No niin, M2D-kausi on nyt valtaosalla M2D-aktiiveista ohi ja ToPonkin kauden loppumiset on allekirjoittaneen osalta ryypätty, joten taitaa olla taas aika purkaa omaa pahaa oloa ja turhuuden tunnetta esimerkiksi simppeliin lineaariseen regressioanalyysiin. Koska kakkosdivaritasolla otteluista kerätään harmillisen vähän todistusaineistoa jälkipolville (vrt. Wiltin 100 pisteen pelin otteluvideo?), on aloittelevan tilastoihmisen tartuttava niihin numeroihin, jotka tarjolla ovat, eli joukkueiden sarjapisteisiin, tehtyihin pisteisiin ja vastustajan tehtailemiin pisteisiin. Onneksi pienellä analyyttisella pilkkeellä silmäkulmassa näistäkin numeroista irtoaa iloa ainakin muutaman käppyräisen verran.
Kaikki muistavat kliseen: "meitä vastaan tehdään niin paljon pisteitä, kun me pelataan niin nopeeta pelii ja tehään kaikkei siistei AND1-mistake -muuvei."
Joku harva muistaa allekirjoittaneen murska-analyysin aiheesta viime kauden jälkeen. (Ne, joiden muisti pätkii, voivat tsekata ko. kikkailun
tästä. Ne, joita ei ihan niin paljoa kiinnosta, voivat tyytyä tietoon, että M2D-ssä kaudella 2004-5 omilla ja vastustajan pisteillä ei ollut mitään tekemistä keskenään.)
Seuraavassa sirontakuviossa on esitetty joukkueiden tekemien pisteiden ja joukkueiden vastustajalle vuotamien pisteiden keskiarvot. Diagonaalinen katkoviiva, joka käy alhaalta vasemmalta oikealle ylös on ns. "tasapelisuora", jolla joukkueen ja vastustajan pistekeskiarvot ovat yhtä suuret. Jos joukkuetta vastaava symboli on tämän suoran oikealla puolella, joukkue on tehnty keskimäärin enemmän pinnoja kuin vastustaja, ja jos joukkue on viivan vasemmalla puolella, vastustajalle on kertynyt piste tai pari enemmän per peli.
Havaintoaineistoon sovitetun suoran (y = -0.492x + 119.73) kulmakertoimesta voidaan suoraan lukea, että pisteen lisäys joukkueen pisteissä laskee (!) vastustajan pisteitä odotusarvoisesti vajaalla puolella pisteellä. Regressiosuoran selitysaste 0.4748, mikä voitaisiin tulkita esim. "joukkueen tekemät pisteet vaikuttavat vastustajan pisteisiin, mutta läheskään kaikkea vaihtelua vastustajan pisteissä ei niiden perusteella voida kuitenkaan selittää."
Omien ja vastustajan pisteiden negatiivinen korrelaatio ei ole aivan yksikäsitteistä. Yksi tulkinta olisi se, että jos vastustajalta rutistaa pisteen pois, tämä parempi puolustus synnyttää parempia korintekomahdollisuuksia (nopeita). Toisaalta voidaan ajatella, että yksi tehty piste tuottaa vielä puoli pistettä puolustuspäässäkin ("vastustaja ei paljoa skooraile, jos se kaivaa aina palloa sukasta") (Tästä filosofiasta enemmän lähtessä: Vilke, Kohila et al. 2006).
Itse tulkitsisin omien ja vastustajan pisteiden negatiivisen korrelaation seuraavasti. On varmaan ihan luonnollista olettaa, että itsetehdyt ja vastustajalta estetyt pisteet ovat ilmentymiä yhteisestä taustalla vaikuttavasta muuttujasta, nimittäin tarkasteltavan joukkueen tasosta. Hyvä joukkue tekee paljon koreja ja puolustaa paremmin kuin huono joukkue. (DUH!!!) Tämä ajatus saanee voimakasta kannatusta viimeistään siinä vaiheessa, kun palaamme tuohon ensimmäiseen kuvaan. Ilmiselvästi, hyvät joukkueet ovat oikealla alhaalla ja huonot vasemmalla ylhäällä.
Oikealle alas laskeutuva regressiokäyrä y(x) kuvastaa "x pistettä tekevän joukkueen" keskimääräisen vastustajan odotettua pistemäärää. Tässä suhteessa esim. KaHen ja Kollien hyökkäys ja puolustus ovat kauniissa tasapainossa (lähellä keskiarvosuoraa). Selkeästi suoran alapuolelle sijoittuvista joukkueista voitaisiin mainita HyPo, LePy ja Kelohonka, joista ainakin kaksi ensimmäistä iskevät allekirjoittaneen mieleen juurikin puolustavina joukkueina. Vastaavasti sarjan anteliaimmat puolustukset (suhteessa joukkueen hyökkäyspään tasoon) näyttäisivät olevan Supereilla, BA:lla ja Seniorsilla. Tämäkään ei ole tuloksena mitenkään yllättävä, vaan ihan oikeasti uskottavaa.
Ylläolevassa kuvassa on puolestaan koetettu selittää joukkueiden sarjapisteiden (per peli) vaihtelua joukkueiden tekemien pisteiden perusteella. Kuvasta nähdään, miten pisteitä tekemällä menestytään ja mallin selitysasteeksi saadaan 0.761 (erittäin merkittävää). Regressiosuoran kulmakerroin puolestaan kertoo, että yksi lisäpiste per peli tuo joukkueelle lisää keskimäärin 0.06 sarjapistettä per peli. Tämä vastaa n. 1.2 sarjapistettä kaudessa, eli yksi hyökkäyspään onnistuminen lisää per ottelu tietää (ns. pitkässä juoksussa) hieman yli yhtä lisävoittoa kaudessa.
Vastaavasti kuvasta nähdää, että keskikastin joukkueilla (KaHella, LePyllä, BA:lla, Kolleilla) on sarjapisteitä (=voittoja) suurin piirtein sen verran kuin tämän vuoden kakkosdivarissa näiden joukkueiden hyökkäyspelillä kuuluisikin olla.
HyPo, Kelohonka ja Petäjä ylittivät sarjapisteissä tekemiensä pisteiden asettaman riman. Näitä joukkueita voitaisiin varmaan luonnehtia sarjan "jämpteimmiksi ja koordinoiduimmiksi joukkueiksi" (valmentaja, kokeneita pelaajia tai molempia). Luonnollisesti Akatemiakin kuuluisi tähän "hyvää korista" pelaavien jengien joukkoon, mutta joukkue ei olisi oikeastaan mitenkään voinut lunastaa räjähdysvoimaisen hyökkäyspelinsä "ennustamia" voittoja. Tai olisi, mutta silloin joukkueen rekordin olisi pitänyt olla jotakuinkin 21-1.
M2D-spektrin toisessa päässä puolestaan makaavat ne joukkueet, jotka eivät voittaneet niin montaa ottelua kuin heidän pistekeskiarvonsa antaisi odottaa: Superit ja Seniors. Harmaapantterit pelasivat yksinkertaisesti väärässä sarjassa, eikä joukkueella ollut paukkuja pelata lähes yhtään peliä tiukasti loppuun saakka. Alimittainen Seniors puolestaan joutui pelaamaan puolustuspäässä aikamoisella riskillä ja luovutti vastustajalle lukemattomia hyökkäyspään levareita. Tämän seurauksena joukkue ei aina pystynyt kapitalisoimaan tekemistään pisteistä voittoja.
Viimeisessä kuvassa on esitetty joukkueiden vastustajien pistekeskiarvot ja joukkueiden sarjapisteet per peli. Verrattuna edelliskauteen tulos on häkellyttävä. Mallin selitysaste on hitusen suurempi kuin omien pisteiden vastaavassa mallissa, eli M2D-joukkueiden puolustuspelillä vaikuttaisi olevan voimakkaampi merkitys otteluiden lopputulokseen kuin korinteolla. Tämä itsessään kaunis ajatus on täydessä ristiriidassa edellisen tekemäni analyysin kanssa (kaudella 2004-5 vastustajan pisteillä ei ollut juurikaan merkitystä sarjapisteiden kannalta).
Olisko mahdollista, että kaudella 2005-6 M2D:ssä pelasi joukkueita, jotka oikeasti koettivat voittaa puolustuksen kautta?
Regressiosuoran kulmakerroin kertoo, että vastustajalta pois puristettu piste vastaa noin 0.08 sarjapisteen parannusta per peli. Eli yksi lisä piste pois vastustajalta tuottaa kauden aikana 1.76 sarjapistettä, millä jo melkein välttää putoamiskarsinnat!
(Kriittisempi kommentti: HyPon ja Akatemia puolustukset taisivat olla tällä kaudella ihan omaa luokkaansa (ns. M1D-luokkaa), kun taas Supereiden ja KaU avointen ovien päivät tekivät muiden joukkueiden pisteiden keruusta yhtä juhlaa. Jos nuo pisteet poistaisi edelläolevasta kuvasta, mielenkiinnonkohteena oleva kulmakerroin latistuisi ihmeesti! Tämä kuva näyttäisi olevan huomattavasti herkempi näille ääripään havainnoille kuin esimerkiksi edellinen kuva, jossa äärimmäisten havaintojen poistaminen vain jyrkentäisi regressiosuoraa.)
Joka tapauksessa tällä kaudella puolustuspään touhuilla on ollut huomattavasti suurempi merkitys joukkueiden menestykselle kuin edellisellä kaudella.
Jos mielenkiintoa vielä riittää, kannattaa palauttaa mieleen kauden 2004-5 vastaavat pohdinnat:
Edellisvuoden vastaavat analyysit.
(Tämäntyyppisiä jorinoita taitaa olla tulossa lisääkin, kunhan allekirjoittanut saisi jostain rypistettyä hieman aikaa näiden juttujen kirjoitteluun. Ainakin jonkinlainen "Power Rankings: Year in Review"-artikkelisarja on jo ajatuksentasolla työn alla...)