Sinäänsä Laurilta kelpo peli, mutta mitään merkittävää hienoa tossa ei kuitenkaan ollut. Nyt alun donkit oli niitä, mitkä aikaisemmissa peleissä on mennyt Wendellille. Vastustajana oli joko pökkelöjalkainen Griffin tai kaikkia kolmosia rikkova Drummond. Kolmosissa oli takaraudan kautta korkealla pompulla uponneita tai raudoissa pärisseitä heittoja, mitkä tällä kertaa tuurilla upposi.
Silti joskus tarvitaan se vähän heikompaa vastusta vastaan pelattu hyvä peli voi nostattaa henkeä ja tuoda lisää energiaa. Kyllä me tiedetään, että parhaimmillaan Lauri pystyy pelaamaan huippujakin vastaan, joten toivotaan, että peli pikkasen avautuisi. Kuitenkin pessimisti ei usko ihmeparantumisiin...
Tällä kertaa kakkosvitja meinasi moata peliä jo heti ekalla jaksolla. Minusta on edelleen hämmentävää, miten huonosti Bulls pelaa hyökkäyksessä ja puolustuksessa niinkin oleellista, mutta perustavalaatuista peliä, kuin palloskriini. Tänään pakissa ei tainnut tulla pahemmin rankaisua tästä, mutta kukin voi katsoa vaikka ekan jakson uudestaan ja miettiä tehtiinkö hyökkäyspeleissä oikeita valintoja...
Tällä kertaa Shaq oli se jokerikortti, mikä tuotiin rotaation ulkopuolelta, johon vastustaja ei ollut varautunut ja joka toi hirmusesti energiaa ja rähinää kentälle. Gafford oli tämä kortti edellisessä pelissä. Kuten Gafford, niin tuskin Shaqkään pääsee mellestämään seuraavassa pelissä vaan ottaa sen 2-3 hyökkääjänvirhettä ja päätyy penkille. Sinäänsä energia on kuitenkin kohdillaan.
Kuten sanottua, en usko ihmeparantumisiin, mutta ainahan on olemassa mahdollisuus, että joku yksittäinen voitto nostattaa henkeä ja yhdessä tekemisen meininkiä niin paljon, että jotain pysyvää muutostakin voisi seurata.
