Vs: Eteläinen II-divari
Räppä-PuHu 82-68 (38-36)
Lähtöaskeleet: Kaspalakkien roolille sarjaa tasoittavana joukkueena (hyvät voitetaan – mätisäkeille hävitään) oli loistavat edellytykset: viisikollinen +15 minuutin miehiä (lihashaarniskat, Nanski, Wieland ja Aarnio) loistivat poissaolollaan, eikä kumpikaan koutseista venynyt paikalle. Paikalle saapuneista viimeisin tuli pukkarista lapaset ja pipo päässä, kun legendaarinen Elo vihelsi onnistuneen ja täsmällisen puhalluksen pilliinsä merkiksi siitä, että ottelu alkaa minuutin kuluttua.
Räppäkäpälillä on sarjassa karu saldo ja viime kaudella Kaspalakit nuijivat joukkueen jotain nelkyt niin vieraissa kuin kotonakin.
Suurin kuhina käytiin Räppäkäpälien numerosta 20, jonka nimeksi selvisi Aubin Scott. Edes kotijoukkueen pelaajilla ei ollut tietoa, mistä mies oli tullut ja millä asioilla salissa liikkui. Lopulta selvisi, että kyseessä on joku eilen maahan saapunut EMT:n koulukaveri jenkeistä.
Matsi: Heti alkuun Räppä juoksi nopeilla 10 pisteen johdon ja täytyy sanoa, että fiksummin pelaava joukkue olisi takonut ensimmäisen kympin aikana sellaiset luvut tauluun, että Kaspalakit eivät siitä olisi enää nousseet. Onneksi häviämisen kulttuuria ja ahnaasti penkillä istumista opetelleet Räppäkäpälät alkoivat sutia älyttömiä heittoja ja unohtivat puolustamisen. Näin Kaspalakit saivat kurottua eron kolmeen pisteeseen. Toinen kymppi mentiinkin tasaisesti molempien hölmöillessä molemmissa päissä. Tauolla tilanne lähes tasan ja homman piti edetä tästä eteenpäin Kaspalakkien komennossa.
Vaan vielä mitä. Tauolla sovitut jutut unohdettiin yhdessä tuumin ja pelikuvio oli freelance-paskaa koko jakson ajan. Kaspalakit rypistivät vielä viimeisen kympin alussa kannoille, mutta eipä siitä sen valmiimpaa syntynyt.
Räppä ei ollut hyvä, mutta materiaali oli varsin kohtuullinen. Luultavasti rosteri oli varsin erilainen kuin kauden aiemmissa rökäletappioissa. Viime kaudella loistanut Stenhäll oli tänään täytetavaraa. Sen sijaan nuoret Oikari ja Hytönen olivat pienestä ujoudesta (lue: paljosta edarin penkillä istumisesta) huolimatta kentän eliittiä. Scott ei missään nimessä ole Korisliigatasoa, mutta kakkoseen oiva pelimies. Ensimmäisen kympin mies katseli härmäläistä pelitapaa, sitten Scott alkoi haastaa enemmän. Kun Scotille tehtiin pari screeniä, lähti hyppyheitto parista metristä varsin pehmeästi ja tarkasti. Sopiva kuvaus miehelle on ”Smooth” – niin heittojen, ajojen kuin puolustuksenkin osalta. Pisteistään Scott teki jenkkityyliin 11 silloin, kun matsi oli käytännössä taputeltu.
Kaspalakeista ainoana puhtaat paperit sai ainoastaan Kirjavainen, joka toipilaana hoiti takamiehen pestin alle viidellä menetyksellä. Lapsitähdistä Urnberg väläytteli muutaman kerran hyökkäyksessä, mutta vastaavasti puolustuksessa poikaa vietiin oikein huolella. Muista en viitsi sanoa mitään.
Räppä: Owusu 4, Oikari 19, Scott 25 (MVP), Venäläinen 5, Stenhäll 2, Hytönen 10, Eklund 5, Latvala 3, Aaltovirta 6
Kaspalakit: Urnberg 8, Vuorinen 6, Aho 4, Kokkola 6, Kirjavainen 10, Virtanen 13, Riihimäki 8, Wessman 4.
Entä sitten? Räppä tulee nostamaan itsensä vielä keskikastiin JOS Scott jatkaa joukkueessa ja JOS Hytönen, Aaltovirta ja Oikari pelaavat kaikki pelit kakkosessa ja JOS vastustajat saapuvat vajaalla rosterilla -13 asteen pakkasessa saliin viime tingassa.
Kaspalakeille ei ole tässä sarjassa olemassa varmaa voittoa tai tappiota. Lähinnä tässä käy sääliksi Hra. Kalmania, jonka poliisille käsittämättömät, mutta hyvin perustellut algoritmit näyttävät yhtä luotettavilta kuin Warttilaisten selitykset serkun veljeltä ostetusta autosta, jonka rekisteröinti uudelle omistajalle on epäonnistunut AKE:n virheen vuoksi.