Chicago Bulls: Rebuild

[Tsäk]

Pakko kirjoittaa Zäkistä, siis Lavinesta, pari sanaa. Mies oli vielä noin kolmisen kautta sitten tilastojen mukaan yksi huonoimpia palloskriinien käyttäjiä koko liigassa. Siis huonoimpia, ei parhaimpia. Lisäksi puolustaminen ei kiinnosta.
Huonossa joukkueessa hän varmasti tekee 20+ pistettä per peli, jos voitoista ei haluta edes pelata, mutta hyvän joukkueen aloitukseen hän ei mahdu. Voidaan kyseenalaistaa tarvitseeko hyvä joukkue häntä ollenkaan.

 

[Vitalstatistix]

Koripallo.comin kesälukemistoa: Osa 2.

Chicago Bulls Rebuild Recap, vuosi 1. (2017-2018)

(Tääkin vähän venähti: tuli itse asiassa vastaan forumin 30 000 merkin julkaisuraja. Jaoin tän loppuosan siis vielä kahtia. Tässä postissa on hiukan juttua tankkaamisesta ja kommentit Bullsin pelaajien onnistumisesta uudelleenrakennuprosessin näkökulmasta, osassa 3. sitten pohdintaa Bullsin peli- ja pukukoppikulttuurin muutoksesta sekä jonkinlainen loppuyhteenveto.)



2. Huonosti pelaaminen eli draft-menestys

+ toisen ensimmäisen kierroksen varauksen hankkiminen
- oman varausnumeron jääminen seitsemänneksi

Yksikään NBA-joukkue ei avoimesti tunnusta ”tankkaavansa”, mutta viime kaudella nähtiin kaiketi jonkin sortin tankkausennätys kun käytännössä seitsemän-kahdeksan joukkuetta tankkasi (Knicks siirtyi jonkinasteiseen tankkaus-moodiin Porzingisin loukkaantumisen jälkeen).

Näinkin usean joukkueen haluun koittaa saada mahdollisimman hyvät draft-optiot juuri täksi kesäksi on käsittääkseni ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin tämän vuoden draftia on pidetty erityisen tasokkaana. Toiseksi draftin säännöt muuttuvat ensi vuodesta lähtien siten, että arvalla tulee olemaan suurempi osuus valintojen määräytymisessä, eli joukkueen menestyksellä runkosarjassa ei ole tulevaisuudessa aivan yhtä suurta merkitystä kuin nykyisin.

Moni Bullsin fani ja kolumnisti piti joukkuetta kauden alkaessa niin kehnona, että vaikka jatkuvien tappioiden katselu vähän etukäteen hirvittikin, niin vähintään kolmospickiä tämän kesän draftissa pidettiin yleisesti kohtuullisena odotettavissa olevana palkkiona kurjasta kaudesta. Harva NBA-analyytikko uskalsi veikata Bullsille yli kahtakymmentä voittoa.

Kauden lopussa Bullsin voittosarakkeessa seisoi 27 voittoa ja sarjan jaettu kahdeskymmenestoinen sija – siis loppupäästä katsoen draft-arvonnan jaettu seitsemäs sija. Tämähän jäi sitten myös Bullsin lopulliseksi draftvuoroksi. Pettymys oli suuri. Etukäteen paljon puhutulla kolmossijalla olisi tämän vuoden draftissa saanut vaikkapa Luka Doncicin, Jaren Jackson Jr.:in tai Mohamed Bamban.

Miksi Bulls sitten ”jäi seitsemänneksi”? Yksi syy tietty on, että aika moni muukin joukkue pelasi huonosti. Näkyvin syy oli kuitenkin Nikola Miroticin sairaslomalta paluun jälkeinen huikea voittoputki joka kyllä toi hymyn Bull-kannattajien huulille ja valoa talven pimeyteen – mutta lopulta myös romahdutti toiveet korkeasta varausvuorosta.

Mirotic oli vahvasti talven voittoputken isä ja sielu, mutta häntä varausnumeron putoamisesta ei voi tietenkään syyttää – niin kuin ei yhtään muutakaan Bullsin pelaajaa tai edes valmentajia. Pelaajia ei voi lähettää kentälle ottamaan turpiin eikä valmentajaa käskeä häviämään. Jos joukkue haluaa hävitä, on Front Officen tehtävä pitää huolta siitä, että valmennuksella on käsissään sellaiset ylhäältä annetut tavoitteet (kuten nuorille pelaajille ison peliajan antaminen) ja työkalut (riittävän heikko terveeksi julistettu miehistö) joilla voittaminen käy vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Mutta samalla kun Bulls Miroticin johdolla pelasi itsensä ulos parhailta draft-paikoilta, niin samalla se pelasi itselleen toisen ykköskierroksen varauksen. ”Boogie” Cousinsin loukkaannuttua New Orleans Pelicans näytti raajarikolta ja tarvitsi kipeästi isoa miestä Anthony Davisin kaveriksi jotta joukkueen play-off tavoite voisi säilyä. Mirotic, joka jäi edellisen kesän siirtomarkkinoilla ilman yhtäkään tarjousta muilta joukkueilta, oli juuri oikealla hetkellä sarjan tulikuumin pelaaja.

Niin suuri oli New Orleansin tarve ja niin kovassa iskussa Mirotic, että Bulls pystyi vaatimaan Pelicansilta vastineeksi ensimmäisen kierroksen varauksen (no, tuli sieltä mm. Omer Asikin parinkymmenen miljoonan diili maksettavaksi myöskin jne.) – vieläpä varauksen joka näytti olevan päätymässä jonnekin 15-18 seuduille, kenties jopa lotteryyn, mikäli Pelicans ei onnistuisi kampeamaan itseänsä pleijareihin ilman Cousinsia.

Siinä mielessä hienoon treidiin tuli hiukan kitkerä sivumaku, kun Davis intoutui – osin myös Miroticin avustuksella – ottamaan koko muun joukkueen reppuselkään ja kantoi sen läntisen konferenssin jaetulle neljännelle sijalle. Näin Bullsin varausvuoro jäi sijalle 22. Enemmänhän kaupan jälkeen odotettiin.

Bullsille kauppa oli kuitenkin helpotus myös joukkueen sisäisen tilanteen kannalta. Vaikka Portis ja Mirotic näyttivätkin kentällä urheata hymyä ja jopa pelasivat paikoin erinomaisesti yhteen (!), oli selvää, etteivät he voisi pidemmän päälle pelata samassa joukkueessa sen jälkeen kun Portis oli syksyllä muotoillut Miroticin naaman uuteen uskoon. Kauempaa asiaa katsovalle oli kenties yllätys, että valtaosa Bullsin pelaajista tuntui sympatiseeraavan Portisia tässä kiistassa. Kukaan tuskin ajatteli, että ”olipa hienoa, että veti jätkää turpaan”, mutta vähintäänkin muut joukkueen pelaajat tuntuivat ajattelevan, että Mirotic oli osasyyllinen, ellei peräti pääsyyllinen, tuohon konfliktiin.

Seuralle oli siis parempi vaihtoehto, että lähtijä oli Mirotic eikä Portis. Miroticin huikeaan pelivireeseenkin suhtauduttiin joukkueessa ja sen ympärillä vähintäänkin skeptisesti: olihan Mirotic vetänyt huikeita putkia aiempinakin vuosina – nytkin olisi vain ajan kysymys ennen kuin Mirotic vaipuisi taas varjon maille heittelemään toivottomia pump-feikkejä vastustajan torjuntaan. Aika näyttää nousiko Mirotic viime kaudella pysyvästi uudelle tasolle vai oliko kyseessä taas yksi kananlento.

Rajusti yleistäen: Miroticin huippuvire pudotti Bullsin oman pickin seitsemänneksi, mutta hankki samalla Bullsille toisen ykköskierroksen varauksen. Jälkikäteen näin oli kenties kokonaisuudessaan parempi? Asia jää nähtäväksi.


3. Muiden omien nuorten pelaajien testaaminen

+ Portis
+/- Valentine, Grant, Payne
- Feliciano, Zipser


Bobby Portis +

Bobby Portis oli Lauri Markkasen ohella toinen Bullsin selkeä onnistuja viime kaudella. Tämä vuoden 2015 22.-varaus tuplasi pistetilinsä menneellä kaudella ja paransi peliään jotakuinkin kaikilla muillakin mahdollisilla osa-alueilla. Portis skorasi melkein samat pistemäärät kuin Markkanen, mutta pienemmällä peliajalla. Portis pesi Markkasen heittoprosenteissa (aika reilusti jopa: 47,1% – 43,4%), hyökkäyslevypalloissa ja syötöissä, ja mikä merkittävintä: Portisin +/- keskiarvo oli vain -1,1 (Markkasella -5,7).

Vertailun tekee Markkasen kannalta epäreiluksi toki se, että siinä missä Markkasen statsit kerääntyivät ensisijaisesti vastustajien ykköskentällisiä vastaan, niin Portis pelasi enimmäkseen kakkoskentällisiä vastaan. Mutta ei mitään pois Portisilta: kausi oli erinomainen kaikilla osa-alueilla.

Vaikka Portisilla on ikää vasta 23-vuotta, on hänen rookie-sopimuksensa viimeinen kausi edessä. Portisin luulisi pelanneen viime kaudella itselleen sopimusjatkon Bullsilta. Varsinkin kun seuran johto puhui jo alkukaudesta Portisisista yhtenä joukkueen runkopelaajista. Ellei Markkaselle käy mitään ikävää ja kehitys jatkuu, Portisin rooli jäänee tulevaisuudessakin kakkoskentällisen johtajan rooliin, mutta ei se ole huono rooli sekään. Ja Portis tuntuu siihen homman pätevältä pelaajalta joka voi kehittyä vielä paljonkin.


Denzel Valentine +/-

Denzel Valentine on toinen nuori Bullsin oma pick (14./2016) josta johtoporras on puhunut pelaajana johon luotetaan. Parhaimmillaan Valentine on erinomainen kolmosten heittäjä, hyvä pallonkäsittelijä ja oivaltava syöttäjä jolla on jäätävä floatteri. Huonoimmillaan Valentine heittää palloa mihin sattuu – oli se sitten tarkoitettu koriheitoksi tai syötöksi – ja pallo karkaa yliyrittämisen seurauksena helpoissakin paikoissa käsistä.

Valentine on itse puhunut, että hän kuuluu Bullsin avaukseen ja joissakin parhaissa peleissään hän on pelannutkin niin hyvin, että noille sanoille voisi olla katetta. Valitettavasti Valentinen peli ailahteli toisella NBA-kaudellakin varsin reippaasti ja erinomaista peliä tuntui seuraavaan liian usein muutama heikompi esitys.

Perusongelma Valentinella tuntuisi olevan, että hän ei ole ihan riittävän pallovarma takamieheksi eikä riittävän iso / atleettinen laituriksi. Tähän asti Valentinea on peluutettu vähän kummassakin roolissa – mikä on tietty seurausta siitä, että Bullsilla koko tuo roolitus (SG/SF) on vielä täysin hahmoton ja sekaisin.

24-vuotiaalla Valentinella on rookie-sopimusta jäljellä 1+1 vuotta eli hänet nähtäneen Bullsin paidassa vielä ensi vuonna – ja veikkaan että seuraavanakin. Toivottavasti Valentinelle löydetään myös oma vakiopelipaikka / rooli (nythän puhutaan paljon perinteisten pelipaikkojen katoamisesta, mutta ennen kuin jokaisen pelaajan ominaisuudet ovat keskenään samanlaiset, myös erilaisille rooleille on tarvetta).


Jerian Grant +/-

25-vuotias Jerian Grant pelasi alkukauden ykköspointtina, mutta menetti paikkansa Dunnin selvittyä kauden alussa tapahtuneesta sormivammasta. Loppukaudestakin Grant jäi vähän paitsioon kun Dunnin poissaollessa ykköspointtina peluutettiin ”testimielessä” Cameron Paynea ja jopa Ryan Arcidiaconoa. Kaikesta tästä huolimatta Grant kasasi tilastoihin lopulta yhteensä 74 matsia ja melkein 23 minuuttia peliä kohden (alkukauden isot minuutit tietty tasapainottaa loppukauden pienempiä minuutteja).

Jos Bullsin joukkueenjohto tuntui peluuttavan Grantia nihkeästi, ykkösenäkin vain silloin kuin oli pakko, niin fanit – eritoten suomalaisfanit – tuntuivat suorastaan vihaavan Grantia (koska ei näyttänyt löytävän Markkasta oikein koskaan). Grantin tehdessä peliä hyökkäyksillä näytti olevan taipumus pysähtyä kuin seinään heti kun päästiin vastapuolen alueelle. Grant näytti monin tavoin kädettömältä pelintekijältä. Kun tähän lisätään, että Grantin heitto ei oikein uponnut ja kolmosuhkakin oli lähes olematon, niin syytä kritiikkiin kyllä on.

Grantin puolustukseksi pitää sitten sanoa, että Grantin sanotaan olevan ensisijaisesti heittävä takamies joka heittää syötöstä – ei pelintekijä joka tekee paikkoja toisille tai rakentaa omat heittopaikkansa, jota hän siis pointtina joutui tekemään. Toisaalta on myös niin, että Grant onnistui kaikesta huolimatta latomaan tauluun reilussa kahdessakymmenessä minuutissa 4,6 koriin johtanutta syöttöä peliä kohden ja Grantin assist/turnover –suhde oli kirkkaasti joukkueen paras (3,84). Että vaikka Grantin peli kenties näytti päällepäin pahalta (ja osin olikin huonoa), niin varmaan hän teki jotakin myös oikein ja hyvin. Siksi arvosanaksi +/- eikä suoraa miinusta.

That said, Grantilla tuskin on pitkää tulevaisuutta Bullsin riveissä. Grantilla on sopimusta vielä tuleva kausi jäljellä ja ellei Bullsille tule jotakin yllättävää tarjousta (tai huutavaa pulaa rosteripaikoista), Grant nähtäneen Bullsin paidassa vielä ensi kaudella. Sen jälkeen Bulls päästänee Grantin vapaaksi agentiksi.


Cameron Payne +/-

Cameron Payne draftattiin samassa draftissa (2015) kuin ikätoverinsa Jerian Grant: Payne varattiin neljäntenätoista ja Grant yhdeksäntenätoista – kumpikaan ei itse asiassa ole alun perin Bullsin oma varaus (kuten Portis ja Valentine ovat) vaan molemmat on treidattu Bullsiin myöhemmin. Mutta siinä missä Grantia lähestulkoon vihattiin, Paynelle lähinnä naurettiin. Eritoten eri kommentaattorien hampaissa Cam Payne oli viime kesänä kävelevä vitsi.

Tälle oli omat syynsäkin. Viime vuoden kesäliigassa Payne synnytti virnuilua kompuroidessaan omiin jalkoihinsa avoimen kentän paineettomassa kuljetuksessa ja syötellessään palloa suoraan vastustajien käsiin. Kaiken päälle Payne loukkaantui ennen kauden alkua ja oli pakotettu olemaan sivussa suurimman osan viime kautta. Hyvä niin, hyrisivät kommentaattorit ja joku jopa lupasi polttaa kausikorttinsa jos Payne pelaa joukkueessa minuuttiakaan. Yleisesti ottaen pidettiin itsestäänselvyytenä, että Paynen ura Bullsissa, kuin ehkä koripallossa ylipäänsä, oli ohi.

Kun Payne sitten kuntoutui kevätkaudelle tilanne oli muuttunut siinä määrin, että Bulls kaipasi tappioita enemmän kuin koskaan. Joukkueen johdolle avautuikin erinomainen mahdollisuus vaatia Paynen peluuttamista koska häntäkin oli ”testattava”, että pidetäänkö joukkueessa vai ei. Monille kommentaattoreillekin Paynen peluuttaminen kelpasi tässä vaiheessa, koska sen odotettiin auttavan tankkaamisessa.

Kaikkien yllätykseksi Payne pelasikin kauden viimeiset 25 ottelua ihan kohtuullisesti ja ylsi aika lailla samoihin statseihin kuin Grant. Silmämääräisesti arvioiden Paynen johdolla Bullsin peli oli myös liikkuvampaa: Markkasellekin tuntui tulevan palloa käteen huomattavasti useammin kuin Grantin tehdessä peliä.

Edellisestä huolimatta Paynellakaan tuskin on pitkää tai ruusuista tulevaisuutta Bullsissa: menestyvän NBA-joukkueen pointiksi Paynella vain ei näyttäisi olevan rahkeita – ja sellaiseksihan Bulls halajaa. Paynella on sopimusta vielä vuosi jäljellä ja niinpä mies saanee näyttää osaamistaan ensi kaudellakin. Uskoisin kuitenkin, ettei Bulls tule vuoden päästä enää lunastamaan Paynelle jatkosopparia.

Cristiano Felicio –

Bulls teki Cristiano Felicion kanssa viime kesänä neljän vuoden ja 32 miljoonan diilin. Muistan vielä monen sanoneen, että onhan se vähän hinnakas, mutta ihan järkisijoitus jolla lupaava sentteri sidotaan joukkueeseen pitkäksi aikaa – ja kun palkkakaton alla on tilaakin vaikka kuinka, niin miksei sitä kannattaisi käyttääkin?

Front Officessa on varmaan kirottu viime kauden aikana muutamankin kerran tuota päätöstä. Ei niin, että Bullsin talous vaarantuisi tuon sopimuksen vuoksi tai palkkakattokaan uhkaisi ainakaan ensi kaudella, mutta pidemmän päälle sopimus voi muodostua ongelmaksi. Tai siis jos Bulls katsoo esim. vuoden tai (todennäköisemmin) kahden vuoden päästä olevansa riittävän kilpailukykyinen lähteäkseen aktiivisesti mukaan siirtomarkkinoille ja hakemaan todellista menestystä, niin vuosittainen kahdeksan miljoonan ylimääräinen palkkakatto-varaus voi olla myrkkyä.

Pelillisesti Felicion kausi oli surkea. Edellisellä kaudella Felicio väläytteli paikoitellen hyviäkin otteita kun Rondo ja Wade tarjoilivat palloa korin alle, mutta Hoibergin pelitapaan Felicio tuntuu olevan yksinkertaisesti liian hidas ja kömpelö – alkukaudesta ei tainnut miehen kuntokaan olla ihan kohdallaan.

Parhaiten tämä käy ilmi Felicion vierailusta G-liigaan. Felicio pelasi kauden aikana kahdeksan matsia Windy City Bullsissa ja oli siellä suorastaan erinomainen: reilun puolen tunnin ottelukohtaisella peliajalla Felicio nakutti tauluun keskimäärin 17,4 pistettä, 11 levaria, 1,5 riistoa ja 2,6 blokkia. Isoin ero miehen NBA-statseihin löytyy puolustuksesta: G-liigan peliaikaan suhteutettuna (eli pyöreästi tuplattuna) Felicio olisi saanut kirjoihin NBA-peleissä vain 0,6 riistoa ja 0,4 blokkia (todelliset luvut siis 0,3 ja 0,2).

Felicio lienee Bullsin kokoonpanossa seuraavat kolme vuotta koska kukaan tuskin tulee ostamaan brasilialaissentteriä itselleen. Sen aikaa Bullsin Front Office voineekin vain pitää peukkuja, että hänestä yhtäkkiä sukeutuisi pelimies.


Paul Zipser –

Paul Zipser on Bullsin aktiivisen nykyrosterin ainoa kakkoskierroksen varaus – ja joidenkin rääväsuiden mukaan syy sille, että Bullsin johtoporras tuntuu nykyisin ylenkatsovan kakkoskierroksen varauksia. Erikoinen yksityiskohta on muuten se, että Bullsilla on pelaajistossaan kokonaista kuusi omassa varaustilaisuudessaan varaamatta jäänyttä pelaajaa (Holiday, Nwaba, Kilpatrick, Felicio, Blakeney ja Arcidiacono).

Kuten on tullut aiemminkin todettua, Bullsilla on huutava pula ”oikeista laitureista” (SF) kun jotakuinkin kaikki kakkos-kolmospaikan pelaajat ovat järjestään hiukan liian pieniä ja hinteliä pelaamaan liigan atleettisia kolmosia vastaan. Paitsi että heillähän on Paul Zipser – jota ei päästetä kentälle kuin satunnaisesti.

Ei Zipserin peli viime kaudella mitenkään erityisen hohdokkaalta näyttänyt (sen vähän mitä sitä ehdin näkemään), mutta ei musta niinkään huonolta, että oikeuttaisi suoranaisen syrjään siirtämisen. Valmennusjohdon luotto Zipseriin näyttää kuitenkin aika nollalta. Hassua kyllä, Zipseriä ei peluutettu paljoa edes loppukaudella kun haluttiin kenties hävitä pelejä. Eli jotakin muutakin tässä varmaan on?

Zipser itse avautui saksalaislehdessä juhannuksenalusviikolla ja kritisoi valmennusjohtoa aika kovin sanoin. Samalla Zipser arveli, ettei tule palaamaan joukkueeseen viimeiseksi sopimuskaudekseen (Zipserin viimeisen sopimusvuoden palkka on ns. non-guaranteed, eli ymmärtääkseni Bullsin ei tarvitse maksaa – eikä siis hänen myöskään pelata). Rehellisyyden nimissä Zipser kyllä myös tunnusti, ettei lyhyen loukkaantumisensa jälkeen saanut pelattua ihan täysillä tehoilla eikä ollut ehkä pääkään ihan sataprosenttisesti mukana.

Luottaisin tässä Zipserin omaan arvioon ja oletan, ettei Zipseriä enää nähdä Bulls-paidassa ensi kaudella – enkä usko, että nähdään ylipäänsä enää NBA:ssa. Sen sijaan 24-vuotiaalla Zipserillä on varmaan edessä vielä monta hyvää pelivuotta Euroopan sarjoissa.



4. Uusien ostosten testaaminen

+ Nwaba, Blakeney
+/- Holiday, Vonleh, Kilpatrick, Arcidiacono

Bulls kokeili joukkueessaan useampia pelaajia kauden aikana, mutta kommentoin tässä lyhyesti vain niitä, jotka ovat edelleen Bullsin rosterissa tänä kesänä ja joiden suhteen Bullsin täytyy tehdä jonkinlaisia päätöksiä, että yritetäänkö päättyviä sopimuksia uusia tai voimassaolevia sopimuksia myydä eteenpäin.

David Nwaba +

Bulls nappasi Lakersin ”veivaaman” 24-vuotiaan David Nwaban rosteriinsa viime kesänä. Nwaballa oli takanaan ensimmäinen kausi ammattilaisena joka alkoi G-liigasta (Nwabaa ei draftattu) ja johon mahtui erinäisten pätkäsopimusten ja uusien G-liiga-visiittien ohella 20 matsia Lakersin paidassa.

Terrierrimäinen – tai pitäisikö sanoa bulldogimainen – puolustaja David Nwaba repi, raastoi ja riisti sekä paikoitellen ajoi röyhkeästi vastustajan korille. Bullsin takakentän rosterissa on kyllä tukku heitto- ja ajotaitoisia offensiivisia pelaajia, mutta ilman Nwabaa joukkueen kaaripuolustus olisi ollut, vain hiukan kärjistäen, ainoastaan Dunnin varassa. David Nwaba olikin varmaan yksi Bullsin kauden kirkkaimmista valopilkuista.

Toisaalta, vaikka kuinka olisi rakkikoira puolustamaan, Nwaba on valitettavasti aidoksi ”wing-defenderiksi” liian pieni ja takamieheksi totaalisen heittotaidoton. Kaiken lisäksi Nwaba ei ole pallonkäsittelijänä mitään huippuluokkaa.

Suvereenin pallonkäsittelijä- / kolmosheittäjäpointin vierellä Nwaba voisi olla ajo-uhkineen aivan huikea pari. Sellaista Bullsilla ei kuitenkaan ole. Mutta niin kauan kun Bullsin takakentällä ei ole Dunnin lisäksi ketään muuta puolustustaitoista pelaajaa, niin Nwaballa on paikkansa Bullsin rosterissa.

Bulls olisi varmastikin kiinnostunut tekemään 25-vuotiaan Nwaban kanssa jatkosopimuksen johonkin huokeahkoon hintaan. Ongelma vain on, etä Nwaba on nyt ns. restricted free agent, eli mikä tahansa seura saa tarjota hänelle diiliä, ja jos Bulls ei ole valmis mätsäämään toisen seuran tarjoamaa summaa, Nwaba voi lähteä muualle. Eli kyse on myös siitä, paljonko Bulls on valmis Nwaballe maksamaan mikäli hänestä syntyy kilpailua.


Antonio Blakeney +

Bulls palkkasi Antonio Blakeneyn viime kesänä NBA:n kesäliigaa varten ja Blakeney todellakin otti tilaisuudesta vaarin. Pieni mutta pippurinen – ja superatleettinen – takamies heitti kolmosia parhaimmillaan kuin olisi heitellyt vapareita ja ajoi suunnilleen kaksi kertaa itseänsä isompien puolustajien välistä donkkaamaan.

Kesälliiga tuotti Blakeneylle ns. two-way –sopimuksen Bullsin kanssa. NBA:n uusi Two-Way Deal on järjestely, jonka mukaan joukkue voi palkata kaksi pelaajaa yli normaalin rosterikiintiönsä (15 pelaajaa) ja nämä saavat olla NBA-joukkueen mukana korkeintaan 45 päivää vuodessa – loput kaudesta näiden on pelattava G-liigaseurassaan.

Blakeney pelasi Bullsissa 19 peliä, mutta miehen statsit jäivät, kenties yliyrittämisen vuoksi, vaisuhkoiksi. Blakeney ehti kyllä raapia reilussa kuudessatoista minuutissa peliä kohden lähes kahdeksan pistettä, mutta heittoprosentit olivat suoraan sanottuna kehnoja (2p./.418 ja 3p./.288). Puolustustahan Blakeneyllä ei oikeastaan ole lainkaan.

G-liigassa Blakeney sen sijaan teki jotakuinkin samaa jälkeä kuin kohuttu Trae Young NCAA:ssa. Vuoden tulokkaaksi valittu Blakeney skorasi G-liigassa keskimäärin 32 pistettä ottelua kohden (6,7 levypalloa ja 3,9 syöttöä). Siis keskimäärin 32 pistettä!

Valitettavasti olla G-liigan huippu ei ole sama asia kuin olla NBA-valmis pelaaja. Mutta Blakeneyssa on selvästi ainesta ja vasta 21-vuotiaana myös mahdollisuuksia kasvaa pelaajana – ja ehkä oppia pelistä muutakin kuin korintekoa.

Bulls palkkasi Blakeneyn kaksivuotiseen kaksisuuntaiseen sopimukseen, joten Blakeney nähtäneen ensi kaudellakin ainakin sen 45 päivän verran Bullsissa.


Justin Holiday +/-

Justin Holiday on varsinainen journeyman, joka on pelannut seitsemän vuoden ammattiuransa aikana Belgiassa, G-liigassa (muutamassa eri joukkueessa), 76ersissä, Unkarissa, Warriorsissa, Hawksissa, Knicksissä sekä Bullsissakin kahteen eri otteeseen. Lisäksi Holidaylla on ollut lyhytkestoisia sopimuksia ainakin Cavaliersin, Trail Blazersin ja Jazzin kanssa. Holiday lienee myös ainoa Bullsin pelaaja joka voi pujottaa bileitä varten NBA:n mestaruussormuksen sormeensa (voitti sen Warriorsissa kaudella 2014-15).

Vikkeläjalkaisena ja ulottuvana kolmosheittäjänä Holiday sopii erinomaisesti Hoiballiin ja vaikka Bullsin päämissio onkin nuoren talentin kasaaminen ja kouliminen, niin nuoressa joukkueessa on hyvä olla mukana myös ripaus kokemusta. Kaiken kukkuraksi tämä viime kesänä 28-vuotias konkari oli jo entuudestaan Bullsin valmennusjohdolle tuttu ja tuli vielä sopuhintaan.

Vaikka Holiday keräsikin niskaansa suomalasfanien vihat (joka oli ehkä hiukan yliampuvaa), niin Holidayn kausi oli kyllä kokonaisuudessaan ihan ok. Suomalaisia tietysti kismitti eritoten alkukaudella Holidayn ottamien kolmosten suuri määrä, kun niiden koettiin olevan Markkaselta pois (niin kuin ne tietysti tavallaan olivatkin). Mutta on hyvä muistaa, että Holiday toimi tuolloin vain valmennusjohdon ohjeiden mukaan joissa häntä pyydettiin heittämään niin paljon kuin mahdollista.

Tosiasia on sekin, että useassa alkukauden pelissä Bulls pysyi ajoittain pelissä mukana lähinnä Holidayn kaukoheittojen ansiosta. Loppukautta kohti Holiday vähensi heittämistään, käsittääkseni valmennusjohdon pyynnöstä. Tämäkin puhuisi Holidaysta hyvää: mies osaa ja/tai malttaa noudattaa valmennusjohdon toiveita.

Holidaylla on sopimusta Bullsin kanssa jäljellä vielä tämä kausi eikä Bullsilla lie mitään erityistä syytä hankkiutua hänestä eroon. Toisaalta Holiday lienee ”RoLon” kanssa joukkueen ainoa myyntiartikkeli (tuon nuoren ytimen ohella – jota Bullsilla ei ole mitään aikomusta myydä) josta jokin toinen joukkue voisi olla kiinnostunut. Hyvän tarjouksen tullessa kohdalle Bulls myynee Holidayn kyllä eteenpäin, mutta joukkueenjohto tuskin aktiivisesti suunnittelee Holidayn myyntiä, ainakaan vielä nyt kesällä.

Noah Vonleh +/-

Elokuussa 23-vuotta täyttävä Noah Vonleh ostettin Portlandista helmikuun kauppaikkunan sulkeutuessa jotakuinkin ilmaiseksi, ilmeisesti ihan vain kokeilumielessä kun nyt oli tarjolla. Portlandille kauppa oli myös erinomainen, koska Vonleh ei ollut joukkueelleen elintärkeä ja kaupan avulla he pääsivät irti luksusverosta. Kyseessä on kuitenkin sekä nuori että ihan lupaava pelaaja.

Bullsissa Vonleh ehti pelata 21 pelissä vajaan 20 minuuttia peliä kohden ja teki siinä ajassa keskimäärin 7 pistettä ja noukki 7 levypalloa. Eritoten Vonlehin oman pään levypallopelaaminen oli iso plussa. Vaikka Vonlehilla on kokoa ja ulottuvuutta ihan korinaluspuolustajaksi saakka, niin valitettavasti massaa ja kovuutta kyllä vielä puuttuu. Hyökkäyspäässä Vonlehin tehot jäivät huomattavasti laihemmiksi.

Bullsin ja Vonlehin yhteiselämän jatkumisen näkökulmasta suurin haaste liittyy osapuolten yhteensopimiseen. Vonleh olisi ilmeisimmin luontaisimmin perinteinen nelospaikan pelaaja, mutta tuolle paikalle Bulls hakee ensisijaisesti modernimpaa stretch-4:sta (jollaisia sillä itse asiassa on jo kaksin kappalein: Markkanen ja Portis). Keväällä Vonleh pelasi lähinnä vitosena johon hänellä näyttäisi olevan joitakin edellytyksiä. Kahdessakymmenessä pelaamassaan pelissä Vonleh ei kuitenkaan vielä aivan ehtinyt ”istahtaa” siihen mitenkään vakuuttavasti vaikka yhteispeli Bobby Portisin kanssa tuntuikin toimivan paikoin ihan hyvin (tällainen mielikuva mulle ainakin on jäänyt).

Vonleh on tänä kesänä rajoitettu vapaa agentti. Mikään toinen joukkue tuskin tulee tarjoamaan Vonlehille erityisen kallista sopimusta johon Bullsilla ei olisi varaa vastata. Kysymys kuulukin, haluaako se tehdä niin? Oma veikkaukseni on, että Vonleh pelaa ensi kaudellakin Bullsissa (sanotaan todennäköisyydellä 70-30).


Sean Kilpatrick +/-

Sean Kilpatrick on Justin Holidayn ohella toinen varsinainen maankiertäjä: vuonna 2014 alkaneella ammmattilaisurallaan Kilpatrick on pelannut parin G-liigaseuran lisäksi Timberwolvesissa, Pelicansissa, Nuggetsissa, Netsissä, Bucksissa, Clippersissä, Celticsissä ja maaliskuusta alkaen Bullsissa.

Bullsissa Kilpatrick ehti pelata kevätkaudella yhdeksän peliä ihan kohtuullisilla statseilla (esim. 24min./15½p. peliä kohden), pelaten uransa parasta korista niin puolustus- kuin hyökkäystatseissakin (ryöstö- ja blokki-ennätykset kuten myös pistekeskiarvo-ennätys). Visiitti Bullsiin oli siis menestys ja iso plus?

Kilpatrickin ongelma on, että hän on 28-vuotiaana yksinkertaisesti väärään aikaan väärässä paikassa. Jos Bullsilla olisi pula heittävistä takamiehistä, voisi Bullsin ajatella haluavan pitää Kilpatrickin kohtuu laadukkaana uudelleenrakennusvaiheen väliaikaisena veteraanipresenssinä. Mutta heittävän takamiehen paikalle Bullsilla on ennemmin ylitarjontaa, itse asiassa lähes ongelmaksi asti (LaVine, Valentine, Holiday, Blakeney ja jopa Grant) – ja iältään Kilpatrick istuu ihan eri vaunussa Bullsin muun nuoren pelaajiston rinnalla.

Kilpatrickilla on itse asiassa 1+1 –vuotta sopimusta jäljellä Bullsin kanssa, mutta tämä sopimuksen loppu on takaamaton, eli Bulls voi (ymmärtääkseni) jättää sen maksamatta. Sopimus on ilmeisesti myös sellainen, että se vaikuttaisi Bullsin palkkakattoon jotenkin erityisesti, joten siitä kiinnipitäminen (kun siitä kerran siis voi ilmeisesti luistaa) ei näyttäisi kaikkein houkuttelevimmalta optiolta joukkueen kannalta. Nää NBA:n erilaiset sopimusjärjestelyt on kyllä varsinainen sotku…


Ryan Arcidiacono +/-

Ryan Arcidiacono pelasi Bullsin Kesäliiga-joukkueessa ja vakuutti joukkueenjohdon tarjoamaan hänelle two-way sopimuksen (samanlaisen kuin Blakeneylle, mutta vain vuoden mittaisen). Lopulta Arcidiacono päätyi pelaamaan 24 peliä Bullsin paidassa saaden eritysesti paljon vastuuta loppukauden ”tankkausvaiheessa”.

Arcidiaconoa pidettiin kommenteissa aivan liian pienenä (191cm) ja hentona (88kg) sekä löysänä pelintekijäksi NBA:han. Arvio on kenties epäreilu, mutta ei täysin aiheeton. Varsinkaan statsit eivät piirrä Arcidiaconon peleistä NBA:ssa kovin hienoa kuvaa. Esim. 1½ syöttöä kolmeentoista minuuttiin tai 29% kolmosprosentti ovat takamiehelle varsin heikkoja tilastoja (NBA:n ja G-liigan ero näkyy Arcidiaconon kolmosprosenteissa: G-liigassa Arcidiacono heitti kolmoset 45%:n tarkkuudella!).

Toisaalta esimerkiksi Arcidiaconon +/- miinustilastot näyttävät -1,1:tä ja ovat joukkueen parhaiden joukossa. Defence rating (103,8) on suorastaan joukkueen paras. Arcidiaconon peliminuuteilla (vajaa 13 minuuttia peliä kohden) ne eivät tietenkään sellaisenaan kerro, että Arcidiacono olisi ollut joukkueen paras puolustaja, mutta kertonevat kuitenkin sen, ettei hän aivan sysihuonokaan NBA-tason puolustajana ole.

Silmään Arcidiaconon pelintekeminen näytti myöskin ihan mukiinmenevältä – eritoten kun sitä vertasi vaikkapa Grantin pelintekemiseen. Tekisi myös mieli väittää, että Arcidiaconon – kuten Markkasenkin – syöttötilastojen kehnous ei riippunut ihan pelkästään näiden omien syöttöjen ”kehnoudesta” tai olemattomuudesta, vaan myös pelikavereiden misseistä.

Arcidiaconon kaksisuuntainen sopimus päättyi tähän kesään eli Bulls joutunee miettimään, tarjotako tälle uutta sopimusta vaiko sanoa hyvästit. Bullsin rosteri kaipaisi kovasti hyvää pelintekijää, mutta Ryan Arcidiacono tuskin vastaa vaatimuksiin, vaikka ei huonosti pelannutkaan. Sen sijaan ennustan puoliksi italialaiselle Arcidiaconolle kohtuu hyvääkin uraa Euroopassa (Arcidiaconolla oli jo viime kaudeksi sopimus italialaisseuran kanssa – seura kuitenkin suljettiin sarjasta ja Arcidiaconokin sai paremman diilin).


Jatkuu osassa 3.

 

[Vitalstatistix]

Koripallo.comin kesälukemistoa: Osa 3.

Chicago Bulls Rebuild Recap, vuosi 1. (2017-2018)



5. Peli- ja pukukoppikulttuurin muutos

+ pelitavan ja pelaajien yhteensopivuus
+/- toimintakulttuurin muutos
- pelitavan implementointi


Toimintakulttuurin muutos +/-

Bulls teki viime kesänä joukkueessaan eräänlaisen suursivouksen: joukkueen uudelleenrakentamista ei aloitettu ihan nollasta, mutta kaikki joukkueen kolme alfa-urosta saivat lähteä. Jimmy Butler treidattiin draftissa ja Dwyane Wade sekä Rajon Rondo lähetettiin muualle palkka taskuissaan.

Niillä tiedoin mitä tänne Suomeen saakka on saatavissa ilman erityisiä tietolähteitä, veto vaikuttaa kaikin puolin järkevältä. Kun kaksi tähtipelaajaa käy nimenomaan julkisuudessa haukkumaan joukkueen nuoria pelaajia, niin jokin kohtuun ja tolkun raja on ylitetty. Mikä Rondon osuus tässä koko sopassa oli, jäänee arvoitukseksi ennen kuin esim. Fred Hoiberg kirjoittaa muistelmansa tai jotakin. Rondo nousi julkisuudessa puolustamaan joukkueen nuoria pelaajia näitä ”the Bulls bullies” –tyyppejä vastaan, mutta myös Rondo sai lähteä. Vaikka Rondo olisikin tässä tilanteessa toiminut ainakin päältä katsoen ritarillisesti, niin Rondon menneisyys kyllä kertoo myös tarinaa monin tavoin hankalasta tyypistä joka on aina siellä missä on kärhämiä ja ristiriitoja.

Mutta vaikka Butler ja Wade (ja Rondo?) onkin helppo nimetä syypäiksi tähän konfliktiin (ja tämä arvio lienee myös oikeansuuntainen), niin vähintäänkin sen eskaloitumiseen löytyy syytä myös Bullsin valmennusjohdosta. Tai ainakin on sanottava, että Fred Hoiberg oli ilmeisen kädetön ja kykenemätön sammuttamaan kytevää tulipaloa ja kantaa siten valmentajana osan vastuusta.

Hoibergin ongelma on se, että hän näyttää olevan ilmeisen joviaali ja mukava mies joka selvästikin uskoo järkevään keskusteluun, ammattitaitoon perustuvaan auktoriteettiin, yhdessä tekemiseen ja sopimiseen sekä toisten kuulemiseen & kunnioittamiseen. Tekisi melkein mieli sanoa, että kuulostaa valistuneelta ihanne-esimieheltä.

Miljonääri-supertähti-egojen kanssa tällainen johtamistapa saattaa vain olla aivan väärä. Butler selvästi kaipasi Thibodeauta joka karjui pelaajille niska punaisena, riehui ja nöyryytti pelaajia sekä esiintyi ilmeisesti muutenkin Jumalasta seuraavana auktoriteettina. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että Hoiberg oli itse uransa alkupuolella oleva NBA-valmentaja jota esim. Waden kaltaisen pitkän uran tehnyt tähtipelaaja helposti katsoo alaspäin jo lähtökohtaisesti (”minä tiedän mitä tämä on, sinä olet vasta märkäkorva täällä”).

Oli miten oli, starat saivat lähteä ja John Paxson vakuutti tiedotustilaisuudessa Bullsin uuden kulttuurin alkua. Tässä joukkueessa kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen: joukkueessa vallitsisi toveruuden ja toisten tukemisen positiivinen kulttuuri.

Paxsonin ylevästä julistuksesta ei tainnut kulua kuukauttakaan kun Bobby Portis täräytti Nikola Miroticin kanveesiin murskaten tämän nenän.

Tilanteen joukkueen sisällä on täytynyt olla hämmentävä. Portis oli selvästi se joka ylitti rajan, mutta silti useat pelaajat tuntuivat asettuvan Portisin taakse. Bullsin kannalta onnellisinta tässä onnettomuudessa oli se, että pahin skenaario – joukkueen sisäinen jakautuminen Portisin ja Miroticin puolueisiin – jäi tapahtumatta. Johtuiko se siitä, että asia osattiin käsitellä jotenkin aikuismaisen tyylikkäästi, vaiko siitä, että Miroticilla ei ollut lopulta joukkueessa yhtään ystävää, jää varmaan salaisuudeksi. Jälkimmäinen olisi tietty surullinen vaihtoehto.

Vielä erikoisemmaksi tilanne on varmaan mennyt Miroticin palattua kehiin ja pelin alkaessa rullata. On vaikea edes kuvitella, miten oudolta tilanteen on täytynyt tuntua muista pelaajista, Portisista ja Miroticista puhumattakaan. Niinpä olikin varmaan koko joukkueen onni, että Mirotic saatiin myytyä Pelicansiin. Luulisin myös Miroticin olevan tyytyväinen tilanteeseen, pääsihän hän selvästi parempaan joukkueeseen ja saattoi jättää Bullsin taakseen.

Syntyikö Bullsin pukukoppiin sitten suuri harmonia Miroticin lähdettyä? Bulls levitti mediassa mielellään juttuja joukkueen nuorten pelaajien hyvästä yhteishengestä, peli-illoista Portisin kämpillä ja mitä vielä. Asiasta tuntuu olevan ristiriitaista informaatiota ja lähinnä lähteistä joilla voi olla ”oma lehmä ojassa”.

Esimerkiksi Sean Kilpatrick twiittaili keväällä innostuneena nuoren jengin meiningistä ja kertoi tuntevansa olonsa todella kotoisaksi hyvässä jengissä – oliko se sitten vilpitön ihastuksenosoitus vaiko ennemmin markkinointia oman pelipaikan puolesta seuraavalle kaudelle, onkin jo toinen kysymys.

Toisaalla Paul Zipser valitti saksalaislehdessä viikko sitten joukkueen huonosta hengestä ja eritoten pelaajien jatkuvasta epävarmuudesta suhteessa valmennukseen ja joukkueenjohdon aivoituksiin. Paljastiko Zipser jotakin josta organisaatio ei haluaisi puhuttavan vai maalasiko tarpeettoman mustilla väreillä omaa ulosheittoaan pehmentääkseen, sekin on jo toinen kysymys.

Bullsin toimintakulttuuri tuskin voi olla huonompi kuin mitä se oli edellisenä vuonna. Myös se, että joukkueen veteraaneina on nyt entisten alfa-urosten sijaan ilmeisen joviaali ”kaikkien kaveri” Robin Lopez, sekä paljon nähneet mutta elämän nöyrempinä pitämät Justin Holiday ja sittemmin vielä Sean Kilpatrick (puhumattakaan todella kovan elämänpolun kulkeneesta Quincy Pondexterista syksyllä joukkueen riveissä), puhuisi ainakin sen mahdollisuuden puolesta, että asiat toimisivat nyt paremmin ja treenisalilla sekä pukukopissa voisi taas hengittää vapautuneemmin.

Toisaalta alkukauden Portis – Mirotic –skaba tuskin lähti aivan täysin jälkiä jättämättä, ja tuntuu uskottavalta, että kevään yltiötankkaus herätti myös ainakin jonkin verran pahaa verta jota ainakaan kaikki eivät ole ilmeisestikään saaneet käsiteltyä joukkueen sisällä, saati valmennusjohdon kanssa.

Että loppuarvio päätyy +/- -arvosanaan. Eteenpäin on selvästikin menty, mutta kaikki ei taida vielä sujua ihan kuin Strömsössä.

Pelitavan ja pelaajien yhteensopivuus +

Kerrankin otsikko johon voi vastata kohtuu lyhyesti ja yksiselitteisesti. Kyllä, plus Bullsille. Jos verrataan vuoden (tai kahden vuoden) takaiseen Bullsiin, niin joukkue oli menneellä kaudella merkittävästi enemmän valmentaja Hoibergin ajaman ”Hoiballin” vaatimusten näköinen, kiitos joukkueenjohdon uusien värväysten.

Jos olen ymmärtänyt asian oikein, niin yksi mahdollinen erottelu joka erilaisten pelitapojen välillä voidaan tehdä, on karkea jako ”isolation”-peliin ja ”pace and space” –pelitapaan joista ensimmäinen nojaa enemmän huippuyksilöiden suorituksiin ja jälkimmäinen kollektiiviseen eforttiin (muitakin eroja on, mutta tämä lienee tässä kohtaa se oleellinen). Ns. ”Hoiball” on näin määriteltynä selkeästi jälkimmäistä sorttia.

Butler ja Wade pelasivat mieluiten iso-korista (myös Felicio pärjäsi siihen ympäristöön rakennetussa roolissa paremmin), joten on ymmärrettävää, ettei uusi kollektiivisempi pelitapa inspiroinut heitä. Ehkä hiukan harmitti tähtiä sekin, että Hoiballissa pallo voidaan pelata kenelle tahansa jolla on jokin etu hyödynnettävänä tai monistettavana, ei tähdelle vain siksi, että tämä on tähti.

(Tässä siis myönnän epävarmuuteni: en ole taktiikka-ekspertti ja voin amatööriyttäni väittää jotakin nurinkuristakin – korjatkaa siis te jotka tunnette asian paremmin.)

Anyway. Tämän päivän Bullsissa on merkittävästi enemmän sujuvasti kolmosia heittäviä sekä transition-hyökkäyksissä vauhdinpitoon kykeneviä pelaajia. Pelitapaa on myös implementoitu (laitettu käytäntöön), tosin jossakin määrin vaihtelevalla menestyksellä.

Mutta kyllä pelaajiston ja Hoiballin vaatimusten välillä on vielä ongelmiakin. Keskeisin niistä lienee kaikkien suosikki ja nykyisen Bullsin sielu Robin Lopez. Älkääkä ymmärtäkö nyt väärin: olen itse suuri RoLo-fani enkä toivo hänen lähtevän Bullsista lähiaikoina.

Tosiasia kuitenkin on, että Lopezin peli ei ihan suoranaisesti vastaa Hoibergin pelikirjan vaatimuksia, vaan hyökkäyksessä RoLo on ennemminkin perinteinen sentteri joka päivystää korin alla ja nostelee tappavia hook-heittojaan korin läheisyydestä (Lopez taisi heittää viime kaudella uransa ekan kolmosen, että kyllä sitäkin on selvästi harjoiteltu!).

Ongelma Bullsille on siinä, että Lopez on muuten jotakuinkin korvaamaton pelaaja. Niin joukkueen sosiaalisena isähahmona kuin puolustuksen takuumiehenä (joka mm. siivoaa vastustajan isot ja ilkeät pelaajat pois levypalloista niin että Markkasen tapaiset pelaajat voivat poimia levypalloja) RoLolle on vaikea nähdä korvaajaa. Puhumattakaan siitä, että Lopez edustaa faneille Bullsin positiivista imagoa varmaan paremmin kuin kukaan muu – jopa Markkanen, niin suosittu kuin nyt onkin – on vähän nöösipoika-nousukas Lopezin rinnalla. Ideaalimaailmassa Carter Jr. voi jossakin välissä ottaa RoLon puolustusroolin itselleen, mutta samanlaiseksi seura-ikoniksi on Carterilla paljon paljon pidempi matka.

Toinen ongelmatapaus on, yllätys, yllätys, Zach LaVine. Miehellähän olisi kaikki fyysiset ominaisuudet ja taidot olla huikea ”Hoiballisti”, mutta ainakin ekalla kaudella LaVinen pää oli selvästi ihan toisissa asetuksissa ja LaVine oli selvästi halukkaampi pelaamaan ns. ”heroballia”. Vaara on, että kun kolmesta alfa-uroksesta päästiin, joukkueen sisään päästettiin yksi nuorempi wanna-be-alfa joka on riittävän kunnianhimoinen tekemään kaikkensa noustakseen tuolle supersankarin pallille joukkueen parhaasta piittaamatta (tai jonka hän itse mahdollisesti vilpittömästikin uskoo olevan joukkueen parhaaksi).

Täytyy tietenkin muistaa, että LaVine on vielä todella nuori kaveri ja näyttämisenhalut / -paineet ovat huikeat. Olihan LaVine edellisellä kaudella juuri nousemassa supertähdeksi kun tuo loukkaantuminen tapahtui ja Butler-kaupassakin hän oli selkeästi kaupan keskipiste jonka tulisi nyt lunastaa itseensä asetetut odotukset (olla Butlerin arvoinen – tämä painehan näkyi jo aiemmin referoidussa Timberwolves-pelissä jonka LaVine otti selvästi ihan henkilökohtaisena haasteena).

Edellisten lisäksi ainakin Cristiano Felicio selvästi kipuilee Hoibergin systeemin kanssa.


Pelitavan implementointi –

Miten Hoiballin pelaaminen sitten onnistui käytännössä ensimmäisenä vuonnaan? Vaikka Fred Hoiberg on valmentanut Bullsia jo kaksi vuotta ennen viime kautta, kumpaakaan aiempaa kautta ei voine laskea Hoiball-vuosiksi koska Hoibergilla ei ole ollut välineitä eikä auktoriteettia peluuttaa joukkuettaan tavalla jota hän olisi halunnut. Niinpä kulunutta kautta voinee pitää ensimmäisenä ”Hoiball-kautena”.

Raaka totuus iskee silmään kun katsoo viime kauden keskeisiä joukkuestatseja.

Fred Hoibergia on sanottu nimenomaan hyökkäävää peliä peluuttavaksi valmentajaksi. Miten Bulls pärjäsi viime vuonna hyökkäyksellisesti? Bullsin OFFRTG (tehdyt pisteet / 100 pallonhallintaa) oli viime kaudella 101,3/100 – taakse jäivät NBA:n kolmestakymmenestä joukkueesta vain Kings ja Suns eli sijoitus oli 28.

Puolustuksellisesti statsit eivät ole yhtään sen kauniimpia vaan sijoitus on itse asiassa sama. DEFRTG:ssä (montako pistettä vastustaja tekee / 100 pallonhallintaa) Bulls on myös sijalla 28. reittauksella 109,1p./100. Taakse jäävät tässä tilastossa vain Cavaliers ja Suns.

Koko kauden +/- -tilastossa Bulls oli jaetulla 28:lla sijalla yhdessä Kingsin kanssa. Taakse jäi vain Suns.

Jos ajatellaan ihan vain noita pace & space –tavoitteita (eivät sinänsä tietty käänny miksikään yksiselitteisiksi statseiksi), niin voisi katsoa muutamaa.

Ehkä paras tilasto tässä yhteydessä on kolmen pisteen heittoyritykset. Niissä Bulls onkin aika mukavasti jaetulla kuudennella sijalla 31:llä heitolla peliä kohden. Osumaprosentissa sen sijaan on vielä parantamisen varaa. Niissä Bulls on jaetulla 21:lla sijalla (heittoprosentti 35,5%). Mutta jotakin positiivista on selvästi tapahtunut – tai siis joukkue on jossakin määrin onnistunut pelaamaan Hoibergin toiveiden mukaan.

Tempossa (pace) Bulls pärjää melko hyvin vertailussa. Joukkueella oli yksittäisen pelin aikana keskimäärin 100,33 pallonhallintaa jolla irtosi viime kaudella sarjan kymmenes sija. Tilasto kertoo toki lähinnä vain siitä, kuinka kauan joukkkue käyttää pelikelloa hyökkäyksessä – mikä ei tietenkään ole ihan sama asia kuin ”pace & space”-ajattelun pace jossa painotetaan liikkeen nopeutta (korkean pace-arvon saa myös joukkue joka heittää turhan kolmosen heti puolenkentän ylitettyään). Mutta kertoo lukema siitäkin.

Fastbreak-pisteissä Bulls päätyi ilahduttavasti 13:lle sijalle, mutta riistoista tehdyissä pisteissä vasta jaetulle 22:lle sijalle. Ehkä yllättävin tilasto sanoo, että Bulls oli sarjan kahdeksanneksi paras syötöistä tehtyjen korien suhteen (60,7% Bullsin kentältä tehdyistä pisteistä oli syötettyjä) ja koriinjohtaneiden syöttöjen yhteismäärässäkin kymmenes.

Joukkueen voi siis sanoa jossakin määrin todellakin omaksuneen Hoibergin pelitavan ja pelanneen sen mukaisesti. Ongelma vain on, että keskeisissä, lopputuloksen kannalta oleellisissa tilastoissa Bulls on liigan pohjilla – eli taktiikan toteutus mättää vielä.

Pienenä positiivisena seikkana voi kuitenkin pitää sitä, että jollakin tavoin pace & space –peliä kuvaavissa statseissa (kolmosyritykset, nopeat hyökkäykset, syötöt) Bull pärjäsi kohtuu hyvin.



6. Kokonaisarvio

Taitaa olla kovin haaste tiivistää tämä jotenkin lyhyeen. Tylsästi voisi sanoa, että kokonaisuudessaan ensimmäistä uudelleenrakennuskautta ei voi kutsua suureksi menestykseksi, mutta sen haukkuminen täydelliseksi epäonnistumiseksi olisi myöskin väärän tuomion antamista.

”Nuoren ytimen” yhdessä pelaamisen tason tsekkaaminen ja yhteispelin treenauttaminen jäivät aika pitkälle tekemättä, eikä kolmikosta oikeastaan kuin Markkanen väläytellyt todellista pidemmän tähtäimen potentiaalia. Dunn näytti paikoin lupaavalta, mutta ei kyllä lunastanut noita lupauksiaan ainakaan tällä kaudellla. Zach LaVine jäi täydeksi arvoitukseksi.

Muista pelaajista oikeastaan vain Bobby Portis osoitti sellaisia otteita, että häneen kannattaa satsata myös tulevaisuudessa (vaikka katto olisikin olla kakkoskentän penkiltä tuleva skoraaja). Jos David Nwaba saisi kehitettyä edes jonkinlaisen heittouhan, hänellä voisi olla myös tulevaisuus, ainakin Bullsin kakkoskentän terrierrinä.

Pelaajistosta kenties odotettiin enemmän, joten niiden osalta kaudesta pitänee antaa jonkinlainen miinus.

Tankkauksen suhteen kauden lopputulos on mielestäni sen sijaan ennemminkin niukasti positiivinen. Oman varausnumeron valuminen seitsemänneksi oli monelle suuri pettymys, mutta olen itse edelleen sitä mieltä, että se mahdollisti toisen pickin saamisen joka on tässä uudelleenrakennusvaiheessa Bullsille nähdäkseni arvokkaampi asia.

Joukkueen sisäisen kulttuurin tilasta tulee julkisuuteen kovin ristiriitaisia viestejä, mutta kun ottaa huomioon, mistä tähän kauteen lähdettiin, niin edistystä lienee tapahtunut – vaikkakaan ei ehkä ihan niin merkittävää kuin oli toivottu. Sanoisin +-0 (jonkinlainen positiivinen kehitys on alkutilanteeseen nähden ihan default-oletus joten kevyt kehitys ei ole vielä plussan arvoinen).

Erilaiset NBA-statsit osoittavat sen minkä näki silmälläkin, eli että Bulls alkoi tällä kaudella toteuttaa valmentaja Hoibergin pelitapaa ja jopa jossakin määrin onnistuikin siinä. Tästä täytyy antaa jonkinlainen plussa. Toisaalta kaikki merkittävät tilastot – sekä runkosarjan taulukko – osoittavat, että Bulls oli tällä kaudella liigan huonoimpia joukkueita. Tästä on pakko antaa jonkinlainen miinus.

Tosin edelliseen voi todeta, ettei odotuskaan ollut, että Bulls olisi ensimmäisellä uudelleenrakennuskaudellaan hyvä, vaan päinvastoin. Ottaahan uuden pelisysteemin ja uusien pelaajien sisäänajo aikansa, eikä kaikissa peleissä todellakaan otettu pelaajistosta kaikkea puristettavissa olevaa irti, varsinkaan loppukaudella. Että ehkä tuo viimeinen miinus on jokin aika pieni sellainen.

Näin voinen, kahdenkymmen liuskan todistusvoimalla, esittää sellaisen latteuden kuin että, Bullsin uudelleenrakennuskausi ei ollut mikään menestys, mutta ei katastrofikaan, vaan jotakin siltä väliltä.

 

[hamahakkimies]

Erinomaista luettavaa. Kiitokset näistä "Vitalstatistix"!

 

[Thamor]

Hyvä artikkeli. Samoja päättelyitä itsekkin tein viime kaudesta kun seurasin kaikki 82 peliä (Uusi innostus NBA:sta, viimeksi katsonut 2000+ vuosina). Sen verran sanoisin tuosta Hoibergin "Pace and Space" systeemistä, Celtics Brad Stevens & Warriors Steve Kerr sanoivat kauden aikana ottaneen asioita Hoibergin ideoista ja pitäneen siitä. Brad Stevens valmentajana sai lisää arvostusta viime kaudesta johtamalla Boston Celtics playoffeihin. Uskon kyllä Hoibergin "Hoiball" toimivan, mutta tarvitsee pelaajia jotka sopivat tuohon ideaan nopeita&kaukoheittäjiä. Näistä Draft 2018 pelaajista parhaiten Chandler Hutchison on ideaali tyyppinen pelaaja tuohon Hoibergin ideoihin.

 

[Vitalstatistix]

Viime viikon draftista ei ole tällä palstalla paljoa puhuttu sen tapahduttua, saati sitten Bullsin mahdollisista suunnitelmista, että millaisella miehistöllä ja millaisin tavoittein ensi kauteen on tarkoitus lähteä. Voisin laittaa tähän keskustelun avaamiseksi muutaman ajatuksen.

Itse olen kovin iloinen Bullsin draft-pickeistä.

Olen oikein tyytyväinen, ettei Bulls varannut Michael Porter Jr.:ia vaikka varsinkin monet jenkkifanit olivatkin draftin jälkeen pettyneitä. Porter Jr.:in putoaminen aina neljänneksitoista luultavasti paljasti sen, että häntä koskevat lääkärinlausunnot olivat jollakin tavoin oikeasti ongelmalliset. Itseäni kauhisti myös ajatus parivaljakosta LaVine – Porter Jr. tappelemassa tähti-statuksesta keskenään ilmaan minkäänlaista kykyä puolustaa kentällä (offensiivisesti tuo kaksikko olisi toki voinut olla tuhovoimainen – jos kumpikaan olisi suostunut lainaamaan palloa kenellekään muulle).

Wendell Carter Jr. on mielestäni merkittävästi statustaan parempi pelaaja – ja erityisesti loistava fit Bullsin joukkueeseen. Optimistina sanoisin jopa, että tarjolla olleista isoista Carter sopinee Laurin kaveriksi etukentälle kenties kaikista draftin isoista miehistä parhaiten (Jaren Jacksonin ohella kenties). Erityisesti pidän itse siitä, että Carter on luihin ja ytimiin tiimipelaaja (tavallaan LaVinen vastakohta).

Se, että kaveri on puhtaasti pelillisten kykyjen ohella superälykäs, siis muutenkin kuin koris-IQ:n kohdalla, on myös pelkkää plussaa. Carter vaikuttaa myös persoonallisuudeltaan sen oloiselta kaverilta, että on helppo kuvitella hänen tulevan toimeen Markkasen kanssa – jopa viihtyvän paremmin Markkasen seurassa kuin hurlumhei-jengin bileissä.

Itse asiassa mulla on vähän sellainen kutina, että Carter tulee olemaan parin vuoden päästä Bullsin ”nuoren ytimen” ykköspelaaja. Toivottavasti Carter ei ole sitä kuitenkaan yksinään, vaan Bullsissa jyrää fanien rakastama ja vastustajien pelkäämä parivaljakko Carter – Markkanen.

Ensi kaudella Carter tullee aloittamaan kakkoskentällisessä Portisin vieressä, mutta veikkaan, että jo kauden alkupuolella Carterille annetaan mahdollisuuksia pelata myös Markkasen kaverina – ensin ehkä satunnaisia minuutteja ”kentällisten vaihdon” yhteydessä ja sitten, jos homma toimii, niin enenevässä määrin kauden edetessä.

Carterin ja Bullsin ensi kauden tavoitteena voisi ehkä pitää sitä, että kauden lopussa Carter syrjäyttää Lopezin avauksessa, tai pelaa sen verran hyvin, että RoLo voi suosiolla siirtyä soittamaan toista viulua / voidaan huoletta kaupata helmikuun ikkunassa. Tavoitteet eivät toki aina toteudu – ja ainakin itse näkisin kyllä mielelläni Lopezin Bullsin pelaajana vielä ensi kauden jälkeenkin, niin tärkeä hän mielestäni joukkueelle on.


Chandler Hutchisonin näen myös erinomaisena pickinä. Vaikka kaveri varattiinkin vasta vuorolla 22, niin 22-vuotiaana hän on selkeästi valmiimpi pelaamaan NBA:ssa kuin vaikkapa samalla vuorolla pari vuotta sitten huomattavasti nuorempana varattu Bobby Portis (joka tavallaan löi itsensä läpi NBA:ssa vasta kolmannella kaudellaan).

Hutchisonin lähtökohtainen valtti Bullsin rosterissa on siinä, että hän on oikeastaan joukkueen ainoa kyvyt & mitat täyttävä kolmospaikan pelaaja. Kysymys kuuluukin, kuinka hyvä ja kuinka valmis hän on valtamaan avauskentällisen paikan? Kauden alussa kolmosena pelannee Valentine, Holiday tai Nwaba (riippuen vähän siitä, kuka vielä on joukkueen rosterissa ja kuka kakkosena pelaa), mutta Hutchison saanee myös vastuuta, aluksi penkiltä toki.

Ilmeisesti ainakin coach Hoiberg on suitsuttanut Hutchisonia oikein urakalla, että ei pitäisi olla ainakaan valmentajan epäsuosiossa. Joissakin Podcasteissakin (esim. Bulls Talk ja Locked on Bulls) on myös aprikoitu, josko Hutchisonilla olisi paremmat mahdollisuudet breikata itsenä aiemmin avaukseen kuin Carterilla.

~*~

Toinen kiinnostava kysymys on tietenkin, mitä Bulls aikoo tehdä vapaiden agenttien markkinoilla – vai tekeekö mitään? GarPax on tähän asti viestinyt malttia ja matalaa profiilia. Toisaalta Gar Forman sanoi draftin jälkeisessä tiedotustilaisuudessa myös ihan suoraan, että jos hyviä tarjouksia tulee vastaan, Bulls ei epäröi tarttua niihin: Formanin sanoin Bulls aikoo olla opportunisti kesän siirtomarkkinoilla. Tämäkään ei tietenkään tarkoita aktiivista pelaajien metsästämistä, mutta avaisi oven joillekin mahdollisille kaupoille.

Ylipäänsä henki tuntuu olevan, että Bulls haluaa pelata tulevan kauden enemmän tai vähemmän tällä kokoonpanolla ja ajaa nuoria ydinpelaajiaan yhteen – jos tuloksena on jälleen huono sijoitus ja sitten jokin kohtuu korkea draft-vuoro, niin se tuskin Bullsia harmittaa koska tilaa nuorelle talentille on vielä.

Toisaalta ”aina oikeassa oleva” Adrian Wojnarowski – NBA-analyytikko joka mm. varasti koko draft-shown kertoen useamman treidin ja pickin etukäteen – sanoi juhannuksen alla, että Bulls voi olla ”sneaky player” kesän siirtomarkkinoilla. Yksittäisen NBA-spekulantin puheet voisi ohittaa olan kohautuksella, mutta legendaarinen Woj yleensä puhuu vain asioista joista oikeasti tietää jotakin.

Bulls tuskin on hankkimassa veteraani-tähtiä tänä kesänä, mutta ehkä joku nuorempi kovemman tason pelaaja voisi olla Bullsin kiikarissa jo tässä vaiheessa uudelleenrakennusta, tai kenties väliaikainen konkari-mentori nuorille pelaajille? Bullsin toisaalta oletetaan pyrkivän pitämään palkkakattoaan vapaana mahdollisimman paljon ensi kesää varten jolloin vapaiden agenttien markkinat tulevat olemaan huomattavasti laajemmat, että ehkä mitään isompia kauppoja ei kannata odottaa edes nuorempien lupausten kohdalla – paitsi että Woj puhui ”sneaky playeristä” – eli voisiko tulossa olla jokin yllättävä diili? Mikä se voisi olla?

Pelipaikoista puhuttaessa Bulls suunnannee katseensa ensisijaisesti takamiehiin ja laitureihin. Kris Dunn voisi tarvita kirittäjää ja joukkue syvyyttä pointin paikalle (jota Payne ja Grant eivät tuo) ja kun juuri draftattu Hutchison kerran on joukkueen ainoa ”aito kolmonen”, niin toisellekin voisi olla käyttöä – itse asiassa sille, joka pelaisi ainakin kauden alussa avauksessa ja jonka takana Hutchison voisi kasvaa NBA-pelaajaksi.

~*~

Ehkä tämän keskustelunavauksen lopuksi lyhyt huomio on vielä paikallaan.

Viime kaudella Bulls pyrki tankkaamaan eli menestymään huonosti. Se osoittautui vaikeaksi koska niin moni muukin joukkue oli suhteellisen kehno viime vuonna. Nyt Bulls on napannut rosteriinsa pari vahvistusta ja näyttää periaatteessa paremmalta kuin viime kauden alussa. Useat jenkkiläiset Bulls-kommentaattorit ovatkin puhuneet siitä, että viime kauden 27:n voiton jälkeen Bulls voisi olla realistisesti menossa kohti 37:n voiton kautta.

Samaan aikaan muutamat muut NBA:n viime kauden pohjajoukkueet ovat kuitenkin vahvistuneet merkittävästi draftissa – ja ilmaisseet aikeensa kohottaa rosteriansa voimakkaasti kesän pelaajamarkkinoilla. Voi siis olla, että edes viime vuoden ”menestyksen” saavuttaminen tulee olemaan ensi kaudella vaikea tehtävä kun kilpailu sarjan häntäpäässä kovenee.

~*~

Vielä tämän päivän Tsekki-pelin (ja taannehtien Viromatsin) tiimoilta lyhyt kommentti. Markkanen pelasi Viro-pelissä äijämäisesti ja donkkaili isolla itseluottamuksella. Fine. Hiukan kuitenkin ihmettelin, kun Markkanen otta vain kaksi kolmosta pelin alkupuolella ja kun ne meni ohi, jätti siihen. Tänään Tsekkiä vastaan Markkasen tilastoon kertyi kohtuu kovassa puristuksessa samainen 0/2 kolmosta.

Ei kai mikään vain nyt ole vialla? Ei ole liikaa punttisalia ja vieraalta tuntuvat käsivarret? Ei vain ollut roolina ottaa kolmosia vaan pelata joukkueen ainoata isoa miestä ennemmin korin alla koska muita ei ollut sitä tekemään? Vai?

 

[shaqtin a fool]

Ei vain ollut roolina ottaa kolmosia vaan pelata joukkueen ainoata isoa miestä ennemmin korin alla koska muita ei ollut sitä tekemään?

Tämä.

 

[shaqtin a fool]

Vonleh on tänä kesänä rajoitettu vapaa agentti. Mikään toinen joukkue tuskin tulee tarjoamaan Vonlehille erityisen kallista sopimusta johon Bullsilla ei olisi varaa vastata. Kysymys kuulukin, haluaako se tehdä niin? Oma veikkaukseni on, että Vonleh pelaa ensi kaudellakin Bullsissa (sanotaan todennäköisyydellä 70-30).

Vonleh tuskin tulee jatkamaan Bullsissa..

Also previously reported, sources said the Bulls won’t extend a qualifying offer to Noah Vonleh by Friday’s deadline. He isn’t in the team’s plans and will be an unrestricted free agent.

 

[Vitalstatistix]

Vonleh tuskin tulee jatkamaan Bullsissa..

Niin näyttää uutisissa lukevan - kuten myös, että toisin kuin Vonlehille, Nwaballe tuo "qualifying offer" tehtiin.

Hiukan yllättävämpää sen sijaan on, että myös yksivuotisella kaksisuuntaisella sopimuksella pelanneelle Ryan Arcidiaconolle tarjotaan jatkopestiä.

Sean Kilpatrickin nimi näytti myös olevan jo jollakin siirtolistalla, että liekö sekin sitten jo selvää.

 

[Pornokuningas Ron Jeremy]

Lavine on pyynnöltään kallis ja heittää liikaa. Ja joku hyvä puolustaja ja pelintekotaitoinen olisi tarpeen. Marcus Smartista tarjousta? Anyone?

 

[Vitalstatistix]

NBA:n off season -juorut ja spekulaatiot on välillä aika villiä kamaa, mutta tää spekulaatio on musta jo sen verran riemukas, että täytyy jakaa täälläkin.

NBC Sports Chicagon toimittaja pyörittelee mahdollisuutta rakentaa Chicagoon seuraava superjoukkue: Could the Bulls form their own 'super-team' in 2019?

Eilen huhuiltiin, että Jimmy Butlerilla ja Kyrie Irvingillä olisi yhteisiä suunnitelmia pelata kimpassa jossakin idän joukkueessa ja molemmat voivat olla vapaita agentteja ensi kesänä. On myös puhuttu, että Butler ei sittenkään oikein viihdy Timberwolvesissa.

Tämän pohjalta NBC:n toimittaja Michael Walton yltyi spekuloimaan, että Bulls pystyisi halutessaan raivaamaan tilaa palkkakattonsa alle kahdelle max-luokan sopimukselle kesällä -19 kohtuu helpostikin. Tarvittaessa Bulls voisi myös käydä kauppaa esim. Kris Dunnilla, Zach LaVinella, Bobby Portisilla, Denzel Valentinella (laitetaan tarpeeksi monta samaan pakettiin) sekä tulevilla ykköskierroksen varauksilla.

Walton myöntää toki, että Thibodeaun kanssa kaupan käyminen voisi kenties olla hankalaa, mutta Butlerilla on Bullsin johtoon liittyvien kaunojen ohella myös positiivisia siteitä itse Chicagoon (ja sen faneihin). Boston oli puolestaan aikanaan todella kiinnostunut Dunnista joka voisi lisätä Celticsin myöntyvyyttä kaupantekoon (pointtina tietty ,että Irving uhkaa lähteä ja siksi Celticsille tulee insentiivi myydä).

Eli myydään Jimmy Butler jotta voidaan ostaa Jimmy Butler?

Aika paljon voisin lyödä vetoa siitä, ettei tämä skenaario toteudu, mutta onhan se hauska ajatusleikki: jos Carter Jr. osoittautuu läheskään niin hyväksi pelimieheksi kuin optimistit odottavat ja jos Markkanen jatkaa kehittymistään, niin olisihan siinä aika kova ja kiinnostava jengi. Takalinjoilla Irving ja Butler, etukentällä Markkanen ja Carter Jr. Siihen väliin sitten joku rakkikoira Nwaba (tai jos Hutchison osoittautuu pelimieheksi), niin olisihan se.


PS. Meanwhile back in the real world: Bullsin ja David Nwaban neuvottelujen huhutaan olevan umpisolmussa. Oletus on, että Nwaban agentti vaatii enemmän / pidemmäksi aikaa kuin mihin Bulls olisi valmis sitoutumaan tässä vaiheessa. Saapa nähdä kuinka käy. Toivoisin kyllä Nwaban jäävän Bullsiin, mutta toki jollakin tolkullisella diilillä. Eniten kai tämä riippuu siitä, tuleeko Nwaballe riittävän kilpailukykyistä tarjousta jostakin muualta.

 

[HugiM]

Butler vihaa Hoiberg:iä, joten valmentaja pitäisi mennä vaihtoon ennenkuin Butler ja Irving tähän joukkueeseen tulee.

LaVine ja Nwaba tilanne. NBA:ssa on nyt ostajan markkinat eli tuskin kumpikaan tulee samaan merkittäviä tarjouksia muilta joukkueilta. Bulls varmaankin yrittää saada LaVine:lle pidemmän sopimuksen, jossa tulot olisi siinä 15M molemmin puolin (ja sen enempää en kyllä minäkään LaVine:lle antaisi). LaVine varmaankin haluaa Wiggins:n rahoja, mutta tuosta sopimuksesta puhutaan jopa NBA:n huonoinpana, joten sitä toivottavasti ei LaVine saa. Pitää muistaa, että LaVine on huonompi kuin Wiggins. Nwaban ei pitäisi olla liian ahne, hän on sellainen pelaaja, joka ei tule saamaan isoja minuutteja missään joukkueessa. Bulls luultavasti vielä yrittää etsiä SF:lle tulevaisuudessa sitä aloitus viisikon pelaajaa ja sitten vielä on Valentine ja Hutshinson, niin Bulls:lle Nwaba on tulevaisuuden kolmas SF paikan pelaaja, jos sitäkään. Ei ole mitään järkeä tarjota yli 2 vuoden sopimusta.

Kummallakin on kuitenkin vielä se optio, että hyväksyisivät qualification offer:n ja sen jälkeen olisivat ensi kesänä vapaita agentteja. Tuossa on tietenkin se riski, että kausi menee huonosti, jonka jälkeen kukaan ei halua heitä ja Bulls:lla ei välttämättä olisi kauhean suurta motivaatiota esitellä enää heidän pelitaitoja.

 

[Vitalstatistix]

Bulls varmaankin yrittää saada LaVine:lle pidemmän sopimuksen, jossa tulot olisi siinä 15M molemmin puolin (ja sen enempää en kyllä minäkään LaVine:lle antaisi). LaVine varmaankin haluaa Wiggins:n rahoja, mutta tuosta sopimuksesta puhutaan jopa NBA:n huonoinpana, joten sitä toivottavasti ei LaVine saa.

Jotkut ehkä kuulivatkin jo tästä, mutta kaikki tuskin, joten antaa mennä vielä.

Toimittaja Nick Friedell twiittasi, että Bullsin (oletettu) tarjous 4v./60mil., on oikeansuuntainen, eikä enempää kannata tarjota, koska hän ei ole vakuuttunut, että LaVine olisi isompien summien arvoinen. Zach LaVine vastasi itse tähän viestiin twiittaamalla pelkän "nauran vedet silmissä"-hymiön. Että ilmeisesti jonkin verran on eri osapuolten arvioissa LaVinen markkinahinnasta vielä gäppiä (siis jos tuo paljon puhuttu 4v./60mil. nyt todella on Bullsin alustava kanta).

Itse kuulin arvion, että LaVinen leiri tulee vetoamaan Aaron Gordonin tuoreeseen soppariin (4v./84mil.) ja sanomaan, että tuota alemmasta diilistä ei edes neuvotella.

Sitä mietin itse, että suostuisko LaVine jonkinlaiseen 2+2 sopimukseen, vaikkapa Gordonin keskiarvon 21mil./v. hinnalla (tuo +2 optio olisi tietenkin joukkueella)? Bulls voisi maksaa snadisti enemmän vuotta kohden jos riski olisi vain kahden vuoden mittainen. Vai onko tässä taas joitakin NBA:n sopimusteknisiä ongelmia, että tietyissä tilanteissa saa solmia vain tietynlaisia sopimuksia tai eri sopimustyypeillä on radikaalisti erilaisia seurauksia tms.?

 

[Thamor]

Jotkut ehkä kuulivatkin jo tästä, mutta kaikki tuskin, joten antaa mennä vielä.

Toimittaja Nick Friedell twiittasi, että Bullsin (oletettu) tarjous 4v./60mil., on oikeansuuntainen, eikä enempää kannata tarjota, koska hän ei ole vakuuttunut, että LaVine olisi isompien summien arvoinen. Zach LaVine vastasi itse tähän viestiin twiittaamalla pelkän "nauran vedet silmissä"-hymiön. Että ilmeisesti jonkin verran on eri osapuolten arvioissa LaVinen markkinahinnasta vielä gäppiä (siis jos tuo paljon puhuttu 4v./60mil. nyt todella on Bullsin alustava kanta).

Itse kuulin arvion, että LaVinen leiri tulee vetoamaan Aaron Gordonin tuoreeseen soppariin (4v./84mil.) ja sanomaan, että tuota alemmasta diilistä ei edes neuvotella.

Sitä mietin itse, että suostuisko LaVine jonkinlaiseen 2+2 sopimukseen, vaikkapa Gordonin keskiarvon 21mil./v. hinnalla (tuo +2 optio olisi tietenkin joukkueella)? Bulls voisi maksaa snadisti enemmän vuotta kohden jos riski olisi vain kahden vuoden mittainen. Vai onko tässä taas joitakin NBA:n sopimusteknisiä ongelmia, että tietyissä tilanteissa saa solmia vain tietynlaisia sopimuksia tai eri sopimustyypeillä on radikaalisti erilaisia seurauksia tms.?

Itsellä myös tuommoinen käsitys minkä takia sopimusta ei vielä ole tehty. Rahasta tässä on nyt kyse Lavine haluaa uskotella olevansa seuraava "supertähti" ja vaatii sen mukaista rahaa. Myös nuori mies ja sen kaveri Wiggins saisi enemmän rahaa kuin hän itse, sekin käy itsetunnolle. Nyt sitten odotetaan minkälaisia tarjouksia Lavinelle lyödään ja aikooko Bulls maksaa enemmän kuin mitä Lavinelle tarjotaan.

 

[Yksinäinen Susi]

 

[HugiM]

Toivottavasti Bulls ei ota tätä sopimusta itselleen, mutta vahinko kyllä huhut väittävät, että he ottaisivat. LaVine ei tule koskaan olemaan aloitusviisikon pelaaja voittavassa joukkueessa. Hän osaa vain tehdä koreja, ei osaa syöttää, peliäly erittäin huono, pelisilmä erittäin huono, jokaisessa joukkueessa, jossa on pelannut on ollut joukkueen huonoin puolustaja ja sen lisäksi hän on ollut NBA:ssa 4 vuotta ja hän ei kehittynyt yhtään, jos et 4 vuodessa opi mitään niin et opi tulevaisuudessakaan. Tuo sopimuksen ottaminen myös tarkoittaa, että ensi kesänä Bulls:lla ei olisi varaa ottaa 2 max pelaajaa, vaan voivat maksimissaan ottaa yhden. Eli voisi sanoa, että Bulls mieluummin ottaa LaVine:n kuin Irving:n tai Butler:n (no ehkäpä Butler on huono esimerkki Bulls historiansa takia).

Käyttäisivät mieluummin tuon 20M ja pistäisivät offer sheetit Smart:lle ja San Antonion Kyle Andersonille. He voisivat jopa auttaakin tätä joukkuetta. Jos matchaa niin se olisi myös Laurin kannalta huono asia, koska hän joutuu odottamaan ensimmäistä playoff kauttaan vuoteen 2022 eli hetkeen kun Bulls pääsee LaVine:sta eroon.

 

[HugiM]

Ja Bulls matchas. Bulls kuluttaa nyt 30 miljoonaa kahteen keskinkertaiseen pelaajaan ja joita ei voi kaupata minnekään. Joten sinne meni cap space ja toisaalta kaikki näkee kuinka hölmöjä sopimuksia Bulls tekee, joten tuskin kukaan tuon front officen alaisuuteen vapaa ehtoisesti tulisikaan. Vahinko vaan Lauri pakotettiin sinne ja joutuu olemaan siellä 3 kautta. No joutuu oppimaan häviämään ne kaudet ja pahasti.

 

[shaqtin a fool]

Bulls kuluttaa nyt 30 miljoonaa kahteen keskinkertaiseen pelaajaan ja joita ei voi kaupata minnekään

Ei ainoastaan kaksi pelaajaa, vaan näitä on jo neljä. Ensi kaudella Bulls maksaa nelikolle Lavine, Lopez, Asik ja Felicio yhteensä n. 52 miljoonaa. Auts!.

Mutta Bullsin mätsääminen tässä kohtaa oli aika odotettu, koska Bullsin omakin tarjous oli huhujen mukaan 4v/64milj. Nyt tämä sopimus on siis 4v/78milj. Eli nousua niin vähän, että Bullsin oli oletettavaa maksaa tuo.

Mutta olen kyllä aika pitkälti samoilla linjoilla Hugin kanssa. Toivotaan nyt kuitenkin, että Lavine parantaisi (joukkue)pelaamistaan jatkossa. Kyllähän Lavinella on potentiaalia olla hyvä puolustaja ja syöttelijä, jos vain kiinnostuisi näistä asioista.

 

[Vitalstatistix]

Olihan tuo kaiketi aika odotettu tulos, että Bulls mätsäsi ulkopuolisen tarjouksen. Erikoisempaa kenties oli, että Kings teki tarjouksen ja vielä noin suuren. Harmillista.

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että Zach LaVine pelaa Bullsissa, mutta hiukan huokeampi diili - tai edes jokin "team option" -jossakin kohden sopimusta - olisi ollut monessakin mielessä parempi .

Ensi kesänä ei siis osteta kahta staraa koska toisen rahat on kiinni LaVinessa (no sinne päin, ei 19 miljoonalla supertähteä saada), mutta tää on musta vain yksi ongelma - eikä ehkä mikään suuri juttu, koska joku tolkullisempikin diili olisi vienyt yli puolet tuosta summasta joka tapauksessa.

Sen sijaan hiukan mietityttää tän diilin seuraukset LaVinen asenteeseen ja joukkueen dynamiikkaan. Nythän LaVine on kiistatta joukkueen tähtipelaaja - siinä mielessä, että on se jolle maksetaan kirkkaasti eniten (Asikia ei lasketa). LaVine luultavasti todellakin tiedostaa tämän ja pelkään, että lähtee kauteen edellyttäen sen mukaista kohtelua. Enkä tarkoita nyt, että pitäisi pidellä kuin prinsessaa, vaan että sitä palloa pitäisi tulla käteen koko ajan ja hänellä olla sankarin rooli kentällä.

Ikävän sivumaun jätti myös LaVinen kevyt marttyyriasenne ja jonkinlainen rivienvälistä luettava alttius todella nopeaan lojaliteettienvaihtoon. LaVine siis kommentoi eilen Sacramenton tarjousta ESPN:n Marc Spearsille (ennen kuin Bulls mätsäsi sen): “I’m disappointed that I had to get an offer sheet from another team. But Sacramento stepped up and made a strong impression. It appears that Sacramento wants me more than Chicago.” Että tällä asenteella sitten pelaamaan joukkuepeliä?

Jos Bulls olisi palkannut LaVinen vaikka edes sillä 14 miljoonalla / vuosi (jos siis muita tarjouksia ei olisi tullut), LaVinelle olisi ollut selvää, että joukkue ei ole ihan 100% tyytyväinen hänen peliinsä ja että hänen tulee toden teolla kehittää peliään voidakseen ottaa seuraavia askelia kohti tähteyttä. Nyt iso diili taskussa on vaara, että Lavine voi ajatella olevansa jo stara ja mahdolliset ongelmat pitää korjata korjaamalla muun joukkueen peliä, ei niinkään hänen peliään.

Ja siten on tietty tuo sopimuksen kesto vielä. Surkuhupaisaahan tästä tulee siinä vaiheessa kun LaVine satuttaa sen polvensa ensi kaudella uudestaan ja joutuu taas sivuun / kuntoutukseen vuodeksi-kahdeksi jne. & ottaa lopulta pariksi vuodeksi Asikin paikan penkin päästä.

Mutta on siinä toinenkin ongelma - jopa tapauksessa jossa LaVine pysyy ihan terveenä ja pelaa ihan ok.. LaVine tulee syömään nyt sen about 20 milliä vuodessa seuraavat neljä vuotta. Kovin monta saman kokoluokan sopimusta ei palkkakaton alle mahdu kun pitää sinne rosteriin saada se toinenkin kentällinen. Saati sitten jos (kun) jossakin vaiheessa lähdetään hakemaan oikeasti isopalkkaista tähteä joukkueeseen. Itse olisin pitänyt niin Markkasen kuin Dunninkin potentiaalia kasvaa tuohon palkkaluokkaan parempana - miksi ei myös Carter Jr.:n. Tuon kokoiselle sopimukselle olisi siis joukkueesta löytynyt mielestäni parempiakin ottajia jotka joutunevat nyt tyytymään pienempään / joudutaan myymään pois kun palkankorotuksen aika lähenee.


No niin. Vali-vali.

Voihan asiaa katsoa optimistisestikin.

Zach LaVinella todellakin on potentiaalia ja mies on vielä kovin nuori - vaikka noita ammatilaisvuosia tosiaan jo muutama onkin takana. Otti se Jimmy Butlerillakin aikansa mm. oppia puolustamaan. LaVine lienee myös Bullsin nykyrosterista ehkä juuri se potentiaalisin tähtipelaaja houkuttelemaan Chicagoon joskus tulevina vuosina muitakin tähtiä?

LaVine voi myös olla paljon itsestään julkisuudessa muodostunutta kuvaa kypsempi tyyppi - tai hänestä voi kasvaa sellainen. Nyt kun palkka ja sitä kautta LaVinelle ilmeisen tärkeä status on turvattu, kenties pahin näyttämisen tarvekin katoaa? Ja kun on nyt sidottu neljäksi vuodeksi Bullsiin, niin ehkä myös joukkueen menestyskin alkaa kiinnostaa?

Toivotaan näitä.


PS. On ehkä hyvä yrittää ymmärtää myös Bullsin johdon päätöstä. LaVine tulee nyt maksamaan seuralle enemmän kuin he kenties kaavailivat tai toivoivat, mutta millainen paskamyrsky siitä olisikaan tullut jos Bulls olisi päästänyt LaVinen menemään ja hän olisi noussut ensi kaudella All Star -pelaajaksi? Jos LaVinesta tulee vuodessa-kahdessa tähtiluokan pelaaja, 19 milliä vuodessa on ihan sopuhinta.

Jos.

 

[Vitalstatistix]

Diilissä kerrotaan olevan klausuuli polven uudelleenrikkoutumisen varalta. Millainen se käytännössä on, selvinnee jossakin välissä / Adrian Wojnarowski / ESPN.