Koripallo.com

Ajatuksia minien ja mikrojen uusista pelisäännöistä

Viestejä
179
Lähetään vähän tonkimaan pienempien pelaajien valmennusta. En tiedä kuinka paljon täällä on valmentajia, mutta mitä ajatuksia uuudet säännöt (suositukset) herättävät?

Mineille ja mikroille uudet pelisäännöt
Tuolla on jotain taustoja ehdotukselle: https://basket.sites.avoine.com/site/assets/files/25742/minityoryhma_luonnos_seurapaiviin.pdf

Eräässä toisessa portaalissa ehdittiin jo kommentoida, että pelaajavaihdoissa olisi hyvä, että pallo kävisi aina erotuomarilla ennenkuin jatketaan peliä. Itse en ole myöskään varma, onko tuo 3p sääntö nyt hyvä ja eikö se olisi voinut jatkua kuten ennenkin. Olen myös hieman huolissani, jos peleissä on vaihetlevasti 1 tai 2 erotuomaria ja kuinka osa tuomareista selviytyy yksin kentällä. Vaikka toive on nimetä kokeneita erotuomareita puhaltamaan yksin, niin kasvavaako erotuomareiden etäisyys pelitapahtumaan nähden liian isoksi joissain tapauksissa. Onhan tuo tietysti säästöä joukkueille erotuomarimaksuista, mikä on aina hyvä asia.
 
Viestejä
1 974
Tässä on isot seurat jyränneet pienet seurat ja vähät välittäneet pienien seurojen mielipiteistä. Monella tuntemallani valmentajalla on tullut sauhua korvista. Olen tulostanut uusia taustakuvia tikkatauluuni.
 
Viestejä
179
Tässä on isot seurat jyränneet pienet seurat ja vähät välittäneet pienien seurojen mielipiteistä. Monella tuntemallani valmentajalla on tullut sauhua korvista. Olen tulostanut uusia taustakuvia tikkatauluuni.
Mitä noin kootusti on ollut eriävien mielipiteiden taustalla?
 
Viestejä
1 974
Mitä noin kootusti on ollut eriävien mielipiteiden taustalla?
Tämä on iso asiakokonaisuus. En pysty sitä tiivistämään järkevään määrään tekstiä.

Keskustelua pystyisi käymään ehkä pienemmissä osissa (tai ainakin yrittää). Esimerkiksi yksi sääntö kerrallaan...
 
Viimeksi muokattu:

42

Viestejä
3 156
Olen myös hieman huolissani, jos peleissä on vaihetlevasti 1 tai 2 erotuomaria ja kuinka osa tuomareista selviytyy yksin kentällä. Vaikka toive on nimetä kokeneita erotuomareita puhaltamaan yksin, niin kasvavaako erotuomareiden etäisyys pelitapahtumaan nähden liian isoksi joissain tapauksissa. Onhan tuo tietysti säästöä joukkueille erotuomarimaksuista, mikä on aina hyvä asia.
Hienoa, että joitakin kiinnostaa erotuomarien selviytyminen. Pari kommenttia tähän.

Jos otteluun on nimetty kokenut erotuomari, ja nyt en tarkoita ikää, ottelu varmaan soljuu ihan sujuvasti. Hän pystyy sijoittumaan tuonikäisten peliä ajatellen sopivasti. Toki joskus kokenutkin erotuomari voi olla ns. "laiska" ja vain seisoa keskiympyrässä, mutta silloin hän on väärässä hallissa.

Jos sinne on nimetty yksi kokematon tai aloittelija, ollaan vielä nykyistä suuremmissa vaikeuksissa silloin kun paikalla on kriittistä väkeä. ovat he sitten joukkueen jäseniä tai omaisia. Jos ottelussa on kaksi kokematonta tai aloittelijaa, tuo edellinen skenaarion on vähän lievempi, mutta vain vähän.

Tuomaritoiminnan jatkon kannalta tämä saattaa luoda ongelman. Jos meillä ei enää ole riittävästi mahdollisuuksia nimetä kokenutta tuomaria jonkun aloittelijan pariksi, missä nämä tulevat mahdolliset huiput tai sarjajyrät saavat sen tilan kehittyä turvallisesti? Aiemmillakin kausilla on ollut liian vähän mahdollisuuksia nimetä parivaljakoksi kokenut-aloitteleva. Tässä on suuri vaara sihen, että jatkossa meillä on vielä nykyistäkin vähemmän, jo nyt liian ohutta, materiaalia saada jatkuvuutta tuomarimassaan.
 
Viestejä
1 974
Valmentamani joukkue pelasi viime kaudella yhteensä 15kpl otteluita. Nyt ottelumäärää halutaan kasvattaa 30-50 otteluun kaudessa mikä lisää pelaamisen kuormittavuutta.
1) harjoittelumäärät vähenee, kun pelien määrä lisääntyy. Tämä on junnukoripallolle myrkkyä.
2) drop-out ilmiö pahenee, kun toiminta vakavoituu liikaa (esim. pelien määrä kasvaa)
3) pitkän kauden pystyy viemään läpi joukkue, jolla on riittävästi hävikkipelaajia. Tämä myös lisää drop-out ilmiötä.
4) useamman lajin harrastaminen vaikeutuu ja lisää drop-out ilmiötä.
5) harrastamisen kustannukset nousevat mikä lisää drop-out ilmiötä.
6) pienpeleissä joukkue ei esiinny yhtenäisenä vaan se jaetaan a,b, c ja d jakoihin. Tämä lisää myös drop-out ilmiötä.
7) seurapäivät vievät tukirahat, joita olisi tarvittu drop-out ilmiön torjumiseen.
8) uusia toimintamalli suosii suuria seuroja, jonka tavoitteena on keskittää toimintaa isoihin seuroihin ja heikentää kilpailevien pienten seurojen toimintamahdollisuuksia. Koripallon kasvu lajina ei ole mahdollista ilman kaikkia nykyisiä 50kpl junnuseuroja.
9) uudistukset sisältävät paljon muitakin asioita, jotka ovat minun mielestäni huonoja. Listasin nyt osan niistä.

Ymmärrän miksi lukioikäisten urheilja-akatemiat ovat tarpeellisia ja miksi urheilijoiden harjoitteluolosuhteita pitää pyrkiä parantamaan. Nyt yritetään monistaa samanlaista toimintamallia nuorimpiin koripalloilijoihin.

Pieniin koreihin pelaavat koripalloilijat eivät ole vielä rakastuneet lajiin eivätkä he vielä halua sitoutua koko elämän kestävään pelaajauraan. Myöskään heidän vanhemmat eivät halua tehdä kahta työtä maksaakseen lastensa harrastusta, koska lapset vasta haluavat kokeilla pitävätkö he oikeasti koripallosta.

Kustannukset nousevat mikäli seurapäivien järjestäminen vaatii seuraa rakentamaan oman hallin ja palkkaamaan ammattivalmentajia (seurapäivien järjestäminen vaatii useamman valmentajan per joukkue). Pelimäärien lisääntyminen lisää myös kustannuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
179
Ok, hyviä kommentteja. En täysin jaa tuota näkemystä. Minusta pelaaminen on junnuille juurikin se juttu ja pelimääränlisääminen lisää peliminuutteja kaikille joukkueen jäsenille, jolloin kiinnostus jatkaa koripalloa kasvaa. Joukkueissa ja valmentajissa on varmasti eroja ja voi olla, että sinun joukkueessasi on onnistuttu luomaan ilmapiiri, jossa treenaaminen on niin kiinnostavaa, että otteluita ei tarvita lisää. Tämäkin on hyvä tapa, jos tähän päästään. Yleisesti uskon kuitenkin uudistuksen olevan hyvä ja paljonhan siitä oli vielä suosituksia eikä pakottavaa määräystä, joten seuroille jää mahdollisuuksia luoda omat toimitapansa.

Varsinaisesti kritiikki ei kuitenkaan kohdistunut koripallosääntöihin vaan alueiden mahdolliseen toimintatapojen muuttumiseen.
 
Viestejä
1 974
Varsinaisesti kritiikki ei kuitenkaan kohdistunut koripallosääntöihin vaan alueiden mahdolliseen toimintatapojen muuttumiseen.
Jep, ei tässä vielä ehditty niitä uusi sääntöjä läpikäymään. Halusitko keskustella aluksi jostain erityisestä säännöstä vai käydäänkö ne läpi aakkosjärjestyksessä?

Säännöistä yleisellä tasolla:
Olisi toivottavaa, että säännöt olisivat yksinkertaisia ja mahdollisimman selkeitä. Nuorilla pelaajilla ajatusmaailma on hyvin mustavalkoinen eli joku asia joko on tai sitten se ei ole. Valmentajan työtä helpottaa huomattavasti, jos säännöt olisi mahdollisimman tarkasti kirjattu johonkin sääntökirjaan, koska silloin niitä voidaan yhdessä lukea ja tulkita pelaajien kanssa. Tästä syystä ns. "kirjoittamattomat säännöt" ovat pelaajien kannalta hankalia.

Eräs valmentaja oli sitä mieltä, että useilla koripallokentillä on jo liikaa viivoja ja niitä on jo aikuisenkin vaikea erottaa. Hän olikin sitä mieltä, että koripallokentille ei pitäisi teipata enää lisää viivoja. Nuori pelaaja voi pelin aikana unohtaa missä sovitut viivat ovat.

Pelin opettaminen junioreille helpottuu, jos sääntöjä ei muutettaisi liian usein (esim. joka vuosi). Nyt on luotu tilanne, että koripallon säännöt voivat käytännössä muuttua päivittäin. Tähän asti on ollut valmentajana vaikeaa selittää nuorille pelaajille missä on kunkin salin reunaviivat, koska pelaajia ei kiinnosta valmentajan selitykset päähuomion ollessa jo alkavassa pelissä. Kentän ääriviiva ei aina ole selkeä musta viiva vaan se on voinut olla esimerkiksi parketin reuna tai joku muu vielä epäselvempi raja. Samalla kentällä ne rajat eivät ole aina samat vaan ne muuttuu ottelusta toiseen. Tämä epäselvyys lisääntyy, kun erilaisista teippauksista sovitaan ottelukohtaisesti.

Huomaat varmaan, että asiaa ja kritiikkiä näistä uusista säännöistä on jo yksittäisellä valmentajalla valtava määrä eikä näitä asioita ja perusteluja pysty tiivistämään helposti...
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1 974
..... En täysin jaa tuota näkemystä. Minusta pelaaminen on junnuille juurikin se juttu ja pelimääränlisääminen lisää peliminuutteja kaikille joukkueen jäsenille, jolloin kiinnostus jatkaa koripalloa kasvaa. Joukkueissa ja valmentajissa on varmasti eroja ja voi olla, että sinun joukkueessasi on onnistuttu luomaan ilmapiiri, jossa treenaaminen on niin kiinnostavaa, että otteluita ei tarvita lisää.....
Pelaajat miettivät riittääkö heillä aikaa omille kavereille ja muille harrastuksille. Pelimäärän lisääminen voi merkitä pelaajan vapaa-ajan vähenemistä, jolloin kiinnostus jatkaa koripalloa laskee. Tämä ilmiö on aiemmin esiintynyt, kun lahjakasta nuorta pelaajaa on haluttu peluuttaa kahdessa joukkueessa omassa joukkueessa ja vanhempien pelaajien joukkueessa.

Valmentajat haluavat opettaa pelaajille uusia asioita. Yksittäisessä harjoituksessa osa ajasta pelataan, mutta se aika minkä pelaaja pystyy keskittymään uuden oppimiseen pyritään hyödyntämään siihen. Lainaan erästä erittäin lahjakasta juniorivalmentajaa: "En ihan hirveästi pidä ajatuksesta, että pelejä on noin paljon enemmän. Jo nyt tuntuu siltä, että pojille ei ehdi opettaa edes kaikkia perusteita kunnolla."
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
131
1) harjoittelumäärät vähenee, kun pelien määrä lisääntyy. Tämä on junnukoripallolle myrkkyä.
2) drop-out ilmiö pahenee, kun toiminta vakavoituu liikaa (esim. pelien määrä kasvaa)
5) harrastamisen kustannukset nousevat mikä lisää drop-out ilmiötä.
6) pienpeleissä joukkue ei esiinny yhtenäisenä vaan se jaetaan a,b, c ja d jakoihin. Tämä lisää myös drop-out ilmiötä.
8) uusia toimintamalli suosii suuria seuroja, jonka tavoitteena on keskittää toimintaa isoihin seuroihin ja heikentää kilpailevien pienten seurojen toimintamahdollisuuksia.

Pieniin koreihin pelaavat koripalloilijat eivät ole vielä rakastuneet lajiin eivätkä he vielä halua sitoutua koko elämän kestävään pelaajauraan. Myöskään heidän vanhemmat eivät halua tehdä kahta työtä maksaakseen lastensa harrastusta, koska lapset vasta haluavat kokeilla pitävätkö he oikeasti koripallosta.
Pelataanko alueellasi pienten ottelut yksittäisinä otteluina vai turnauksina? Ottelumäärän lisääntyminen ei välttämättä lisää pelipäiviä kovinkaan paljon, jos sarjat pelataan turnauksina. En ihan hahmota miten ottelumäärän lisääntyminen vakavoittaisi toimintaa, koska kysehän on edelleen täysin siitä miten valmentaja tai seura toimintaa linjaa. Mitä tarkoitat noilla a-b-c-d jaoilla? Onko jossain olemassa sellainen pykälä, että omat pelaajat on pakko jakaa pieniin karsinoihin? Mielestäni nämäkin asiat täysin valmentajan itsensä päätettävissä. Itse näen asian niin, toimintamalli suosii nimenomaan pieniä seuroja, koska nyt peleihin voidaan lähteä mikroissa vaikka kuudella pelaajalla ja silti saadaan hyvät mähinät aikaiseksi. Voi mahdollistaa useamman ikäluokan ja seuran saapumisen sarjoihin, koska ei tarvitse olla 12+ pelaajaa, jotta sarjan voi selvittää kunnialla loppuun.

Eräs valmentaja oli sitä mieltä, että useilla koripallokentillä on jo liikaa viivoja ja niitä on jo aikuisenkin vaikea erottaa. Hän olikin sitä mieltä, että koripallokentille ei pitäisi teipata enää lisää viivoja. Nuori pelaaja voi pelin aikana unohtaa missä sovitut viivat ovat.
Omille pelaajille ei tarvitse puhua mitään espanjalaisesta laatikosta, jos kokee sen olevan turhaa informaatiota tässä kohtaa kehittymistä. Sivu- ja päätyrajat ovat siellä missä ennenkin. Onhan kentän koko muuttunut nytkin pelien välillä, kun siirrytään pienistä purkeista välillä isompiin halleihin pelaamaan. Ei kukaan rupea uusia rajoja teippailemaan, ainoa uusi asia on laatikko ja ehkä vapaaheittoviivan etäisyys. Se on aika helppo kuitenkin lapsille kertoa missä kohtaa sijaitsee, koska tuomari voi vaikka joka kerta sen näyttää kun vaparitilanteeseen päästään. Olen sitä mieltä, että mikäli valmentaa sellaista minijoukkuetta, jolle kolmen pisteen heitto ei ollut aiemminkaan aiheellinen asia miettiä, niin ehkä sitä laatikkoakaan ei tarvitse heti esitellä. Se voi jossain pelissä olla lattiaan laitettuna, mutta pelaajien ei tarvitse siitä välittää.

Valmentajat haluavat opettaa pelaajille uusia asioita. Yksittäisessä harjoituksessa osa ajasta pelataan, mutta se aika minkä pelaaja pystyy keskittymään uuden oppimiseen pyritään hyödyntämään siihen. Lainaan erästä erittäin lahjakasta juniorivalmentajaa: "En ihan hirveästi pidä ajatuksesta, että pelejä on noin paljon enemmän. Jo nyt tuntuu siltä, että pojille ei ehdi opettaa edes kaikkia perusteita kunnolla."
Valmentaja voi edelleen määritellä itse miten moneen peliin tahtoo pelaajiaan sitouttaa. Liiton suositukset ovat vain suosituksia, joihin pyritään muutaman vuoden säteellä. Tuskin kaikilla alueilla edes päästään tuollaisiin pelimääriin, koska sarjat eivät ole riittävän suuria. Eteläisellä alueella se on ehkä mahdollista, mutta ei sielläkään ole pakko pistää omia pelaajia pelaamaan 50 ottelua kaudessa. Mielestäni peli opettaa pelaajille parhaiten sitä mistä tässä lajissa on kyse ja taitoharjoittelu on huomattavasti helpompaa sitoa oikeisiin juttuihin, kun ensin ymmärtää mitä koko pelissä edes yritetään tehdä. Perustaitoihin voi käyttää treeneissä entistä enemmän aikaa, kun pelimäärää hiukan kasvatetaan ja pelilliset harjoitukset voi tehdä oikeissa ottelutilanteissa. En vähättele harjoittelemisen merkitystä ollenkaan, mutta olen sitä mieltä, että pelaaminen on nimenomaan tässä hommassa se suola. Pelaaminen on kivaa ja esimerkiksi vanhempainillassa voidaan jo ennen sarjoihin ilmottautumista keskustella minkälaiseen määrään ollaan valmiita sitoutumaan. Ei tule sitten kenellekään yhtäkkiä liikaa kuormaa.

Uudet säännöt ovat mielestäni pääsääntöisesti erittäin hyvät. Alkuun espanjalaisittain pelaaminen nopeiden rajaheittojen kanssa näyttää varmasti aika karmivalta, kun olemme tottuneet pienten lasten peleissä jatkuviin keskeytyksiin ja siihen että valmentaja pitää tiukasti narut käsissään. Nyt peli siirtyy enemmän pelaajille. Hyvä muutos. Uskon, että muutaman vuoden säteellä meillä alkaa kasvaa taitavampia ja fiksumpia pelaajia.
 
Viestejä
449
Pelaajat miettivät riittääkö heillä aikaa omille kavereille ja muille harrastuksille. Pelimäärän lisääminen voi merkitä pelaajan vapaa-ajan vähenemistä, jolloin kiinnostus jatkaa koripalloa laskee. Tämä ilmiö on aiemmin esiintynyt, kun lahjakasta nuorta pelaajaa on haluttu peluuttaa kahdessa joukkueessa omassa joukkueessa ja vanhempien pelaajien joukkueessa.

Valmentajat haluavat opettaa pelaajille uusia asioita. Yksittäisessä harjoituksessa osa ajasta pelataan, mutta se aika minkä pelaaja pystyy keskittymään uuden oppimiseen pyritään hyödyntämään siihen. Lainaan erästä erittäin lahjakasta juniorivalmentajaa: "En ihan hirveästi pidä ajatuksesta, että pelejä on noin paljon enemmän. Jo nyt tuntuu siltä, että pojille ei ehdi opettaa edes kaikkia perusteita kunnolla."
Hyviä pointteja esitetty asian tiimoilta. Tuosta nuorien pelaajien peluuttamisesta useammassa joukkueessa on kyllä oma kokemus päinvastainen. Pelaaminen omassa ja kovemmassa joukkueessa on vaan lisännyt intoa entisestään lajiin. On kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Parhaimmillaan/pahimmillaan muutaman nuoren pelaajan pelimäärä vuodessa oli 50+. Omat kokemukset ovat tosin enimmäkseen rajoittuneet näihin kilpaurheiluun lujasti sitoutuneisiin pelaajiin ja KM:n kuvaama tilanne voi olla totta normi/harrastepelaajalle, ja vähän varttuneempiin kuin tässä keskustelussa eli tilanne myös riippuu siitä minkä ikäisistä junnuista puhutaan. Tätä samaa aihetta käsiteltiin vanhempien ikäluokkien kesken viime vuonna täällä, joten asia koetaan tärkeäksi. Kovan peluuttamisen myötä tarvitaan riittävä palautuminen ja lepo mutta kova peluuttaminen ei saa johtaa merkittävästi harjoittelun vähentämiseen.

Pelit vs harjoittelu. Yhdessä säikeessä todettiin että pelit ovat harrastuksen suola ja näinhän junnut usein sen mieltävät; "kun vaan pääsis pelaamaan". Totta kai pelaaminen on kova juttu mutta varmaan monen valmentajan mielestä pelit ovat se kirsikka kakun päällä ja se kakkukin pitäisi syödä. Siteeraan yhtä valmentajaa (anteeksi puutteellinen murteen hallinta): ""jos ei harjootella, nii ei sitten pelataha"". Kyllä se pelaajan kehittyminen lähtee harjoittelun kautta vaikka tärkeitä ne pelitkin nuoren kannalta ovat. Joskus voi vaan voi tulla kiusaus luistaa treeneistä ja pyrkiä peleihin. Ei kai se kuitenkaan näin mene. Tässäkin varmaan eroja tekee pelaajien ikä ja tavoiteet.

Summa summarum. Tarvitaan valmentajan hyvää pelisilmää luoda erityyppisille ja eri asioihin tähtääville pelaajille juuri oikea koripallomalli ottaen huomioon pelaajan tavoitteet - harrastaja vs kilpapeluri - ja ikäluokka. Koripallon pitäisi olla kivaa kaikille, erilaista kivaa eri asioihin tähtääviille junnuille. Siinä teille valmentajille haastetta - lycka till.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1 974
Pelataanko alueellasi pienten ottelut yksittäisinä otteluina vai turnauksina? ....... En ihan hahmota miten ottelumäärän lisääntyminen vakavoittaisi toimintaa....... Mitä tarkoitat noilla a-b-c-d jaoilla? ...... Itse näen asian niin, toimintamalli suosii nimenomaan pieniä seuroja ...... Liiton suositukset ovat vain suosituksia, joihin pyritään muutaman vuoden säteellä...... Perustaitoihin voi käyttää treeneissä entistä enemmän aikaa, kun pelimäärää hiukan kasvatetaan ja pelilliset harjoitukset voi tehdä oikeissa ottelutilanteissa........ Pelaaminen on kivaa ja esimerkiksi vanhempainillassa voidaan jo ennen sarjoihin ilmottautumista keskustella minkälaiseen määrään ollaan valmiita sitoutumaan........Hyvä muutos. Uskon, että muutaman vuoden säteellä meillä alkaa kasvaa taitavampia ja fiksumpia pelaajia.
Poimin Tietotoimiston vastauksesta suoria kysymyksiä ja kohtia, joita haluan kommentoida. Siitä syystä poistin lainaamastani tekstistä lauseita ja laitoin pisteitä ..... väliin.

Tietotoimisto piti uusia muutoksia hyvinä, koska saamme niiden avulla parempia pelaajia. Minä pidin muutosta huonona, koska niiden takia meillä on tulevaisuudessa vähemmän pelaajia (drop out lisääntyy). Tavallaan saatamme olla asioista jopa osittain samaa mieltä, mutta pidämme tärkeinä eri asioita.

Uskon, että liiton valitsema tie on tuhon tie. Tällä tarkoitan kustannusten nostamista mm. ammattilaisasteen nostamisen myötä. Laadukkaampi tekeminen ja paremmat olosuhteet tukevat huippukoripalloa, mutta kustannusten nousu vähentää pelaajamassoja ja lopulta näivettää koko lajin. Kynnys lajin harrastamiseen (raha/sitoutuminen) ei saisi olla liian korkea.

Liiton tämä uudistus ja muut kaavaillut uudistukset suosivat isoja seuroja, koska niillä halutaan lisätä tarvetta ammattivalmentajille ja seuroilla tulisi olla omassa käytössään tietyt standardit täyttävä halli. Seurapäivien järjestäminen vaatii paljon henkilökuntaa ja hienon hallin.

Haluan opettaa omille pelaajille, että ne harjoitteluolosuhteet eivät ole se juttu. Koripalloa voi harjoitella ilman koripallotelinettä. Minun mielestä koripalloa voi harjoitella jopa ilman sitä palloa. En usko, että valmentajan hyvyys mitataan hänen saamalla palkalla.

Valmennan sekä aikuisia että lapsia. Eteläisellä alueella pelataan ihan normaali sarja. En pysty järjestämään seurapäiväturnausta, joten joukkueeni ei ole tasavertaisessa asemassa verrattuna paikallisiin kilpailijoihin (tällä on merkitystä kun seurat kilpailevat uusista pelaajista).

Vanhempainillassa voidaan sopia minkälaisiin kuljetuksiin ja kustannuksiin vanhemmat haluavat sitoutua. Pelaajalta pitää kuitenkin kysyä hänen jaksamisestaan ja pitääkö hän koripallotoimintaa kivana. Liiallinen pelaaminen vakavoittaa toimintaa, koska jokaiseen sarjapeliin pitää saada joukkue jalkeille. Tämä velvoittaa ja kuormittaa pelaajia.

Usein seuroissa on jokaisessa ikäluokassa kilparyhmä ja hävikkiryhmä, jotka pelaavat eri divareissa. Tämä jako johtaa usein hävikkiryhmän lopettamiseen. ABCD-jaolla tarkoitan niitä 3x3 turnauksia, joissa koripallojoukkue jaetaan neljään eri ryhmään eli ABCD. Uskon, että osa pelaajista loukkaantuu tehtyihin jakoihin.

Perustaidot pitäisi jonkun niille pelaajille opettaa. Minun mielestä se on valmentajan homma. Herkkyysvuodet määräävät milloin mitäkin taitoja tulisi opettaa. NBA:ssa on erikseen henkilökohtaisen taidon opettajat ja joukkuevalmentajat. Nuori pelaaja saa mukaansa pelaajapolulle ne opitut henkilökohtaiset taidot, mutta joukkueen hän jättää taakseen vanhetessaan.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
449
Poimin Tietotoimiston vastauksesta suoria kysymyksiä ja kohtia, joita haluan kommentoida. Siitä syystä poistin lainaamastani tekstistä lauseita ja laitoin pisteitä ..... väliin.

Tietotoimisto piti uusia muutoksia hyvinä, koska saamme niiden avulla parempia pelaajia. Minä pidin muutosta huonona, koska niiden takia meillä on tulevaisuudessa vähemmän pelaajia (drop out lisääntyy). Tavallaan saatamme olla asioista jopa osittain samaa mieltä, mutta pidämme tärkeinä eri asioita.

Uskon, että liiton valitsema tie on tuhon tie. Tällä tarkoitan kustannusten nostamista mm. ammattilaisasteen nostamisen myötä. Laadukkaampi tekeminen ja paremmat olosuhteet tukevat huippukoripalloa, mutta kustannusten nousu vähentää pelaajamassoja ja lopulta näivettää koko lajin. Kynnys lajin harrastamiseen (raha/sitoutuminen) ei saisi olla liian korkea.

Liiton tämä uudistus ja muut kaavaillut uudistukset suosivat isoja seuroja, koska niillä halutaan lisätä tarvetta ammattivalmentajille ja seuroilla tulisi olla omassa käytössään tietyt standardit täyttävä halli. Seurapäivien järjestäminen vaatii paljon henkilökuntaa ja hienon hallin.

Haluan opettaa omille pelaajille, että ne harjoitteluolosuhteet eivät ole se juttu. Koripalloa voi harjoitella ilman koripallotelinettä. Minun mielestä koripalloa voi harjoitella jopa ilman sitä palloa. En usko, että valmentajan hyvyys mitataan hänen saamalla palkalla.

Valmennan sekä aikuisia että lapsia. Eteläisellä alueella pelataan ihan normaali sarja. En pysty järjestämään seurapäiväturnausta, joten joukkueeni ei ole tasavertaisessa asemassa verrattuna paikallisiin kilpailijoihin (tällä on merkitystä kun seurat kilpailevat uusista pelaajista).

Vanhempainillassa voidaan sopia minkälaisiin kuljetuksiin ja kustannuksiin vanhemmat haluavat sitoutua. Pelaajalta pitää kuitenkin kysyä hänen jaksamisestaan ja pitääkö hän koripallotoimintaa kivana. Liiallinen pelaaminen vakavoittaa toimintaa, koska jokaiseen sarjapeliin pitää saada joukkue jalkeille. Tämä velvoittaa ja kuormittaa pelaajia.

Usein seuroissa on jokaisessa ikäluokassa kilparyhmä ja hävikkiryhmä, jotka pelaavat eri divareissa. Tämä jako johtaa usein hävikkiryhmän lopettamiseen. ABCD-jaolla tarkoitan niitä 3x3 turnauksia, joissa koripallojoukkue jaetaan neljään eri ryhmään eli ABCD. Uskon, että osa pelaajista loukkaantuu tehtyihin jakoihin.

Perustaidot pitäisi jonkun niille pelaajille opettaa. Minun mielestä se on valmentajan homma. Herkkyysvuodet määräävät milloin mitäkin taitoja tulisi opettaa. NBA:ssa on erikseen henkilökohtaisen taidon opettajat ja joukkuevalmentajat. Nuori pelaaja saa mukaansa pelaajapolulle ne opitut henkilökohtaiset taidot, mutta joukkueen hän jättää taakseen vanhetessaan.
Toivottavasti ei olla ihan noin pessimistejä vaikka uudistus vaikuttaakin eri lailla eri kokoisiin seuroihin. Suurella seuralla on toki tarjota enemmmän mahdollisuuksia kuin pienellä seuralla mutta missä vaiheessa se alkaa kovin vaikuttaa pelaajien/perheiden valintoihin. Eteläisessä alueessa on useita ei_niin_suuria seuroja jotka ovat ilmeisesti pystyneet tarjoamaan hyvän kodin pelaajilleen. Pidän tässä mittana pelaajia joilla mielestäni olisi voinut ollut ottajia suuremmissakin seuroissa, siis jonkinlaista kotiseurauskollisuutta olisin havaitsevinani. KM mainitsi seurojen kilpaisemisen pelaajista, eikö tämä tapahdu vasta siinä vaiheessa kun pelaaja mietii miten lujasti haluaa sitoutua harjoitteluun. Ehkä tuossa vaiheessa oltaisiin helpommin vaihtamassa seuraa. On sitten niitäkin seurasurffareita, jotka vaihtavat seuraa lähes kausittain mutta siitä ei yleensä hyvä heilu.
Pienessä seurassa voi olla hankaluuksia saada kokoon ikäluokkajoukkueet kaikkiin sarjoihin, se myönnetään. Tämähän näkyi tällä kaudella vanhemmissakin ikäluokissa. Pelattavien sarjojen lukumäärä vaikeutti saada joukkueita kasaan suuremmissakin seuroissa. On vaan myönnettävä etteivät kaikki pienet seurat saa kasaan pelaajapolkua mineistä aikuisiin kun se on haaste suurillekin seuroille ja etenkin jos siirrytään kauemmaksi eteläisestä alueesta. Tätä taustaa vasten olen KM:n kanssa samaa mieltä ettei meillä olisi varaa menettää nuoria pelaajia kuin ihan pakon edessä koska niin iän karttuessa joka tapauksessa käy (koulu valinnat, jatko-opiskelut, taloudellinen toimeentulo, elämän muut intressit).
 
Viestejä
131
Tuosta nuorien pelaajien peluuttamisesta useammassa joukkueessa on kyllä oma kokemus päinvastainen. Pelaaminen omassa ja kovemmassa joukkueessa on vaan lisännyt intoa entisestään lajiin. On kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin.
Samanlaisia kokemuksia itselläkin paljon. Toki on aina olemassa niitä valmentajia, jotka polttavat pelaajia loppuun, mutta siihenhän on ollut mahdollisuus aikaisemmillakin säännöillä. Vaatii hyvää pelisilmää sekä valmentajalta että kasvattajilta rakentaa sopivanlainen, motivaatioon sopiva paletti kullekin pelaajalle.

Tietotoimisto piti uusia muutoksia hyvinä, koska saamme niiden avulla parempia pelaajia. Minä pidin muutosta huonona, koska niiden takia meillä on tulevaisuudessa vähemmän pelaajia (drop out lisääntyy).
En silti ymmärrä logiikkaa, miksi drop out lisääntyisi sen takia, että pelimahdollisuuksia on tarjolla enemmän. Mielestäni drop out nimenomaan vähenee sen takia, että pienemmissä ikäluokissa saadaan enemmän pallokosketuksia per pelaaja, jolloin sitten hiukan vanhempana on riittävän taitava jatkamaan sellaisella tasolla millä haluaa. Kilpailijana tai harrastajana. Nythän moni ajautuu siihen "hävikkiryhmään" juuri siksi, ettei pärjää taidollisesti paremmassa porukassa.

Liiton tämä uudistus ja muut kaavaillut uudistukset suosivat isoja seuroja, koska niillä halutaan lisätä tarvetta ammattivalmentajille ja seuroilla tulisi olla omassa käytössään tietyt standardit täyttävä halli. Seurapäivien järjestäminen vaatii paljon henkilökuntaa ja hienon hallin.

Haluan opettaa omille pelaajille, että ne harjoitteluolosuhteet eivät ole se juttu. Koripalloa voi harjoitella ilman koripallotelinettä. Minun mielestä koripalloa voi harjoitella jopa ilman sitä palloa. En usko, että valmentajan hyvyys mitataan hänen saamalla palkalla.
Miten nuo uudet mikrojen ja minien säännöt lisäisivät tarvetta ammattivalmentajille? Fakta on kuitenkin se, että todella moni OTO-valmentaja tekee pirun laadukasta hommaa. Ja tulee tekemään myös sääntömuutosten tultua voimaan... Eikö? Pelipäivien järjestäminen on muilla alueilla ihan arkea, ei tarvita isoa hallia mutta saliaikaa kyllä sen verran että saadaan päivän kaikki matsit pelattua. Koripalloa voi harjoitella jatkossakin monissa eri olosuhteissa, kuten tämä korona-aika on osoittanut. Kustannusten nousu pelimäärien kasvattamisen takia pitää keskustella nimenomaan vanhempien kanssa. Jos vanhemmat eivät ole valmiita tuomarimaksujen kasvuun, niin sitten ei pelata enempää sarjoja. Mielestäni aika yksinkertainen yhtälö.

Liiallinen pelaaminen vakavoittaa toimintaa, koska jokaiseen sarjapeliin pitää saada joukkue jalkeille. Tämä velvoittaa ja kuormittaa pelaajia.
Tämä on ollut mahdollista vanhoillakin säännöillä. Joissain seuroissa pistetään tytöt tai pojat pelaamaan massaan nähden liian montaa sarjaa ja sitten matseihin matkataan kuudella pelaajalla. Jos osaa suunnitella kauden rakenteen maltillisesti sekä sarja- että turnauspelien osalta, niin tällaisia kämmejähän ei käy. Ellei sitten yhtäkkiä puoli joukkuetta loukkaannu tai sairastu, mille ei yleensä voi mitään. Uudet säännöt eivät pakota pelaajia yhtään enempää paikalle kuin aiemminkaan, jos ei yritetä haukata liian isoa palaa kakusta kerralla.

Perustaidot pitäisi jonkun niille pelaajille opettaa. Minun mielestä se on valmentajan homma. Herkkyysvuodet määräävät milloin mitäkin taitoja tulisi opettaa.
Pelaaminen ei tässä uudessakaan mallissa korvaa harjoittelua. Edelleen pystyy treenaamaan 3-4 kertaa viikossa, jos on vaikka yksi pelipäivä joka toinen viikko, jonka aikana saa pelata 2-3 ottelua. Perustaitojen opettaminen on varmasti suurimmalle osalla mikro- ja minikoutseja se oleellisin juttu. Tässähän on nyt oikeasti kyse siitä ajatteleeko pelillisten juttujen ja perustaitojen opettamisen olevan toisistaan irrallisia tapahtumia vai ei. Mielestäni ne eivät ole. Treeneissä harjoitellaan erilaisia työkaluja, joita sitten ottelutapahtumissa pääsee kokeilemaan tositilanteessa. 3vs3 ja 4vs4 mahdollistavat yhä useammalle lapselle mahdollisuuden osallistua peliin ja olla aktiivisia toimijoita sen sisällä. Näin ainakin itse asian näen.
 
Viestejä
1 974
...... Pelipäivien järjestäminen on muilla alueilla ihan arkea, ei tarvita isoa hallia mutta saliaikaa kyllä sen verran että saadaan päivän kaikki matsit pelattua....
Muistaakseni pelipäivien järjestämiselle oli asetettu ennakkoehto, että osallistuvalla seuralla on oltava käytössä sali, jossa on kolme lohkoa. Tämä vaatimus oli muistaakseni asetettu helmikuun kyselylomakkeessa, jossa seurat vastasivat työryhmän esitykseen. Onko tämä ennakkoehto nyt jätetty pois? ......

Mielenkiintoinen toteamus, että pelipäivien järjestäminen on jo arkea vaikka uuden kokeilun pitäisi alkaa vasta syyskuussa .... Näyttäisi vahvasti siltä, että kaikilla seuroilla ei ole samaa määrää tietoa käytettävissä kuin muilla ......

Ymmärsinkö oikein, että seurapäivien pelipäiviin osallistuminen edellyttää oman turnauksen järjestämistä? Oliko niin, että vaikka seuralla olisikin vuoroja salista, jonka voi jakaa peräti kolmeksi kentäksi niin se ei yksistään riitä vaan peräkkäisiä vuoroja isosta hallista tulee olla riittävän monta, jotta turnaus voitaisiin järjestää? Tämä on yksi niistä syistä minkä vuoksi väitän, että tämä uudistus on räätälöity isoja seuroja varten ja tehty mahdollisimman hankalaksi pienille seuroille. Eikö totta?

Tämän uudistuksen ehkä pahin ongelma on, että sen tarkoituksena on jättää pienemmät seurat noiden seurapäivien ulkopuolelle. TOP20 junioriseuraa rakentaa omaa eliittijärjestelmää (aluksi aloitetaan suosituksilla ja vähitellen ne muuttuvat säännöiksi). Ongelmana on kehityksen ulkopuolelle suljettavat muut 30kpl junnuseuroja (arvioni mukaan Suomessa on arviolta 50kpl junnuseuroja).

Mikäli koripallo haluaa saavuttaa 50 000 lisenssipelaajan määrän niin siihen ei riitä 20kpl yksinoikeudella junnuja kasvattavia koripalloseuroja. Tälläkin hetkellä seurat, joissa on nyt yli 1000 lisenssipelaajaa eivät panosta niiden "hävikkipelaajiin" mikä pahentaa drop out ilmiötä.

Minun mielestä lajin kasvattaminen vaatii lajin harrastamisen kynnyksen madaltamista. Tarvitsemme junnuseuroja, joiden toimintaan pääsee mukaan ilman karsintoja ja sellainen seura tarvitaan mahdollisimman lähelle pelaajan asuinaluetta. Juniorikoripallon keskittäminen pelkästään suurien seurojen joukkueille ei ole minun mielestä hyvä asia.

Uudistuksella on hyviä toiminnan laadukkuttaa parantavia vaikutuksia. Motivoituneet pelaajat saavat lisää peliminuutteja ja nämä pelaajat kehittyvät paremmiksi pelaajaksi. Käsittääkseni tätä asiaa tällä uudistuksella tavoitellaan ja uskon että se myös saavutetaan. Se on tietenkin erittäin hyvä asia.

Valmennan rajapinnassa, jossa uusia aikuisia ja nuoria pelaajia löytävät tiensä koripallon pariin. Minulla on yksittäisen valmentajan kokemus miten tuota lajin aloittamisen, harrastamisen ja jatkamisen kynnystä madalletaan riittävästi. Olen siitä syystä erityisen huolissani lajin harrastamisen supistumisesta.

Syksyllä olin koulutustilaisuudessa, jossa ilmaisin huoleni mm. HD:lle että mikro-/minipoikien harrastajamäärät olisivat laskussa. Tähän HD vastasi lyhyesti "ei pidä paikkaansa". Syksyllä ei vielä voinut kukaan varmuudella tietää minkälaiseksi lisensimäärät keväällä muodostuisivat.

Mikro-/minipojat:
Kausi 2017-18: hieman yli 2700kpl
Kausi 2018-19: hieman yli 2600kpl
Kausi 2019-20: hieman yli 2900kpl
Kasvua viime kaudesta oli yli 10%!

Toiminnan laadukkuuden kehittäminen on tietenkin hyvä asia. Minun mielestä lajin kasvattamisesta (lahjattomien pelaajien mukaan rekrytoinnista) ei pidetä riittävästi huolta.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
131
Muistaakseni pelipäivien järjestämiselle oli asetettu ennakkoehto, että osallistuvalla seuralla on oltava käytössä sali, jossa on kolme lohkoa. Tämä vaatimus oli muistaakseni asetettu helmikuun kyselylomakkeessa, jossa seurat vastasivat työryhmän esitykseen. Onko tämä ennakkoehto nyt jätetty pois? ......

Mielenkiintoinen toteamus, että pelipäivien järjestäminen on jo arkea vaikka uuden kokeilun pitäisi alkaa vasta syyskuussa .... Näyttäisi vahvasti siltä, että kaikilla seuroilla ei ole samaa määrää tietoa käytettävissä kuin muilla ......

Ymmärsinkö oikein, että seurapäivien pelipäiviin osallistuminen edellyttää oman turnauksen järjestämistä? Oliko niin, että vaikka seuralla olisikin vuoroja salista, jonka voi jakaa peräti kolmeksi kentäksi niin se ei yksistään riitä vaan peräkkäisiä vuoroja isosta hallista tulee olla riittävän monta, jotta turnaus voitaisiin järjestää? Tämä on yksi niistä syistä minkä vuoksi väitän, että tämä uudistus on räätälöity isoja seuroja varten ja tehty mahdollisimman hankalaksi pienille seuroille. Eikö totta?
Noissa uusissa säännöissä ei missään lue miten isossa hallissa turnauksia pitäisi järjestää. Eteläinen alue on poikkeuksellinen monessa mielessä, kun joukkuemäärät ja pienet etäisyydet mahdollistavat yksittäisinä peleinä pelattavat runkosarjat. Läntisellä ja Keskisellä alueella ainakin on nimenomaan turnauspäiviä olemassa jo nyt. Esimerkiksi kakkosdivarit pelataan Läntisellä alueella turnauksina, samalla joukkueella voi olla 1-3 ottelua päivän aikana. Näitä ei järjestetä missään poikkeusolosuhteissa, vaan mikä tahansa pieni purkki on voinut toimia turnauspäivän kenttänä, jos peräkkäisiä tunteja on vaan riittävästi käytettävissä. Siitä en tiedä minkälainen ehdotelma liitolla on ollut tästä aiemmin keväällä, mutta nyt noissa uusissa säännöissä en nähnyt mainintaa, että pelipäivät pitäisi järjestää hallissa jossa on kolme kenttää vierekkäin.

Eli mielestäni tässä keskustellaan nyt kahdesta asiasta ristiin - uusista olemassa olevista säännöistä ja mahdollisista aiemmin esitetyistä ehdotuksista. Jos noista ehdotuksista tahtoo keskustella, niin niistä pitäisi olla samanlainen listaus luettavissa, jotta kukin henkilö voi ottaa kantaa sisältöön.

Liitto ei tule rajaamaan yhtäkään mikro- tai minijoukkuetta sarjan ulkopuolelle sillä perusteella, ettei ole mahdollisuutta järjestää seurapelipäivää kolmella kentällä isossa hallissa. Korkeintaan tämä tarkoittaa sitä, että jos seuralla ei ole mahdollisuutta tuollaisiin olosuhteisiin, niin he osallistuvat sitten muiden isompien seurojen järjestämiin pelipäiviin. Luultavasti ykkösdivariin ja alempiin divareihin tulee myös hieman toisistaan eriävät käytännöt - näin ainakin olettaisin.
 
Viestejä
1 974
.........
Liitto ei tule rajaamaan yhtäkään mikro- tai minijoukkuetta sarjan ulkopuolelle sillä perusteella, ettei ole mahdollisuutta järjestää seurapelipäivää kolmella kentällä isossa hallissa. Korkeintaan tämä tarkoittaa sitä, että jos seuralla ei ole mahdollisuutta tuollaisiin olosuhteisiin, niin he osallistuvat sitten muiden isompien seurojen järjestämiin pelipäiviin. Luultavasti ykkösdivariin ja alempiin divareihin tulee myös hieman toisistaan eriävät käytännöt - näin ainakin olettaisin.
Tämä kuulostaa jo paljon paremmalta! Mikäli saman sarjatason (divarin) joukkueita kohdellaan tasapuolisesti niin silloin asiat kehittyvät oikeaan suuntaan.

Halusiko, joku keskustella vielä jostain tietystä sääntömuutoksesta? Esim. siitä espanjalaisesta laatikosta....
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
287
Valmentamani joukkue pelasi viime kaudella yhteensä 15kpl otteluita. Nyt ottelumäärää halutaan kasvattaa 30-50 otteluun kaudessa mikä lisää pelaamisen kuormittavuutta.
1) harjoittelumäärät vähenee, kun pelien määrä lisääntyy. Tämä on junnukoripallolle myrkkyä.
2) drop-out ilmiö pahenee, kun toiminta vakavoituu liikaa (esim. pelien määrä kasvaa)
3) pitkän kauden pystyy viemään läpi joukkue, jolla on riittävästi hävikkipelaajia. Tämä myös lisää drop-out ilmiötä.
4) useamman lajin harrastaminen vaikeutuu ja lisää drop-out ilmiötä.
5) harrastamisen kustannukset nousevat mikä lisää drop-out ilmiötä.
6) pienpeleissä joukkue ei esiinny yhtenäisenä vaan se jaetaan a,b, c ja d jakoihin. Tämä lisää myös drop-out ilmiötä.
7) seurapäivät vievät tukirahat, joita olisi tarvittu drop-out ilmiön torjumiseen.
8) uusia toimintamalli suosii suuria seuroja, jonka tavoitteena on keskittää toimintaa isoihin seuroihin ja heikentää kilpailevien pienten seurojen toimintamahdollisuuksia. Koripallon kasvu lajina ei ole mahdollista ilman kaikkia nykyisiä 50kpl junnuseuroja.
9) uudistukset sisältävät paljon muitakin asioita, jotka ovat minun mielestäni huonoja. Listasin nyt osan niistä.

Ymmärrän miksi lukioikäisten urheilja-akatemiat ovat tarpeellisia ja miksi urheilijoiden harjoitteluolosuhteita pitää pyrkiä parantamaan. Nyt yritetään monistaa samanlaista toimintamallia nuorimpiin koripalloilijoihin.

Pieniin koreihin pelaavat koripalloilijat eivät ole vielä rakastuneet lajiin eivätkä he vielä halua sitoutua koko elämän kestävään pelaajauraan. Myöskään heidän vanhemmat eivät halua tehdä kahta työtä maksaakseen lastensa harrastusta, koska lapset vasta haluavat kokeilla pitävätkö he oikeasti koripallosta.

Kustannukset nousevat mikäli seurapäivien järjestäminen vaatii seuraa rakentamaan oman hallin ja palkkaamaan ammattivalmentajia (seurapäivien järjestäminen vaatii useamman valmentajan per joukkue). Pelimäärien lisääntyminen lisää myös kustannuksia.
10) KeegoMesh ylianalysoi. Lapset pelaavat, koska se on kivaa.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös