Itseäni jäi mietityttämään ainakin muutama asia. Täällä lie asiantuntemusta valaista näitä ainakin jossakin määrin.
Niin on mutta ne pysyy hiljaa. Harva asioista todella tietävä on halukas niitä valottamaan.
Missä määrin Tarmo oli omana aikanaan poikkeuksellisen kehnosti johdettu seura ja missä määrin tuo oli enemmän tai vähemmän normaalia toimintaa tuohon aikaan? Noinko tomppelilla tavalla joukkueet ovat tuon jälkeenkin kaatuneet?
Aina välillä jotakin joukkuetta johdetaan kuin uskottaisiin Korisliigamenestyksen tuovan tuloja (lainalla tehtyjen) panostusten katteeksi, kun oikeampaa olisi panostaa kuhunkin kauteen senhetkisen varainhankinnan resurssien puitteissa ja menestyksen myötä myydä enemmän sponsorointimahdollisuuksia laajemmalle "ystäväpiirille".
Väittäisin, että koripalloseuran toimintana dokumentissa nähty meno ei ole 2K-luvulla mitenkään tavatonta. Tarmolle sattui tuohon kauteen vähän useampi toisiaan vahvistava valinta. Seurauksena kahdeksas sija runkosarjassa ja putoaminen 3-0 Hongalle, joka voitti mestaruuden. Ensimmäinen peli ratkesi muuten pisteen erolla, eivätkä loputkaan mitään blow outeja olleet. Seuraavana vuonna oli eri valmentaja, sama kakkos valmentaja ja taisi kolme pelaajaa pysyä samoina. Tuloksena 7. sija ja 3-2 tappio puolivälierissä ToPolle. Ei siis edes konkurssia, vaikka meno oli niin "hulvatonta".
Taitaa ollaa niin, että puhumme Tarmosta lähinnä siksi, että Tarmo päästi kamerat keskuuteensa.
Vieläkö tänä päivänä tulee tarjolle "kamerunin maajoukkuepelaajia serkkuineen"? Paljoahan noita ei Korisliigassa näy, mutta tuleeko tyrkylle, tai mikä on tilanne alemmissa sarjoissa?
Itse olen elänyt kuvitelmassa, että nykyisin Eurooppaan tulevat pelaajat tulee aika amattimaisella asenteella ja seuratkin toimii jotakuinkin samalla levelillä. Pelaajat tulee ensisijaisesti pelaamaan ja seurat hoitaa niille pesukoneet ja telkkarit ihan lähtökohtaisesti ja nikottelematta.
Jatka, hyvä keskustelukollega siellä kuviteellisen kilven päällä, sillä todellisuus voisi kuitenkin hämmästyttää. ;-)
Pelaajat tulevat toki ammattimaisemmalla asenteella kuin jotkut joskus mutta asennekaan ei auta jos valmiudet eivät ole kehittyneet. Moni yliopistokoripalloilija on huolehdittu niin hyvin, ettei itsekseen elämisestä tule yhtäkkiä juuri mitään. Minäs vuonna se Vilpaan sentteri laihtui lähes rasvattomasta kehostaan kymmenisen kiloa lähetettyään kaiken irtisaamansa rahan kotiin. Samaiset vesseli huvittivat Pyrintöläisiä asioimassa hallin buffassa juuri ennen peliä tankatakseen huoltoasemasämpylöitä edullisempaa energiaa.
Ei kai Korisliiga tai koripallo suomessa kenellekään mikään business ole. Jokunen saa lajista elannon mutta rahoitus tukeutuu sponsorointiin, jonka palautekerroin on joko negatiivinen tai perusteltavissa välillisin vaikutuksin. Urheilu on resurssikilpailua, toiset heittää kolmosia toiset eurosia. Mutta kyllä niitä oravannahkakauppaa tekeviä on edelleen toiminnassa ja pesukoneita kannetaan ja asennetaan kuka mitenkin. Joku on saattanut ehdä majoitussopimukset alan yritysten kanssa (sposoroimassa) mutta laskujen maksamisen kanssa on joskus "hitautta".
Kiitos kuitenkin Lari Kankaalle ideasta tuottaa televisiosarja koripallojoukkueen menestyksestä. Jos idea olisi alkuperäisen kaltaisena toteutunut, meilläkin olisi parempi kuva siitä miten Tarmo on menestynyt. Nythän jäi vähän se kuva, että peli meni puihin. Tämä lopulta kasattu dokumentti ei tainnut mitenkään dokumentoida kauden koripallollisia tuloksia.
