asiallisesti sanoi:
Pohjassa taitaa olla reikä. Vaikea saada kuntoon. Uusia junnuja pitäisi tulla vuosittain, jotta pohjaa voitaisiin rakentaa tarpeeksi vahvaksi. Nyt valitettava tilanne on se, ettei joka ikäluokassa ole pelimiehiä. Mielestäni Huiman tulisi satsata myös junnuvalmennukseen. Isi äiti linjalla ei pitkässä juoksussa tule pelimiehiä. Pientä porkkanaa junnujoukkueiden valmentajille, niin saataisiin sinnekin sellaisia, jotka osaisivat antaa oppejaan junnuille. Monissa joukkueissa tuntuu olevan valmentajina henkilöt, joidenka kokemus lajista on pelkästään katsomosta hankittua ja valitettavan usein kiinnostus liittyy omiin lapsiin.
Ylläolevassa on myös totuuden siemen. Tuo isi ja äiti-linjan valmentaminen on kaksipiippuinen juttu.Kyllä he pystyvät nuorempia pelaajia ohjaamaan, mutta jo jopa C-ikäisistä ylöspäin oma pelillinen kokemus ja taito on melkein pakollinen asia. On varmaankin joitakin valmentajia tässäkin maassa, joilla ei ole kummoista pelaaja taustaa, mutta pystyvät omaksumaan lajin kiemurat. Luulisin, jos valmentaja olisi ollut mukana vaikkapa salibandyssä ta jääkiekossa, niin niistäkin olisi apua. Molemmissa viisi pelaajaa kentällä ja samanlaisia asioita käydään harkoissakin.
Kun omat lapset (lapsi) aloittaa harrastuksen, niin monesti joku vanhemmista luiskahtaa ns.valmennustehtäviin. Eikä huomaakkaan, kun muutama vuosi on lipsahtanut, kuin varkain. Olen jostain kuullut, että Huimalla on alun kolmattasataa junnua toiminnassa mukana ja kiitos siitä kuuluu aktiivisille vanhemmille. Kun on paljon nuoria mukana, niin tarvitaan paljon vanhempia.Eli summasummaarum, kommentista :"valitettavan usein kiinnostus liittyy omiin lapsiin" olen hieman eri mieltä. En tietenkään tunne kaikkia 60 valmentajaa ja koko nuorisokatrasta, mutta tässä voin väittää, että ei kannata yleistää.
Kun junnut kasvaa C-poika ikään ja siitä B-poika ikään, niin(puhun nyt pelkästään poikajoukkueista) niin ei valmennus niin huonoa ole. Ne valmentajat, jotka päävastuun kantaa osaavat asiansa.
Onko parempi se, että joukkueella ei ole valmentajaa, vai se, että joku isi/äiti hoitaa ns. valmennuksen niillä tiedoilla joita hänellä on ja sillä koulutuksella, mikä hänelle annetaan ? Ehkäpä se valmennus ei aina tasokasta ole (saattaa monesti olla hyvääkin), mutta toisaalta saadaan lapsi/nuori pysymään lajin parissa siihen asti (esim.seuraavaan ikäryhmään)kun hän pääsee ns.hyvään valmennukseen.
Vuodet eivät ole veljiä keskenään, joten mennään ylös ja alas. Tulee hyviä ja huonoja junnuvuosia ( myös niille ihmisille, jotka odottavat vain hyviä vuosia).
Se, mikä tilanne on vuonna 2009-2010 ei kukaan tiedä. Luulisin tulossa olevan muutaman junnun, joka saattaisi pelata jo edustuksen ringissä. Millä tasolla pelataan, se on suuri kysymysmerkki. Yksi suuri kykymysmerkki on aina raha. Jos pyritään pitämään harrastuksen kustannukset alhaalla ja sitä kautta saadaan paljon nuoria pysymään harrastuksen parissa ja joista saattaisi myöhemmin tulla edustuksen käyttöön pelaajia on yksi tie. Toinen tie on, että ostetaan/maksetaan hyville valmentajille palkkaa. se palkka siirtyy pelaajien maksettavaksi ja siten junnujen määrä laskeen (harrastuksen hinta).
No, tätä pohdintaa voisi jatkaa vaikkapa loputtomin. Katsotaan mita tapahtuu, kun uusi toiminnanjohtaja astuu kuvioihin ja mikä on linjaus. Toisaalta se kovin paljon vaikuta junnupuolen kuvioihin, kun on oma itsenäinen jaosto.
Huiman kokoisen seuran junnut ovat menestyneet seuran kokoon nähden aika hyvin. A-poikien menestys ei kovin huono, B-pojat I-divaria (viime vuonna SM 5). Ehkä menevä kausi ei ole se seuran junnujen paras vuosi, mutta kohtuullinen kumminkin.
Tuohon isi-/kautta äitivalmennus kysymykseen vastaisin, että on olemassa myös hyviä isi- ja äitivalmentajia. Monet ajattelee, että näiden valmentajien lapset on jotenkin erityis asemassa. Useimmiten eivät ole, vaan heillä saattaa olla vielä kovempi kohtelu, kuin muilla. Ne valmentajat, jotka tunnen ja ne lapset, jotka ovat valmentajien lapsia, niin voin sanoa, että ovat tasan tarkkaan samassa asemassa kuin muutkin.
