Laurin heiton takkuaminen surettaa tietenkin suomalaista koripallon ystävää... heitto kun on niin suuri osa Laurin peliä, kuten kaikki tiedämme.
En tiedä, onko kellään muulla samaa kokemusta koulun veistotunnilta, mutta itse olen omakohtaisesti kokenut, miten joskus voi innostua hiomaan – ihan vaikka vaan hiekkapaperilla – jotain juttua niin hartaasti, että lopulta siitä ei ole oikein mitään järkevän näköistä jäljellä, eikä siitä ole mitään pelastettavissa. Muoto hävisi. Lopullisesti.
Tässä vuosien varrella joka kerta kun olen jossain yhteydessä lukenut, että Laurin heittoa on taas hiottu johonkin suuntaan jonkun uuden heittovalmentajan johdolla, olen joka kerta ollut huolissani. Osataanko heittoa hioa niin, että se ei mene rikki. Uuden asian oppiminen treeneissä voi käydä nopeastikin, mutta saman asian nappaaminen selkärankaan ja täyteen käyttöön pelitilanteessa vie aikansa. Joten pitkään pelitilanneheitot voivat olla aikamoisia sekasikiötä. Eivät sitä eivätkä tätä. Ja tästä syystä heittotekniikkaan kajoamisessa kannattaisi käyttää todella paljon harkintaa. Varsinkin jos kyseessä on pelaaja, joka pistää palloa sisään valmiiksi jo hyvällä prosentilla.
Sen jälkeen kun seurasimme Laurin voimanhankintakuuria Chicagossa, menetin uskoni siihen, että kyllähän ne NBA;ssa ammattilaisina aina tietää, mikä niiden omille hankinnoille on parasta. Eivät tiedä (Laurin voimaharjoittelussa olisi kannattanut asettaa esikuvaksi Kevin Durant, ei Karl Malone)
En ole heittovalmentaja, vain entinen aktiivikoripalloilija, mutta omaan silmääni Laurin heitto näytti ainokaisen Arizonan vuoden ja muutaman ekan Chicagon vuoden aikana... helvetin hyvältä. Heitto oli hyvin paketissa, siinä ei näyttänyt olevan ylimääräisiä liikkeitä, voima lähti jaloista, sitä ei hukattu mihinkään turhaan ja veto oli Laurin kokoiselle pelaajalle nopea. Ominaista Laurin kolmosille oli se, että pallo lensi hitaasti ja niissä oli korkea kaari.
No... EIPÄ OLE ENÄÄ. Tosi sääli, jos Marc Cubaniin on uskomista. Dallasin omistajahan on tänä vuonna yrittänyt todistella, että liigan käyttöön ottama uusi pallo on vaikea erityisesti niille pelaajille, jotka heittävät kolmosia matalalla kaarella.
Kun Lauri siirtyi NBA:han, ja varsinkin kun puolustukset alkoivat tosissaan reagoida hänen heittouhkaansa, oli ymmärrettävää, että jotain kilpavarustelua tästä seurasi. Lähinnä kai heiton nopeuttaminen entisestään tuntui tästä syystä perustellulta. En tarkemmin tiedä, mitä kaikkea muuta Laurin heitossa on vuosien varrella hiottu ja hienosäädetty... mutta lopputulos ei näytä juuri nyt kovin hyvältä. Laurin heitto on ihan päreinä, ja kaikki se mikä siinä oli luonnollisen näköistä, on muisto vain.
Ymmärrän, että vaikkapa Lonzo Ballin heittoa haluttiin korjata, koska sitä oli yksinkertaisesti niin paha katsoa hänen parin ensimmäisen liiga-kautensa aikana, eivätkä prosentitkaan olleet kehuttavat. Mutta Laurin tapauksessa... minä olisin jättänyt hänen heittonsa rauhaan, ajat sitten, ja keskittynyt henkilökohtaisessa valmennuksessa sen sijaan niihin pelin osa-alueisiin, joissa Laurilla oli ja on selviä puutteita. Jos Joe Ingles – joka ensin kaikessa rauhassa kääntää itsensä aivan sivuttain koriin, sitten vähän muodon vuoksi niiaa ja venkauttaa pallon jostain korvan kohdalta matkaan (ja todennäköisesti sulkee myös toisen silmänsä tähdätäkseen, en ole ihan varma) – onnistuu heittämään kolmosia yli 45%-tarkkuudella pussiin, niin eiköhän Laurikin saisi sen pallon ilmaan – siis ilman että sitä heittoa jumalauta vuodesta toiseen hiotaan muka paremmaksi, mutta oikeasti olemattomiin. Ingles on sniikimpi kuin Lauri, mutta Lauri on toisaalta nopeampi ja pidempi.
Ja hyvää joulua kaikille!
