HNMKY
Mitä odotimme?
Kauden alla odotukset Helsingin kristillistä koripallojaostoa kohtaan olivat kohtuu suuret. Löytyi kokoa, taitoa, nuoruutta, kokemusta ja ehkä pohjoisen pallon puoliskon miellyttävin valmennus. Otteet harjoituspeleissä vahvistivat sitä kuvaa, että joukkue tullee kamppailemaan playoff-paikasta. Toisaalta, jos kokoonpanosta löytyy trio Vilma Kesänen, Rosa Orpo ja Camilla Simola, niin sen ympärille on aika mukava rakentaa.
Mitä saimme?
Joukkue pelasi syyskauden odotusten mukaisesti, voittamalla ne ketkä pitikin ja kärsien tappiot sarjan kärkinipuille. Kevätkausi noudatteli syksyn teemaa pois lukien tappiot Puhuttarille ja voitto ToPo:sta. Kesken kauden joukkueeseen hyppäsi mukaan kokenut Lotta Aaltonen, joka oli erinomainen lisäys ja toi runsaasti korintekovoimaa sekä malttia hyökkäyspäähän. Kenellekään ei varmasti tullut yllätyksenä, että hyökkäys pyöri suurelta osin sarjan meritoituneimman takapelaajan kautta, mikäli siirtymähyökkäystä ei ollut tarjolla. Johansson ja Simola tarjosivat ruhtinaallisen kasan palloskriinejä ja sen jälkeen etua pyrittiin monistamaan. Nuoriso-osastosta Erlundin ajouhka toimi puolustusta liikuttavana elementtinä, minkä lisäksi Aaltosen monipuolisuus aiheutti vastustajille harmaita hiuksia ja Simolaa ei voinut päästää korin lähelle riehumaan. Fanni Kantosen kevätkausi jäi harmittavasti 2 minuutin mittaiseksi ja hän olisi varmasti auttanut joukkuettaan reilusti kevään edetessä. Puolustuksessa oli tarjolla aggressiivista vaihtavaa miespuolustusta, 1-2-1-1 paikkaprässiä, passiivisempaa paikkapuolustusta ja oikeastaan mitä tahansa voi kuvitella, lopullisena tavoitteenaan päästä siirtymään vauhdilla hyökkäyspäähän. Elementit olivat kasassa vieläkin parempaan menestykseen, mutta joukkue olisi kaivannut vielä puhdasverisempää skoraajatyyppiä, joka olisi kyennyt kääntämään kärkipelejä voiton puolelle. Runkosarjan päätöskierroksen kirvelevä tappio toi playoff-vastustajaksi ToPo:n liigaringin ja siinä kamppailussa ei ollut kuin hopeaa jaossa. Joukkue tekee lähes kaikki asiat kentällä suht laadukkaasti, mutta mikä olisi jatkossa se keihäänkärki millä tehdään lopullinen irtiotto?
Mitä jatkossa?
Laadukas juniorityö yhdistettynä alueen pelaajamassaan pitänee huolen, että HNMKY on erittäin kilpailukykyinen joukkue myös jatkossa. Kesäsen ja Aaltosen jatkaessa ringissä on nuorille pelaajille tarjolla erinomaisia esimerkkejä laadukkaasta arjen työskentelystä. Suurempi kysymys kuulukin, onko seuralla halua nousta seuraavalle askelmalle vai halutaanko toiminta pitää nykyisellään? Puitteet ympärillä ovat hyvällä mallilla. Tai siltä se ainakin ulkopuolelta katsoen näyttää.
MVP – Vilma Kesänen
Ei varmasti Kesäsen uran paras kausi, mutta 11.8 pinnaa ja siihen kylkeen 4.4 lev + 7.5 syöttöä + 3.2 riistoa on aikas vakuuttava tilastorivi. Vastuu peli- ja harjoituskentällä jättimäisen suuri. Kuinka erilainen HNMKY:n kausi olisikaan ollut ilman Kesästä? Saa nähdä intoutuuko vielä liigaparketeille…
MIP – Sofie Erlund
Nuoriso-osaston ilontuoja, joka kehittyi jälleen harppauksia kauden aikana. Tilastopiikkinä TuRi:a vastaan tehty massiivinen 22/15 tupla-tupla sekä nostettava esiin myös playoff-sarjan kakkospelin 16/7. Potentiaalinen rapakon taakse matkaaja muutaman vuoden sisään. Teoreettinen heittouhka jo olemassa vahvan korillemenokyvyn lisäksi. Kun varteen tarttuu lisää voimaa niin lukemat taululla eivät ainakaan pienene.
Joukkueen tilastot (keskiarvo per ottelu ja suluissa sijoitus sarjassa):
Pisteet 71.70 (5.) Levypallot 47.30 (6.) Syötöt 18.74 (3.)
2p% 41.67 (5.) Riistot 11.65 (6.) Torjunnat 2.78 (7.)
3p% 26.21 (5.) Menetykset 20.17 (8.) Tehokkuus 79.74 (5.)
1p% 67.05 (5.)