Jatkona edelliseen joukkuekohtaiset kommentit tiivistettynä.
Kouvottaret nousi naisten korisliigan ykköseksi tynkäkaudella 2019-20. Kova suoritus, hatunnosto Mika Hartoselle ja koko joukkueelle. Hyvää työtä joukkueen peräsimessä. Kouvottaret pelasi omilla vahvuuksillaan, itseensä ja omaan tekemiseensä luottaen. Ulkomaalaisvahvistukset olivat erittäin tärkeässä roolissa mutta myös kotimaisille löytyi tilaa. Kouvottaret on panostanut *naisten* koripallon kehittämiseen ja se maistuu minun suussani hyvältä. Kiitos!
Peli-Karhut oli kauden päättyessä erikoisessa tilanteessa. Se oli nimivahvalla joukkueellaan eittämättä ykkössuosikki mestariksi mutta kauden alun loukkaantumiset ja muutamat pikku haparoinnit pudottivat kotkalaiset sarjan kakkoseksi. Vahvistukset olivat takuuvarmaa Roope Mäkelä –tasoa. Hetkittäin näytti siltä, että kokoonpano oli jopa liian vahva, sillä muutamat kelpo palloilijat jäivät pienille minuuteille. Erinomainen joukkue, tällaisia ei usein näe naisten liigassa.
Forssan Alku kasasi upean ryhmän kovia suomalaispelureita ja heitti sekaan höysteeksi vahvistavia voimia. Risto-Matti Rousku on aiempina vuosina onnistunut repimään joukkueestaan kovat tehot irti, mutta tästä kaudesta tuli pieni särö CV:hen. Joukkue ei toiminut kunnolla puolustuspäässä ja hyökkääminenkin meni hankalaksi vaikka pelaajakaartista löytyi Anni Mäkitalon ja Taru Tuukkasen tasoisia nimiä. Hyvä jengi, joka otti rutiinivoittoja mutta paras loistokkuus puuttui.
Tapiolan Honka oli sarjan kiistaton piristysruiske. Kimmo Kujansivu piiskasi nuoren espoolaisjoukkueen sarjaneloseksi erittäin kapealla peluutuksella. Puhdas kotisaldo, vauhdikas ja yritteliäs pelitapa sekä onnistuneet hankinnat ilahduttivat kotimaista koripalloyleisöä hienolla tavalla. Kotimainen avariduo Ailus – Sandvik pelasi suurenmoisen kauden ja todisti että laadukasta pelaajakehitystyötä tehdään muuallakin kuin Mäkelänkadulla. Hyvä Honka! (kirj. huom.: En olisi uskonut kirjoittavani tuota sanaparia.)
Catz oli sarjan viides, mitä voidaan pitää lappeenrantalaisille poikkeuksellisen heikkona sijoituksena runkosarjassa. Loppukauden kokoonpanolla ei ollut kuitenkaan juuri enempää tehtävissä. Mika Haakana on tehnyt pitkään hyvää työtä Catzin puikoissa mutta tällä kaudella nousi aiempaa voimakkaammin esille kysymys onko tämä tie kuljettu nyt loppuun. Äärikapean, menestykseen tähtäävän peluutuksen ja hidastetun koriksen rinnalle voisi kenties kokeilla jotain muuta? Kehut vielä kaksikolle Kosonen – Timo.
Espoo Basket Team näytti ennen kauden alkua vakuuttavalta ja valmiilta; kauden jälkeen tunnelmat ovat toiset. Loukkaantumiset veivät terää ryhmästä. Vahvistukset eivät olleetkaan niin kovia kuin oletin. Pallonmenetystilaston kolmas sija HyPon ja HBAn jälkeen (16,4 menetystä per peli) kiteyttää jotain tärkeää EBT:n kaudesta. Pallokontrollin täytyy parantua. Espoonlahdessa on tehty hyvää työtä naiskoriksen eteen: toivotaan että myös jatkossa toiminta pysyy laadukkaana hallihaasteiden keskellä.
HBA-Märsky oli tällä kaudella erilainen. Yhden loistavan tähden rinnalla oli kapea vitja pelaajia. Loukkaantumiset rasittivat joukkuetta tuntuvasti ja se näkyi kentällä. Kauden ennen aikainen päättyminen taisi sopia HBA:lle muita joukkueita paremmin. Monet nuoret lahjakkuudet ottivat isoja askelia eteenpäin ja jopa kohtalaisia yllättäjiä nousi joukkueen vakiokokoonpanoon tärkeiksi palasiksi. Mutta se joukkueen pelifilosofia … se mietityttää.
Torpan Pojat ja ennen kaikkea päävalmentaja Niko Kuusi ansaitsee kaudesta hyvän arvosanan. Materiaaliin nähden pelillinen esitys oli oikein pirteä. Nuoret, kokemattomat liigapelaajat kehittyivät mukavasti ja kokeneemmasta kaartista mm Hanna Valkeinen ja Ida Myllyoja pelasivat mukiinmenevän kauden. Myös lahjakas Maud Agyei väläytteli taitojaan. Mielenkiintoista nähdä millaisilla eväillä tästä siirrytään kohti seuraavaa kautta.
Vimpelin Veto oli aivan oma itsensä. Hyvät vahvistukset pitivät joukkueen sarjassa. Amy Griffinin hyökkäyspeli oli parhaimmillaan silmiä hivelevää. Kotimaiset saivat kohtalaisesti vastuuta josta mm Kujalat kiittivät tasapainoisten peliesitysten muodossa. Kuitenkin jotain ViVestä jäi puuttumaan, pelistä ei löydy mitään raflaavaa, eikä joukkue oikein sytytä edes suurta naiskoriksen ystävää.
Hyvinkään Ponteva lähti kauteen alavireisissä, talousvaikeuksien sävyttämissä tunnelmissa. Yhden ulkomaalaisvahvistuksen voimin kausi oli vaikea. Kokoonpano huomioon ottaen kaksi voitettua ottelua on hyvä saalis kaudesta. Tärkeämpää on kuitenkin se miten nuoret pelaajat ottivat edistysaskelia kauden aikana. Toivottavasti näemme sekä pelaajilta että seuralta hyviä kehitysaskelia myös tulevilla kausilla.
