Tuntuu, että lajissa kuin lajissa Suomessa ei kestetä joukkueita jotka ovat taulukossa viimeisenä. Euroopan parhaissa sarjoissa on aina joukkueita, jotka eivät voita peleistä kuin pienen osan. Ihan kuin suomalaisissa pääsarjoissa olisi jaossa isoja rahoja joiden avulla seurat voisivat mahdollistaa taloudellisesti kannattavan toiminnan.
Putoamista pidetään liian isona peikkona ja jos se vaikuttaa seuran tulevaisuuteen, niin toiminnassa on jotain muutakin pielessä.
Runkosarjan toiseksi viimeisellä joukkueella on ollut viimeisen 10 kauden ajan voittoprosentti 25-29% (ka 25%) muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. BC Nokialla tällä kaudella 19%, mutta voisi olla suurempi ilman muutamaa tiukkaa tappiota.
Miesten puolella voittoprosenttin on aivan sama kuin naisten puolella, eli tämä sama keskustelu sopisi myös sinne.
Ehkä yksi ongelma on myös se, että harvalla divariseuralla tuntuu olevan sitä nousuhalukkuutta (uskallusta). Kilpailu on muutaman seuran harteilla. Siinä missä miesten divarissa on oikeastaan vain Pyrinnöllä kakkosjoukkue, niin naisten divarissa 15 joukkueesta 6 on korisliigajoukkueiden omia "akatemioita". Entisaikojen Korisliigamestarit HyPo ja Catz ovat ihan eri tasolla kuin ennen.
Itse en ehkä muuttaisi Naisten Korisliigassa mitään. Sitä voidaan miettiä, että pitäisikö Jenkkien määrä rajata, mutta vaikea sanoa, että toisiko se parempia kotimaisia pelaajia sarjaan.