Vs: Tampereen Pyrintö 2011-2012: Hallitseva Valloitti Suomen, Seuraavaksi Eurooppa!
Kiitoksia etsimen_takaa:lle hyvistä kirjoituksista. Täällä keskustelupalstalla on hyvä huudella, että kaikki on tehty huonosti ja väärin ja suhtautua alentuvasti “nuoreen toimittajanalkuun”. Ei kenenkään artikkeleista ole jokainen samaa mieltä ja ehkä minustakin tuossa viimeisessä oli hiukan turhan positiivisessa valossa joitain kohtia. Toki siis osa kritiikistäkin on ihan osuvaa, mutta jokaista artikkelia jokaisessa lehdessä voidaan kritisoida - hienoa, että kirjoitat ja tuot uutta virikettä keskusteluun ja etenkin näet vaivaa haastattelujen teossa.
Sitten ihan toisesta aiheesta, joka on täällä kirvoittanut ajatuksia.
Poikolasta ja maajoukkueesta sekä Damonin roolista Pyrinnössä. Itse en ollut puolitoista vuotta sitten yli 10 vuoteen seurannut koripalloa lainkaan. Nyt hiljattain muutaman eri pyrintöläisen haastattelun kuultuani ja luettuani viimeisen puolentoista vuoden aikana mukaanlukien Damon ja Pieti täytyy sanoa, että tykkään siitä ideasta, jonka vaikutelman minä saan toimintatavoista. Tämä erityisesti, koska ne on tuotu hyvin modernista yrityskulttuurista avoimen innovaation hengessä, eli joukkue ymmärretään tiiminä, joka voi prosessoida asioita ja olla enemmän kuin osiensa summa (95% ihmisillä ei ole siitä kokemusta, en tarkoita siis tavallista yrityskulttuuria joka voi olla hyvä ja luova, vaan lähinnä startupeissa sekä joissain moderneissa isommissa yrityksissä toimivaa – ja tiedän, käytän käsitettä avoin innovointi hiukan väljästi vaikka tässä prosessi tapahtuu organisaation sisällä). Tämä on vastakohtainen “valmentaja sanoo ja muut tekevät” –kulttuurille, joka on perinteinen urheiluvalmennuksen kulttuuri about kaikissa lajeissa. JOS toimintaa katsoo vanhan kulttuurin silmälasien läpi, näyttää varmasti, että Pietillä ei ole homma hanskassa taikka menestys on muiden ansiota. Se suuri taika onkin juuri siinä, miten saa ihmisistä inputia ja silti pysymään homman lapasessa, ulkopuoliselle voi toki näyttää ettei ole hanskassa ja valkkua viedään. Miten saa erilaisista pelaajista myös taktisesti irti asioita, ja koko porukan sitoutuneeksi siihen, mitä ollaan tekemässä? Miten jokainen voi olla samaan aikaan sitoutunut siihen, mitä tehdään ja silti kyseenalaistaa mitä ollaan tekemässä? Nimittäin päätöksiä pitää tehdä, homman pitää edetä ja sen pitää pysyä paketissa, tämä avoin toimintatapa ei ole sama kuin että kaikki huutelevat mitä mieltä ovat ja laiva ajelehtii. Näitten yhdistäminen on se vaativa juttu.
Damonin suuri vaikutusvalta on mahdollisesti Pietiltä onnistunut valinta. Miten käyttää hyväkseen joukkueessa oleva hyvin voitontahtoinen ja taktisesti älykäs pelaaja? On kysyttävä, onko muissa joukkueissa vastaavia pelaajia, jotka eivät pääse perinteisemmällä valmennusmetodilla kukkaansa eivätkä auttamaan joukkuettaan yhtä paljon kuin Damon? Jääkö itse asiassa useissa joukkueissa valtava määrä taktista osaamista käyttämättä?
Pietin taika näyttäisi olevan siinä, että hän osaa antaa pelaajille rooleja myös taktisessa suunnittelussa ja ottaa heistä myös sen älykkään puolen irti, ei vain juoksemista ja pallon heittämistä ja muuta fyysistä. Tästä iso hatunnosto, ja on ollut hienoa nähdä, että joku osaa tuoda noinkin uutta toimintatapaa perinteiseen lajiin.
Uskon, että joukkueen tavallista suurempi pysyvyys johtuu myös tästä: on hienoa pelata joukkueessa, jossa voi itse vaikuttaa ja joka toimii joukkueena muutakin kuin tekemällä niin kuin valmentaja sanoo.
Oma kysymyksensä toki on, soveltuuko tämä open innovation -toimintatapa maajoukkueeseen, joka on yhdessä paljon vähemmän aikaa kuin seurajoukkue. Toisaalta tällä tavalla asioiden johtaminen on lähtökohtaisesti vaativampaa kuin perinteinen, ja valmentaja oppii ihan taktiikasta ja muusta samalla - todennäköisesti Pieti osaisi vetää myös perinteisin menoin, jos keskittyisi siihen puoleen. Sitä me emme voi tietää. Minusta hän vaikuttaa kaverilta, joka maajoukkuepestin saatuaan pitäisi edeltäjänsä ja avainpelaajien kanssa pitkät palaverit, haluaisi ymmärtää miten asiat ovat toimineet sekä toimintatapoina että pelillisesti ja rakentaisi jotain niiden pohjalta. Uskon, että se jotain olisi ainakin täysin erilaista kuin Pyrinnön nykytoimintatapa. Toisaalta minusta näkemistäni muutamasta valmentajasta myös Toijala vaikuttaa varsin särmältä, tuskin huono sekään – ja nämä kaksi maajoukkuevalmentajina missä tahansa järjestyksessä voisi olla aika kova kombo.
Vielä pieni disclaimer, nämä ajatukset perustuvat hajanaisiin vaikutelmiin, joita olen muutamasta hassusta haastattelusta ja paria peliä katsomalla saanut, missään tapauksessa en ole voinut analysoida taikka muutenkaan tietää, miten asiat Pyrinnössä oikeasti toimivat. Voinpa olla väärässäkin, mikä on minusta selvää on, että kun asiaa katsoo avoimen innovoinnin lähtökohdista, viestit siitä, mitä joukkueessa tapahtuu, näyttävät olevan aika yhdensuuntaisia.
