Playoffien aikana, kun joukkueet pelaavat toisiaan vastaan toistuvasti, joukkueet ja pelaajat oppivat tuntemaan toisensa koko ajan paremmin. Varsinaisia uusia settejä tai uusia vastuunantajia ei juuri löydy. Se mitä valmentajat ehkä pystyvät tekemään on löytää oikeille pelaajille tilanteita, joita voisi sitten hyödyntää. Mutta siinä vaiheessa täytyy olla pelaajia, jotka noita tilanteita pystyvät hyödyntämään.
Tällaisia pelaajia on Karhulla tosi vähän, Karhulla on paljon hyviä joukkuepelaajia, jotka pelaavat erinomaisesti konseptin mukaan, mutta silloin kun tuo ei riitä ja pitäisi pystyä rikkimenneestä setistä luomaan uutta, keinoja ei löydy. Luovuus puuttuu, viimeistelijöitä on, mutta jos heittopeli ei jostain syystä toimi, vaihtoehtoja ei juuri löydy.
Seagullsin peli on parantunut huomattavasti sen jälkeen kun Rougeau ja Okko ovat päässeet kuntoon. Näiden lisäksi Nikkarinen on hyvä luomaan tilanteita itselleen ja muille. Nuo kolme kaikki pystyvät luomaan yksinkertaisesta tilanteesta etuja itselleen tai joukkuetovereilleen.
Karhulla ei ole juur keinoja luoda isolationista etuja, Seagulls on noissa tilanteissa paljon parempi. Ja tuo ei tämän finaalisarjan aikana ja näillä rostereilla muutu mihinkään.