Vs: Hallitseva Suomen Mestari Nilan Bisons 2012-2013
Heräsin liigataulukkoa selaillessani tiedostamaan sen faktan, että Biisonit on hävinnyt kahden kuukauden aikana vain yhden ainoan pelin, ja senkin viime kevään finaalivastustajansa kotikentällä ottelussa, joka oli voitettavissa.
Kärkipään joukkueita vastaan pelattujen matsien voittomarginaalit ovat aika päräyttävää luettavaa: Katajaa pataan +23, KTP:ta +31, Karhua +36, Kouvoja +20. Viime keväänä Biisoneille taisi tulla kymmenkunta alle viiden pinnan voittoa, nyt ollaan ihan eri mittaluokissa. Näyttää myös hassusti mahdolliselta, että Biisonit voisi vetää koko runkosarjan loppuun ilman kotitappiota, ja sehän olisi kenelle tahansa pudotuspelivastustajalle aikamoinen henkinen este ylitettäväksi.
Muutaman matsin todistaneena en voi kuin ihailla Biisoneiden suoritusvarmuutta. Meininki on periaatteessa sama kuin Pavicevicin Hongassa parhaimmillaan – kaikki vastustajat tietävät, mitä sieltä on tulossa, mutta eipä tuota ryminää tunnu pystyvän kukaan pysäyttämään. Samaa settiä on todistettu myös mm. ToPon toimesta joskus 1996–98 ja Pyrinnön toimesta 2010/11.
Yksi hyvin mielenkiintoinen lajinörttifakta, jonka tuolta Biisoneiden tilastoista poimin on se, että Biisonit on käytännössä ”8-deep”, eli pelaa kahdeksan miehen aktiivirotaatiolla. Tässä yhtälössä laskisin rotaatiopelaajaksi pelaajan, joka vääntää vähintään 10min/matsi, jolloin Zeno, McDade, Ivey, Muurinen, Koivari, Nuutinen ja Mäkäläinen muodostaisivat seitsemän miehen rotaation ja Aaltonen ja Pehkonen yhdessä yhden. (Toki tämä selittyy osaksi hirvittävällä määrällä yli 20 pisteen voittoja.)
Tässä suhteessa Bisons on tasaväkinen verrattuna muihin SM-sarjan/Korisliigan takavuosien juggernautteihin. Kauden 10/11 Pyrinnöllä oli kahdeksan miehen rotaatio, kauden 01/02 Hongalla 8-9 miehen rotaatio, kauden 97/98 ToPolla kahdeksan miehen rotaatio.
En voi olla miettimättä tätä tosiasiaa miettimättä sitä, että useimmiten Korisliigan joukkueiden ero vaikka EuroChallengen kärkijengeihin on ollut rotaation kapeus. Kahdeksan rotaatiopelaajan mukanaolo on ehdoton minimi Euroopassa pärjäämiseksi. Meikäläisen laskelmien mukaan mainitsemani Hongan kauden 2001/02 kahdeksan miehen rotaatio yhdistettynä alle10min pelaavalla 18-vuotiaalla Shawn Huffilla on epävirallinen Suomen ennätys.
…
Karhua ei ole vielä kaadettu, Kotka jatkaa lentoaan, Pyrintö alkaa vasta virittäytyä liigatunnelmiin ja kukaan ei tiedä, miten EuroChallenge-menestys vaikuttaa keväällä Katajan itseluottamukseen. Bisons on kuitenkin ykkössuosikki mestariksi juuri tällä hetkellä ja mitä pidemmälle joukkue selviää loukkaantumisitta, sen suuremmat mestaruuspaineet Saviseudun yllä leijailevat.
Jos Bisons tänä vuonna toisen mestaruuden hakee – mikä näyttää hillittömän todennäköiseltä, etenkin jos kotietu säilyy loppuun asti – eurokentille lähtemisen pitäisi olla loimaalaisille itsestään selvä tavoite. Kotisalin pienuus voi totta kai olla jonkinmoinen kynnys, mutta olen ihan varma, että Loimaalta löytyisi likviditeettiä, kontakteja ja markkinointihenkeä tehdä Biisoneista europelien ajaksi vaikkapa Turun ja Loimaan yhteisjoukkue. Loimaalta on kivenheitto Turkuun ja Turusta löytyisi ihan varmasti kiinnostuneita laji-ihmisiä europelejä seuraamaan.
Aleksi täällä loppukesällä puhui EuroChallengen mediaseksittömyydestä ja sen tuomasta taloudellisesta riskistä, ja olen riskin suhteen samaa mieltä. Mediaseksittömyyspuheita en kuitenkaan ymmärrä, sillä nämä parjatut Ventspilsit ja Samarat ovat saaneet jo yksillä ainoilla esiintymisillä Tampereen ja Joensuun korisfanien perspektiiviä laajennettua. Ok, lähtökohtaisesti Globetrotters-henkinen ranskalaisjoukkue myisi varmaan enemmän lippuja kuin kurinalainen siilitukkaisten jätkien old school-jengi Puolasta, mutta sekin olisi markkinointikysymys.
Mestaruuden myötä Biisoneillahan olisi lähestulkoon varma lippu EuroChallengeen. Enkä tiedä, mikä estäisi hakemasta villiä korttia EuroCupin karsintoihin tai VTB-liigaan. Bisons vastaan Bilbao, Himki, Zalgiris tai TsSKA Turkuhallissa? Taksi! Baltian liigakin olisi kelpo ratkaisu erityisesti kevään tullen, vaikka Viron ja Latvian keskikastin jengit tuskin erottuisivat edukseen Korisliigan keskikastista.
Ennen kaikkea olisi kiva nähdä, että Bisons rakentaisi jengin, joka olisi jenkkitermejä lainatakseni ”10-deep”, ensimmäisenä joukkueena Suomen historiassa. Lähtökohta olisi tietenkin se, että ehjää konseptia ei korjata. Nykyisestä jenkkikolmikosta lähinnä McDadea voisi harkita korvattavan paremmalla pelaajalla, mutta toisaalta niin paljon Bisonsin puolustuksesta perustuu Ryanin aktiivisuuteen, että se ei olisi missään nimessä välttämätöntä.
Olen Hannon kanssa ihan samaa mieltä siitä, että jos Bisons ei lähde europeleihin ensi vuonna, Koivarille jatko Loimaalla olisi ennemminkin taloudellinen, ei kilpailullinen valinta. Vähän samaa voisi puhua Nuutisesta. Villi kortti VTB-liigaan ja lohkopaikka EuroChallengeen, niin kappas, molempien jatko olisikin yhtäkkiä järkevää. Mäkäläinen ja Muurinen olisivat remmissä ilman muuta veteraanipelaajina, joille eurokentät toisivat uusia haasteita.
McDade, Zeno, Ivey, Koivari, Nuutinen, Mäkäläinen, Muurinen. Aaltonen ja Pehkonen olisivat edelleen yhdessä se kahdeksas jätkä. Euromenestyksen kannalta jengi huutaisi vielä backup-sentteriä ja 10-15 minuutin pointtia Iveyn ja Koiviston rinnalle.
Sentteriosastolla olen ihan varma, että vaikka Ässä Sandberg, Petri Heinonen tai Samuli Vanttaja klaaraisi ison miehen roolinsa eurokentällä samalla lailla kuin Hakeem Ulander aikanaan Hongassa. Pointtiosastolla Mikko Jalonen, Sami Ikävalko ja Alex Vaenerberg voisivat olla tärkeitä palasia palapeliin, jos 10–15 minuutin rooli sekä muutama Iveyn lepuutuspeli Korisliigassa kiinnostaisivat heitä.
Toki Loimijoessa on paljon vettä virrattava ennen kuin nämä spekulaatiot kävisivät toteen. En kuitenkaan malttanut olla fiilistelemättä, sillä Biisoneilla tuntuu olevan aineksia ja draivia tehdä seurajoukkuetasolla Suomen mittakaavassa jotain ihan poikkeuksellista.
(Ja toki vähän hirvittäisi nähdä sitäkin, että Korisliigassa oli 4-5 täysin omassa kastissaan painivaa joukkuetta ja sitten pleijariviivan alapuolella jengejä, jotka taistelevat kotimaisten pelaajien rippeistä. Olisiko se sitten tässä yhtälössä käypä hinta maksettavaksi? Sanoisin, että kyllä.)
…
Ja tähän ihan lopuksi vielä toivon, että loimaalainen urheiluväki aidosti ymmärtää, kuinka poikkeuksellisen hyvää koripalloa he ovat päässeet viimeisen puolentoista kauden aikana seuraamaan. Moni laji-ihminen on kannustanut kotipaikkakuntansa ykkösjoukkuetta vuosikymmeniä näkemättä joukkueensa nousevan näihin sfääreihin.
