Koripallo.com

NCAA 2023-2024

Viestejä
1 048
Joko joku on löytänyt lakkautetulle ESPN Playerille toimivan korvaajan?

(Juu, olen suorittanut ATK-ajokortin ja tiedän, mistä tarvittaessa löytyy piraattistriimejä, mutta olen nyt kiinnostunut siitä oikeasta ja virallisesta ratkaisusta eurooppalaisille NCAA-seuraajille.)
Ei liene, kaipa niistä olisi täälläkin ollut juttua kun kesällä Disney sulki ei-amerikkalaiset pois
 

XOX

Viestejä
407
No niin, March Madness turnauspaikat on jaettu. Kuka suomalainen etenee turnauksessa pisimmälle?
 
Viestejä
371
No niin, March Madness turnauspaikat on jaettu. Kuka suomalainen etenee turnauksessa pisimmälle?
Miron Bayloria veikkaisin. Sitten Yalahon ja Ugusukin jengeille sellainen punchers change yllättää samaan aikaan jos Baylor sitten konttaa.
 
  • Tykkää
Reaktiot: XOX
Viestejä
518
NCAA:n lopputurnaus on alkamaisillaan, joten annetaanpa tähän väliin kaikille suomalaispelaajille kaudesta lopputodistus. Hätiköityähän tämä tietysti ennen kauden kiistatonta päätapahtumaa on, mutta vaikka suomalaisedustus on tänä vuonna lopputansseissa ennätysmäinen, ovat suomalaisten menestysodottamat tai ainakin odottamat menestyksen mahdollistajaksi kohtuullisen pienet.

Ennen arvosanojen jakamista halusin nostaa esiin yleisen huomion siitä, minkälaisia pelaajia Suomesta tuonne NCAA-tasolle tällä hetkellä noin tyypillisesti tulee. Esimerkiksi Hollannista NCAA-peleihin on viime vuosina tullut paljon pitkiä ja menestyviä senttereitä (Quinten Post, Jesse Edwards, Matt Haarms), Belgiasta pisteidentekijöitä (Toumani Camara, Ajay Mitchell, Reti Obasohan, Noel Coleman), kun taas Suomesta on tullut kahdenlaisia muun profiilin pelaajia: 1) edunkäyttäjiä 2) syrjään astujia. Oikeastaan kaikki tämänkin kauden suomalaispelaajat mahtuvat noihin kahteen edellämainittuun kategoriaan, mutta aloitetaan arvosanojen jako kuitenkin yhdestä poikkeuksesta tuohon sääntöön. Kuvaavaa on, että tämä pelaaja ei varsinaisesti ole suomalaisen koripallomyllyn aikaansaannos.

Olivier Nkamhoua pelasi Michiganissa uransa tilastollisesti parhaan kautensa. Pisteitä syntyi miltei viidentoista keskiarvolla, levypalloja tarttui mukaan yli seitsemän per peli ja koriinjohtaneita syöttöjäkin kertyi miltei kolme kappaletta ottelua kohti. Noita kolmea tilastokategoriaa ja Michiganin Big 10-konferenssia katsomalla joku voisi todeta, että Nkamhoua pelasi kautta aikojen (modernien sellaisten) parhaan suomalaiskauden NCAA-parketeilla. Valitetettavasti on kuitenkin niin, että Nkamhouan joukkue Michigan, lupauksia herättävän alkukauden jälkeen, oli kokonaisuudessaan umpisurkea. Tuo umpi-etuliite tosin lisättiin joukkueen kuvaukseen vasta Nkamhouan helmikuisen loukkaantumisen jälkeen. Erilaiset tilastometriikat asettavatkin ison Michiganin kaikkien NCAA-joukkueiden välisessä järjestyksessä järkyttävästi sadan huonommalle puolelle. Vaikka suurin liuku joukkueen tasossa tapahtuikin Nkamhouan astuttua loppukaudesta sivuun, oli kulunut kausi Michiganin tasoiselle ohjelmalle häpeällinen.

Nkamhoua ja Michigan aloittivat kauden itse asiassa aika väkevästi. Jo parin ensimmäisen viikon jälkeen Ann Arborin koripalloskene oli kuitenkin täydellisessä kaaoksessa ja kauden päätteeksi Michigan-legenda Juwan Howard saikin astua sivuun. Nkamhoualla oli, ennen kaikenlaisen sekoilun alkamista, ehkä jonkinlainen mahdollisuus NBA:han asti alkukauden perusteella. Nyt, kauden päätteeksi, voi kuitenkin aika luottavaisesti sanoa, että NBA:n on portit ovat tällä hetkellä kiinni ja onkin mielenkiintoista nähdä, missä miehen ura tulee kesän jälkeen jatkumaan. Tästä ja Michiganin todella heikosta kaudesta huolimatta, Nkamhoua pelasi poikkeuksellisen hyvän henkilökohtaisen kauden suomalaisittain. Olisin toivonut rehellisyyden nimissä häneltä kykyä kantaa joukkuettaan huomattavasti enemmän ja varsinkin hänen taipumuksensa menettää palloa asettaa isoja kysymysmerkkejä herran tulevaisuuden eteen. Kaukoheittotaidon osoittaminen oli varmasti myös yksi isoja tavoitteita Nkamhoualle täksi kaudeksi, ja tässäkin suhteessa odotuksista ehkä hieman jäätiin.

Pisteitä herralle tulee poikkeuksellisen monipuolisesta ja isosta roolista, hyvistä tilastoista sekä puhetaidosta. Arvosana 7,5
 
Viestejä
518
Kauden seuraavaksi paras suomalainen kuuluu maamme koripalloilullisten vientituotteiden kategoriaan numero 1 - Edunkäyttäjä. Mustapha Amzilin siirto New Mexicon joukkueeseen vaikutti menneen kauheasti pieleen alkukaudesta, kun mies ei osunut pelitilanneheitoissaan lähellekään maalia. Mies saikin ohiheittelyidensä ansiosta suht nopeasti lähtöpassit Lobojen aloitusviisikosta.

Joukkueena Lobos kuitenkin pärjäsi alkukaudesta oikein mukavasti ja Mountain West konferenssipelien alkaessa Amzil oli jo löytänyt aiemmilta kausilta tutuksi tulleen mojonsa takaisin. Kauden tähtihetkiin Amzilin osalta lukeutuu erittäin tehokkaat penkkiminuutit perättäisissä voittopeleissä kivenkovia San Diego Statea ja Utah Statea vastaan. Muutenkin kuudennen miehen rooli on sopinut Amzilille hyvin ja hänet valittiinkin Mountain Westin parhaaksi kuudenneksi mieheksi yhdessä Utah Staten brittipelaaja Josh Udujen kanssa.

Amzilin kausi jatkuu yhtenä kuudesta suomalaispelaajasta March Madnesissa, jossa Lobos on mielestäni hieman kummallisesti sijoitettu vasta kaavionsa yhdenneksitoista. Lobos kyllä kamppaili loppukaudesta, mutta päätti MWC-taipaleensa erittäin vakuuttavaan turnausvoittoon, jossa he kaatoivat muun muassa viime kauden Final Four-joukkueen San Diego Staten. Joka tapauksessa, ensimmäisessä pelissään New Mexicolla on paikka näyttää ACC-konferenssin Clemsonille, että lännestä on nousemassa uusi voima NCAA-kartalle.

Amzil on pelannut tällä kaudella ehkäpä uransa parasta koripalloaan ja on mukava nähdä hänen pääsevän pelaamaan viimein lopputurnaukseen asti. Amzil on tuolla NCAA-koripallossa puhdasverinen kentänlevittäjä, kaukoheittäjä, joka kuitenkin ajoittain pyrkii viemään pienempiä puolustajiaan korin alle. Mistään monipuolisuusihmeestä emme voi kuitenkaan puhua eikä NCAA-ura ole ehkä lähtenyt hänellä sellaiseen lentoon, mitä hänen upeasti sujunut freshman-kausi antoi odottaa. Joukkueena New Mexico on kaikista “suomalaisjoukkueista” se viihdyttävin seurattava ja veikkaankin heidän yltävän Sweet 16-kierrokselle asti.

Pisteet vaikean alkukauden selättämäsestä, erittäin hyvistä konferenssi-peleistä todella kovatasoisessa konferenssissa sekä hienosta konferenssimestaruudesta Arvosana 7,5

Touko Tainamo
vaikutti pitkään pelaavan parasta pisteentekokautta NCAA-parketeilla sitten Hanno Möttölän viimeisen Utah-kauden ja jossain vaiheessa näytti itse asiassa siltä, että hän tulee olemaan vanhaa valmentajaansakin kovempi NCAA-skoraaja. Ihan loppukaudesta Tainamon otteille tapahtui kuitenkin jotain (ehkäpä lievä loukkaantuminen) ja pistetehtailu pysähtyi viimeisinä viikkoina miltei kuin seinään. Tainamo ei palloa paljon syöttele vaan on hieman Amzilin tapaan muiden esityön hyväksikäyttävä pisteidentekijä. Tainamo tosin tekee suurimman osan pisteistään korin läheisyydestä, isoa sylinteriään hyödyntäen. Tämän kauden keskiarvot 15 pistettä ja lähes 8 levypalloa kertovat myös siitä, että mies hallitsee levypallopelaamisen. Denver oli kuluvalla kaudella todella keskiverto tai keskivertoa huonompi joukkue, mutta tästä huolimatta Tainamolta esitykset ansaitsevat isot aplodit. Mielenkiintoista nähdä, miten herran esitykset jatkuvat ensi kaudella.

Pisteet nousujohteisesta NCAA-urasta. Arvosana 7

Federiko Federikon
kausi oli, näin voi kai sanoa, pettymys. Ainakin itselleni. Ajattelin ennen kautta, että mies olisi pystynyt kehittämään itselleen edes yhden aseen korinälysvääntöihin, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että miehen hyökkäyspään osaaminen ei ole kehittynyt oikeastaan millään lailla viime kaudesta. Federikon Pittsburgh pelasi kyllä oikein hyvän kauden ja oli yksi ensimmäisiä isojen konferenssien joukkueita, joka lopputurnauksesta ulos pulpahti. Yksi lisävoitto ACC-konferenssissa ja kausi vielä jatkuisi.

On niinkin, että tuossa Pittsburghin kaukoheittovetoisessa järjestelmässä ison miehen rooli on jossain määrin kiittämätön, mutta miehen ulottuvuus huomioiden on melkein käsittämätöntä, että hän ei kyennyt tehokkaampaan korillerullaukseen kauden aikana. Vientituotekategoriassa Federiko asettuu kategoriaan 2 - syrjään astuja, sillä suht isoista minuuteistaan huolimatta Federiko hyökkäyspään rooli oli koko kauden äärimmäisen minimaalinen.

Pisteet aloitusviisikonpaikan pitämisestä hyvässä joukkueessa sekä yhä erinomaisesta puolustuspelaamisesta. Arvosana 6.5
 
Viestejä
518
Eemeli Yalaho ei oikeastaan sovi alussa lanseeraamiini kategorioihini, mutta koska miehen rooli on ollut tällä kaudella yleisesti sen verran pieni, niin sivutan tämän asian olankohautuksella. Yalahon perässähän oli lukiokauden jälkeen useampikin tämän kauden vahva joukkue (muistaakseni Providence, Miss St, Colorado St, Indiana St.). Yalaho valitsi mahdollisuuksistaan kuitenkin parhaimman eli Texas Techin ja tämä vaikutti alkukauden perusteella aika huonolta valinnalta. Yalaho ei voinut muuta kuin heiluttaa pyyhettä, kun Techin kokenut kalusto kulutti joukkueen ison pään lähes kaikki minuutit ihan kauden lopulle asti. Käänne kuitenkin tapahtui 24 päivä helmikuuta, kun Yalaho pelasi Central Floridaa vastaan 17-minuuttia (loukkaantumisten vuoksi). Tämä ja sitä seuranneet kuusi peliä yhteen laskien, Yalaho on pelannut loppukaudesta selvästi Yhdysvaltojen kovimmassa yliopistokonferenssissa keskimäärin yli 17-minuuttia ja tehnyt melkein kuusi pistettä ja ottanut noin 3.5 levypalloa per peli. Vaikka koko kauden pistekeskiarvo on vain 2.5, on Yalaho jo nyt mielestäni tämän kauden paras suomalainen freshman. Yalaho on ehkä hieman liian lyhyt ollakseen varsinainen tähtipelaaja tuossa Big 12 -konferenssissa, mutta aina kun hän kentälle tulee, niin hän jostain syystä löytää itsensä tapahtumien keskipisteestä. Osittain tämä johtuu kyllä Raiderin pelityylistä, jossa yksi iso pelaaja pelaa eräänlaista keskikenttäpelaajan roolia high post-alueella. Tässä roolissa voimakas, tasapainoinen, ovela ja kaukaakin heittävä Yalaho on aika hyvä. Viimeistelytehokkuus ja varsinkin vapaaheittotarkkuus toivottavasti paranevat ensi kaudeksi. Ennen tätä, Texas Tech kuitenkin pelaa NCAA-turnauksessa, jossa heillä on mielestäni mahdollisuudet muutamankin pelin voittamiseen.

Pisteet nopeasta sopeutumisesta raakaan Big 12-maailmaan sekä ilahduttavan keskeisestä roolista. Arvosana 6.5

Morris Ugusuk
pelaa tämän kauden ehkä suurimmassa yllättäjäjoukkueessa eli South Carolinassa. Ugusukin rooli on ollut koko kausi huomioiden myös yllättävän iso, vaikka hän ei valitettavasti ole kyennytkään aivan käyttämään valmentajan tarjoamaa roolia hyväkseen. Ugusuk on edelleen liian kevytrakenteinen pelaaja fyysisessä SEC-konferensissa, mutta on ehkäpä suomalaispelaajistamme se kaikkein pallovarmin tuolla yliopistomaailmassa. Ugusuk onkin haastanut puolustajiaan kuljetuksesta pienillä minuuteillaan suhteellisen menestyksekkäästi tai ainakin toiminut konservatiivisena pelinrakentajana hyvin. Ongelmana on ollutkin enemmän kaukoheitto, joka ei ole vapaistakaan paikosta uponnut. Ugusukin itseluottamus on myös ehkä hieman tippunut fyysisten SEC-pelien myötä. Työkaluja parempaan Ugusukilla kuitenkin on, fyysinen harjoittelu ja kaukoheittotaidon parantaminen voivat olla joskus vaikeat asiat yhdistää, mutta toivottavasti mies tässä kauden jälkeen onnistuu. South Carolinan takakentälle pitäisi vapautua tilaa ensi kaudeksi, vaikka tämän kauden esitysten jälkeen valmennusjohto tulleekin hakemaan transfer-portaalista kokenutta pelinrakentajaa. Kategoria 2: syrjään astuja.

Pisteet pallollisesta roolista sekä taisteluilmeestä. Arvosana 6+

Näin kauden aikana yhden Viljami Vartiaisen ja Weber Staten pelin, joten hänen esityksiään voin kommentoida oikeastaan vain tilastojen kautta. Weber State pelasi hieman keskivertoa paremman kauden, vaikka konferenssiturnaus ei mennytkään joukkueella suunnitelmien mukaisesti. Näin ollen myös lopputurnaus jää Vartiaselta kokematta. Vartiaiselle hyvin keskiverrot tai hieman keskivertoa paremmat suomalaistilastot - 17 minuuttia ja 5 pistettä per peli. Nämä ovat kauden parhaat kaikista suomalaisfreshmaneista. Vartiainen on puhdasverinen kategorian 1-pelaaja eli edunkäyttäjä. Valtaosa Vartiaisen pelitilanneheitoista oli tällä kaudella kaukoheittoja. Tähän toivon ensi kaudeksi hieman parannusta, mittaa ja taitoa hänellä on kuitenkin sen verran, että on sääli jos hän redusoituu puhtaaksi kentänlevittäjäksi tuolla NCAA-maailmassa. Toivon myös yleisesti, että hän kykenee ensi kaudeksi nostamaan tasoaan. Vartaisen kanssa jokseenkin saman profiilin pelaajat - Ville Tahvanainen, Jesper Granlund ja Andre Gustavson - esimerkiksi pelailivat koko NCAA-uransa melkein identtiseen malliin vuodesta toiseen ilman minkäänlaista selvää kehitystä vuosien välillä. Tällainen junnaus on myrkkyä motivaatiolle tärkeässä kehitysiässä.

Pisteet isohkosta roolista heti ensimmäisellä kaudella. Arvosana 6

Miro Littlen
Baylor lähtee NCAA-turnaukseen 3. sijoitettuna ja voi mielestäni hyvin edetä ainakin maan kahdeksan parhaan joukkoon. Tähän loppuvatkin suomalaisittain ehkä hyvät uutiset. Itseäni nimittäin kiinostaakin, että kumpi - Baylorin valmennusjohto vai Little itse - on ollut Littleen enemmän pettynyt tällä kaudella? Omat odotukseni olivat suhteellisen maltilliset kauteen lähtiessä, kauden edetessäkin, mutta täytyy sanoa, että itsekin petyin viimeistään siinä vaiheessa, kun Little ei kyennyt edes Baylorin kamppaillessa takakentän loukkaantumisten kanssa raivaamaan itselleen oikeastaan minkäänlaista merkittävää roolia joukkueesta. Littlen syöttö- ja levypallopelaaminen ovat myönteisesti asiaa katsoessa ihan hyvällä tasolla, mutta pisteidentekeminen, pallonkäsittely ja puolustaminen on ollut todella vaikeaa. Puolustuksen osalta loppukaudesta on näkynyt ehkä hieman kehitystä. Ydinsanoma on kuitenkin se, että Suomen MM-joukkueen ykköspelinrakentajaan ei ole NCAA-peleissä luotettu käytännössä ollenkaan. Joukkueen pointti RJ Dennis pelaa pelistä toiseen käytännössä aivan täydet minuutit pelinrakentajana ja vaikka miehen heittopeli ja pelinrakennus (menetykset) ovat varsinkin loppukaudesta tästä kuormituksesta kärsineet aivan huomattavasti, niin silti Littlen ei anneta tuurata Dennistä käytännössä laisinkaan. Littlen suunta ei voi olla tästä kuin ylöspäin. Kategoria 2 - syrjään astuja.

Pisteet kovan joukkueen rotaatioon mahtumisesta, positiivisesta asenteesta ja fyysisestä preesenssistä. Arvosana 6-.
 
Viestejä
518
Jesper Granlund tulee pelaamaan jo toista kertaa urallaan NCAA-lopputurnauksessa. Tätä voi pitää tämän kauden osalta jonkinmoisena yllätyksenä, hyvä niin. Granlund, kuten tuli tuossa jo aiemmin todettua, ei ole juuri vuosien aikana, ainakaan numeroiden valossa, tuolla Yhdysvalloissa juuri kehittynyt. Isoja minuutteja hän on tosin pelannut Longwoodissa joka kausi. Suomalaisena vientituotteena hän on puhdasverinen kategorian 2-pelaaja eli syrjään astuja. Granlundin erikoistaito ja minuuttien mahdollistaja lienee jonkinlainen yhdistelmä valmentajan pelisuunnitelman noudattamista, ehkä hyvää puolustamista, mutta etenkin poikkeuksellista taitoa pysyä poissa muiden pelaajien jaloista hyökkäyspäässä. Tässä ominaisuudessa ja roolissa on kiistatta jotain, jonka suomalaiset erinomaisesti osaavat. Granlundin pelitilanneheittoprosenttia kun katsoo (33%), niin on pakko myöntää, että ei hänen aloitusviisikon paikkansa ainakaan hyökkäystaidolla selity.

Pisteet isosta roolista, konferenssimestaruudesta, lopputurnauspaikasta sekä varmaankin myös jonkinlaisesta henkisestä tai muunlaisesta johtajuudesta. Jotain tällaistakin hänen ison roolinsa takana on pakko piillä. Arvosana 6-.

Emil Skyttä
pakenee hieman tuota räikeää kategorisointiani, sillä hän pelasi tilastojen valossa itse asiassa aika monipuolisenkin kauden. Ilman kaukoheittouhkaa Skyttä nimittäin tilastoi viiden pisteen, puolentoista levypallon ja kahden syötön keskiarvot. Skytän joukkue Sacramento State oli yksi koko NCAA-kauden heikoimmista (taso noin 300), mutta Skyttä kuitenkin väläytteli kauden mittaan suht harvinaiseenkin suomalaiseen malliin. Kuudessa yksittäisessä pelissä pisteitä syntyi nimittäin yli kymmenen, yli kolmen syötön pelejä kertyi pitkälle toistakymmentä ja menetyksiltäkin mies välttyi ihan hyvin koko kauden ajan. Vastapainoksi kaudelle mahtui totaalisia ohipelejäkin ja joukkueen tekeminen oli oikeastaan koko kauden todella vaisua. Olen kuitenkin jossain määrin positiivinen Skytän ensi kauden suhteen, hän todisti mielestäni pystyvänsä pelaamaan monipuolisessa ja aloitteellisessa roolissa tuolla NCAA-tasolla tällä kaudella. Jos hän pystyy kehittämään kaukoheittoaan kesän aikana, niin näen hänellä potentiaalia nostaan tasoaan suhteellisen paljonkin. Joukkueen tasolla ei ole tässä tapauksessa niin välilä, kunhan minuutteja kehittävässä roolissa vain kertyisi.

Pisteet väläyttelystä, aloitteellisuudesta ja syöttöjen määrästä. Arvosana 6-

Tuukka Jaakkola
kuuluu kauden positiivisiin suomalaisyllättäjiin. Välivuoden jälkeen kauden saldoiksi kertyi kuusi pistettä ja kolme ja puoli levypalloa per peli. Toivottavasti miehen ura vielä jatkuu, ainakin Cal Polyn äärimmäisen tappiollinen organisaatio jäänee nyt taakse.

Pisteet peliuran jatkamisesta sekä suhteellisen isosta roolista. Arvosana. 6-

Kaudella 2023-24 NCAA peleissä esiintyivät myös Long Islandin Gezim Bajrami, Central Connecticut Staten Matias Rissanen sekä Longwoodin Leo Nordberg. Nordberg pääsi itse asiassa kauden aikana ihan ESPN:n etusivuille asti, kun hän esiintyi lyhyessä videoklipissä pomppaamassa pystyyn vaihtopenkiltä osallistuakseen kentällä syntyneeseen käsirysyyn. Kokeneempi joukkuekaveri onneksi kuitenkin esti isällisin ottein suuremman eskalaation tässä tilanteessa.
 
Viestejä
299
Granlundin erikoistaito ja minuuttien mahdollistaja lienee jonkinlainen yhdistelmä valmentajan pelisuunnitelman noudattamista, ehkä hyvää puolustamista, mutta etenkin poikkeuksellista taitoa pysyä poissa muiden pelaajien jaloista hyökkäyspäässä. Tässä ominaisuudessa ja roolissa on kiistatta jotain, jonka suomalaiset erinomaisesti osaavat.

Naurahdin. Erinomaisesti sanottu, ja juuri noinhan se on. Tätä taipumusta on jopa kaikkien aikojen parhaalla koripalloilijallamme Lauri Markkasella, kun hänen ympärillään on tietynlaisia pelaajia.

Suomalaisella koripalloilijalla on yleensä lajiälyä, valmiutta uhrautua sekä korostunutta halua miellyttää valmentajaa ja joukkuetovereita. Näistä aineksista sitten kypsyy kuin huomaamatta pelaajia, jotka ovat mukavuusalueellaan "täydentämässä viisikkoa".

Tämä on kiva juttu NCAA-valmentajan näkökulmasta, mutta katastrofi esim. Suomen maajoukkueessa.
 
Viestejä
931
Naisten puolella suomalaisia nähdään lopputurnauksessa kai neljä. Parhaista asemista lähtee omassa lohkossaan neljänneksi sijoitettu Henna Sandvikin Indiana, joka kohtaa ensimmäisellä kierroksella Fairfieldin. Sara Bejedin Florida State on sijoitettu lohkossaan yhdeksänneksi ja saa ensimmäisellä kierroksella vastaansa Alabaman. Anna Kahelinin Maine on lohkossaan sijalla 15 ja saa kohtaansa Ohio Staten, kun Annukka Willstedtin Texas A&-CC on samassa lohkossa sijalla 16 ja saa vastaansa yhden turnauksen ennakkosuosikeista, eli USC:n.

Suomalaisista Bejedi on joukkueensa tärkeimpiä pelaajia ja varmasti isossa roolissa myös turnauksen alkaessa. Myös Willstedt lienee merkittävässä roolissa. Kahelinin roolia on vaikeampi arvioida, mutta Sandvik jäänee turnauksessa lähinnä statistin rooliin.
 
Viestejä
518
Suomalaisella koripalloilijalla on yleensä lajiälyä, valmiutta uhrautua sekä korostunutta halua miellyttää valmentajaa ja joukkuetovereita. Näistä aineksista sitten kypsyy kuin huomaamatta pelaajia, jotka ovat mukavuusalueellaan "täydentämässä viisikkoa".
Ja eihän tämä ole hassumpi pohja rakentaa esimerkiksi juuri maajoukkuemenestystä "ookoo-tasolla", jos kokoonpanoon sattuu löytymään yksi FIBA-koripallon parhaita pisteidentekijöitä. Vaan jos tuo yksittäinen poikkeama on peleistä poissa, niin joukkueen lattia on kammottavan alhaalla.

Kansainvälisiä ammattilaiskenttiä ja NCAA-koripalloa ajatellen suomalaisten suurin kilpailuetu on juuri nyt hieman rumasti sanottuna juurikin tilan tekeminen muille tai sitten puhdas ja yksipuolinen skoraaminen. Ja aivan kuten sanoit, niin täydennysmiehen roolia toteutetaan ilomielin ja hattu kourassa - joukkuekaverit ja valmentajat voivat vain ihmetellä, että onpahan mahtavaa. Lisää näitä suomalaisia! Pisteidentekemistä, silloin kun sille päälle satumme, harjoitamme toisaalta poikkeuksellisen siiloutuneesti (yleensä kaukana korista) eräänlaisena joukkueen mukavana, mutta ei niin välttämättömänä lisävarusteena.

Itse haikailen monenkinlaisen parannuksen perään suomalaisessa koriskulttuurissa (jossa on paljon hyvää myös!), mutta tällä hetkellä yksi kolmesta toiveesta, jonka esittäisin lampun hengelle, olisi se, että saisimme jostain lisää joelmäntysiä. Siis pelaajia, jotka tilastollisesti pystyvät tekemään pisteitä, ottamaan levypalloja sekä myös antamaan kohtuu paljon koriinjohtavia syöttöjä olematta joukkueen primääripallonkäsittelijä. Tarvitsemme lisää pelaajia, jotka ovat joukkueen menestyksen osa monipuolisesti ja joustavasti. Tarvitsemme myös lisää jyrilehtosia.

Joel Mäntynen tosiaan pelaa erittäin monipuolisesti tällä kaudella Kouvolassa, toivottavasti ensi kaudella jossain muualla. Nkamhouan rooli oli myös hieman tällainen Michiganissa, kuitenkin huonoin tuloksin. Erik Sajantilaltakin tällaisia merkkejä on tällä kaudella nähty, mutta mies on toisaalta kammottavan menetysherkkä huonossa joukkueessa. Mutta onko muita? Perttu Blomgren jossain määrin syrjäisessä Slovenian liigassa ja Henri Kantonen ennen loukkaantumistaan Liettuassa. Heillä vaan tuo pisteidentekeminen saisi olla aika paljon dynaamisempaa.

Nuorempia ikäluokkia katsoessa odotukseni kohdistuvat tällä hetkellä tällaisen kokonaisvaltaisen pelaamisen osalta Eemeli Yalahoon, Okku Federikoon sekä edelleenkin myös Miro Littleen. Jokerikorttina nostaisin esiin Driven Tom Guman, joka toivottavasti pääsee hyvään ympäristöön ensi kaudeksi. Kai tuosta porukasta ainakin yksi huutoon tulee vastaamaan.
 
Viestejä
11
Tarkennetaan sen verran että Baylor lähtee turnaukseen West region 3. sijoitettuna, valtakunnallinen ranking taas on 14. Paras ”suomalaisjoukkueista”, mutta vain pari sijaa parempi kuin Ugusuk ja South Carolina.

Toinen mielenkiintoinen seikka ranking -järjestelmässä on se että vaikka New Mexico voitti konferenssin mestaruuden niin sen ranking on heikompi kuin finaalissa hävinneen San Diego Staten.
 
Viestejä
518
Tarkennetaan sen verran että Baylor lähtee turnaukseen West region 3. sijoitettuna, valtakunnallinen ranking taas on 14. Paras ”suomalaisjoukkueista”, mutta vain pari sijaa parempi kuin Ugusuk ja South Carolina.

Toinen mielenkiintoinen seikka ranking -järjestelmässä on se että vaikka New Mexico voitti konferenssin mestaruuden niin sen ranking on heikompi kuin finaalissa hävinneen San Diego Staten.
Juu, kaikki rankingit mitä esiin tuon viittaavat noihin neljään region-kohtaiseen "seediin". Tämä tulee kyllä ilmi, kun asian ensimmäisen kerran tuon esiin juuri New Mexicon kohdalla. Samaa mieltä Lobojen rankingista, heikosti sujunut runkosarjan loppu ja surkea peli Air Forcea vastaan ilmeisesti vaikutti aika paljon.

Mitä noihin muihin "seedeihin" tulee, niin Baylor on mielestäni ehkä aavistuksen liian korkealla tuolla numerollaan kolme. South Carolina on taas aikamoinen erikoistapaus, sillä oikeastaan kaikki tilastoselvitykset (NET, Barttorvik, Kenpom) sijoittavat heidät huomattavasti alemmas (ranking noin 40-50), kuin mitä tuo turnausranking. Joukkuehan pelasi helpon alkukauden ja ottivat myös karusti turpaan muutaman kerran hyviltä joukkueilta (Auburn, Alabama). Toisaalta South Carolina on ottanut monta erinomaista voittoa - Kentucky ja Tennessee esimerkiksi. Täytyy vielä sanoa, että South Carolinan peli on järkyttävän unettavaa seurata. Tempo on mahdollisimman matala ja näin myös pallonhallintojen määrä. Puolustuksessa ovat toki erinomaisia, mutta on varmasti yksi tylsimpiä joukkueita katsoa, mitä tältä kaudelta tiedän. Tällä reseptillä Lamont Paris valittiin SEC-vuoden valmentajaksi ja on varmasti valtakunnallisestikin vuoden valmentaja top-3 kandidaatti.

New Mexico on toisaalta täysin päinvastainen joukkue - tempo on koko ajan ylhäällä ja koreja syntyy. Nämä kaksi joukkuetta olisikin ollut mukava nähdä vastakkain, mutta todennäköisin suomalaiskohtaaminen nähdään New Mexicon ja Baylorin kohdalla. Jos tuo peli toteutuu, niin pitäisin New Mexicon voittomahdollisuuksia suhteellisen hyvinäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1
Olen jonkin vuoden seurannut tätä NCAA keskustelua tällä kanavalla. Ikävä todeta että tämä on esimerkki Suomalaisesta negatiivisesta asenteesta. Milloin täällä ruoditaan sitä että nuorten pelaajien ei kannata lähteä "rapakon taakse huonoon valmennukseen penkkiä kuluttamaan " tai NCAA valmentajat ajavat omia etujaan. Tuntuu että keskustelupalstalla lytätään nuoria pelaajia ja heidän valintojaan. Muistuttaisin ja toivoisin että me aikuiset kannustettaisiin nuoria pelaajia. Ei sinne NCAA 1 Divisioonaan "vai kävellä sisään". Amerikkalaiset koulut mahdollistavat nuorille paljon. Koulujen budjetit ja harjoittelu olosuhteet ovat omaa luokkaansa verrattuna Suomen saleihin ja jopa koripalloliigaan. Vaikkakin koripallo on mahtava laji ja Suomessa positiivisessa nosteessa olemme pieni Koripallomaa. Niin kulttuurillisesti kuin pelaajamääriltä. Iloitaan siitä että meidän nuoria on pelaamassa maailmalla! Ja jätetään kouluarvosanat antamatta kaudesta varsinkin jos et ole yhtään peliä katsonut.
 
Viestejä
371
Kentuckylle shokkitappio ekalla kierroksella Oaklandille. Mikä vaan on mahdollista tässä kerrasta poikki systeemissä. Suomalaisittain ikävä ilta kun sekä South Carolina että Texas tech ulkona.
 
Viestejä
136
Olen jonkin vuoden seurannut tätä NCAA keskustelua tällä kanavalla. Ikävä todeta että tämä on esimerkki Suomalaisesta negatiivisesta asenteesta. Milloin täällä ruoditaan sitä että nuorten pelaajien ei kannata lähteä "rapakon taakse huonoon valmennukseen penkkiä kuluttamaan " tai NCAA valmentajat ajavat omia etujaan. Tuntuu että keskustelupalstalla lytätään nuoria pelaajia ja heidän valintojaan. Muistuttaisin ja toivoisin että me aikuiset kannustettaisiin nuoria pelaajia. Ei sinne NCAA 1 Divisioonaan "vai kävellä sisään". Amerikkalaiset koulut mahdollistavat nuorille paljon. Koulujen budjetit ja harjoittelu olosuhteet ovat omaa luokkaansa verrattuna Suomen saleihin ja jopa koripalloliigaan. Vaikkakin koripallo on mahtava laji ja Suomessa positiivisessa nosteessa olemme pieni Koripallomaa. Niin kulttuurillisesti kuin pelaajamääriltä. Iloitaan siitä että meidän nuoria on pelaamassa maailmalla! Ja jätetään kouluarvosanat antamatta kaudesta varsinkin jos et ole yhtään peliä katsonut.
Tuo arvostelujen antaminen vaatii todella hyvää perehtyneisyyttä ja nimimerkki Lev Rubin tekee tuota todella ammattimaisin ottein ja noista voi jokainen kirjoittelija ottaa mallia! Ja nuo arvosteltavat pelaajat ovat jo täysi-ikäisiä, joten arvosteluja tulee niin hyvässä kuin pahassa.

Tottakai kaikille pelaajille toivoo menestystä NCAA kentillä, mutta menestys on ollut aivan kuten "Lev Rubin" on kirjoitellut eli suurimmalla osalla aika kehnoa
 
Viestejä
82
Samaa mieltä sinänsä ylläolevan kanssa.
Kyseessä on kuitenkin täysi-ikäisiä, käytännössä ammatilaisurheilijoita, toki ilman suoraa palkkaa mutta kuitenkin. Paineet ja niiden sietokyky kuuluvat huippu-urheiluun, myös erilaiset mielipiteet. Kunhan ei liiallisuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin mennä enkä sitä ole omasta mielestäni nähnyt tässä NCAA- keskustelussa.

Muualla Koripallo.comissa sitten senkin edestä.
 
Viestejä
931
No on se nyt aika kaukana todella ammattimaisista otteista, kun arvioidaan pelkkien tilastojen perusteella pelaajan henkistä tai muuta johtajuutta.
 
Viestejä
518
Ei sinne NCAA 1 Divisioonaan "vai kävellä sisään". Amerikkalaiset koulut mahdollistavat nuorille paljon. Koulujen budjetit ja harjoittelu olosuhteet ovat omaa luokkaansa verrattuna Suomen saleihin ja jopa koripalloliigaan. Vaikkakin koripallo on mahtava laji ja Suomessa positiivisessa nosteessa olemme pieni Koripallomaa. Niin kulttuurillisesti kuin pelaajamääriltä. Iloitaan siitä että meidän nuoria on pelaamassa maailmalla! Ja jätetään kouluarvosanat antamatta kaudesta varsinkin jos et ole yhtään peliä katsonut.
Tervetuloa palstalle!

Suurin osa yliopistopelaajistamme on Suomen kontekstissa puhdasta A-luokkaa, ysin ja kympin pelaajia kaikki. Tämän huomioin itsestäänselvyytenä, ja olen täysin samaa mieltä siitä, että mistään "sisään kävelystä" ei ole kyse, kun kuka tahansa pelaaja tuolla NCAA:ssa pelaa.

On kuitenkin niinkin, että NCAA-pelaajista monet ovat jo nykyisiä maajoukkuepelaajia (Little, Nkamhoua, Federiko) ja osa nauttii julkisista urheilija-apurahoista (Nordberg, Vartiainen, Tainamo):

6 000 euron suuruinen valmennus- ja harjoitteluapuraha on tarkoitettu yksilö- ja joukkuelajien nuorille urheilijoille, jotka urheilu-uran kehityksen perusteella arvioidaan tulevaisuuden arvokilpailumenestyjiksi, ja ovat apurahan myöntövuonna 16-25 -vuotiaita.


Osa tuolla pelaajista ovat mitä todennäköisemmin jopa jossain määrin ammattilaisia (tai sitten hakemukset ovat jääneet täyttämättä tai komiteat aivan pihalla):

Apurahaa ei kuitenkaan myönnetä urheilijoille, joiden verotettavat tulot viimeisimmässä vahvistetussa verotuksessa ylittävät 80 000 euroa, tai joiden taloudellinen asema on muulla tavoin riittävän turvattu.

Olen seurannut jokaisen pelaajan pelejä kiinnostuneena ja väitän tuntevani nykyisten suomalaisten tason aika hyvin niin kansainvälisessä kuin historiallisessa kontekstissa. Arvosanat, joista tietysti voisi vääntää, pohjautuvat juuri nimenomaan kansainväliseen kontekstiin - aivan kuten arvokisamenestyskin, jota Suomen valtio muutamalle heistä ennustaa. Ja vielä. Olivier Nkamhoua esimerkiksi lähti kauteen monien mielestä NCAA:n top100-pelaajana. Alkukaudesta hän tuolla tasolla pelasikin (kouluarvosana yhdeksän tasolla), mutta loppukaudesta esitykset hyytyivät pahemman kerran. Suoritustason laskun osasyynä oli ilmeisesti käsivamma, mutta pienen itsereflektionkaan jälkeen en olisi valmis nostamaan hänen kauttaan kuin tasolle kahdeksan - hyvä.

Arvosanojen jakelu on tietysti vähän lapsellista, mutta kyllähän tätä näkee tehtävän paremmissakin piireissä. Ajattelinkin jatkaa niiden antamista jatkossa, perusteluineen tietenkin. Ehdottaisinkin, että arvon @A_Basket, kirjoittelujen aiheiden ja tyylin rajoittamisen sijaan, tarjoaisit perusteltuja vastakkaisia näkemyksiä ja arvioita. Itse ainakin toivotan kaikki kiinnostuneet tänne lämpimästi tervetulleeksi.
 
Viestejä
518
No on se nyt aika kaukana todella ammattimaisista otteista, kun arvioidaan pelkkien tilastojen perusteella pelaajan henkistä tai muuta johtajuutta.
Osui ja upposi! :D Tässäkin yritin kyllä olla positiivinen, mutta niin vaan ei olisi kannattanut.

Ammattimaisuuden leimasta haluan kyllä pyrkiä eroon, joten kiitos tästä.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös