Vs: Korisliigan nykytila
Jos ymmärrän oikein, tämä kysymys juontaa juurensa korkeina pidetyistä palkoista. Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräinen kuukausiansio oli 3206 euroa (vuonna 2012). Tämä tarkoittaa kokoaikaiselle ammattilaiselle 12,5 kertaa tämän eli noin 40 000 euroa vuodessa, joka maksaa sivukuluineen työnantajalle jotain 50-55 000 euroa vuodessa. Jos haluamme, että koripallo kehittyy ammattimaiseksi on mietittävä, onko ok, että koripalloilijalle (huippu-urheilijalle?) maksetaan esimerkiksi keskipalkan suuruista palkkaa. Varmaan huipulla pitäisi maksaa vastaavasti huippupalkkaa, joka usein tarkoittaa muutaman kerran keskipalkkaa.
Okei, on tietenkin totta, että juuri nyt maksetaan palkkioita myös osa-aikaisille. Tämä on asia, joka korjaantuu muutamassa vuodessa: jos palkkataso on asiallinen, sinne pääsemiseen tulee kiinnostuneita ja sitä kautta kilpailua. Muutaman vuoden jälkeen Lehtoja on useampia, taso nousee, eikä siellä enää osa-aikaisella harjoittelulla pärjää. Suomalaisten pelaajien palkkojen nouseminen on ehkä paras juttu, mitä koripallolle voi pidemmällä aikavälillä tapahtua. Ja homma myös tasaantuu, kun tulee kilpailua paikoista eli enemmän hyviä pelaajia, palkat laskevat takaisin jonkin verran.
Palkat eivät tietenkään voi nousta - eivätkä myöskään nouse - enempää kuin mihin seuroilla on varaa. Seurat eivät voi tässä kuin katsoa peiliin: hinta syntyy markkinoilla ja arvatenkin seuroilla on ollut varaa, jos ovat kerran korkeita palkkoja maksaneet. Seurojen kuuluukin kilpailla keskenään pelaajista ja osalla on varaa maksaa hiukan enemmän ja osalla vähemmän ja hinta muodostuu siitä, mitä seurat maksavat. Jos torilla mansikka maksaa 30 euroa laatikko ja se on mielestäni liian kallista tai lompsa on tyhjä, sitten pitää ostaa puurohiutaleita marketista taikka ehkä ylivuotisia pakastemarjoja. Kyllä muut ostavat ne mansikat ja jos eivät osta, torimyyjä pudottaa hintaa että pääsee niistä eroon ja voin katsoa illemmalla uudestaan. Ei ole mitään “oikeaa tasoa” palkoille. Toivottavasti mikään seura ei ole ylittänyt budjettejaan tai tehnyt kestämättömiä oletuksia tuloistaan tms. Jos sitten on vaikka pari seuraa, joilla ei ole varaa kärkiluokan suomalaisiin, sitten ne kaksi varmaankin palkkaavat sellaisia, joihin on varaa ja kisaavat keskenään liigassa pysymisestä. Niin sen kuuluu toimia. Tietenkin on kurjaa, jos tuloerot ovat isoja seurojen välillä, mutta sitä on vaikea korjata. Niistä tuloeroista seuraa tasoeroja, jotka eivät ole mukavia. Sellaista on urheilu.
Oletteko kuulleet koskaan ostajan sanovan, että onpas halpaa tai myyjän, että onhan tämä aika kallis? Totta kai pelaajat tuntuvat kalliilta seuroille.
Tiivistettynä on kaksi vaihtoehtoa:
1) jos kaikilla seuroilla on varaa maksaa, en näe mitään ongelmaa, palkat nousevat kysynnän ja tarjonnan mukaan ja tuottavat kuten mainittua paljon hyvää (varsinkin ammattimaisia harjoittelumahdollisuuksia)
2) jos on osa seuroja, joilla on varaa maksaa enemmän ja osa joilla ei, enemmän maksavat saavat parhaat pelaajat ja loput eivät. Tuloeroja on hankalampi tasata muuta kuin seurojen työllä: jollain paikkakunnalla on enemmän pääsylipun maksajia ja sponsoreita toisella vähemmän. Loimaa osoittaa, että työllä voidaan nousta. Jos tilanne seurojen välillä on jatkuva, voidaan katsella, ovatko tasoerot liian suuria ja pitäisikö liigaa pienentää vai mitä.
Olen yhdessä muussa liikuntaharrastuksessa ollut vastaavan kysymyksen edessä. On henkisesti usein vaikea hyväksyä sitä, että ennen harrastuksena tehtyä alettaisiin tehdä palkalla varsinkin kun jotkut muut sitten tienaavat sillä. Toiminnan ammattimaistuminen oli sitten kyse valmentajasta, organisaation pyörittäjästä tai pelaajasta on pitkällä tähtäyksellä myös harrastajien etu VAIKKA se tavallista “aina nämä on talkoilla ilmaiseksi tehty” -ajatteluun tottunutta hirvittääkin. Koko laji kehittyy, kun ammattimaisuus lisääntyy.
Jokainen lisäeuro jenkkeihin on pois niiden nuorien tulevaisuudenkuvista ja tulevaisuuden palkasta, jotka harkitsevat tekevänsä “lehdot" (toivottavasti vähän nuorempina) ja alkavansa ihan oikeasti panostaa. Lisäksi kuten täällä on kirjoitettu, jokainen liigajoukkueen pelipaikka ja varsinkin aloitusviisikkopaikka ovat parhaita oppimisen paikkoja ja pelaamalla ja vastuun kautta oppii. Toivon suomalaisen koripallon kehittymisen ja myös Susijengin takia, että jenkkikiintiötä ei ainakaan nostettaisi.
Henkilökohtaisesti varmasti myös vähentäisin otteluissa käyntiä, jos sitä nostettaisiin, jos haluaa katsella jenkkien pelaamista näkee netistä NBA-pelejä.
