Vs: NBA-videoita, joissa on oikeasti asiaa
Jos artikkelin tarkoitus oli pelkästään vertailla 90-luvun ja nyky NBA:n eroja, oli tuotos varsin onnistunut ja havainnollinen. Jos taas yritettiin selvittää, miksi hyökkäyspäässä dominovia isoja ei liigasta enää löydy, jäi homma vähän puolitiehen.
On totta, että nykypäivän (onneksi) apupuolustuksen sallivilla säännöillä, pelkkä pallon nakkaaminen postiin ei aina onnistu. Tai ainakin puolustuksen on erittäin helppo saada hyökkääjän "catchi" kauas korista. Mutta kun hyökkäyksessä on liikettä ja hyviä skriinipelejä, on puolustuksen mahdoton ladata vahvaa puolta täyteen puolustajista. Indianalla ei näitä eilen ollut, ja syötöt Hibbertille ja Westille olivat täysin luettavissa.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan nähnyt minkään joukkueen pystyvän ottamaan Tim Duncania pois pelistä. Miksi? Koska Spursin hyökkäyksen miesten ja pallon liike tekee postin fronttaamisen ja heikon puolen avun mahdottomaksi. Okei, Duncan ei välttämättä aina tarvitse lowpost-kosketuksia, vaan pystyy operoimaan myös keskietäisyyksiltä naama koria kohti. Mutta halutessaan Duncan saa palloa myös sisälle.
Eurooppalaisessa koripallosa ei ole mitään keinotekoisia apusääntöjä, ja sielläkin hyviä sisäpelaajia pystytään käyttämään hyödyksi. Esimerkiksi Barcelonan ja Erazem Lorbek käyvät tähän esimerkkinä.
