja tulosvastuut, joten ne pelaavat jotka osaavat.

Ei se sattumaa ole, että Lauri Markkanen oli ekasta päivästä lähtien huippuyliopiston aloitusviisikossa ja ykkösoptiona.
 
Kahden pelatun valmistavan pelin perusteella Little voi mielestäni tuoda EM-kisoihin ok-tason takakentän puolustusta ja arvokasta syöttövoimaa. Menetykset ja korinteko kuitenkin huolettavat ja huolettavatpa vaan sitä enemmän, mitä pidemmälle Suomen kulkua turnauksessa ajattelee.

Siinä mielessä tilanne on ikävä, että Littlen voisi helposti nähdä olevan tällä hetkellä aivan erilaisessa tilanteessa uransa ja pelitaitojensa kanssa. Itse en ole missään vaiheessa ollut samaa mieltä Suomen eturivin koripalloasiantuntijoiden kanssa hänen potentiaalistaan, mutta kyllä kai pessimistisimmätkin meistä olettivat vuoden 2022 EM-kisojen jälkeen, että Little olisi ottanut näihin tuleviin EM-kisoihin mennessä Suomen takakentän haltuunsa, tehnyt siitä EM-tasolla uskottavan ja pelaisi NCAA:ssa hyvässä joukkueessa vakaassa roolissa. Jos meillä tuollainen Little olisi nyt vuonna 2025, niin olisin huomattavasti optimistisempi Suomen mahdollisuuksista todennäköisessä R16-vaiheessa tulevissa EM-kisoissa.

Urheilijalle peiliin katsomisen taito ei välttämättä ole aina se kaikkien tarpeellisin, mutta väkisinkin tässä case-Littlessä tulee mieleen, että osittain tähän nykytilanteeseen on johtanut täydellinen kyvyttömyys itsearviointiin. Baylor-valinta, NBA-kommentit, hyökkäystaitojen kehittymisen pysähdys sekä allaolevan lehtijutun sitaatit ainakin antavat ymmärtää, että nuoren miehen vahvuuksiin ei kuulu raan todellisuuskuvan muodostaminen ja siihen sopeutuminen.

Utahissa hän (Little) aloitti kauden aloitusviisikossa, kunnes joulukuussa tuli kolme perättäistä sysimustaa peliä, vastustajina Florida A&M, Iowa ja Baylor.

Näissä otteluissa Little laittoi ilmoille yhteensä 23 pelitilanneheittoa. Sisään meni yksi.

– Mulla meni omasta mielestä tosi hyvin siihen asti, ja sitten tuli puolitoista peliä, ettei heitto vaan uponnut. Ja sitten päävalmentaja reagoi tähän asiaan ja sanoi, että pari peliä kokeillaan jotain uutta, Little kertoo.

Little putosi aloitusviisikosta. Hänen peliaikansa ailahteli.

– Se oli vaikea tilanne mun mielestä. Jopa itselleni. Mä en oikein ymmärtänyt sitä vaihtoa enkä koko tilannetta, mutta sitten samaan aikaan luotin siihen, että valmentaja tekee mitä valmentaja päättää tehdä.


Ensinnäkin, noista kolmesta sysimustasta heittopelistä ei oikein millään logiikalla saa tiivistettyä puolentoista pelin mittaista heikkoa hetkeä. Ja vaikka saisikin, niin ellei nimesi ole Samu Adler, tuo 1/23 heittotarkkuus itsessään - millä aikavälillä tahansa -- luulisi herättelevän, herättelevän paljon. En itse pysty ymmärtämään, miten tuolla tasolla pelaava pelaaja ei voi ymmärtää, että tuollaisen rupeaman jälkeen penkki kutsuu voittoja tavoittelevassa koripallojoukkueessa. Pahintahan tuossa jaksossa oli, että siinä kolmannessa pelissä Little heitti kaikkein huonoiten (0/9) ex-joukkuettaan Bayloria vastaan. Tuo peli oli myös Utahin ja Craig Smithin historian ensimmäinen B12-peli ja koko Utahin koripallo-organisaatiolle tärkeä uskottavuustesti. Testi epäonnistui pahasti. Maailmassa ei ole sellaista koripallovalmentajaa, ei edes suomalaista, joka olisi antanut Littlen hääräillä Utahin aloitusviisikossa kaiken tuon jälkeen.

 
Viimeksi muokattu:
Tässä näkyy erinomaisesti se, mikä koko kuviossa on vikana.

Ensin Little nostetaan täysin ennenaikaisesti maajoukkueeseen ties mistä syystä. Sitten häntä roikutetaan mukana kisoissa ja karsinnoissa, vaikka esitykset ovat onnettomia.

Ja kas! Yhtäkkiä kaveri onkin "maajoukkueveteraani", jota ei oikein enää voi tiputtaa poiskaan, koska "tuntee pelitavan" ja muuta diibadaabaa.

Voinemme siis todeta, että Miro Little sai pysyvän kausikortin maajoukkueeseen sillä hetkellä, kun hänet ensimmäisen kerran sinne nostettiin.
Vai olisiko kenties kun Littlen äiti aloitti Suomen Koripalloliiton toimitusjohtajana. Juuri samaisena vuonna oli Miron debyytti
 
Jos jotain rasistista siis on sanottu.. Siellä oli käsirysyä jo pelinaikanakin ja varsinkin Nkamhoua jäi yhden blokkinsa jälkeen vielä meuhkaamaan maassa olevalle Puolalaiselle.
Muistan sen, mutta itse epäilen, että se olisi voinut olla juuri se teko joka sai puolalaispelaajan tunteet kiehahtamaan siihen pisteeseen, että puolalainen sanoi jotain todella tyhmää vai oliko se jokin donkki pelaajan naamalle ja Olli tuijotti kaatunutta pelaajaa jonkun aikaa. Ajattelin, että tuleeko teku.

Minusta näytti siltä, että puolalainen sanoi asiansa (jos sanoi yhtään mitään) kättelyn aikana. Se on ainakin lähes varmaa, ettei Olli Jantuselle suuttunut, kun häntä tönäisi. Molemmat Mikke ja Olli on kuitenkin aika rauhallisia personallisuuksiltaan.
 
Nkamhoualla taisi olla suunsoittoa myös Loydin kanssa siinä yhdessä vaparitilanteessa. Missä on nyt Seiskan toimittajat kun niitä kaivataan?!
Jääkiekkokaukaloissa. Koris ei suomessa tunnetusta kiinnosta mediaa, edes Seiskaa (paitsi ne Tuovin ja Piritan hommat). No isojen arvokisojen kynnyksellä tulee aina jotain juttua, mutta koripallosta voisi uutisoida hieman useamminkin.
 
Vai olisiko kenties kun Littlen äiti aloitti Suomen Koripalloliiton toimitusjohtajana. Juuri samaisena vuonna oli Miron debyytti
Väsynyttä juttua alkaa olla jo. Littlen äitillä on varmaan vaikutusvaltaa myös Baylorin yliopistoon, kun sinne pääsi (kun ura oli vielä nosteessa ja vaikutti lupaavalta). Vai halusiko Baylor myös päästä Suomen koripalloliiton suosioon ja suhteilla Miro sinne otettiin?

Pitäisi vaan jättää tällaset heitot omaan arvoonsa, mutta sen verran pitkään on nää ala-arvoiset heitot jatkunut nyt, että jotain joutuu kommentoimaan...
 
Little oli viimeisenä HBA-vuonnaan jo aika pitelemätön 1A-divarissa ja hänen ensiesiintymisensä maajoukkueessa olivat hyvinkin lupauksia herättäviä. Ei hänen nousunsa maajoukkueeseen varmastikaan yllättänyt ketään. Hänen nykykuntonsa ei vie häneltä pois hänen aikaisempia tekojaan, mutta kieltämättä se nykykunto on aika surkea. Luulen, että hänet valitaan joukkueeseen silti ennen Kantosta. Saman luulen pätevän myös Muuriseen, vaikka en tästä valmistautumisesta häntä haluaisikaan palkita.
 
Jep. Little oli ns. superlupaus joka sai paikan maajoukkueessa potentiaalinsa vuoksi. Ei mitenkään ennenkuulumatonta Suomen ympyröissäkään. Littlen kehitys ei vaan syystä tai toisesta jatkunut samanlaisena ja nyt voidaan tietenkin lähteä kyseenalaistamaan miehen paikkaa maajoukkueessa, mutta ei nyt viitsitä leikkiä, että siellä olisi jonoksi asti parempia pelimiehiä takakentälle.
 
Jep. Little oli ns. superlupaus joka sai paikan maajoukkueessa potentiaalinsa vuoksi. Ei mitenkään ennenkuulumatonta Suomen ympyröissäkään.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ns. superlupauksia nostetaan välillä kokeilemaan maajoukkueessa. (Kts. esim. tapaus Miikka Mjyurinen.)

Ongelma tässä vain on se, että:

1) Miro Little ei ole koskaan ollut superlupaus. Surkeatasoisessa 1A-divarissa pärjäämisen nostaminen perusteluksi on täysi vitsi. Korisliigassa pärjääminen olisi ollut jo vähän parempi indikaattori.

2) Maajoukkueesta pitää voida myös pudota, jos otteet kentällä tekevät selväksi, että miesten kv-taso on vielä kaukana. Pieni näpäytys on välillä myös hyväksi nuorelle pelaajalle, joka on vuosia saanut kuulla perusteettomasti joka tuutista olevansa Suomen koripallon seuraava keulakuva. Jos asenne on kunnossa, seurauksena pettymyksestä voi olla kovaa työntekoa, kehittymistä ja nousu takaisin jengiin.
 
Little oli viimeisenä HBA-vuonnaan jo aika pitelemätön 1A-divarissa ja hänen ensiesiintymisensä maajoukkueessa olivat hyvinkin lupauksia herättäviä. Ei hänen nousunsa maajoukkueeseen varmastikaan yllättänyt ketään. Hänen nykykuntonsa ei vie häneltä pois hänen aikaisempia tekojaan, mutta kieltämättä se nykykunto on aika surkea. Luulen, että hänet valitaan joukkueeseen silti ennen Kantosta. Saman luulen pätevän myös Muuriseen, vaikka en tästä valmistautumisesta häntä haluaisikaan palkita.
Aika pitelemätön surkeassa 1A divarissa ja surkeassa hba joukkueessa.
 
En itse pysty ymmärtämään, miten tuolla tasolla pelaava pelaaja ei voi ymmärtää, että tuollaisen rupeaman jälkeen penkki kutsuu voittoja tavoittelevassa koripallojoukkueessa.

Maailmassa ei ole sellaista koripallovalmentajaa, ei edes suomalaista, joka olisi antanut Littlen hääräillä Utahin aloitusviisikossa kaiken tuon jälkeen.
Eihän tällaista tapahdu tai vähintään se on aivan uskomattoman harvinaista. Siis että joukkueeseen on hankittu profiiliostoksena avaukseen pelaaja, joka treenaa koko harjoituskauden siinä roolissa, pelaa kymmenkunta kauden ensimmäistä matsia siinä roolissa, pelaa siinä hyvin ja joukkue voittaa... ja sitten kolmen henkilökohtaisesti heikon (joista joukkue voittaa yhden matsin 30 pinnalla) pelin jälkeen tällainen "hääräily" loppuu ja tämä olisi jokin universaali totuus.

Eikä varmasti Utahinkaan valkku päätöstään pelkästään noiden otteluiden perusteella tehnyt, vaan oli useamman kuukauden aikana tullut johtopäätökseen, että Mirolla ei riitä.

Tai sitten voi kertoa esimerkkejä tuollaisista tapauksista, joita oletettavasti löytyy kasamäärin, jos yksikään valmentaja koko maailmassa ei salli tuollaista kolmen pelin "hääräilyä".

***

Nämä nepotismisyytökset ovat sitten taas todella alhaisia.
 
Little on kokenut. Hän on nopea ensimmäisellä 20 metrillä ja hän ponnistaa korkealle. Hän kykenee pallonriistoihin. Lisäksi hänen pelinumeronsa on 1.
 
En allekirjoita kaikkea tätä eri postaajien Little-kritiikkiä, mutta siltä se näyttää, että ei hän hirveästi ole kehittynyt odotuksiin nähden. Hänen kolmen pisteen heittonsa on mielestäni paljon parempi kuin se oli joitain vuosia sitten ja mielestäni hän tekee enemmän hyviä päätöksiä kentällä kuin ennen sekä puolustajana hän on ihan hyvä. Hyvä levypallopelaaja, kun huomioidaan mitä pelipaikkaa hän pelaa. Olen samaa mieltä siitä kuin jotkut muutkin, ettei selvästi parempia pelaajia ole tarjolla, joten ihan hyvin Littlen voi valita kisajoukkueeseen.

Littlellä ei taida olla montaa vuotta NCAA-uraa jäljellä ja kun se loppuu, niin muutama vuosi Euroopassa, toivottavasti isossa roolissa voisi tehdä Littlelle hyvää. On mielenkiintoista nähdä, että mihin hänen tiensä johtaa NCAA-uran jälkeen. Toivon, että Little osaa luovuttaa NBA-haaveidensa suhteen ja ei mene johonkin G-Liigaan, koska olisi kiva nähdä Little maajoukkueen talven karsintapeleissä ja seurata, että tuleeko sitä kehitystä.
 
1) Miro Little ei ole koskaan ollut superlupaus. Surkeatasoisessa 1A-divarissa pärjäämisen nostaminen perusteluksi on täysi vitsi. Korisliigassa pärjääminen olisi ollut jo vähän parempi indikaattori.
Kyllä Little suomalaisittain oli superlupaus. Oli rankattu suht korkealle erilaisilla listoilla ja isot koulut kilpailivat hänestä. Tainnut tyyliin vain Laurilla ennen häntä ja Muurisella jälkeen olla samanlaista kysyntää NCAA:sta. Nyt jälkikäteen on tietty hienoa sanoa, että on aina tiennyt ettei siitä mitään tule. Itselläni oli selvästi liian kovat luulot Littlen kyvyistä ja siitä löytyy kyllä musta valkoisella, mutta ei nyt jakseta leikkiä että pelkästään Susijengin valmennus näki jotain mitä kukaan muu ei.

2) Maajoukkueesta pitää voida myös pudota, jos otteet kentällä tekevät selväksi, että miesten kv-taso on vielä kaukana.
Ehdottoman samaa mieltä, mutta ei tässä nyt edelleenkään mielestäni olla siinä tilanteessa, että Littlellä on joku perustelematon kausikortti maajoukkueeseen, vaikka parempia pelureita olisi jonoksi asti.

Nämä nepotismisyytökset ovat sitten taas todella alhaisia.
Tämä. Todella raskasta vänkäämistä.
 
Kyllä Little suomalaisittain oli superlupaus. Oli rankattu suht korkealle erilaisilla listoilla ja isot koulut kilpailivat hänestä. Tainnut tyyliin vain Laurilla ennen häntä ja Muurisella jälkeen olla samanlaista kysyntää NCAA:sta. Nyt jälkikäteen on tietty hienoa sanoa, että on aina tiennyt ettei siitä mitään tule. Itselläni oli selvästi liian kovat luulot Littlen kyvyistä ja siitä löytyy kyllä musta valkoisella, mutta ei nyt jakseta leikkiä että pelkästään Susijengin valmennus näki jotain mitä kukaan muu ei.


Ehdottoman samaa mieltä, mutta ei tässä nyt edelleenkään mielestäni olla siinä tilanteessa, että Littlellä on joku perustelematon kausikortti maajoukkueeseen, vaikka parempia pelureita olisi jonoksi asti.


Tämä. Todella raskasta vänkäämistä.
Tuo on varmasti aina sellaista tasapainottelua nuoren pelaajan kohdalla (mitä Miro 21-vuotiaana todellakin vielä on, vaikka on maajoukkueessa jo kauan mukana ollut), että miten pitkään on hyvä antaa sitä luottoa, vaikka otteet olisivat vähän sitä sun tätä, ja missä vaiheessa sitten voisi olla parempi todeta, että pidetäänpä paussi ja palataan asiaa, kun peli taas sujuu paremmin. Paljon vaikuttaa varmasti pelaajan luonnekin siihen, mikä itse kullekin olisi se paras ratkaisu.

Mutta toisinaan tuntuu, että koska Suomessa kuitenkin noita missään vaiheessa uraa huippulahjakkaiksi luettavia pelaajia tulee kohtuu vähän isompiin korismaihin verrattuna, vähän herkemmin sitä huonoa pelivirettä katsotaan pitempäänkin läpi sormien siinä toivossa, että kyllä se siitä taas alkaa sujua, kun luottoa tulee. Jossain tilanteessa ja jollekin pelaajalle voisi ehkä olla jopa parempi se herätys, että "hei, nyt ei ole todella pitkään aikaan taso ollut sitä, mitä sen pitäisi olla, ja mitä odotetaan, joten pidetääs paussi ja palataan asiaan, kun peli taas sujuu".

No, onneksi en ole itse tekemässä noita ratkaisuja - pieleen ne todenäköisesti menisivät. Ja toivotaan, että Tuovi ja co. tietävät, mitä tekevät, ja tämä toimintamalli on se Miron kannalta paras, ja se jolla vielä joskus pääsee edes lähelle sitä tasoa, mihin potentiaalia ainakin jokunen vuosi sitten näytti löytyvän. Ja tottahan se on, että ei siellä perässä jonoksi asti niitä parempia ole.

Kuten aiemmin taisin kommentoida, itse ottaisin Miron tämänhetkisten otteiden valossa ehkä mieluummin Kantosen mukaan. Ei siksi, että Kantonen olisi mielestäni parempi pointti, vaan siksi, että pystyisi monipuolisuudellaan paikkaamaan aika montaa pelaajaa tarvittaessa, ja hoitaisi hommansa turhia hötkyilemättä silloin, kun kentälle pääsisi. Toki tämä vaatisi sitä, että Seppälä sitten kakkospointtina pelaisi siellä osaamisensa ylärajoilla. Puolaa vastaan peli kuitenkin sen hetken kun Kantonen oli kentällä, toimi itse asiassa todella hyvän näköisesti ilman varsinaista pointtia. Toki Puola ei ole se oikea mittari EM-tavoitteisiin nähden.... Että suo siellä, vetelä täällä.
 
Rytminvaihdoksena maksettu mainos:

NBA-tuokion "Susijengituokiossa" syksyllä 2022 vieraana oli Mane Anhava ja jaksossa ei käsitelty vuoden 2022 kisoja, joten jakso on edelleen yhtä ajankohtainen. => Linkki jaksoon.

Jakson lopussa laskeskeltiin Suomen miesten koripallomaajoukkueen ikäjakaumaa eri kisoissa ja pohdittiin parhaassa iässä (26-30-v.) olevien pelaajien lukumääriä ja roolituksia. Syksyllä 2022 koottu taulukko löytyy täältä. Tärkeimpänä havaintona syksyllä 2022 oli se, että Suomen maajoukkueen ikärakenne osuisi parhaiten lankulle vuoden 2025 EM-kisoissa.

1755592367283.png


Joku voisikin väittää, että jos Suomen miesten koripallomaajoukkue meinaa joskus menestyä arvokisoissa, se hetki olisi nyt!

(Kunpa vain joukkueen takakenttä olisi edes hieman vahvempi...)
 
Rytminvaihdoksena maksettu mainos:

NBA-tuokion "Susijengituokiossa" syksyllä 2022 vieraana oli Mane Anhava ja jaksossa ei käsitelty vuoden 2022 kisoja, joten jakso on edelleen yhtä ajankohtainen. => Linkki jaksoon.

Jakson lopussa laskeskeltiin Suomen miesten koripallomaajoukkueen ikäjakaumaa eri kisoissa ja pohdittiin parhaassa iässä (26-30-v.) olevien pelaajien lukumääriä ja roolituksia. Syksyllä 2022 koottu taulukko löytyy täältä. Tärkeimpänä havaintona syksyllä 2022 oli se, että Suomen maajoukkueen ikärakenne osuisi parhaiten lankulle vuoden 2025 EM-kisoissa.

katso liitettä 5047

Joku voisikin väittää, että jos Suomen miesten koripallomaajoukkue meinaa joskus menestyä arvokisoissa, se hetki olisi nyt!

(Kunpa vain joukkueen takakenttä olisi edes hieman vahvempi...)
Hmm. Tätä johtopäätöstä saattaa tosin sotkea hieman nuori herra Mjyurisen astuminen estradille. Itse ajattelisin, että nuo vuoden 2027 MM-kisat (ja miksei LA:n Olympialaiset) voisivat olla näillä näkymin se paras näytönpaikka. MM-kisoihinkin pitäisi toki ensiksi selvitä, joka ei mikään itsestäänselvyys todellakaan ole.

Ehkä tuokion pojat voisivat miettiä jatko-osan laatimista tälle jaksolle? Ja jos satunnaisen kuuntelijan toivomus otetaan huomioon, niin uskottavamman tällaisesta ennustuksesta tekisi, jos myös kilpailijamaiden profiileja mallinnettaisiin tuossa Suomen rinnalla.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Takaisin
Ylös