- Viestejä
- 38
Illan urheiluruutu nosti ykkösotsikokseen korisjoukkueiden talousongelmat. Jatkuvasti on joku seura ongelmissa, tällä hetkellä useampia. Koris ei ole tilanteessa yksin, muissakin lajeissa seuroja on vaikeuksissa tuon tuosta, Korisseurat tuntuvat kylläkin olevan useimmiten ongelmissa. Syitä tilanteeseen löytyy monia, eikä taloussuhdanne Suomessa ja maailmalla tuo ainakaan helpotusta tilanteeseen.
Mikä neuvoksi? Joku viisas sanoisi, että eletään tulojen mukaan. Niin kauan kuin kyse on huippu-urheilusta, ylilyöntejä tapahtuu varmasti. Ja etenkin niin kauan, kun ainoa tapa nostaa omaa kilpailukykyään on käyttää pelaajabudjetistaan 80% ulkomaalaisiin.
Yksi ratkaisu olisi pudottaa yhteisellä sopimuksella ulkomaalaisten määrää max. 2 per joukkue. Tällä hetkellä monen joukkueen kulurakenteesta ulkomaalaispelurit syövät leijonan osan, kuten IS-Veikkaajan raportti osoitti. Samalla kun ulkomaalaisten määrää pudotettaisiin, voitaisiin pudottaa myös liigajoukkueiden määrää. Ei ole kenenkään edun mukaista, että liigapaikassa pysytään kiinni ainoastaan ulkoa tulevien apujen voimin. 10 joukkueen liiga olisi optimaalinen määrä monellakin tasolla ja jokaiseen joukkueeseen riittäisi laadukkaita suomalaispelureita sekä nuoria lupauksia.
Kataja, Kouvot, Namika Lahti, KTP, ja Honka ovat toiminnassaan hyvillä linjoilla ja tulisivat kevyesti toimeen vähemmälläkin määrällä vierastyöläisiä. Kouvot, Honka ja Namika Lahti kunnostautuvat myös junioritoiminnallaan ja mylly tuottaa uusia pelureita vuosittain. KTP ja Kataja satsaavat isosti kotimaisiin pelaajiin, joka on positiivinen suuntaus. Myös ToPon junioripuoli jauhaa näyttävästi, ikävä kyllä rahan puute vaivaa edustusjoukkuetta ja nakertaa toimintaedellytyksiä.
Korihait, FoKoPo, Tarmo, Componenta, nyky-LrNMKY ja Pyrintö pystyvät vastaamaan liigan tasoon ainoastaan ulkolaisten turvin ja silloinkin kamppailemaan maksimissaan pudotuspelipaikoista. Ei todellakaan terve malli, etenkään kun koripallokatsomot eivät katsojista pullistele ja tulojen hankinta on äärimmäisen vaikeaa. Näistä seuroista ainakin Pyrintö pystyisi vastaamaan haasteeseen oman pelaajatuotantonsa kautta. Miksei myös FoKoPo ja LrNMKY:kin jatkossa. Korihait pysyisi todennäköisesti myös kartalla, niin vahvat ovat korisperinteet Ugissa. Em. seuroja tilanteesta on turha syyttää, pikemminkin järjestelmää.
Jääkiekon SM-liiga on tämän maan ainoa joukkueurheilu, jota voi kutsua liiketoiminnaksi. Vaikka sielläkin erinäiset tahot paikkaavat vuosittaisia miinumerkkisiä tuloksia. Näyttävimpänä Blues ja Salonoja. Futispuolella Interillä on Håkans, HJK:lla Lyytikäinen. Jostain syystä koriksessa ei yhden miehen rahoitusmyllyjä hirveästi tunnu olevan, ainakaan vielä, ja miinusmerkin ainoa paikkaaja on yleensä konkurssi niminen ystävämme.
Ulkomaalaisten rajoittaminen ei ole autuaaksi tekevä ratkaisu, mutta se toisi ainakin realistiset mittasuhteet joukkueiden toiminnalle ja kilpailukyvylle. Jos et omaa laadukkaita suomalaispelaajia ja omaa pelaajatuotantoa, ei ole asiaa liigaan. Tai vaihtoehtoisesti pitää löytää iso tukku rahaa ostaa niitä suomalaispelaajia. Rahalla saa ja omilla junnuilla pääsee. Laadukasta tomintaa pyörittävät seurat voisivat keskittyä olennaiseen, eikä tarvisi kilpailla putoamispeikkoa vastaan palkkaalla lisää ulkomaalaisia. Ketä oikeasti kiinnostaa seurata noita tilastoja, joista saa kaivamalla kaivaa kotimaisten pelaajien nimiä?
Ulkomaalaisten määrä max. kahteen, runkosarjaotteluiden vähentäminen ja joukkuemäärä 10 liigajoukkueeseen. Vaihtoehtoisesti pöytäkirjaan minimissään 10 kappaletta suomalaisten korisseurojen kasvatteja per joukkue. Mitä nopeammin, sen parempi.
Tällä hetkellä, ainakin tv-pelien perusteella, katsomot ammottavat tyhjyyttään ja seurojen suurimmat voimavarat keskittyvät toiminnan ylläpitämiseen, jatkuvaan pelaamiseen ja rahojen kasaanhaalimiseen. Kehittävää toimintaa ei moni seura ehdi, eikä pysty nykyrytmillä toteuttamaan.
Mikä neuvoksi? Joku viisas sanoisi, että eletään tulojen mukaan. Niin kauan kuin kyse on huippu-urheilusta, ylilyöntejä tapahtuu varmasti. Ja etenkin niin kauan, kun ainoa tapa nostaa omaa kilpailukykyään on käyttää pelaajabudjetistaan 80% ulkomaalaisiin.
Yksi ratkaisu olisi pudottaa yhteisellä sopimuksella ulkomaalaisten määrää max. 2 per joukkue. Tällä hetkellä monen joukkueen kulurakenteesta ulkomaalaispelurit syövät leijonan osan, kuten IS-Veikkaajan raportti osoitti. Samalla kun ulkomaalaisten määrää pudotettaisiin, voitaisiin pudottaa myös liigajoukkueiden määrää. Ei ole kenenkään edun mukaista, että liigapaikassa pysytään kiinni ainoastaan ulkoa tulevien apujen voimin. 10 joukkueen liiga olisi optimaalinen määrä monellakin tasolla ja jokaiseen joukkueeseen riittäisi laadukkaita suomalaispelureita sekä nuoria lupauksia.
Kataja, Kouvot, Namika Lahti, KTP, ja Honka ovat toiminnassaan hyvillä linjoilla ja tulisivat kevyesti toimeen vähemmälläkin määrällä vierastyöläisiä. Kouvot, Honka ja Namika Lahti kunnostautuvat myös junioritoiminnallaan ja mylly tuottaa uusia pelureita vuosittain. KTP ja Kataja satsaavat isosti kotimaisiin pelaajiin, joka on positiivinen suuntaus. Myös ToPon junioripuoli jauhaa näyttävästi, ikävä kyllä rahan puute vaivaa edustusjoukkuetta ja nakertaa toimintaedellytyksiä.
Korihait, FoKoPo, Tarmo, Componenta, nyky-LrNMKY ja Pyrintö pystyvät vastaamaan liigan tasoon ainoastaan ulkolaisten turvin ja silloinkin kamppailemaan maksimissaan pudotuspelipaikoista. Ei todellakaan terve malli, etenkään kun koripallokatsomot eivät katsojista pullistele ja tulojen hankinta on äärimmäisen vaikeaa. Näistä seuroista ainakin Pyrintö pystyisi vastaamaan haasteeseen oman pelaajatuotantonsa kautta. Miksei myös FoKoPo ja LrNMKY:kin jatkossa. Korihait pysyisi todennäköisesti myös kartalla, niin vahvat ovat korisperinteet Ugissa. Em. seuroja tilanteesta on turha syyttää, pikemminkin järjestelmää.
Jääkiekon SM-liiga on tämän maan ainoa joukkueurheilu, jota voi kutsua liiketoiminnaksi. Vaikka sielläkin erinäiset tahot paikkaavat vuosittaisia miinumerkkisiä tuloksia. Näyttävimpänä Blues ja Salonoja. Futispuolella Interillä on Håkans, HJK:lla Lyytikäinen. Jostain syystä koriksessa ei yhden miehen rahoitusmyllyjä hirveästi tunnu olevan, ainakaan vielä, ja miinusmerkin ainoa paikkaaja on yleensä konkurssi niminen ystävämme.
Ulkomaalaisten rajoittaminen ei ole autuaaksi tekevä ratkaisu, mutta se toisi ainakin realistiset mittasuhteet joukkueiden toiminnalle ja kilpailukyvylle. Jos et omaa laadukkaita suomalaispelaajia ja omaa pelaajatuotantoa, ei ole asiaa liigaan. Tai vaihtoehtoisesti pitää löytää iso tukku rahaa ostaa niitä suomalaispelaajia. Rahalla saa ja omilla junnuilla pääsee. Laadukasta tomintaa pyörittävät seurat voisivat keskittyä olennaiseen, eikä tarvisi kilpailla putoamispeikkoa vastaan palkkaalla lisää ulkomaalaisia. Ketä oikeasti kiinnostaa seurata noita tilastoja, joista saa kaivamalla kaivaa kotimaisten pelaajien nimiä?
Ulkomaalaisten määrä max. kahteen, runkosarjaotteluiden vähentäminen ja joukkuemäärä 10 liigajoukkueeseen. Vaihtoehtoisesti pöytäkirjaan minimissään 10 kappaletta suomalaisten korisseurojen kasvatteja per joukkue. Mitä nopeammin, sen parempi.
Tällä hetkellä, ainakin tv-pelien perusteella, katsomot ammottavat tyhjyyttään ja seurojen suurimmat voimavarat keskittyvät toiminnan ylläpitämiseen, jatkuvaan pelaamiseen ja rahojen kasaanhaalimiseen. Kehittävää toimintaa ei moni seura ehdi, eikä pysty nykyrytmillä toteuttamaan.