Taitaa tämän kauden U16-kesä toistaa melko terävästi viime vuonna kylvettyjä lähtökohtia. Kauden aikana näyttäydytään ehkä puolikkaassa ikäluokan pelissä ja seuravalmentajien kanssa ollaan joskus yhteydessä. Tämän yhteisen kokemuksen jälkeen ansaittu kesäloma aloitetaan leirityksillä, joilla kiristetään kaudesta valmiiksi väsyneet mielet ja kehot loppuun, kun ollaan "vähän löysiä". Susihuumassa maksajan paikalla on löysässä hirressä oleva vanhempi. Mennään #kohtikahtakuutta #kieliulkona #pääpilvissä #järkijäässä. Seurauksena on loukkaantumisia, vetäytymisiä ja lopettamisia, jolloin kentällä ei todellakaan ikäluokan kerma. Henkiinjääneille kunnianosoitus hyvistä nivelistä ja tiukasta henkisestä kantista.
Kisoihin jatketaan päävalmentajan basketfi-proosalla, jossa koripallopelistä puhutaan kuin kansallisbaletin ensi-illasta. Tämä pelinäkemys näyttäytyy lopulta tiukoissa peleissä mielenkiintoisilla peluutusvalinnoilla, kiukuttelulla ja Romaniapelissä kruununa nähtiin myös kansainvälisiin ympyröihin sopiva teku. Citius, altius, fortius, oltiin vain pehmeämpiä kentällä, siksi tappio.
Kruununa todennäköisesti sama porukka jatkaa myös ensi vuonna susipolun avaajana. Omat mokailut kuitataan sillä, että kotimaassa ei olla tarpeeksi kovia eikä päivittäinen tekeminen ole tarpeeksi hyvää kansainväliselle tasolle. Onneksi HBA ottaa hoitoon parhaat pelaajat eivätkä seuravalmentajat pääse jatkamaan tätä pelaajien lepsua valmentamista. Raskaan työn raatajat jäävät miettimään urheilun merkitystä ja jatkavat onneksi sisulla eteenpäin.