Saa ajatella sanoi:
Mikäli nämä huhut Akatemian pelaajien lähdöstä pitävät paikkansa, ei voi kuin ihmetellä. Honka on kehittänyt ja kehittämässä edelleen järjestelmää, jossa nuoret lupaukset pääsevät parhaassa mahdollisessa valmennuksesa (Pavi, Saarinen) eteenpäin. Näyttää siltä, että tietyt pelaajat (tai vanhemmat) luulevat, että pelaajan ei itse tarvitse tehdä töitä ja näyttää kykyjään olemalla valmis tekemään uhrauksia kehittyäkseen. Peiliin ei osata katsoa, vaan oman (tai pojan ) osaamisen arviointi tapahtuu kritisoimalla muita pelaajia, myös sellaisia, jotka ovat olleet valmiimpia kovaan työntekoon. No, katsotaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vai käykö tie Namikan ja edelleen Visan kautta johonkin Hongan alasarjajoukkueeseen. Honka on kuitenkin tehnyt sellaisia satsauksia Akatemiaan, ettei Namikan väsynyt divarijoukkue pysty ikinä samaan. Ensi vuonna tämä tulee todistettua, kun Akatemia pyörittää Namikaa divarissa.
Miksi loistava idea ei toteutunut?
Ammattimainen pelaajien kehitysprokkis, mitä Akatemian perustamisidean lähtökohtana oli, ei ikävä kyllä Suomessa ole mahdollista. Tähän vaikuttaa monet seikat, ennen kaikkea kateus. Kateus, joka ilmenee joukkueiden valmentajien keskinäisissä suhteissa hankaloittaen suoranaisesti keskinäistä yhteistyötä organisaation sisällä. Kateus pelaajien kesken, joka näkyy toisten pelaajien mollaamisena ja ajatuksena, että toinen saa jotakin enemmän (väärin perustei) = kateus), kuin kuuluisi ansaita. Samanlainen kateus näkyy ja kuuluu myös jonkun vanhemman puheissa ja toiminnassa joukkueen sisällä ja ikävä kyllä ulkopuolellakin.
Nuorten pelaajien kehittäminen Akatemia-tyyppisessä toiminnassa olisi loistava mahdollisuus monelle lahjakkaalle juniorille, jos organisaation puitteet ja vastuuhenkilöt saataisiin sitoutumaan samalle puolelle ilman keskinäistä kateutta. Toiminnan ainoa tavoite tulisi silloin olemaan YKSILÖN kehittäminen mahdollisimman hyväksi korispelaajaksi omien taitojensa puitteissa!
Tästä hyvästä mahdollisuudesta Akatemian toiminta on jo pystynyt antamaan näyttönsä. Koponen ja Vanjoki toinen kausi SM-tasolla, Nenonen&Rintala ensimmäinen kausi menossa.
Viime kaudella Koponen&Vanjoki olivat oppimassa ja hankkimassa kokemuksia treenaamista ja pelaamisesta MIESTEN korisliigassa, joten lahjaminuutit olivat kiven takana ymmärrettävästi! Tällä kaudella Nenonen&Rintala samassa pisteessä, joten kiitettävästi on mennyt myös heidän kohdallaan Akatemian ja Miesten yhteistyö.
Koponen, Neponen , Rintala ja Vanjoki + muut Akatemialaiset ovat saaneet loistavat mahdollisuudet organisaation luomasta systeemistä pelata eri tasoisissa joukkueissa hankkien sitä tarvittavaa pelikokemusta, joka on kehittymisen suola! Kaikille pelaajille on annettu mahdollisuus saada kauden mittaan tarpeeksi minuutteja omaan taitotasoonsa nähden erillaisissa sarjoissa A-SM, 22-SM, 2 div, Korisliiga , maajoukkuepelit ( Hongan kustantamat! ) + muut kansainväliset turnaukset boonuksena!
Tuosta kaikesta edellä mainitusta en voi kuin surullisena todeta, että hukkaan heitetty mahdollisuus joidenkin pelaajien kohdalta moinen satsaus on ollut, jos eivät ole ymmärtäneet olleensa etuoikeutettuja! On siis todellakin jatkossa tarkkaan ajateltava kannattaako tuollaista Akatemia-tyyppistä toimintaa yrittää tänne takapajulaan kehittää. Näyttää siltä, että sitä ei osata arvostaa valmentajien, pelaajien (vanhempien, joista ei enää tässä iässä olevien pelaajien kyseessä ollessa tarvitse paskankaan vertaa välittää) saati muiden koripallon parissa olevien yhteistyötahojen, keskuudessa. Ikävä kyllä meillä jokainen haluaa olla omassa pienessä hiekkalaatikossaan rakentamassa ITSE ITSELLEEN SITÄ HIEKKALINNAA!
