Vs: Susijengi 2017
Olipa peli.
Sen lisäksi, että kummallakin joukkueella oli heittokädet jäässä (liekö hallin jää hohkannut kaikki kylmiksi
), niin kumpikin joukkue myös puolusti hyvin. Suomen oli tarkoitus pelata mahdollisimman vähäkorinen peli ja sama tavoite näytti olleen Tsekilläkin. Ja sitähän saatiin. Kolmen jakson jälkeen peli oli 38-38. Enpä muista noin matalaa korilukua tossa vaiheessa peliä nähneeni pitkään aikaan.
Mua ei kuitenkaan harmita niinkään se, että Suomi hävisi, vaan se, millä tavalla se loppujen lopuksi tapahtui.
Suomelta puuttui siis EM-kisojen avausviisikosta neljä pelaajaa - ja se ainoa pelannut, eli Huff, oli Suomen paras pelaaja tänään. Puuttui myös Suomen Bulgaria-pelissä pelastanut Kanervo jonka kolmosia olisi kaivattu todella paljon.
Tästä huolimatta Suomi roikkui mukana ja kun heitto alkoi hiukan osua jossakin vaiheessa, Suomi jopa karkasi melkein kymmenen pisteen johtoon.
Viimeinen vartti oli kuitenkin ihan tervanjuontia.
Puolustuksessa tehtiin vielä joitakin urotöitä, mutta kun olisi pitänyt kapituloida vaivalla hankitut pallonriistot, niin ne menetettiin hätäisiin ratkaisuihin tai huolimattomuuteen. Erikoista oli myös se, että kun johto hankittiin nimenomaan kolmosilla, niin loppupelissä oikeastaan kukaan ei uskaltanut edes yrittää kaukoheittoa - otettiinpa pari kertaa kohtuu vapaan kolmosen sijaan mielummin häirittyjä pitkiä kakkosia!
Sen sijaan korin alle puskettiin väkisin keskelle Tsekin sumppua. YLE:n uutisen kuva (
https://yle.fi/urheilu/3-9950994) kertoo kaiken: Jammu Wilson yksin kolmen päätä pidemmän tsekin keskellä. Sinne se pallo kerta toisensa jälkeen sitten jäi.
Ja sitten kaikista Tsekin pelaajista joukkueen paras kolmostykki jätettiin pelin lopussa täysin vapaaksi kerta toisensa jälkeen.
Eikä koskaan tullut sellaista lopun apinanraivoa jolla olisi otetu yleisö mukaan ja saatu sitä lisäenergiaa viimeisiin peleihin.
Tänään Suomi ei kaatunut taistellen, vaan ottelu jotenkin vain lässähti tappioksi.
