Vs: Eteläinen II-divari
Mutsis oli – PuHu 87-112 (50-53)
Lähtöaskeleet: Ottelu oli molemmille merkityksetön, joten kunnon suunsoitolle ja totiselle väännölle oli mainiot edellytykset. Mutsilta puuttui ainakin Raami ja Sarkalahti.
Kaspalakeilla on pohjilla 9 voiton putki. Pussihukkien aiemmin mainittu strategia on selkeytynyt. Näin loppukaudesta on hyvä myydä pari pelaajaa, lähteä vieraspeliin seitsemällä pelaajalla ja antaa junnujen sijaan pelikokemusta Janssonille. Poissa vakiorosterista oli siis viisikollisen verran miehiä.
Matsi: Kaspalakit vyöryttivät palloa järjestelmällisesti korin alle ja kaspalakkien heittoprosentit olivat oikein kelvolliset. Kaspalakkien isot pojat Urnberg-Wessman-Riihimäki mättivät yhteensä 24 jakson 35:stä pisteestä. Toisessa päässä Mutsi vastasi puolietäisyyksiltä lähinnä Lintulan (!) toimesta. Lintula nakkasi ekalla kympillä 14 pinnaa, kunnes viimeisetkin kaspalakit uskoivat, että huolimatta ulkoisesta habituksesta ”toi kymppi on edelleen aika kova heittämään, jos sille kovasti tilaa antaa”. Jaksolla heitettiin kaiken kaikkiaan mukavat 64 pinnaa.
Vauhtia ja vääntöä oli sen verran, että ensimmäisen kerran tuomarit pyysivät pelaajia rauhoittumaan 7 minuutin kohdalla. Lintulan kyyninen kommentti ”eiköhän tää rauhoitu vasta 33 minsan päästä” piti varsin osuvasti paikkaansa.
Toinen kymppi mentiin vielä tasaisissa merkeissä, kun Mutsin Siitonen otti vetovastuun korinteosta.
Kolmannen jakson Kaspalakit vyöryttivät paremman kuntonsa ansiosta 12-30 ja harvalukuisen yleisön mielenkiinto kohdistui enää lähinnä törmäilyauto Salmelaan sekä ”eiks tosta sit tuu tekua?” Salmelaan. Monenlaista on kentillä vuosien mittaan näkynyt, mutta kyllä nuo Salmelat ovat aika velikultia. Tuomaripari Saarijärvi-Helenius piti kuitenkin alusta alkaen linjan selkeänä ja tarkkana, eikä tilanne päässyt eskaloitumaan kunnolla missään vaiheessa. Tällä kertaa tuomarit tyytyivät kolmeen Mutsin pelaajalle vihellettyyn ”tekuun”.
Mutsin pelaajista erottuivat positiivisesti Lintula sekä Siitonen. Lintula teki yhtä kakkosta lukuun ottamatta kaikki pisteensä ennen roskisminuutteja. Siitonen oli hurjan tarkka niin kaukaa kuin läheltä –kertakaikkisen oiva ja monipuolinen pelimies!
Kaspalakeista pitkät pojat pelasivat erinomaisesti. Urnberg toi mukavasti vauhtia ja vääntöä hyökkäyspäässä, mutta uinahteli huolella puolustuksessa. M2D:n ”ehkä kehittynein veteraani” Riihimäki pelasi kauden parhaan pelinsä ja heitti parin hiljaisemman kauden jälkeen onnistuneen heiton kaaren takaa. Aarnio innostui etenkin loppua kohti kaukoheitoissaan pitäen samalla huolen, että peli ei mene liian jännäksi. Wessman oli äijänä puolustuksessa ja kuittasi Siitosen korit välittömästi toisessa päässä. Kaiken kaikkiaan jälleen mainio esitys koko joukkueelta.
Äiti: Forsman 11, Kulmala -, Lintula (MVP) 20, Lang 13, Salmela -, Salmela Santtu 7, Riska 8, Siitonen 28
Kaspalakit: Jansson 12, Urnberg 19, Virtanen 12, Sell 9, Aarnio (MVP) 23, Wessman 15, Riihimäki 20.
Entä sitten? Illan otteilla ei voi kuin ihmetellä Mutsin korkeaa sarjasijoitusta. Toki Raamin poissaolo vaikutti, mutta tämän ei pitäisi kuitenkaan aiheuttaa moista nillitystä joka vihellyksestä koko pelin ajan.
Kaspalakeilla peli rullaa vaikka rosterissa olisi koko Hukkien hallitus. Strategian mukaisesti Jansson on kysellyt ensi kaudeksi pelaaja-valmentaja-hallituksenjäseneksi mm. WB:n Ollilaa ja Keravalta Auvista. Näin tulevia strategioita ja junnujen kehitystyötä voitaisiin miettiä kätevästi edustusjoukkueen sarjapelien aikalisillä.
