- Viestejä
- 1 216
Vaikeaa arvioida ensimmäisen kauden jälkeen NCAA-pelaajien menestystä jatkossa, niin eri tasoisia ovat joukkueet ja konferenssit.Pelinjohtajana on seuraavalla maajoukkuekaudella Bejedi. Pelaa aivan loistavaa viimeistä kautta (?) yliopistossa. Toki syöttöjen määrään varmaan vaikuttaa pelitapa. Jos ei ole mitään muuta kuin 1vs1, niin ei siinä ihan hirveästi syöttösaraketta täytetä.
Jos Seppälä jatkaa samalla tavalla kuin tämän kauden on pelannut, niin 4 vuoden päästä on aloituksessa 3. paikalla. Vastaavasti tällä menolla Taposen yliopisto menee joko vaihtoon tai jotain muuta tapahtuu.
En tiedä mikä paikka Kuierille on sopivin, mutta hyvä apu alakertaan on tulossa parin vuoden päästä Elina Arikesta (4 viimeistä ottelua 17,7p / 6,5l.
Ongelma tuntuu olevan se, että näitä pelejä päästään pelaamaan vain parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Pitäisi päästä pelaamaan parhaalla. Envarmasti ole ihan hirveä väärässä, jos väitän että kokoonpanosta puuttui top12 pelaajista ehkä 4-5.
Aarnio (South Florida, American Athletic #6) ja Sandvik (Indiana, BIG Ten #5) pelaavat kovissa joukkueissa ja konferensseissa, joissa näyttää olevan amerikkalaiseen malliin tapana, että aloitusviisikko - seniorit/graduated - pelaavat 30+ min ja seuraava 20+ minuuttia. Muilla jää peliaika aika vähiin, pahimmillaan minuutteja muutamia vaikka oma joukkue olisi jo 30 pinnan karkumatkalla. Näin juuri Aarnio ja Taponen (Illinois, BIG Ten #5). Enemmän peliaikaa ovat saaneet Seppälä (Maine, MAAC #25) ja Wilstedt (Texas Corpus Christi, Southland #32 ) "kevyemmissä2 joukkueissa. Viime vuoden tilastot NCAA 1 divarista: 32 konferenssia ja 356 joukkuetta
Siinä on puolensa ja puolensa, oletko kovassa joukkueessa ja penkillä vuoden kaksi vai pelaatko kevyemmässä sarjassa jo ensi vuodesta alkaen. Ainakin vaatii kovaa päätä harjoitella vuosi tai kaksi ilman juuri peliaikaan
Kumpi kehittää pelaajaa enemmän?