Ja NBAssa niin asiantuntijoiden kuin fanien keskuudessa nyt aika vahvasti jyllää sellainen yksilötähtien ihannoinnin kulttuuri yli toimivan joukkuepelin.
Jos tarkastellaan nba:n historiaa vaikka 50 vuoden ajalta, niin käytännössä aina joukkueessa on ollut mvp-äänestyksen top-5 -kaliiberin pelaaja. Löytyy ainoastaan jotain yksittäisiä poikkeuksia, joissa näin ei olisi ollut.. Tämä on varmasti paljon luonut tuota yksilöiden ihannointia ja vaikuttanut joukkueen rakentamiseenkin. Ja yksilöt toki tuovat ne suurimmat rahat joukkueille ja liigalle.. Jos Indiana menee mestaruuteen asti, niin he ovatkin melkoinen poikkeus tähän trendiin. Indianan parhailla pelaajilla Halilla ja Siakamilla on hädin tuskin muutama all-nba team -valinta. Ja kumpaakaan ei ole mainittu missään mvp-keskusteluissa koskaan.
Viime pelissä Indiana yritti vaikeuttaa peliä prässäämällä SGAta ylhäältä, välillä jopa kahdella keskiviivan jälkeen. Tähän lääke löytyi korkeista skriineistä, joihin juoksi erityisesti IHart, usein Dort, Chet ja vähän muutkin.
Nyt tuo Indianan koko kentän prässi SGA:han oli selkeästi yksi Indianan voiton avain. SGA oli ihan piipussa 4. jaksolla ja nojaili polviinsa. Ja OKC:n peli meni viimeisellä jaksolla ihan "big threen" pakottamiseksi Chet/Williams/SGA heitot 4/13 viimeisellä jaksolla. Seuraavaan peliin OKC varmasti vähentää SGA:n pallon ylöstuonti vastuuta.
Eipä riittänyt hyvä peli Chetiltä ja JDubilta
No silmätestilla molemmat ovat pelanneet ok, mutta molemmilla on ollut vähän tehottomuutta tässä viimeisessä pelissä ja koko sarjassa. Molemmilla pelitilanneheitot vain n. 40% finaaleissa ja kolkit Williams 27,3% ja Chet 10%. Ilman Caruson/Dortin/Wigginsin unelma-heittopäiviä OKC:llä olisi ollut vaikempaaa. Tuo kolmikko kolkit 22/40 finaaleissa. Eiköhän tuo tule laskemaan jatkossa?
Pacersin syvä penkki vei tämän 49-18 jossa josta löytyykin voiton avaimet.
Joo. Tuo on ollut yllättävää. Ajattelin että esim. Sheppard ja McConnell jäävät pienempään rooliin, mutta molemmat pelanneet tosi hyvin omassa roolissaan.. Yleensäkin ajattelin, että Indiana jää tässä sarjassa ns. fyysisesti jalkoihin. Mutta nythän ne ovat hallinneet painttia, kun OKC:kin pelannut paljon yhdellä isolla.
Se on kuitenkin selvää että Carlisle on selvästi kokeneempi ja taitavampi valmentaja pelin sisällä ja lainaan oivaa lukemaani kommenttia että tiukan paikan tullen Mark on finaaleissa ollut lähinnä "skid Mark" Carlisleen verrattuna. Varmasti tämäkin jonain päivänä muuttuu.
Joo. Indiana on tehnyt paljon enemmän taktisia muutoksia, jotka ovat toimineet hyvin.. Esimerkiksi Indiana on tehnyt selkeän valinnan, että puolustuksessa pick-and rolleissa rolliin syöttöä ei juuri anneta. Eipä ole juurikaan nähty Hartensteinin työntöheittoa vähään aikaan.. Koko kentän prässin lisäksi myös tuo lisää selkeästi SGA:n kuormaa merkittävästi, kun itse pakotetaan koko ajan luomaan ajot tai midrange heitot. SGA:lla ei enää yhtään layuppia toisella puoliajalla.
Jostain syystä energiat pakissa eivät olleet mihin on totuttu ja Pacers höyrysi täysillä missä ero.
No ihan hyvän pakkipelin OKC pelasi. Marginaalit ovat vaan pieniä. Menetykset ja oma huonompi hyökkääminen vaan teki ajoittain puolustamisesta vaikeampaa, kun nopeita ja puolinopeita tulee omaan päähän.
Yleensä tiivis tahti on sopinut ja tässä tilanteessa on oltu jo aiemminkin. Jos jotain voisi ehdottaa eikä muutosta pitkien peluuttamiseen ole niin miksei kokeilla Carusoa Cason paikalla, koska vähintään yhtä hyvä pakissa ja kolmonenkin on uponnut paremmin.
Tuossa varmaan on haluttu vähän tasoittaa rotaatiota eli penkiltä Caruso tulee 4. paikalle, kun Williams ja Chet menee penkille.
Ehkä tästä tulee joku talvisodan ihme-tyyppinen tarina. Jos tulee vaikea nähtä kuitenkin mitään dynastian syntyä kuitenkaan. Tässä taitaa olla tuosta miehistöstä ihan huippuruni minkä Carlisle on ryhmästään puristanut.
Vaikka Indiana voittaisi mestaruuden, niin se on silti ihan jokerikortti ensi kaudellakin. Voi tippua vaikka ekalla kierroksella.. Indiana oli nytkin runkosarjan 4. Ja kyllähän näissä playoffeissa aina kaikki tuuritkin pitää osua kohdilleen ja Indianalla niitä on riittänyt (vastustajan loukkaantumisia, game winnerit pomppinut koriin, sopivat matchupit, jne.).
.
