- Viestejä
- 2 819
Pudotuspelit ovat hyvää vauhtia käynnissä ja kauden loppu häämöttää kolmen viikon päässä. Toistaiseksi on vielä täysi arvoitus, kelle mitalit jaetaan ja missä järjestyksessä, mutta koripalloliitto lienee tehnyt päätöksensä kauden parhaiden palkinnassa (lukuunottamatta tietysti pudotuspelien MVP:tä). Kartoittelen tässä mahdollisia voittajia.
Kauden pelaaja: Sami Lehtoranta, Kataja
MVP:n pystistä mittelevät tasaväkisesti Sami Lehtoranta ja Jukka Matinen. Lehtoranta oli sarjan eittämättä paras kotimainen pelaaja aina Katajan 30. runkosarjaottelun tienoille, jonka jälkeen joensuulaisten tahti hiipui ja Lehtorantakin osoitti kuolevaisuutensa. Matinen puolestaan takelteli sarjan alussa, mutta paransi tahtiaan pelien edetessä ja nousi lopulta IS-tähtikisan toiselle sijalle. Palkinto voi hyvin mennä kummalle tahansa siten, että vääryyttä ei tapahtuisi.
Petri Virtasellakin lienee sanansa sanottavana MVP-pystin haussa, mutta Kataja-pelaajista Lehtoranta on silmiini todennäköisempi. Toni Ilmonen pelasi myös erinomaisen kauden, muttei ollut kotkalaisten pelissä samanlainen kulmakivi kuin Lehtoranta ja Virtanen Katajalle tai Matinen Hongalle. Myöskään Pasi Riihelää ei voi jättää huomioimatta.
Paras ulkomaalaisvahvistus: Jerald Fields, KTP
Monet hehkuttavat Ed Nelsonin suvereniteettiä, eikä suotta. Nelson oli läpi kauden Korihaiden kulmakivi 22 pisteen ja 12 levypallon saldoillaan. Jos Nelson ei nappaa pystiä, lähes ilmiselvää on KTP:n Jerald Fieldsin palkitseminen. Fieldsin 19 pisteen ja lähes 10 levypallon tilastorivin lisäksi Fields on jaellut kaksi syöttöä, napannut kaksi riistoa ja torjunut kaksi heittoa ottelua kohden. Tämän lisäksi KTP:n sarjasijoitus painanee vaakakupin Kotkan puoleen.
Erinomaisia ulkomaalaispelaajia nähtiin paljonkin. Matt Williams oli tasaisen vahva läpi kauden runkosarjan kakkoseksi tulleessa joukkueessa. Eric Washington puolestaan esiintyi lähes fantastisesti ajoittain, mutta jäänee kauas palkinnosta Pyrinnön sarjasijoituksen ja henkilökohtaisten ailahtelujen johdosta. Samoin voi luonnehtia James Wrightin esityksiä. Michael Cuffee pelasi puolet runkosarjaotteluista pelottavan hyvin ja intensiivisesti, mutta vastapainoksi Lappeenrannan Usher haahuili täysin teillä tietymättömillä muutamissa tärkeissä peleissä etenkin kevätkaudella. Kotkalaisista mainittakoon vielä nuori, lupaava Andre Foreman, joka on näyttänyt merkkejä huikeasta potentiaalistaan pudotuspeleissä!
Vuoden kehittynein pelaaja: Petteri Koponen, Honka
Petskulla on omat vihamiehensä, mutta tätä valintaa tuskin kukaan voi kiistää. Edelliskaudella Koponen oli joukkueensa kolmospointti, jolle ominaista oli hurja tsemppi aina kentälle päästessä ja rajaton potentaali. Kuluvalla kaudella Koponen on kyennyt nuoresta iästään huolimatta kantamaan päävastuun mitalisuosikin pelinrakentamisesta ja merkinnyt tilastoriveihin 12 pistettä, 4 syöttöä ja 2 riistoa ottelua kohden. Myös valinta Nike Hoop Summit -otteluun nostaa Koposen osakkeita.
Ennen loukkaantumistaan kehittyneimmän pelaajan pystiä hamusi Kopostakin vahvemmin yksi suosikkipelaajistani, Ville Mäkäläinen, joka oli syyskaudella sarjan paras kotimainen pistemies. Loukkaantumisen jälkeen Mäk Däddyn tahti hiipui hitusen, mutta loppusaldo on jäänyt silti positiiviseksi. Mäkäläisestä on tullut yksi kotimaisista profiilipelaajista, jonka kehityssuunta on jatkuvassa nousussa. Uskon, että Dettmann kutsuu Mäkin maajoukkuerinkiin alkukesästä.
Koposen ja Ville Mäkäläisen jälkeen voin huoleti mainita myös Vesa Mäkäläisen ja Petri Heinosen parantaneen tahtiaan. Riku Liljebergin hurmio alkoi aivan liian myöhään palkintoja silmälläpitäen, mutta siltikin valtaisat propsit Rikulle loppukauden suorituksista!
Paras kuudes mies: Teemu Laine, Lahti
Ulkomaalaisia kuudensia miehiä nähtiin kuluvalla kaudella ennätysmäärä, mutta oletan silti palkinnon lankeavan suomalaiselle. Lahden ikioma reggae-vaari Teemu Laine aloitti suurimman osan kauden otteluista penkiltä ja takasi lisää kipinää lahtelaisten peliin aina coach Ekströmin sitä pahimmin kaivatessa: 11 pistettä, 3 levypalloa, 2 syöttöä ja 2 riistoa ottelua kohden rajoitetuissa minuuteissa on ehdottomasti pelimiehen saldo. Kuten pudotuspelit ovat osoittaneet, kovat pelaajat jättävät parhaimmat pelinsä pleijareihin.
Laineen pahin haastaja lienee joukkuekaveri Ilkka Vuori, jonka otteita tulevaisuudessa suomalaiset korisfriikit odottavat varpaillaan seisten. Niin ikään Lahden kasvatti, joskin nykyisin Componentassa pelaava Roope Suonio taisteli tehokkaasti vaikean kauden läpi eikä hiipunut pahasti, vaikka menetti aloitusviisikkopaikkansa Rakim Hollisille. Pussihukkien Nanayaw Awuah Addae aloitti syyskauden penkiltä, mutta Kimi Klingbergin siirryttyä apuvalmentajaksi Nanski pokkasi aloitusvastuun ja kiitti kunniasta - näin ollen kaup.yo. Addae jäänee ilman pystiä.
Vuoden puolustaja: Anssi Kinnaslampi, Kataja
Jo ennen kauden alkua oli selvää, että Kinttu sopisi valmentaja Timo Heinosen pelijärjestelmään erinomaisesti. Kinnaslampi kypsytti nimekkäät vastustajansa yksi toisensa jälkeen, miehen käsittelyssä jäivät nollille niin Monte Cummings kuin Chris Hesterkin. Erinomaisen 1-1-puolustustyön lisäksi Kinnaslampi täyttää paikkansa myös joukkuepuolustajana.
Kinnaslammen lisäksi pysti saattaa hyvinkin matkata Lahteen, jossa Ville Mäkäläinen ja Ilkka Vuori ryhmittäytyvät puolustusketjuun ottelu toisensa jälkeen naarmuja pelkäämättä. Frankfurt Skylinersin entinen puolustusekspertti Jukka Matinen oli niin ikään pakkipäässä juuri niin hyvä kuin odottaa sopi. Myös ToPon terrieri Jukka Hemdahl kypsytti nimekkäämpiään samalla antaumuksella, mitä mieheltä on vuosien mittaan totuttu näkemään.
Vuoden tulokas: Michael Pounds, KTP / Anselmi Vanjoki, Honka
Vuoden tulokkaan tittelin jakoperiaatteet ovat muuttuneet huomattavasti vuosien varrella. Takavuosina Tuukka Kotin, Kimmo Muurisen ja Juha Stenin kaltaiset pelaajat ovat pystyneet paikoin dominoimaankin sarjaotteluita teini-ikäisinä. Uuden ulkomaalaiskäytännön myötä sarja on koventunut siten, että alle parikymppiset pelaajat pysyvät suurimman osan otteluista penkillä ja pääsevät näyttämään potentiaaliaan vain selkeissä voitto- tai tappiolukemissa. Ensi kaudella Karhun Toni Raiski lienee ykkösehdokas vuoden tulokkaaksi ja viime kaudella ToPon Jussi Airas ja Lahden Vesa Mäkäläinen kamppailivat palkinnosta tasaväkisesti, mutta tällä kaudella valinta on todella vaikea.
Hongan ehdokkaat ovat Eldar Skamo ja Anselmi Vanjoki. Skamo on ollut Hongan kokoonpanossa jo parina aikaisempana vuotena, mutta ei ole päässyt kentälle ennen tätä kautta. Syyskaudella Skamo toi pirteyttä ja rähinää Hongan peliin aina tarpeen tullen, mutta tapetoitui penkille kevään edetessä. Keskiarvot 1,8 pistettä ja 1,2 levypalloa. Vanjoella on puolestaan hurjasti potentiaalia, mutta peliminuutit jäivät Skamon tapaan melko vähäisiksi. Parissa ottelussa Vanjoki oli mukana ratkaisemassa peliä Hongalle, siitä osoituksena tulokkaiden korkein pistekeskiarvo eli 3,9. Kaksikon tilastorivit divarissa kertovat, mihin nuoret miehet pystyvät: Skamo 14,1 pistettä, 7,6 levypalloa, 2,1 syöttöä, 2,6 riistoa ja 0,6 blokkia ja Vanjoki 13,1 pistettä, 1,6 levypalloa, 0,6 syöttöä ja 0,9 riistoa.
KTP teki tyylikkäästi marssittamalla kokoonpanoon kelpo määrän lupaavia 1987-1989-syntyneitä. Kotkan juniorikaarti sai coach Ailukselta kivasti peliaikaa pitkin kautta ja muutama pelaaja sai kokeilla ratkaisuheittojakin tasaisissa matseissa. Michael "Legendan poika" Pounds yllätti aluksi kotkalaiset nousemalla rotaatioon ja myöhemmin sai aikaan supinaa Suomen korispiireissä mättäen syyskaudella mm. kolme perättäistä kymmenen pisteen peliä. Poundsin (4,1 pistettä, 1,1 levypalloa, 0,5 riistoa) lisäksi 17-vuotias Juho Lehtoranta (2,5 pistettä, 0,6 levypalloa) antoi kotkalaisfaneille aihetta tyytyväisyyteen. Lehtoranta tulee olemaan rahanarvoinen tulevina kausina.
Espoolaisten ja kotkalaisten lisäksi Suomi-koriksen tulevaisuuden nimiin kuuluu Lehtorannan tavoin 17-vuotias Väinö Kuusela, joka pääsi haistelemaan miesten sarjan ilmapiiriä paikoin isoinkin minuutein. Kuuselan tulokaskauden keskiarvoiksi merkittiin 2,3 pistettä ja 0,9 levypalloa.
Lopullinen valinta tapahtunee Vanjoen ja Poundsin välillä, sillä kauden tulokaskatraasta kyseinen kaksikko on päässyt isoimmille minuuteille ja kantanut suurimman vastuun. Säilyttääkseni objektiivisuuden en uskalla veikata, kumpi palkinnon saa.
Vuoden valmentaja: Lars Ekström, Lahti
Ymmärtääkseni vuoden valmentajaksi palkitaan se, joka saa joukkueensa potentiaalista ja suorituskyvystä eniten irti ja joka pitää pelaajaliikenteen ja tuomarikritiikin minimissä. Hyvä valmentaja myös rakentaa tulevaisuudelle, mikä tosin ei ole aivan yhtä helppoa kaikilla liigapaikkakunnilla. Valintani kohdistuu kuitenkin Lars Ekströmiin, joka jälleen kerran on onnistunut luotsaamaan "selvästi heikentyneen, huonosti jenkkinsä valinneen karsintasarjaehdokkaan" Namika Lahden kohti mitalipelejä. Ekström saa aina kaiken irti joukkueestaan ja tapa, jolla Lahti on noussut altavastaajan asemasta mestaruustaisteluun ei ole jättänyt ketään kylmäksi: Kotimainen avainpelaajanelikko Mäkäläinen-Mäkäläinen-Laine-Vuori varustettuna hyvin roolitetuilla ulkomaisilla. Jos Ekströmin aika on Lahdessa ohi, Namikalla on iso työ löytää yhtä hyvä valmentaja hänen tilalleen. Ekströmillä tulee olemaan kysyntää - miksei ulkomaillakin asti?
Ekströmin ohessa Hongan Pavicevic on tehnyt jälleen takuuvarmaa työtä kantaessaan joukkuettaan kohti mitalipelejä ja jalostaessaan Petteri Koposesta suomalaista staraa. Eldar Skamo, Anselmi Vanjoki ja Juho Nenonen ovat hetkittäin päässeet kentälle näyttämään, miten he ovat kehittyneet Pavicevicin alaisuudessa. Ray Ailus on omasta puolestaan puhaltanut KTP:hen uutta henkeä vaikean pelikauden 2005/2006 jälkeen ja antanut Juho Lehtorannan, Michael Poundsin, Milos Dobrasin, "The" Rasmus Roslundin ja Mikko-Petteri Järvisen osoittaa kotiyleisölle, että koriskulttuuri ei ole kadonnut Kotkasta. Jos Kataja voittaa mestaruuden, myös Timo Heinosen nimi nousee spekulaatioihin. Hopea- tai pronssimitalin myötä Heinoselle pystiä tuskin jaetaan, koska Katajaa viimeistä kauttaan valmentavalla Heinosella on "do or die"-kausi meneillään.
Vuoden tuomari: Janne Muurinen
Kai se on itsestäänselvyys? Suomalaisten tuomareiden taso ei päätä huimaa, mutta kuten ToPon Kumpulainen sanoi, "onhan siellä muutama, joiden nimi ei ole jäänyt mieleen." Adjutantti Muurinen ei ole työkiireiden johdosta päässyt viheltämään kovin montaa matsia kuluvalla kaudella, mutta keikkuu edelleen pillinmittaa korkeammalla kuin lähimmät haastajat (Mikko Toivonen, Petri Mäntylä).
Tampereen lupaus Pekka Niemi vienee vuoden tuomarin valtikan parin vuoden päästä. Niemi on erinomainen nuori tuomionjakaja, jolla on oikea asenne, hyvä pelikäsitys ja kyky myöntää virheensä ja oppia niistä.
Ykkösdivisioonan vuoden pelaaja: Mikko Jalonen, TuNMKY
FoKoPon 1980-luvun alulla syntyneiden Dream Teamin avauspointti. Korisliigajoukkueet tahtovat Jalosta kokoonpanoihinsa vuosi toisensa jälkeen, mutta Jalonen on tehnyt arvoratkaisunsa ja dominoinut ykkösdivaria kaksi vuotta mielensä mukaan. 21,7 pistettä, 5,8 levypalloa, 2,7 syöttöä ja 2,5 riistoa ottelua kohden vakuuttavat skeptisimmänkin miehen kyvyistä.
Jalosen lisäksi divarissa näkyy niin Suomi-koriksen eilisiä (Timo Riihelä, Maurizio Pratesi, Timo Naukkarinen, Antti-Jussi Sipilä) kuin huomisiakin nimiä (Jussi Eskola, Aleksi Huuskonen, Eldar Skamo, Anselmi Vanjoki, Roope Ahonen). Jalosen tilastot ja TuNMKY:n sarjasijoitus antaa kuitenkin etulyöntiaseman Jaloselle. Joko liigaa ensi vuonna...?
Kauden pelaaja: Sami Lehtoranta, Kataja
MVP:n pystistä mittelevät tasaväkisesti Sami Lehtoranta ja Jukka Matinen. Lehtoranta oli sarjan eittämättä paras kotimainen pelaaja aina Katajan 30. runkosarjaottelun tienoille, jonka jälkeen joensuulaisten tahti hiipui ja Lehtorantakin osoitti kuolevaisuutensa. Matinen puolestaan takelteli sarjan alussa, mutta paransi tahtiaan pelien edetessä ja nousi lopulta IS-tähtikisan toiselle sijalle. Palkinto voi hyvin mennä kummalle tahansa siten, että vääryyttä ei tapahtuisi.
Petri Virtasellakin lienee sanansa sanottavana MVP-pystin haussa, mutta Kataja-pelaajista Lehtoranta on silmiini todennäköisempi. Toni Ilmonen pelasi myös erinomaisen kauden, muttei ollut kotkalaisten pelissä samanlainen kulmakivi kuin Lehtoranta ja Virtanen Katajalle tai Matinen Hongalle. Myöskään Pasi Riihelää ei voi jättää huomioimatta.
Paras ulkomaalaisvahvistus: Jerald Fields, KTP
Monet hehkuttavat Ed Nelsonin suvereniteettiä, eikä suotta. Nelson oli läpi kauden Korihaiden kulmakivi 22 pisteen ja 12 levypallon saldoillaan. Jos Nelson ei nappaa pystiä, lähes ilmiselvää on KTP:n Jerald Fieldsin palkitseminen. Fieldsin 19 pisteen ja lähes 10 levypallon tilastorivin lisäksi Fields on jaellut kaksi syöttöä, napannut kaksi riistoa ja torjunut kaksi heittoa ottelua kohden. Tämän lisäksi KTP:n sarjasijoitus painanee vaakakupin Kotkan puoleen.
Erinomaisia ulkomaalaispelaajia nähtiin paljonkin. Matt Williams oli tasaisen vahva läpi kauden runkosarjan kakkoseksi tulleessa joukkueessa. Eric Washington puolestaan esiintyi lähes fantastisesti ajoittain, mutta jäänee kauas palkinnosta Pyrinnön sarjasijoituksen ja henkilökohtaisten ailahtelujen johdosta. Samoin voi luonnehtia James Wrightin esityksiä. Michael Cuffee pelasi puolet runkosarjaotteluista pelottavan hyvin ja intensiivisesti, mutta vastapainoksi Lappeenrannan Usher haahuili täysin teillä tietymättömillä muutamissa tärkeissä peleissä etenkin kevätkaudella. Kotkalaisista mainittakoon vielä nuori, lupaava Andre Foreman, joka on näyttänyt merkkejä huikeasta potentiaalistaan pudotuspeleissä!
Vuoden kehittynein pelaaja: Petteri Koponen, Honka
Petskulla on omat vihamiehensä, mutta tätä valintaa tuskin kukaan voi kiistää. Edelliskaudella Koponen oli joukkueensa kolmospointti, jolle ominaista oli hurja tsemppi aina kentälle päästessä ja rajaton potentaali. Kuluvalla kaudella Koponen on kyennyt nuoresta iästään huolimatta kantamaan päävastuun mitalisuosikin pelinrakentamisesta ja merkinnyt tilastoriveihin 12 pistettä, 4 syöttöä ja 2 riistoa ottelua kohden. Myös valinta Nike Hoop Summit -otteluun nostaa Koposen osakkeita.
Ennen loukkaantumistaan kehittyneimmän pelaajan pystiä hamusi Kopostakin vahvemmin yksi suosikkipelaajistani, Ville Mäkäläinen, joka oli syyskaudella sarjan paras kotimainen pistemies. Loukkaantumisen jälkeen Mäk Däddyn tahti hiipui hitusen, mutta loppusaldo on jäänyt silti positiiviseksi. Mäkäläisestä on tullut yksi kotimaisista profiilipelaajista, jonka kehityssuunta on jatkuvassa nousussa. Uskon, että Dettmann kutsuu Mäkin maajoukkuerinkiin alkukesästä.
Koposen ja Ville Mäkäläisen jälkeen voin huoleti mainita myös Vesa Mäkäläisen ja Petri Heinosen parantaneen tahtiaan. Riku Liljebergin hurmio alkoi aivan liian myöhään palkintoja silmälläpitäen, mutta siltikin valtaisat propsit Rikulle loppukauden suorituksista!
Paras kuudes mies: Teemu Laine, Lahti
Ulkomaalaisia kuudensia miehiä nähtiin kuluvalla kaudella ennätysmäärä, mutta oletan silti palkinnon lankeavan suomalaiselle. Lahden ikioma reggae-vaari Teemu Laine aloitti suurimman osan kauden otteluista penkiltä ja takasi lisää kipinää lahtelaisten peliin aina coach Ekströmin sitä pahimmin kaivatessa: 11 pistettä, 3 levypalloa, 2 syöttöä ja 2 riistoa ottelua kohden rajoitetuissa minuuteissa on ehdottomasti pelimiehen saldo. Kuten pudotuspelit ovat osoittaneet, kovat pelaajat jättävät parhaimmat pelinsä pleijareihin.
Laineen pahin haastaja lienee joukkuekaveri Ilkka Vuori, jonka otteita tulevaisuudessa suomalaiset korisfriikit odottavat varpaillaan seisten. Niin ikään Lahden kasvatti, joskin nykyisin Componentassa pelaava Roope Suonio taisteli tehokkaasti vaikean kauden läpi eikä hiipunut pahasti, vaikka menetti aloitusviisikkopaikkansa Rakim Hollisille. Pussihukkien Nanayaw Awuah Addae aloitti syyskauden penkiltä, mutta Kimi Klingbergin siirryttyä apuvalmentajaksi Nanski pokkasi aloitusvastuun ja kiitti kunniasta - näin ollen kaup.yo. Addae jäänee ilman pystiä.
Vuoden puolustaja: Anssi Kinnaslampi, Kataja
Jo ennen kauden alkua oli selvää, että Kinttu sopisi valmentaja Timo Heinosen pelijärjestelmään erinomaisesti. Kinnaslampi kypsytti nimekkäät vastustajansa yksi toisensa jälkeen, miehen käsittelyssä jäivät nollille niin Monte Cummings kuin Chris Hesterkin. Erinomaisen 1-1-puolustustyön lisäksi Kinnaslampi täyttää paikkansa myös joukkuepuolustajana.
Kinnaslammen lisäksi pysti saattaa hyvinkin matkata Lahteen, jossa Ville Mäkäläinen ja Ilkka Vuori ryhmittäytyvät puolustusketjuun ottelu toisensa jälkeen naarmuja pelkäämättä. Frankfurt Skylinersin entinen puolustusekspertti Jukka Matinen oli niin ikään pakkipäässä juuri niin hyvä kuin odottaa sopi. Myös ToPon terrieri Jukka Hemdahl kypsytti nimekkäämpiään samalla antaumuksella, mitä mieheltä on vuosien mittaan totuttu näkemään.
Vuoden tulokas: Michael Pounds, KTP / Anselmi Vanjoki, Honka
Vuoden tulokkaan tittelin jakoperiaatteet ovat muuttuneet huomattavasti vuosien varrella. Takavuosina Tuukka Kotin, Kimmo Muurisen ja Juha Stenin kaltaiset pelaajat ovat pystyneet paikoin dominoimaankin sarjaotteluita teini-ikäisinä. Uuden ulkomaalaiskäytännön myötä sarja on koventunut siten, että alle parikymppiset pelaajat pysyvät suurimman osan otteluista penkillä ja pääsevät näyttämään potentiaaliaan vain selkeissä voitto- tai tappiolukemissa. Ensi kaudella Karhun Toni Raiski lienee ykkösehdokas vuoden tulokkaaksi ja viime kaudella ToPon Jussi Airas ja Lahden Vesa Mäkäläinen kamppailivat palkinnosta tasaväkisesti, mutta tällä kaudella valinta on todella vaikea.
Hongan ehdokkaat ovat Eldar Skamo ja Anselmi Vanjoki. Skamo on ollut Hongan kokoonpanossa jo parina aikaisempana vuotena, mutta ei ole päässyt kentälle ennen tätä kautta. Syyskaudella Skamo toi pirteyttä ja rähinää Hongan peliin aina tarpeen tullen, mutta tapetoitui penkille kevään edetessä. Keskiarvot 1,8 pistettä ja 1,2 levypalloa. Vanjoella on puolestaan hurjasti potentiaalia, mutta peliminuutit jäivät Skamon tapaan melko vähäisiksi. Parissa ottelussa Vanjoki oli mukana ratkaisemassa peliä Hongalle, siitä osoituksena tulokkaiden korkein pistekeskiarvo eli 3,9. Kaksikon tilastorivit divarissa kertovat, mihin nuoret miehet pystyvät: Skamo 14,1 pistettä, 7,6 levypalloa, 2,1 syöttöä, 2,6 riistoa ja 0,6 blokkia ja Vanjoki 13,1 pistettä, 1,6 levypalloa, 0,6 syöttöä ja 0,9 riistoa.
KTP teki tyylikkäästi marssittamalla kokoonpanoon kelpo määrän lupaavia 1987-1989-syntyneitä. Kotkan juniorikaarti sai coach Ailukselta kivasti peliaikaa pitkin kautta ja muutama pelaaja sai kokeilla ratkaisuheittojakin tasaisissa matseissa. Michael "Legendan poika" Pounds yllätti aluksi kotkalaiset nousemalla rotaatioon ja myöhemmin sai aikaan supinaa Suomen korispiireissä mättäen syyskaudella mm. kolme perättäistä kymmenen pisteen peliä. Poundsin (4,1 pistettä, 1,1 levypalloa, 0,5 riistoa) lisäksi 17-vuotias Juho Lehtoranta (2,5 pistettä, 0,6 levypalloa) antoi kotkalaisfaneille aihetta tyytyväisyyteen. Lehtoranta tulee olemaan rahanarvoinen tulevina kausina.
Espoolaisten ja kotkalaisten lisäksi Suomi-koriksen tulevaisuuden nimiin kuuluu Lehtorannan tavoin 17-vuotias Väinö Kuusela, joka pääsi haistelemaan miesten sarjan ilmapiiriä paikoin isoinkin minuutein. Kuuselan tulokaskauden keskiarvoiksi merkittiin 2,3 pistettä ja 0,9 levypalloa.
Lopullinen valinta tapahtunee Vanjoen ja Poundsin välillä, sillä kauden tulokaskatraasta kyseinen kaksikko on päässyt isoimmille minuuteille ja kantanut suurimman vastuun. Säilyttääkseni objektiivisuuden en uskalla veikata, kumpi palkinnon saa.
Vuoden valmentaja: Lars Ekström, Lahti
Ymmärtääkseni vuoden valmentajaksi palkitaan se, joka saa joukkueensa potentiaalista ja suorituskyvystä eniten irti ja joka pitää pelaajaliikenteen ja tuomarikritiikin minimissä. Hyvä valmentaja myös rakentaa tulevaisuudelle, mikä tosin ei ole aivan yhtä helppoa kaikilla liigapaikkakunnilla. Valintani kohdistuu kuitenkin Lars Ekströmiin, joka jälleen kerran on onnistunut luotsaamaan "selvästi heikentyneen, huonosti jenkkinsä valinneen karsintasarjaehdokkaan" Namika Lahden kohti mitalipelejä. Ekström saa aina kaiken irti joukkueestaan ja tapa, jolla Lahti on noussut altavastaajan asemasta mestaruustaisteluun ei ole jättänyt ketään kylmäksi: Kotimainen avainpelaajanelikko Mäkäläinen-Mäkäläinen-Laine-Vuori varustettuna hyvin roolitetuilla ulkomaisilla. Jos Ekströmin aika on Lahdessa ohi, Namikalla on iso työ löytää yhtä hyvä valmentaja hänen tilalleen. Ekströmillä tulee olemaan kysyntää - miksei ulkomaillakin asti?
Ekströmin ohessa Hongan Pavicevic on tehnyt jälleen takuuvarmaa työtä kantaessaan joukkuettaan kohti mitalipelejä ja jalostaessaan Petteri Koposesta suomalaista staraa. Eldar Skamo, Anselmi Vanjoki ja Juho Nenonen ovat hetkittäin päässeet kentälle näyttämään, miten he ovat kehittyneet Pavicevicin alaisuudessa. Ray Ailus on omasta puolestaan puhaltanut KTP:hen uutta henkeä vaikean pelikauden 2005/2006 jälkeen ja antanut Juho Lehtorannan, Michael Poundsin, Milos Dobrasin, "The" Rasmus Roslundin ja Mikko-Petteri Järvisen osoittaa kotiyleisölle, että koriskulttuuri ei ole kadonnut Kotkasta. Jos Kataja voittaa mestaruuden, myös Timo Heinosen nimi nousee spekulaatioihin. Hopea- tai pronssimitalin myötä Heinoselle pystiä tuskin jaetaan, koska Katajaa viimeistä kauttaan valmentavalla Heinosella on "do or die"-kausi meneillään.
Vuoden tuomari: Janne Muurinen
Kai se on itsestäänselvyys? Suomalaisten tuomareiden taso ei päätä huimaa, mutta kuten ToPon Kumpulainen sanoi, "onhan siellä muutama, joiden nimi ei ole jäänyt mieleen." Adjutantti Muurinen ei ole työkiireiden johdosta päässyt viheltämään kovin montaa matsia kuluvalla kaudella, mutta keikkuu edelleen pillinmittaa korkeammalla kuin lähimmät haastajat (Mikko Toivonen, Petri Mäntylä).
Tampereen lupaus Pekka Niemi vienee vuoden tuomarin valtikan parin vuoden päästä. Niemi on erinomainen nuori tuomionjakaja, jolla on oikea asenne, hyvä pelikäsitys ja kyky myöntää virheensä ja oppia niistä.
Ykkösdivisioonan vuoden pelaaja: Mikko Jalonen, TuNMKY
FoKoPon 1980-luvun alulla syntyneiden Dream Teamin avauspointti. Korisliigajoukkueet tahtovat Jalosta kokoonpanoihinsa vuosi toisensa jälkeen, mutta Jalonen on tehnyt arvoratkaisunsa ja dominoinut ykkösdivaria kaksi vuotta mielensä mukaan. 21,7 pistettä, 5,8 levypalloa, 2,7 syöttöä ja 2,5 riistoa ottelua kohden vakuuttavat skeptisimmänkin miehen kyvyistä.
Jalosen lisäksi divarissa näkyy niin Suomi-koriksen eilisiä (Timo Riihelä, Maurizio Pratesi, Timo Naukkarinen, Antti-Jussi Sipilä) kuin huomisiakin nimiä (Jussi Eskola, Aleksi Huuskonen, Eldar Skamo, Anselmi Vanjoki, Roope Ahonen). Jalosen tilastot ja TuNMKY:n sarjasijoitus antaa kuitenkin etulyöntiaseman Jaloselle. Joko liigaa ensi vuonna...?
