- Viestejä
- 221
En ollut ihan varma mihin osastoon tämä avaus kuuluu, mutta ehkä meidän suomalaisten näkövinkkelistä koripalloammattilaisuus on relevanteinta susijengiläisten tai sinne pyrkivien osalta, eli laitetaan tänne.
Kysymys kuuluu, mitä on koripalloammattilaisuus? Sitä, että tekee asioita ammattimaisesti (= koripallo on päätehtävä ja siihen käytetään merkittävä osa omasta normaalisti työhön käytettävästä ajastaan), vai vaatiiko lisäksi, että siitä saa myös riitttävästi palkaa? Jos, niin mikä on kohtuullinen summa esimerkiksi kuukaudessa, että voidaan puhua ammattilaisuudesta?
Asia on tullut mieleen montaa kautta. Kun puhutaan naisurheilusta ja ammattimaisuudesta, niin harvoin kuitenkaan tarkoitettaan ammattilaisuutta siinä mielessä, että siitä ihan rahaakin saataisiin palkkana, esimerkiksi jääkiekossa ja jalkapallossa. Mitens on koripallon puolella naisissa, entä miehissä?
Siivojan palkka taitaa olla noin 2200 -2300 €/kk. Postinjakajalla kai noin 2600-2700 €/kk. Mikä se pitäisi olla urheilijalla, jotta voidaan puhua ammattilaisesta?
Joskus tiedotteissa uutisoidaan joukkueen uusista 'sopimuspelaajista'. Oletan, että naisten liigoissa ja I-divaritasolla nuoret 'sopimuspelaajat' eivät kai maksa pelaamisestaan, mutta tuskin juuri tienaavatkaan. He eivät siis vielä ainakaan liene ammattilaisia?
Jos Suomesta lähtee merkittäviä minuutteja pelannut miesten liigapelaaja ulkomaille ammattilaiseksi Saksan kakkosliigaan, Ranskan kolmosliigaan, Espanjan kolmosliigaan, Romaniaan, Islantiin, Belgian kakkosliigaan, niin putoaako vai nouseeko palkka? Eli onko siirron yksi motiivi raha, vai joutuuko lähtijä jopa tinkimään palkasta, jotta saa ulkomaanuransa käyntiin?
Elävätkö suomalaiset ulkomailla pelaavat naispelaajat palkallaan, vai tuleeko lisäksi opintotukia ja vanhempien tukea?
Jääkö kellään säästöön, vai ollaanko puilla paljailla, kun urheilu-'ammattilaisuus' loppuu'?
Suomessa miesten jääkiekkoliiga lienee jo ammattimainen sarja myös korvauksiltaan. Muista palloilusarjoista en tiedä. Naisilla ei taida jääkiekossakaan rahaa pyöriä, jotkut jopa maksavat harrastuksestaan.
Markkasen tienestit ovat mediajulkisuudessa tarkastikin. Koponen ja Salin ovat kertoneet sijoittaneensa koristienestejään fiksusti ja pärjäävät varmasti mainiosti myös sen jälkeen, kun ura loppuu. Mutta missä mennään kaikkien niiden muiden pelaajien osalta, kun ei olla enää ihan ehdottomalla tähtistatuksella? Joutuuko kitkuttelemaan? Pärääkö kivasti niin kauan kuin ura jatkuu, mutta sukanvarteen ei juuri riitä? Vai kertyykö urheilutienesteistä pesämuna, joka auttaa siirtymävaiheessa, jos vaikka työkokemus on vähän köykäisempi ikätovereihin verrattuna?
En halua, että kenenkään henkilökohtaisia tienestejä lähdetään puimaan julkisesti, ellei näitä itse tuo esille, mutta jotain keskiarvoja ja suuntaviivoja olisi kiva tietää. Voisi kuvitella, että nuoret, jotka miettivät ura-suunnitelmiaan, olisivat myös tästä asiasta kiinnostuneita, vaikka raha olisi toki hyvä olla vain yksi syy uravalintoja pähkäiltäessä. Mutta jos joku haluaa lääkäriksi, insinööriksi, rakennusmieheksi tai sairaanhoitajaksi, niin koulutusvaihtoehtojen lisäksi on mietintävaiheessa myös aika paljon tarjolla tietoa palkkahaitareista ja -skenaarioista. Urheilu'ammattilaisen' uralla kaikki tämä on jostain syystä hirveän paljon salamyhkäisempää, vaikka nuorille on nykyisin monelta taholta jo julkisestikin tuotu urheiluammattilaisuus yhtenä reallistisena vaihtoehtona työurana. Miksi näin?
Kysymys kuuluu, mitä on koripalloammattilaisuus? Sitä, että tekee asioita ammattimaisesti (= koripallo on päätehtävä ja siihen käytetään merkittävä osa omasta normaalisti työhön käytettävästä ajastaan), vai vaatiiko lisäksi, että siitä saa myös riitttävästi palkaa? Jos, niin mikä on kohtuullinen summa esimerkiksi kuukaudessa, että voidaan puhua ammattilaisuudesta?
Asia on tullut mieleen montaa kautta. Kun puhutaan naisurheilusta ja ammattimaisuudesta, niin harvoin kuitenkaan tarkoitettaan ammattilaisuutta siinä mielessä, että siitä ihan rahaakin saataisiin palkkana, esimerkiksi jääkiekossa ja jalkapallossa. Mitens on koripallon puolella naisissa, entä miehissä?
Siivojan palkka taitaa olla noin 2200 -2300 €/kk. Postinjakajalla kai noin 2600-2700 €/kk. Mikä se pitäisi olla urheilijalla, jotta voidaan puhua ammattilaisesta?
Joskus tiedotteissa uutisoidaan joukkueen uusista 'sopimuspelaajista'. Oletan, että naisten liigoissa ja I-divaritasolla nuoret 'sopimuspelaajat' eivät kai maksa pelaamisestaan, mutta tuskin juuri tienaavatkaan. He eivät siis vielä ainakaan liene ammattilaisia?
Jos Suomesta lähtee merkittäviä minuutteja pelannut miesten liigapelaaja ulkomaille ammattilaiseksi Saksan kakkosliigaan, Ranskan kolmosliigaan, Espanjan kolmosliigaan, Romaniaan, Islantiin, Belgian kakkosliigaan, niin putoaako vai nouseeko palkka? Eli onko siirron yksi motiivi raha, vai joutuuko lähtijä jopa tinkimään palkasta, jotta saa ulkomaanuransa käyntiin?
Elävätkö suomalaiset ulkomailla pelaavat naispelaajat palkallaan, vai tuleeko lisäksi opintotukia ja vanhempien tukea?
Jääkö kellään säästöön, vai ollaanko puilla paljailla, kun urheilu-'ammattilaisuus' loppuu'?
Suomessa miesten jääkiekkoliiga lienee jo ammattimainen sarja myös korvauksiltaan. Muista palloilusarjoista en tiedä. Naisilla ei taida jääkiekossakaan rahaa pyöriä, jotkut jopa maksavat harrastuksestaan.
Markkasen tienestit ovat mediajulkisuudessa tarkastikin. Koponen ja Salin ovat kertoneet sijoittaneensa koristienestejään fiksusti ja pärjäävät varmasti mainiosti myös sen jälkeen, kun ura loppuu. Mutta missä mennään kaikkien niiden muiden pelaajien osalta, kun ei olla enää ihan ehdottomalla tähtistatuksella? Joutuuko kitkuttelemaan? Pärääkö kivasti niin kauan kuin ura jatkuu, mutta sukanvarteen ei juuri riitä? Vai kertyykö urheilutienesteistä pesämuna, joka auttaa siirtymävaiheessa, jos vaikka työkokemus on vähän köykäisempi ikätovereihin verrattuna?
En halua, että kenenkään henkilökohtaisia tienestejä lähdetään puimaan julkisesti, ellei näitä itse tuo esille, mutta jotain keskiarvoja ja suuntaviivoja olisi kiva tietää. Voisi kuvitella, että nuoret, jotka miettivät ura-suunnitelmiaan, olisivat myös tästä asiasta kiinnostuneita, vaikka raha olisi toki hyvä olla vain yksi syy uravalintoja pähkäiltäessä. Mutta jos joku haluaa lääkäriksi, insinööriksi, rakennusmieheksi tai sairaanhoitajaksi, niin koulutusvaihtoehtojen lisäksi on mietintävaiheessa myös aika paljon tarjolla tietoa palkkahaitareista ja -skenaarioista. Urheilu'ammattilaisen' uralla kaikki tämä on jostain syystä hirveän paljon salamyhkäisempää, vaikka nuorille on nykyisin monelta taholta jo julkisestikin tuotu urheiluammattilaisuus yhtenä reallistisena vaihtoehtona työurana. Miksi näin?