Nämä Hesarin ja vastaavien kirjoitukset eivät vain vakuuta. Niissä ei missään kukaan merkittävä korisasiantuntija kerro omalla nimellään asioista Odabasia lukuunottamatta. Odabasi syrjimisväitteistään huolimatta pelasi Susijengissä jopa MM-karsinoissa. Hänen näyttönsä esimerkiksi Turkista eivät ole niin väkevät, että voisi ainakaan ulkopuolisena todeta, että hänellä olisi pitänyt olla isompi rooli.
Argumentit, ettei liigasta ja HBA:n ulkopuolelta pääse maajoukkueeseen, eivät pidä paikkansa. Sen ovat muun muassa Madsen, Palmi, Seppälä ja Kantonen osoittaneet.
'HBA-malli' lähes sellaisenaan on käytössä erinomaisissa korismaissa, kuten Ranska ja Australia. Australiassa paikallinen akatemia pelaa I-divaria. Lähes kaikki näiden maiden NBA-pelaajat ovat kulkeneet näiden akatemioiden kautta, osa myös jenkkiyliopistojen, etenkin australialaiset. Hyvää benchmarkia Suomelle.
Arvostelijoilta olisi kiva kuulla, että ketkä ovat niitä maajoukkueen nyt syrjimiä pelaajia? Nimiä, joita keskusteluissa on heitetty, ovat Okko Järvi ja Aatu Kivimäki. Hatunnosto molemmille pelaajille nousujohteisesta urasta Korisliigassa, mutta ihan oikeasti, onko joku sitä mieltä, että Järvi ja Kivimäki maajoukkueessa nostaisi Susijengin suoritustasoa nykyisestä?
Tästä suoritustasosta: On totta, että EM-kisoihin pääsy on helpottunut, koska sinne pääsee enemmän maita kuin aikaisemmin. MM-kisohin päästiin villillä kortilla. Toisaalta tuo villikortti oli ylipäätään mahdollinen Suomen hyvien pelillisten suoritusten takia. Tasollisesti Euroopasta pitäisi päästä nykyistä enemmän joukkueita MM-kisoihin, joten ei tuossa mitään isoa vääryyttä lajille tai kisojen tasolle tehty. Koriksen taso maailmalla on myös noussut kovaa vauhtia, jota vasten on hyvä peilata nykyisiä saavutuksia. On uusia maita, joissa koriksen taso on kova. Suomi on viimeisen 15 vuoden aikana napsinut päänahkoja suurista korismaista useammin kuin ehkä koskaan aiemmin, usein myös arvokisoissa. Suomalaisia pelaajia pelaa ammatikseen ulkomailla enemmän kuin koskaan. Toki mielellään näkisi heitä vielä usammin vielä kovemmissa sarjoissa, mutta toivotaan, että sekin aika tulee.
Tähän asti maaotteluissa isompia maita vastaan useimmiten vastapuolen maajoukkuepelaajat ovat tulleet Euroliigasta tai Eurocup-tasolta, ollen usein jopa Euroliigan aloitusviisikko-pelaajia. Joskus vastassa ollut useita NBA-pelaajiakin. Suomella on ollut käytössä Markkanen (välillä), Koponen (viime aikoina harvemmin) ja Sasu. Silti voittoja on tullut. Aika vaikea siinä on lähteä ensimmäiseksi syyllistä etsimään valmennuksen taktiselta puolelta. Ennemminkin voisi sanoa, että Fiatista* on saatu kisoissa irti usein enemmän kuin vastustaja Ferraristaan. Pidemmän tähtäimen positiivista kehitystä pitääkin sen takia lähteä hakemaan ensisijaisesti pelaajakehityksestä ja siihen HBA on ollut liiton strateginen ratkaisu. Mielestäni ihan oikein, viitaten esimerkiksi Ranskan ja Australian esimerkkeihin. Toki Korisliigastakin pystyy kovalla työllä ponnistamaan keskitason Euroopan sarjoihin ihan mukavalle ammattilaisuralle, mutta jos haluamme kasvattaa Euroliiga-tason (tai jopa NBA-tason) pelaajia, niin nämä pitää pystyä seulomaan ja kehittämään jo lukiovuosina, ja siihen HBA on paras vaihtoehto. Korisliiga on harvoin paras kehityspaikka 17-vuotiaalle pelurille.** 20-vuotiaalle se sitä jo on, jos esimerkiksi NCAA-reitti ei kiinnosta tai toimi, mutta silloin usein on jo nähtävissä myös se, ettei ko. pelaajalle Euroliiga välttämättä tule olemaan se realistinen taso. Sen sijaan näille Euroliiga-tason lahjakkuuksille kaiken järjen mukaan NCAA:ssa pitäisi olla minuutteja jaossa, jolloin HBA ja NCAA on ehkä se paras reitti.
(* Jäi kalvamaan itseäni tämä Fiat-vertaus, siksi, että arvostukseni Susijengi-veteraarena Kottia, Huffia, Koivostoa ja kumppaneita kohtaan on todella korkealla. Siksi haluan vähän täsmentää, vaikka ei minulla tosin Fiatiakaan vastaan ole mitään hampaankolossa.
Mielestäni Fiat-Ferrari -vertaus on osuva, kun vertaa joukkueiden pelaajien kokoja/voimaa, sekä sarjatasojen kovuuksia, missä pelaajat pelasivat ko. maaotteluiden aikaan. Siksi mielestäni Susijengi oli ihan oikeasti altavastaaja näitä 'isoja' korismaita vastaan, ja siitä huolimatta napsi voittoja odotusten vastaisesti melko useinkin. Joukkue osoitti voimaansa. Mutta olen kyllä samalla myös sitä mieltä, että jos Suomessa olisi rikkaita miljardöörejä, jotka saman lailla haluaisivat nostaa egoansa panostamalla Euroliiga-joukkueeseen, kuin mitä tapahtuu Kreikassa, Turkissa tai Venäjällä, niin kyllähän suurin osa, ellei kaikki, Susijengin avainpelaajistakin olisivat ihan hyvin voineet olla Euroliiga-pelaajia omina huippuvuosinaan.)
(** Toki Rannikko, Möttöläkin, Koponen ja Salin kaikki pelasivat vuoden tai pari Korisliigaa (tai SM-sarjaa) ennen kovimpiin ympyröihin siirtymistä. Se taisi kuitenkin kaikilla olla ennen 4 jenkin käytäntöä. Olisiko nykyisessä Korisliigassa tilaa 17-vuotiaalle lahjakkuudelle enää kehittyä samanlailla, miten nämä pelaajat saivat vastuuta ja kehittyivät? Ja onko nykyisenlaisessa Korisliigassa riittävästi aikaa harjoittelulle ja levolle, kuten ehkä oli aiemmin? Jos olisi, niin ehkä tällaisille 'generational talent' -tyypeille Korisliiga vuodeksi tai kahdeksi voisi olla astinlauta Euroopan kovimpiin liigoihin (tai NCAA:han, jos NCAA:n säännöt eivät sitä estä), mutta näissä tapauksissa visiitti Korisliigaan pitäisi olla lyhyt, sillä 'Euroliiga'-juna on todennäköisesti mennyt ohi, jos vielä 20-22-vuotiaana pelaa Korisliigaa. Koposen ja Salinin tapauksessa yksi erittäin tärkeä tekijä kehityspolulla oli Hongan silloinen valmentaja Pavicevic, joka kovassa koulussaan valmisti poikia ammattikenttien vaatimustasolle.)
Viro-maaotteluiden piti sitten näiden arvostelijoiden mukaan viimeistään osoittaa, miten Susijengi-laiva on uppoamassa ja HD:n pitäisi jäädä eläkkeelle. Kun maaottelut ainakin tämän kapean näytön mukaan ennemminkin osoittivat HBA-strategian saavuttavan hyviä tuloksia, niin asiaan ei enää haluttu palata. Toki Viro-maaotteluissa oli kyse vain kahdesta harjoitusmaaottelusta, mutta ei se logiikka voi niinkään mennä, että ne kelpaavat näytöksi vain siinä tapauksessa, että ne tukevat omaa teoriaa.
Arvostelijoiden kritiikki näyttäisi perustuvan siis suurelta osin (ei koris)-toimittajien omiin spekulointeihin (joista ainakin osa poimittu keskustelupalstoilta) ja ehkä nimettömiin 'vihjeisiin'. Arvostelusta merkittävä osa menee ohi korin, eikä arvosteluissa oikein tunnuta myöskään esittävän realistisia vaihtoehtoja.
Se mitä Dettmannin toiminnassa kritisoin, on lausahdus siitä, ettei Korisliigassa treenata. Se oli harkitsematon ja huono. Kyllähän nimenomaan Madsen, Palmi, Seppälä ja Kantonen ovat osoittaneet, että Korisliigakin on hyvä paikka kehittyä. Tosiasia on kuitenkin se, että Korisliiga-valmentajat itse ovat aiemmin vuosien varrella kritisoineet ottelutahtia ja otteluiden ja harjoittelun suhdetta. Kun HD sitten sanoi tämän saman asian tökeröllä tavalla, niin siitä syttyi polemiikki.
Ymmärrän myös haasteen korisseurojen kannalta, jos HBA 'kuorii kerman päältä' nuorten lahjakkuuksien osalta. Mutta kuten Ranskan ja Australian esimerkt osoittavat, tämä on kuitenkin todennäköisesti erittäin toimiva malli maiden maajoukkueiden ja pelaajien omien kv. urahaaveiden osalta. Liiton ja seurojen pitäisi vain pystyä sopimaan mahdollisimman avoin ja toimiva prosessi tämän asian hoitamiseksi. Jos Suomessa kasvaa hyviä, lahjakkaita ja urheilullisia koripallolijoita ammattilaisuralle, ja heille saadaan osin korisyhteisön ulkopuolelta tulevalla rahoituksella huippuolosuhteet harjoitteluun, niin kyllä tämä on pitkässä juoksussa myös seurojen etu.
