WU20 EM-kisat 2023

[tikola]

....mielestäni joukkueen kokoonpanon rakentaminen on paljon monimutkaisempi prosessi ja vaatii ihan oikeasti täysipäiväistä työtä. Pitäisi olla hyvä keskusteluyhteys jokaiseen joukkueeseen, niin valmentajiin kuin pelaajistoon. Pitäisi nähdä todella paljon pelejä, että ylipäätään tietää mitä on tarjolla. Siihen päälle pitäisi olla selkeä pelikirja, jolla kansainvälisissä peleissä ja turnauksissa pärjää.

Tämä olisi nyt nuorisomaajoukkuethreadin keskusteluaihe, mutta kun en osaa lainata täältä toiseen threadiin. Tämä sama teema koskee myös poikajoukkueita.

Mikä on oikeasti nuorten maajoukkuevalmentajien ajankäyttömahdollisuus tähän hommaan? Saavatko he palkan tuosta hommasta vain leirien ja turnausten aikana vai onko heillä mahdollisuus palkkaa vastaan myös harrastaa pelaajatarkkailua? Poikapuolta seuranneena sanosin, että minulle maajoukkuevalmentajien näkyminen peleissä on todella harvinaisuus, elleivät sitten ole osa pelaavaa staffia. Eli minusta koripalloliiton vinkkelistä ei näy isommin pelaajatarkkailua kentän laidalla nuorten sarjoissa. Ja sama pätee näin aktiivistriimaajana - en näe striimin ostaneissa porukoissa kyllä liiton/maajoukkueen piireissä pyöriviä nimiä vaan ihan mummoja, kummeja ja vanhempia.

En allekirjoittaisi täällä paljon heiteltyä lausetta, että "valmennus ei olisi joukkueen tasolla". Minusta näyttää enemmän, että "valmennuksen sitoutuminen/innostus ei ole joukkueen pelaajien tasolla", eli pelaajat tekevät sitä omasta intohimostaan - valmentajat ehkä enemmän palkkaa vastaan. Ja sitten ollaan niissä liiton resursseissa ja niiden tehokkaimmassa käytössä.

Heitän taas kerran sen kilpailevan liiton, jota meidän perheessä tunnetaan, eli ringeten. Siellä maajoukkuevalmentajien aktiivisuus normisarjan aikana kentän laidalla on ihan eri lailla näkyvää kuin koriksessa. Eli minusta näyttää, että nuorten korismaajoukkue on enemmän askeleita ammattivalmentajien uralla, kuin todellinen intohimo kehittää jotain yksittäistä ikäluokkaa. Ollaan siis sen äärellä, että koriksessa operoidaan kuten ammattiurheilussa ehkä kuuluukin, mutta resurssit/prosessit eivät sitten ole jääkiekon tasoisia vaan valmennus näyttäytyy meille katsojille jotenkin puolivillaisena askeleena valmennusuralla.

En tunne korisliiton resursointia, mutta jos ulkopuolisen silmin katsoo, niin jääkiekko on todennäköisesti resusoitu siten, että ainakin vanhempien nuorisojoukkueiden valmennus saa tarpeeksi aikaa ja resursseja. Korista epäilen vahvasti, että siellä ei niin paljoa rahaa liiku ja se hyvältä näyttävä ringettetouhu on ihan pelkkää yksittäisten ihmisten talkoointohimoa.

 

[KariPallo69]

Mahtoiko Liettualla olla vuotta nuorempi ikäluokka vai mikä selittää noin heikot esitykset?

Enpä ollut tuota miettinyt, pakko oli kurkistaa mitä FIBAn sivut sanoo:

Nyt on pelattu 5 peliä, yhteensä 1000min peliaikaa (pyöristykset heittää minuutit lukemaan 1001). Alla kuinka monta pelaajaa on per ikäluokka ja montako minuuttia kullekin ikäluokalle on jaettu ja keskimäärin minuutit per pelaaja:

6x 2005 / 444 / 74
1x 2004 / 117 / 117
5x 2003 / 440 / 88

Ei mitään räikeää poikkeamaa. Oudosti kahtia jakautunut joukkue 2005 ja 2003 syntyneiden kesken, poikkeuksena tuo yksi 2004 syntynyt välissä. Pieni painotus 2003 ikäluokassa, mutta silti aika tasan mennyt. Heitä vaanii nyt putoamispeikko. Eipä se tuolle 2003 ikäluokalle mitään merkitse, mutta noi muut varmaan haluais säilyä!

 

[Sakarinoko]

Täytyy kyllä ihmetellä Suomen puolustuspeliä. Apuja ei tullut oikein missään tilanteessa. Ikään kuin ei koskaan olisi kuultu heikon puolen puolustuliikkumisesta. Oli aivan uskomatonta seurata kun pelaajat puolustustivat selkä päin palloa ja jos vastustaja pääsi puolustajalta karkuun, ei tullut apua. Syla ei ollut muiden tapaan kovin aktiivinen puolustuksessa, mutta mielestäni hyökkäyspäässä on tullu turnauksen aikana kovuutta ja itseluottamusta. Syla loisti lopussa ja osittain siitä syystä Suomi varmisti EM-kisapaikan. Ennen ottelua laskeskelin, että voi jopa B-sarja kutsua. Valmennuksesta voin sen verran sanoa, etteivät reagoineet mihinkään.

 

[KariPallo69]

Aivan läpipaska esitys. Ei siitä pääse yhtään mihinkään. Hyvä että tuli voitto, mutta tosiasiat on sanottava. Jos Suomen joukkueessa on 3-4 pelaajaa naisten maajoukkueringistä ja peli on tämän näköistä, niin huolestuttaa.

EU-virheistä jälkimmäinen oli selvä, ensimmäisen olisin jättänyt antamatta. Enemmän kiinnitin huomiota, että tuomari vihelsi ennen niitä Belgialle virheen puolessa kentässä Suomen 8 sekunnin rikkeen sijaan ja heti perään sivuraja meni väärinpäin.

Oli kyllä heikkotasoista koripalloa, mutta sitä se oli molemmilta. Itse en hermostumisen piikkiin laittaisi, vaan väsymyksen. Jäin pelin jälkeen miettimään, että jos tässä kohtaa turnausta tekeminen on noin vaikeaa, niin haaveet mitalista näissä karkeloissa on aika kaukainen haave. Meinaan, että tässä kun tulisi vielä pelit esim. Ranskaa, Espanjaa ja/tai Italiaa vastaan, niin vaikea tuolla energialla olisi niitä maita kaataa. Ja toistetaan nyt vielä Salmisen sanoja, että nythän meillä on poikkeuksellisen urheilullinen porukka kasassa. Hieman huolestuttavaa, mutta raskasta se varmasti on muillakin.

 

[KariPallo69]

Tämä olisi nyt nuorisomaajoukkuethreadin keskusteluaihe, mutta kun en osaa lainata täältä toiseen threadiin. Tämä sama teema koskee myös poikajoukkueita.

Mikä on oikeasti nuorten maajoukkuevalmentajien ajankäyttömahdollisuus tähän hommaan? Saavatko he palkan tuosta hommasta vain leirien ja turnausten aikana vai onko heillä mahdollisuus palkkaa vastaan myös harrastaa pelaajatarkkailua? Poikapuolta seuranneena sanosin, että minulle maajoukkuevalmentajien näkyminen peleissä on todella harvinaisuus, elleivät sitten ole osa pelaavaa staffia. Eli minusta koripalloliiton vinkkelistä ei näy isommin pelaajatarkkailua kentän laidalla nuorten sarjoissa. Ja sama pätee näin aktiivistriimaajana - en näe striimin ostaneissa porukoissa kyllä liiton/maajoukkueen piireissä pyöriviä nimiä vaan ihan mummoja, kummeja ja vanhempia.

En allekirjoittaisi täällä paljon heiteltyä lausetta, että "valmennus ei olisi joukkueen tasolla". Minusta näyttää enemmän, että "valmennuksen sitoutuminen/innostus ei ole joukkueen pelaajien tasolla", eli pelaajat tekevät sitä omasta intohimostaan - valmentajat ehkä enemmän palkkaa vastaan. Ja sitten ollaan niissä liiton resursseissa ja niiden tehokkaimmassa käytössä.

Heitän taas kerran sen kilpailevan liiton, jota meidän perheessä tunnetaan, eli ringeten. Siellä maajoukkuevalmentajien aktiivisuus normisarjan aikana kentän laidalla on ihan eri lailla näkyvää kuin koriksessa. Eli minusta näyttää, että nuorten korismaajoukkue on enemmän askeleita ammattivalmentajien uralla, kuin todellinen intohimo kehittää jotain yksittäistä ikäluokkaa. Ollaan siis sen äärellä, että koriksessa operoidaan kuten ammattiurheilussa ehkä kuuluukin, mutta resurssit/prosessit eivät sitten ole jääkiekon tasoisia vaan valmennus näyttäytyy meille katsojille jotenkin puolivillaisena askeleena valmennusuralla.

En tunne korisliiton resursointia, mutta jos ulkopuolisen silmin katsoo, niin jääkiekko on todennäköisesti resusoitu siten, että ainakin vanhempien nuorisojoukkueiden valmennus saa tarpeeksi aikaa ja resursseja. Korista epäilen vahvasti, että siellä ei niin paljoa rahaa liiku ja se hyvältä näyttävä ringettetouhu on ihan pelkkää yksittäisten ihmisten talkoointohimoa.

Kiitos mahtavasta näkemyksestä "rajan toiselta puolen"

Jaan kokemuksesi tuosta maajoukkuevalmennuksen näkymiseen kenttien laidalla. Eipä heitä siellä tosiaan ole juurikaan näkynyt ja toisaalta ei videoita katselemalla samaa tietoa saavuta. Jos istuisivat yhdenkin pelin vaihtopenkin takana, niin siitä kyllä aistii kuka on täydellä sydämellä mukana, kenen voitontahto pursuaa joka solusta, ketkä ottaa joukkueensa reppuselkään jne. Sellaiset asiat ei videokuvan kautta välity.

Onhan tämän maan panostus urheiluun harmillisen huonolla tasolla. Toivottavasti poliitikkojen puheet nuoriin ja liikuntaan satsaamisesta muuttaisi suunnan parempaan. Tuskin mitään äkkikäännöstä on tulossa eikä valmennuksesta varmaan koskaan tule ammattia, johon ihmiset suuren palkan takia hakeutuu. Rakkaudesta lajiin, niin se vain taitaa mennä. Silti valmentamisen soisi olevan ammatti, jota valmentajat pystyisivät tekemään täysipäiväisesti. Ovathan he kuitenkin isossa roolissa tämän maan tulevaisuudesta, kun tämän maan nuoria valmentavat.

 

[Lev Rubin]

Hyvä että tuli voitto, mutta tosiasiat on sanottava. Jos Suomen joukkueessa on 3-4 pelaajaa naisten maajoukkueringistä ja peli on tämän näköistä, niin huolestuttaa.

Tai eikös ole jopa niin, että nuo 3-4 pelaajaa ovat ihan maajoukkuepelaajia? Eivät pelkästään ringissä. Tuosta näkökulmasta sijoista 9-12 pelaaminen nuorten EM-kisoissa on kyllä tosiaan hieman erikoista.

 

[Airisto]

Tai eikös ole jopa niin, että nuo 3-4 pelaajaa ovat ihan maajoukkuepelaajia? Eivät pelkästään ringissä. Tuosta näkökulmasta sijoista 9-12 pelaaminen nuorten EM-kisoissa on kyllä tosiaan hieman erikoista.

Kolme vakiopelaajaa (Aarnisalo, Ollilainen ja Sandvik), heidän lisäksi Kanerva ja Syla olivat mukana naisten maajoukkueen edellisen karsintaikkunan harjoitusringissä ja Kanervakin teki debyyttinsä helmikuussa Ranskaa vastaan. Yhteensä 5 pelaajaa siis.

Ennen kisoja valmennus sanoi, että tavoite on vähintään kahdeksan parhaan joukossa. Jopa mitalista oli puhuttu. Nyt kisojen päättäneessä jutussa oltiin tyytyväisiä, että säilytettiin A-divisioonan paikka. Tämä on täydellistä itsensä pettämistä ja asettaa valmennusjohdon arvostelukyvyn erittäin kyseenalaiseksi.

 

[KariPallo69]

Täytyy kyllä ihmetellä Suomen puolustuspeliä. Apuja ei tullut oikein missään tilanteessa. Ikään kuin ei koskaan olisi kuultu heikon puolen puolustuliikkumisesta. Oli aivan uskomatonta seurata kun pelaajat puolustustivat selkä päin palloa ja jos vastustaja pääsi puolustajalta karkuun, ei tullut apua. Syla ei ollut muiden tapaan kovin aktiivinen puolustuksessa, mutta mielestäni hyökkäyspäässä on tullu turnauksen aikana kovuutta ja itseluottamusta. Syla loisti lopussa ja osittain siitä syystä Suomi varmisti EM-kisapaikan. Ennen ottelua laskeskelin, että voi jopa B-sarja kutsua. Valmennuksesta voin sen verran sanoa, etteivät reagoineet mihinkään.

Samaa olen ihmetellyt itsekin ja sen ympärille omat ajatukset tällä palstalla usein kiteytyy. Aivan liian vähän annetaan arvostusta puolustajille ja puolustukselle. Sama toki toistuu oikeastaan kaikissa joukkuelajeissa - pisteiden ja maalintekijät kiinnostavat enemmän. Koripallossa tilastoja tarjotaan joka pelistä paljon paremmin kuin monesta muusta. Silti tilastot eivät kerro puolustamisen tasosta oikein mitään.

Jos joukkue rakennettaisiin toimiva puolustus edellä, niin tämän maan parhaiten puolustavien pelaajien metsästys jokaisesta ikäluokasta kävisi työstä. Hyvän näytteen erilaisesta pelikirjasta tarjosi Serbia tämän päivän välierä ottelussa Turkkia vastaan. Kun vastustaja tekee pelissä 46, niin sellainen on mahdollista vain hyvin joukkueena puolustavalta - ja antaa kyllä oivat avaimet voittaa.

Itse olen myös ihmetellyt Sylan tekemisiä kentällä. Tulee toki noita pelejä, joissa onnistumisia korien muodossa tulee, mutta kun katsoo niitä 1vs1 tilanteita, niin niissä on huimasti parannettavan varaa. Screenit eivät osu tai ovat epäpuhtaita, korin alta ei pysty raivaamaan haluamiaan tontteja, jalalla ei pysy perässä ja hänen kättään vasten on heitetty tässäkin turnauksessa jo ties kuinka monta koria, vaikka pituuden puolesta sen ei pitäisi olla mahdollista. Ymmärrän kyllä hänen (pituuden tuoman) potentiaalin, jonka valmentajat hänessä näkee. Eihän heitä liikaa Euroopan parketeille mahdu - toinen samoilla lukemilla löytyy Ranskan sentteri osastolta.

Valmentajia on kovin montaa koulukuntaa ja peleissä näkee jos jonkinlaista (yli- ja ali)reagointia. Toisinaan se on hyvä merkki, kun valmennus ei mene paniikkiin tiukassa paikassa ja pelikirja on kristallinkirkas pelaajille - mitä siinä ylireagoimaan, kun kaikki tietää miten peli voitetaan. Tämän päivän pelissä video streamiin kuului pariin kertaan Sylalle osoitetut huudot, mutta tarkempaa sisältöä en kuullut. Niin tai näin, mielestäni sellainen on vääränlaista reagointia, jos tällä tasolla pitää pelitilanteiden jälkeen pelaajia ohjata. Yhtenäisen puolustamisen pitäisi löytyä jokaisen pelaajan DNA:sta. Mutta se, että valmennus ei reagoi mitenkään, on kyllä jo todella erikoista.

Vähän ohi aiheesta.. Eri lajeissa joukkueen pelitapaan valmennus pystyy vaikuttamaan hieman eri tavalla. Esimerkiksi jääkiekossa on tyypillisesti neljä ketjua, joiden pelitavan muokkaamiselle löytyy aikaa aina, kun he istuvat samaan aikaan vaihdossa - ja kaksi erätaukoa siihen päälle. Jalkapallossa valmentajille tarjotaan oikeastaan vain puoliaika kommunikoida koko porukalle uusia kuvioita.

Koripallossa pelitavan pitäisi vaihtua oikeastaan joka vaihdon yhteydessä, kun tasapaino kentällä vaihtuu ja siihen on myös valmennuksella mahdollisuus. Ja jokaiseen puolustustilanteeseen tulisi kyetä reagoida ja merkata pelaajat parhaalla mahdollisella tavalla. Ei siis ihme, että harvassa on ne pelimoottorit, jotka osaavat kuin omat taskunsa niin omien pelaajien kuin vastustajan vahvuudet ja pystyy silmän räpäyksessä kesken pelin valitsemaan oikein ja kommunikoimaan sen omille pelaajilleen. Rannikko on mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta pelaajasta.

 

[Maurice Lucas]

Tai eikös ole jopa niin, että nuo 3-4 pelaajaa ovat ihan maajoukkuepelaajia? Eivät pelkästään ringissä. Tuosta näkökulmasta sijoista 9-12 pelaaminen nuorten EM-kisoissa on kyllä tosiaan hieman erikoista.

Ex-valmentaja Salmisen pelaajia, tässä tuli taas hänen valinnoiden virheellisyys näkyviin: ei mitallikolmikonkaan joukkueiden pelaajia näy jossain aikuisten EM.karsinnoissa .niin miten sllloin meilläkään Aarnisaloa lukuunottamatta, tällä sijoituksella??

 

[Ohiheitto]

Tämä olisi nyt nuorisomaajoukkuethreadin keskusteluaihe, mutta kun en osaa lainata täältä toiseen threadiin. Tämä sama teema koskee myös poikajoukkueita.

Mikä on oikeasti nuorten maajoukkuevalmentajien ajankäyttömahdollisuus tähän hommaan? Saavatko he palkan tuosta hommasta vain leirien ja turnausten aikana vai onko heillä mahdollisuus palkkaa vastaan myös harrastaa pelaajatarkkailua? Poikapuolta seuranneena sanosin, että minulle maajoukkuevalmentajien näkyminen peleissä on todella harvinaisuus, elleivät sitten ole osa pelaavaa staffia. Eli minusta koripalloliiton vinkkelistä ei näy isommin pelaajatarkkailua kentän laidalla nuorten sarjoissa. Ja sama pätee näin aktiivistriimaajana - en näe striimin ostaneissa porukoissa kyllä liiton/maajoukkueen piireissä pyöriviä nimiä vaan ihan mummoja, kummeja ja vanhempia.

En allekirjoittaisi täällä paljon heiteltyä lausetta, että "valmennus ei olisi joukkueen tasolla". Minusta näyttää enemmän, että "valmennuksen sitoutuminen/innostus ei ole joukkueen pelaajien tasolla", eli pelaajat tekevät sitä omasta intohimostaan - valmentajat ehkä enemmän palkkaa vastaan. Ja sitten ollaan niissä liiton resursseissa ja niiden tehokkaimmassa käytössä.

Heitän taas kerran sen kilpailevan liiton, jota meidän perheessä tunnetaan, eli ringeten. Siellä maajoukkuevalmentajien aktiivisuus normisarjan aikana kentän laidalla on ihan eri lailla näkyvää kuin koriksessa. Eli minusta näyttää, että nuorten korismaajoukkue on enemmän askeleita ammattivalmentajien uralla, kuin todellinen intohimo kehittää jotain yksittäistä ikäluokkaa. Ollaan siis sen äärellä, että koriksessa operoidaan kuten ammattiurheilussa ehkä kuuluukin, mutta resurssit/prosessit eivät sitten ole jääkiekon tasoisia vaan valmennus näyttäytyy meille katsojille jotenkin puolivillaisena askeleena valmennusuralla.

En tunne korisliiton resursointia, mutta jos ulkopuolisen silmin katsoo, niin jääkiekko on todennäköisesti resusoitu siten, että ainakin vanhempien nuorisojoukkueiden valmennus saa tarpeeksi aikaa ja resursseja. Korista epäilen vahvasti, että siellä ei niin paljoa rahaa liiku ja se hyvältä näyttävä ringettetouhu on ihan pelkkää yksittäisten ihmisten talkoointohimoa.

""minusta koripalloliiton vinkkelistä ei näy isommin pelaajatarkkailua kentän laidalla nuorten sarjoissa""

Onhan näitä maajoukkuepelureita haavittu pitkin matkaa, aina 15- vuotiaiden Susi-leireiltä asti. Tein aikoinaan listan mistä oli lähdetty liikkeelle (kuinka monesta juniorista), kuinka vuosien mittaan pelaajia karsiutui ja kuinka harva maajoukkueleireille monen vuoden jälkeen lopulta pääsi. Pidin tätä haavilointia aika kattavana kun en minä eikä kukaan muukaan kirjailija parempaa esittänyt. Hyviä näyteikkunoita ovat olleet myös PM-kisat, aikoinaan pelatut EYLB-turnaukset, kaikki kotimaan ja Ruotsin (Scania ym) turnaukset. Mitä enemmän voisi/pitäisi vaatia?

Tämä/nämän kirjoitukset ovat löydettävissä tältä foorumilta, aloitin listaukset Susi All Star -leireilta WU15 toukokuu 2016. Ensimmäisiltä listoilta 1A-leiri 13.-15.5.2016 löytyivät tämän päivän pelaajista Ollilainen ja Sandvik. Kahdella leirillä oli yhteensä 92 pelaajaa ympäri Suomenmaata ja muita tuttuja juniori nyt naisnimiä ovat Aarnio, Kujala, Seppälä. Eli aikamoisen suppilon läpi ovat kulkeneet, rakkaus koripalloon on täytynyt olla syvä. Semminkin kun osa heistä on nyt NCAA 1 divarin pelaajia.

Kuitenkin monta kriittistä kirjoitusta tuli siitä kuinka liitto haalii ison joukon nuorten sisu-leireille ja kerää siitä isot fyrkat liiton taskuun. Eli paljon nuoria pitäisi leirittää mutta ei saisi kerätä rahaa. Hienoa tietysti olisi jos liitto voisi nuorille ja heidän perheilleen nuo kustantaa. Sama rahapula on nuorilla mj-leiriläisillä joiden vanhemmilla ei olisi rahkeita kustantaa juniorin kesät ilman kesätöitä.

Kun katsoo WU15,16,18,20 -joukkueiden valmennuskaartia ja koko sitä joukkoa joka on ollut näiden joukkueiden takanana vuosien ajan, niin rohkenisimpa väittää että aika hyvin he Suomenmaan potentiaaliset mj-pelaajat tuntevat. Kaipa valmentajat kuuntelevat toisiaan mahdollisista pelureista. Ei tämä pelaajajoukko Suomenssa niin suuren suuri ole. Otetaanpa esimerkki mistä aikoinaan suomalais-espanjalainen Annukka Willstedt osattiin hakea maajoukkuerinkiin.
Tähän tietysti heitetään vasta-argumentti että Etelä-Suomi rules. On kai ihan ymmärrettävää että, pohjoisen pelurin, hyvänkin, on vaikeampi saada itsensä näkyviin kuin kovempia sarjoja pelataan Tampereen eteläpuolella. Siksi HBA:ssa on ja on ollut erinomainen mahdollisuus yhdistää lukio ja intensiivinen harjoittelu, asiaa vielä parantaa Märskyn opiskelija-asuntola.

Hyvin ymmärrän että suurseuroissa on vuosien mittaan helpompi tulla näkyviin mutta kuitenkin uskon että valmennuskaarti kuuntelee toisiaan ja yrittää todella kammata helmet esiin.

Just my 5 -cent

 

[tikola]

uskon että valmennuskaarti kuuntelee toisiaan ja yrittää todella kammata helmet esiin.

Voin olla näkemykseni kanssa väärässä ja tuo edellinen lause on totuus. Se ei vain ulospäin minusta kovin paljoa näy. Eli kun itse olen katsonut paljon sitä parjattua poikien -05 ikäluokkaa, niin kyllä minä näen siellä ihan hyviä talentteja, jotka eivät koskaan vaan saa näytöpaikkaa. Toisaalta jotkut saavat näytönpaikkoja ihan jatkuvasti, eikä ole mitenkään yksiselitteistä, että toinen olisi toistaan parempi pelaaja. Voi olla että valmentajat keskustelevat seuravalmentajien kanssa ja sieltä porukalla seulotaan ne potentiaalisimmat tapaukset. Toinen ihan todellinen mahdollisuus on se, että kunkin ikäluokan valmentaja valitsee aina samat nimet, koska se pelaajatarkkailu on niin älyttömän työläs prosessi. En minä oikeasti tuosta mitään tiedä ja voi olla että asiat ovat oikeasti valtavan hyvin, mutta kun asiaa on vuosia seurannut, niin ei se ainakaan kauhean läpinäkyvä prosessi, eivätkä valinnat ole mitään kiistattomia itsestäänselvyyksiä.

Tottakai tämä on tolkuttoman vaikea tematiikka. Valinta on valmentajan näkemys potentiaalista ja meidän ulkopuolisten on mahdotonta tietää kaikkia asioita jotka siihen vaikuttavat. Yleisurheilussa on paljon helpompaa - pistetään valittavat tuloksen mukaan järjestykseen ja valitaan siitä.

Näin ulospäin se junnumaajoukkueen valintaprosessi ei oikeasti näy mitenkään muuten, kuin että muutaman kerran vuodessa ilmaantuu nimilistoja basket.fi sivustolle. Olettaisin, että edes joskus näkisin maajoukkuevalmentajan seuraamassa valinnan kohteena olevien pelaajien pelejä kentän laidalta, vielä en ole sellaista nähnyt ja monta peliä olen ollut katsomassa. Toki voi olla, että he osaavat maastotua takariviiin, mutta luulisi että edes joskus näkisi noita hahmoja liiton paita päällä katsomossa. Varsinkin kun itse pyörin pääkaupunkiseudulla ja sieltä liiton toimistolta pääsee pelipaikoille vaikka polkupyörällä.

 

[PikkuMikko]

veikkaisin että n 90% nuorisomaajoukkueiden valmentajista toimii omissa seuroissaan palkallisina valmentajina joko aikuisissa tai nuorten parissa, n 10 kk vuodessa läpi koko kilpailukauden. Tuo ei mitenkään mahdollista jonkin tietyn ikäluokan tarkkailua sarjakauden otteluissa, ajankäytöllisesti vaatmuksena mahdoton.
Luultavasti kuitenkin valmentajat keskustelevat seuravalmentajien kanssa ja leireilläkin kakilla pelaajilla on mahdollisuus kymmenien tuntien aikana tuoda esiin osaamistaan.
Liiton resurssit ei riitä muuta kuin HBAn pyörittämiseen ja se on paras mahdollinen ratkaisu pienillä resursseilla. Ja kun pelaaja sitoutuu HBA-projektiin, hän tietyllä tavalla sitoutuu pyrkimään ammattilaisuuteen. Se on nuorelta suuri panostus ja minun mielestäni sitä kannattaa tukea.
Noista pelaajavalinnosta on aina puhuttu, minä uskon että jokaisessa ikäluokassa parhaat valisijat ovat kyseisen ikäluokan valmentajat.

 

[KariPallo69]

""minusta koripalloliiton vinkkelistä ei näy isommin pelaajatarkkailua kentän laidalla nuorten sarjoissa""

Onhan näitä maajoukkuepelureita haavittu pitkin matkaa, aina 15- vuotiaiden Susi-leireiltä asti. Tein aikoinaan listan mistä oli lähdetty liikkeelle (kuinka monesta juniorista), kuinka vuosien mittaan pelaajia karsiutui ja kuinka harva maajoukkueleireille monen vuoden jälkeen lopulta pääsi. Pidin tätä haavilointia aika kattavana kun en minä eikä kukaan muukaan kirjailija parempaa esittänyt. Hyviä näyteikkunoita ovat olleet myös PM-kisat, aikoinaan pelatut EYLB-turnaukset, kaikki kotimaan ja Ruotsin (Scania ym) turnaukset. Mitä enemmän voisi/pitäisi vaatia?

Tämä/nämän kirjoitukset ovat löydettävissä tältä foorumilta, aloitin listaukset Susi All Star -leireilta WU15 toukokuu 2016. Ensimmäisiltä listoilta 1A-leiri 13.-15.5.2016 löytyivät tämän päivän pelaajista Ollilainen ja Sandvik. Kahdella leirillä oli yhteensä 92 pelaajaa ympäri Suomenmaata ja muita tuttuja juniori nyt naisnimiä ovat Aarnio, Kujala, Seppälä. Eli aikamoisen suppilon läpi ovat kulkeneet, rakkaus koripalloon on täytynyt olla syvä. Semminkin kun osa heistä on nyt NCAA 1 divarin pelaajia.

Kuitenkin monta kriittistä kirjoitusta tuli siitä kuinka liitto haalii ison joukon nuorten sisu-leireille ja kerää siitä isot fyrkat liiton taskuun. Eli paljon nuoria pitäisi leirittää mutta ei saisi kerätä rahaa. Hienoa tietysti olisi jos liitto voisi nuorille ja heidän perheilleen nuo kustantaa. Sama rahapula on nuorilla mj-leiriläisillä joiden vanhemmilla ei olisi rahkeita kustantaa juniorin kesät ilman kesätöitä.

Kun katsoo WU15,16,18,20 -joukkueiden valmennuskaartia ja koko sitä joukkoa joka on ollut näiden joukkueiden takanana vuosien ajan, niin rohkenisimpa väittää että aika hyvin he Suomenmaan potentiaaliset mj-pelaajat tuntevat. Kaipa valmentajat kuuntelevat toisiaan mahdollisista pelureista. Ei tämä pelaajajoukko Suomenssa niin suuren suuri ole. Otetaanpa esimerkki mistä aikoinaan suomalais-espanjalainen Annukka Willstedt osattiin hakea maajoukkuerinkiin.
Tähän tietysti heitetään vasta-argumentti että Etelä-Suomi rules. On kai ihan ymmärrettävää että, pohjoisen pelurin, hyvänkin, on vaikeampi saada itsensä näkyviin kuin kovempia sarjoja pelataan Tampereen eteläpuolella. Siksi HBA:ssa on ja on ollut erinomainen mahdollisuus yhdistää lukio ja intensiivinen harjoittelu, asiaa vielä parantaa Märskyn opiskelija-asuntola.

Hyvin ymmärrän että suurseuroissa on vuosien mittaan helpompi tulla näkyviin mutta kuitenkin uskon että valmennuskaarti kuuntelee toisiaan ja yrittää todella kammata helmet esiin.

Just my 5 -cent

Nyt ei ihan punainen lanka hahmottunut kaikilta osin, mutta mennään silti parin ajatuksen kanssa..

Tuohan on ihan normaalia ja toimivaa, että karsintaa tapahtuu. Niinhän pitäisi tapahtua joka ikisenä vuonna, isosta massasta ja parketille astelee ne kuumat ja nälkäiset taistelijat. Se mikä nykymallista tekee turmiollisen on sen pysyvyys vuodesta toiseen. Eri aikaan ja erilaisissa keitoksissa kehittyvät pelaajat nousevat muissa lajeissa aina maailman huipulle. Mikä tekee Suomen tyttökoripallosta poikkeuksen?

Omiin korviin on kantautunut useampi virsi liittyen fyrkkien keräämisestä. Jotain perää siinä voi hyvinkin olla. Virsissä toistui sama kaava: alussa oli hintavia leirejä Lohjalla, sieltä samat naamat valittiin vuodesta toiseen ja heille sitten reissut ja leirit ulkomailla oli ilmaisia. Jos se noin on, niin ei ihme, että joitakin tuo alkoi ärsyttämään - enkä puhu vain lompakkoaan raottavia, vaan myös pelaajia. Rahallinen arvo on toki vanhempien tiedossa, kun mihin tahansa harrastukseen lapsensa laittaa. Sen sijaan se isompi osa lapsista, jotka rakastivat lajia ja lähtivät innolla maajoukkueen mukaan joutuivatkin oppimaan miltä tuntuu, kun valmennus valehtelee ja pettää, suosii ja sorsii. Tällaisten tarinoiden kuuleminen on sydäntä raastavaa.

 

[Ohiheitto]

Nyt ei ihan punainen lanka hahmottunut kaikilta osin, mutta mennään silti parin ajatuksen kanssa..

Tuohan on ihan normaalia ja toimivaa, että karsintaa tapahtuu. Niinhän pitäisi tapahtua joka ikisenä vuonna, isosta massasta ja parketille astelee ne kuumat ja nälkäiset taistelijat. Se mikä nykymallista tekee turmiollisen on sen pysyvyys vuodesta toiseen. Eri aikaan ja erilaisissa keitoksissa kehittyvät pelaajat nousevat muissa lajeissa aina maailman huipulle. Mikä tekee Suomen tyttökoripallosta poikkeuksen?

Omiin korviin on kantautunut useampi virsi liittyen fyrkkien keräämisestä. Jotain perää siinä voi hyvinkin olla. Virsissä toistui sama kaava: alussa oli hintavia leirejä Lohjalla, sieltä samat naamat valittiin vuodesta toiseen ja heille sitten reissut ja leirit ulkomailla oli ilmaisia. Jos se noin on, niin ei ihme, että joitakin tuo alkoi ärsyttämään - enkä puhu vain lompakkoaan raottavia, vaan myös pelaajia. Rahallinen arvo on toki vanhempien tiedossa, kun mihin tahansa harrastukseen lapsensa laittaa. Sen sijaan se isompi osa lapsista, jotka rakastivat lajia ja lähtivät innolla maajoukkueen mukaan joutuivatkin oppimaan miltä tuntuu, kun valmennus valehtelee ja pettää, suosii ja sorsii. Tällaisten tarinoiden kuuleminen on sydäntä raastavaa.

"" valmennus valehtelee ja pettää"" että niin missä? Ja toisessa virkkeessä sanot että tuollainen karsinta on normaalia ja toimivaa. En ole tuollaista kuullut tai kokenut että valehtelee tai pettää, sen sijaan olen monesti huomannut sen pettymyksen kun pelaaja ei ole tullut valituksi.
Leiritysten hinta voi kyllä hirvittää vaikka liitto maksaakin leijonan osan pelaajan maksettavasta summasta esimerkiksi nyt näissä WU20 EM-peleissä. En usko että kakskymppiset lätkäkundit lähtisivät maksamaan omiä kv-pelejään.

 

[Ohiheitto]

Hehkutetaan nyt vähän päivän voittoa

Suomi #10 voitti Euroopan ranking #5
Viimeinen kymppi 15 - 6 jess

Paljon levollisemmin mielin huomista Montenegro #29 peliä odottaen. Tosin MN voitti Ruotsin #18

 

[KariPallo69]

"" valmennus valehtelee ja pettää"" että niin missä? Ja toisessa virkkeessä sanot että tuollainen karsinta on normaalia ja toimivaa. En ole tuollaista kuullut tai kokenut että valehtelee tai pettää, sen sijaan olen monesti huomannut sen pettymyksen kun pelaaja ei ole tullut valituksi.
Leiritysten hinta voi kyllä hirvittää vaikka liitto maksaakin leijonan osan pelaajan maksettavasta summasta esimerkiksi nyt näissä WU20 EM-peleissä. En usko että kakskymppiset lätkäkundit lähtisivät maksamaan omiä kv-pelejään.

Valehtelevat omille pelaajilleen ja sitten vetävät maton jalkojen alta, noin yleistäen menemättä henkilökohtaisuuksiin kummankaan osalta. Niin yksinkertaista se luottamuksen ja avoimen kommunikaation tuhoaminen on pysyvästi. Tätä ne itseään täynnä olevat henkilöt eivät ymmärrä. Sellaisten ihmishirviöiden ei tulisi ikinä olla tekemisissä nuortemme kanssa.

Enkä viittannut tuohon pettymykseen, jonka mainitsit. Sehän kuuluu kasvavan nuoren (urheilijan) kehityskaareen. Terveessä kilpailutilanteessa sellainen saisi kilpaurheilijan vain yrittämään lujemmin ja palaamaan vuoden kuluttua entistä vahvempana takaisin. Tällaisen kehittävän ja luotettavan ilmapiirin rakentemisen perään täällä omia ajatuksiani kirjoittelen.

Se mitä kirjoitin karsinnasta on osa toimivaa mallia, jossa vuosi vuodelta lähdetään tyhjältä pöydältä rakentamaan sitä palapeliä, jolla kansainvälinen kisakalenteri viedään läpi. Tällaisella toimivalla mallilla EN viitannut koripallossa käytettävään malliin.

 

[KariPallo69]

Hehkutetaan nyt vähän päivän voittoa
katso liitettä 3273
Suomi #10 voitti Euroopan ranking #5
Viimeinen kymppi 15 - 6 jess

Paljon levollisemmin mielin huomista Montenegro #29 peliä odottaen. Tosin MN voitti Ruotsin #18

Belgia ollut näissä kisoissa tasainen suorittaja, mutta samalla tasaisen huono suorittaja. Ottelun laatu sukelsi loppua kohden ja Belgialla on vielä melkoinen savotta pitää kisapaikkansa. Neljästä jäljelle viimeisestä vain yksi säilyttää paikkansa (BEL, SWE, CZE, LTU). Tarkoittaa, että jompi kumpi BEL tai SWE on varmuudella ulkona. Shokkia odotellessa..

Montenegro puolestaan on ollut iloinen yllättäjä näissä kisoissa. Turnauksen huonoin world ranking (57) ei paljoa kertonut. Espanjalle hävisivät avausottelunsa pystyyn, mutta sen jälkeen 9p tappio Puolalle, 12p voitto Ruotsista, 15p tappio Italialle ja eilen 9p voitto Tsekeistä.

Näyttäisi siltä, että heillä on yksi pelaaja ylitse muiden, #25 M. Lekovic. Pelaa liki koko ottelun, heittää läheltä, kaukaa ja viivalta. Hänessä on pitelemistä Suomen puolustukselle!

 

[Ohiheitto]

Valehtelevat omille pelaajilleen ja sitten vetävät maton jalkojen alta, noin yleistäen menemättä henkilökohtaisuuksiin kummankaan osalta. Niin yksinkertaista se luottamuksen ja avoimen kommunikaation tuhoaminen on pysyvästi. Tätä ne itseään täynnä olevat henkilöt eivät ymmärrä. Sellaisten ihmishirviöiden ei tulisi ikinä olla tekemisissä nuortemme kanssa.

Enkä viittannut tuohon pettymykseen, jonka mainitsit. Sehän kuuluu kasvavan nuoren (urheilijan) kehityskaareen. Terveessä kilpailutilanteessa sellainen saisi kilpaurheilijan vain yrittämään lujemmin ja palaamaan vuoden kuluttua entistä vahvempana takaisin. Tällaisen kehittävän ja luotettavan ilmapiirin rakentemisen perään täällä omia ajatuksiani kirjoittelen.

Se mitä kirjoitin karsinnasta on osa toimivaa mallia, jossa vuosi vuodelta lähdetään tyhjältä pöydältä rakentamaan sitä palapeliä, jolla kansainvälinen kisakalenteri viedään läpi. Tällaisella toimivalla mallilla EN viitannut koripallossa käytettävään malliin.

Jos ja kun et tarkenna, jää tämä vain sinun mutuksi

 

[KariPallo69]

Jos ja kun et tarkenna, jää tämä vain sinun mutuksi

Jep, just näin. Ne ikäluokat on jo menetettyjä tapauksia. Toki ne samat naamat siellä rulettiaan pyörittää ja toistaa saman myös tuleville ikäluokille.

 

[mranon78]

Onko joku huomannut että naiset toi universiadeista pronssia?