Vs: Eteläinen II-divari
Kartanon Herrat-Karkkilan Urheilijat 74-81 (18-27, 6-16, 25-24, 25-14)
Lähtöaskeleet: Aiemmin viikolla FC Passesta taisteluvoiton puristaneen KaHen rosteri oli pullollaan ja vaihtopenkillä hang around –äijiä parveili kuin ToPon liigamiehistöllä konsanaan, kun vastaan asettui lähes varmana divarinousijana pidetty Karkkilan Urheilijat lauantai-iltana Munkkiniemen Yhteiskoululla. KaHen riveissä kamppailua ehdittiin mainostaa hyvissä ajoin jopa syksyn kohokohdaksi, sillä mikään ei maistuisi makeammalta kuin M2D:n ammattimaisinta sirkusta pyörittävän KaU:n rökittäminen.
Rapsoitteluvastuu oli tälläkin kertaa Hämiksen sijasta poikkeuksellisesti joukkueen lasarettiosastolla.
Matsi: Alussa lievänä yllätyksenä tuli vain se, ettei KaHen tuorein vahvistus Kourunen mahtunut avaukseen kauden ensimmäisessä pelissään. Suurin pettymys oli kuitenkin se, ettei Karkkilasta Munkkaan ollut saapunut ennakko-odotuksista huolimatta mitään rumpuryhmää, vaan paikalla oli melko normaalit parikymmentä katsojaa.
Varsin hermostuneiden alkuminuuttien aikana KaU oli niskan päällä eritoten siksi, että Tolvanen koulutti kotijoukkueen hoikkaa pitkätukkaa mäiskimällä tätä aina, kun tilaisuus tarjoutui. Tolvasen käytös herättikin KaHen vaihtopenkillä kummastusta, kunnes nyrkkeilysäkiksi joutunut nettikirjoittelija paljasti todelliset motiivit mutisemalla ensimmäistä kertaa vaihtoon tullessaan jotain mystistä ”uusnatseiksi haukkumisesta”.
(Tulevaa vieraspeliä ajatellen vieraskynä ei tiedä uusnatseista yhtään mitään.)
Jo avausjaksolla KaU pelasi varsin organisoituneesti liikuttaen palloa kärsivällisesti hyökkäyksessä. Sellainenkin ihme tapahtui, että Rinne pääsi kahteen otteeseen puhkomaan KaHen puolustuksen korin arvoisesti. Heiskanen vetäisi myös 1. neljänneksellä yhden melko eleettömän kolmosen kaukaa ja suoraan kuljetuksesta puolustajan naamaan.
Isännät roikkuivat mukana vaivoin, kun Kohila ja Hirvonsalo heittivät puolinopeista hyökkäyksistä kolmoset, mutta KaU johti ekan kympin päätteeksi 27-18.
Toisella neljänneksellä KaHen hyökkäys sitten puuroutui täysin. Vaikka joukkue ei menettänytkään palloa jatkuvasti, vierailijoiden M2D-tasolle aggressiivinen puolustus ja screenien vaihdot aiheuttivat sen, että vapaita heittopaikkoja ei yksinkertaisesti löytynyt.
Coach Laihon aikalisät eivät tällä kertaa tuntuneet auttavan, ja Herrat saivat koko jakson aikana kasaan vaivaiset kuusi pistettä. Toisessa päässä Heiskanen aiheutti jatkuvasti päänvaivaa, minkä lisäksi Tolvanen säkitti loppuminuuteille kaksi kolmosta. Taukolukemiksi kirjattiin musertavat 43-24 vierailijoiden eduksi.
Toisen puoliajan KaHe aloitti energisesti etenkin, kun Harjula sai loputtomilla leikkauksillaan aikaan vihdoin kunnollista liikettä hyökkäyksessä. Valitettavasti vain ero pysyi koko 3. neljänneksen ajan samassa vajaassa 20 pisteessä, kun KaU pääsi nostelemaan helppoja kuppeja korin alta varsinkin Sakalan toimesta.
Pelin tuoksinassa lauantai-illan huuman tapaan tunteet pikku hiljaa kuumenivat: syystä tai toisesta varsinkin Mano Ollin ajot ja taistelut irtopalloista saivat vastustajan vaihtopenkin lämpenemään. Ennenkuulumatonta.
Paikalle ei kuitenkaan tarvinnut kutsua poliisin väkivaltarikosyksikköä, mistä on jossain määrin kiittäminen tuomariparia Tuominen-Grujic, joka jaksoi rauhoitella molempien ryhmien pelaajia sekä Karkkilan vaihtopenkkivalmentajaa ja katsomovalmentajaa.
Omituista kyllä, myös vierasjoukkueen harvalukuiset kannattajat huusivat kuin hyeenat melkoisia törkeyksiä katsomosta. Katse kohdistui taas lehtereille, kun Tuominen vihelsi Syrjälälle ja kotijoukkueen floppispesialistille virheen KaHen vaihtopenkin vieressä tilanteessa, jossa tuomari oli kuitenkin aivan selvästi selin kohti parketille mäjähtänyttä kaksikkoa.
Tässä vaiheessa yksi karkkilalaisfani päätti nousta paikaltaan seisomaan ja huutaa kurkku suorana: ”SE EI SAATANA OSAA MITÄÄN MUUTA!”
Huuto liittyi luonnollisesti floppispesialistin toimintaan, ja tässä vaiheessa pelin viihdearvo oli jo noussut arvoon arvaamattomaan.
Hieman myöhemmin vielä huvittavampi tapahtumasarja oli se, kun Hämäläisen virhe puolustuspäässä korin alla jäi viheltämättä, ja Syrjälä lähti hullun kiilto silmissään jahtaamaan Hakia pitkin sivurajaa.
Ainoastaan vierasjoukkueen vaihtopenkin hätäiset ja epätoivoiset ”Sami, ÄLÄ!!” –huudot ja näitä seurannut pikainen kutsu vaihtopenkille saivat muuten niin viihtyisän perhetapahtuman välttymään kunnon vanhan ajan nyrkkipeijaisilta.
Ottelun viimeistä varttia leimasi tällainen jatkuva, rokkikukkomainen uhittelu, joka sai ilmeisesti innokkaimmat katsojat ryhtymään vedonlyöntiin ensimmäisestä tappelusta ja sen voittajasta.
Päätösneljänneksellä KaHe joka tapauksessa jatkoi taisteluaan ja nousi Poropudaksen and1-suorituksella jo 12 pisteen päähän 60-72, kun peliaikaa oli jäljellä vajaat viisi minuuttia.
Kotijoukkue siirtyi KaU:n aikalisän jälkeen siirtyi hetkellisesti paikkapuolustukseen, minkä seurauksena Ilari Heino upotti kolmosen nurkasta.
Siinä vaiheessa selkäranka näytti jo katkeavan, mutta KaHe ei vieläkään luovuttanut ja sai pinnistettyä eron alle kymmeneen viimeisellä minuutilla, mutta se myönnettäköön, että aivan käden ulottuvilla voitto ei enää loppuvaiheessa ollut.
Pistemiehet:
KaHe: Olli 15, H. Hämäläinen 14, Kohila 14, Hirvonsalo 12, Harjula 7, Heikkilä 6, Poropudas 3, Humphreys 2, Kourunen 1, Lagus 0, Venhola 0.
KaU: Heiskanen 18, Tolvanen 16, Sakala 10, I. Heino 9, Luosmaa 6, Rinne 6, T. Heino 5, Syrjälä 5, Huovinen 4, Ilonen 0.
Entä sitten: Karkkila pelaa organisoidusti ja vaikka yhden ottelun perusteella on hankala arvioida, kolmikko Heiskanen-Tolvanen-Syrjälä olisi edelleen todennäköisesti liigatasoa (ainakin Porvoossa). Positiivisen maininnan ansaitsee myös Luosmaa, joka pelasi junnuksi yllättävän äijämäisesti: kun iskuja jaeltiin korin alla, Luosmaa ei mussuttanut missään vaiheessa, vaan sen sijaan yritti vain kovempaa.
Oma realistinen arvioni pelin päätyttyä oli se, että jos Karkkila saisi nykyisen miehistön lisäksi sellaisen järkevän, joukkueelle pelaavan jenkkipointin, porukka voisi voittaa aivan hyvin yli viisi matsia ykkösdivarissa tälläkin kaudella.
Tappiosta huolimatta KaHea ei missään nimessä tarvitse haukkua, sillä joukkue taisteli takaa-ajoasemassakin loppuun asti.
(Usein amerikkalaisten tiedotusvälineiden nettisivuilla NBA-pelejä käsittelevissä otteluraporteissa on kohta ”Game Notes”, johon on kerätty ranskalaisilla viivoilla kaikenlaisia omituisia havaintoja sekä turhaa statistiikkaa ottelusta. Vastedes Game Notes sisältyy rapsoihin.)
Game Notes:
- Vaikka tunteet olivatkin pinnassa, eniten kuumotusta aiheutti KaHen vaihtopenkillä pelin aikana kiertänyt kännykkä. Yksi pelaaja oli ennen puhelimen luovuttamista tokaissut: ”Vastatkaa tohon, jos se on mun vaimo, joka synnyttää.”
- KaHen vapariprosentti oli jälleen kerran alle 50.
- Tolvasen yhdessä kolmosessa saattoi olla jalka viivalla, mutta sitä ei pystytä jälkikäteen tarkistamaan, koska KaU taltioi videolle vain kotiottelunsa.
- Ottelun aikana oli yksi ainoa hetki, jolloin koti- ja vierasjoukkueen edustajat olivat jostakin asiasta samaa mieltä: Kun Tuominen kyyristyi noin minuutin ajaksi sitomaan kengännauhojaan, molempien joukkueiden pelaajat alkoivat päästämään porsaan teurastusta muistuttavaa ääntä vain osoittaakseen, miten vaivalloiselta tuomarin suorittama toimenpide kaikkien silmiin näytti.
- KaU:n pelipaitojen olkaimet ovat häiritsevän leveät.
- KaHen pelintekijöitä vaivaa kirous, joka ulottuu nykyisin jo jälkipeleihin asti.
Post Scriptum: Aiempi rapsa Passe-ottelusta sisälsi valitettavasti virheellistä tietoa. Ilmeisesti joukkueen toinen pelintekijä oli kuin olikin löytänyt mustikkatassuja. Ja kuulemma erittäin herkullisia vielä.
Tämä erittäin valitettava väärinkäsitys heijastelee KaHen joukkuepuolustuksen ongelmia tällä kaudella, kun edes joukkueen pelintekijät eivät osaa kommunikoida keskenään.
