10 ottelun välitilinpäätös vuoden pimeimpään aikaan / Keskuspuiston Pussihousut
Kausi olisi tosiaankin voinut tähän puolimatkan krouviin päästäessä voinut mennä aika paljon paremminkin, mutta loukkaantumiset on selvästi kiusanneet muitakin managereita, että turha kai niistä on valittaa. Uuden pistelaskun myötä säkällä tuntuu myös olevan entistä suurempi osuus pistetaulukkoon (katsoo vaikka millä kokonaispisteillä ollaan milläkin sijoilla) ja kun sarjataulukko on vielä paria kärkijengiä lukuunottamatta edelleen hulppean tasainen, niin turha kai tässä on sirotella tuhkaa päällensä. Vielä.
Hyvät pickit
Pussihousujen kantavat voimat ovat selvästi olleet Toronto-parivaljakko
Siakam –
VanVleet jotka on paukuttaneet sitä sataa fapoa per peli melko tasavarmasti. Siakamin loukkaantuminen oli kyllä melkoinen kolaus – sanoisin että lähes samaa tasoa Steph Curryn loukin kanssa (loukkaantui kauden neljännessä pelissä) – eikä ison miehen paluulle ole ainakaan toistaiseksi olemassa mitään aikataulua.
Toinen ehdoton tukijalka ovat olleet kolme sentteriä
Adams,
Robinson ja
Allen. Adamsin kausi alkoi hiukan yskähdellen ja Robinson joutui pelaamaan Fizdalen päähänpistojen alaisuudessa jolloin tuloksetkin oli ailahtelevia. Adams löysi kuitenkin tasonsa muutamassa viikossa (joka ei kyllä ole Fantraxin ennustama 115 vaan ennemminkin sellainen sata) ja Robinson on alkanut loistaa vakiinnutettuaan Knicksin ykkössentterin paikan ja peliajan Fizdalen saatua fudut. Allen näytti vievän Netsin ykkössentterin paikan heti kauden alussa jättäen Jordanin vaihtopenkkimieheksi – ja sillä on menty käytännössä koko alkukausi.
Joka sentteriltä saa nykyisin lähemmäs sen sata fapoa peliä kohden – ja viimeisen kuukauden aikana on mennyt vain kaksi päivää ristiin niin, että jokaisella on ollut peli ja yksi on joutunut jäämään penkille (tulevan kahden viikon aikana näyttäisi tulevan yksi sellainen päivä).
Laiturit
Middleton ja
Gallinari ovat myös täyttäneet paikkansa, vaikka Middleton olikin harmillisesti 7 peliä telakalla ja Gallinari on saikulla juuri (mennyt neljä peliä). Molemmat on tarjonneet viime aikoina kunnossa ollessaan pisteitä sellaista +/-90 fapo-tahtia (itse asiassa Gallinarin viimeiset 2 viikkoa on tuoneet 96 fapo per peli). Heh, vanha herra Gallinari! Hienon viime kauden jälkeen oli pakko draftata konkari omaan jengiin taas – ja hyvältä on näyttänyt tähän mennessä peli.
Hyvät kaupat
Kumpikin tekemäni kauppa näyttäisi myös olleen ihan hyvä.
Curryn treidaaminen
Dragiciin näytti hetken nollan vaihtamiselta nollaan kun sloveeni tipahti saikulle melkein kolmeksi viikoksi vain muutama peli joukkueeseen saapumisensa jälkeen. Sen jälkeen tahti on kuitenkin pysynyt hyvänä, ellei jopa parantunut (saikun jälkeen neljä peliä à 95 fapo) – Currya ei sen sijaan näy eikä kuulu kentälle ainakaan toistaiseksi (on toki kova luu pleijareissa jos sinne ilmaantuu).
Paschallin vaihtaminen
Satoranskyyn on tuoreempi vaihto eikä Saton tasosta uskalla ihan vielä lausua mitään kovin varmaa – mutta ihme on jos Paschall nousee loppukaudesta Satoa paremmaksi pelaajaksi, sen verran hyvin peli tuntuu nyt kulkevan. Periaatteessa Waiver-kaveri vaihtui treidi-pelaajaan, jos tuon eron nyt voi noin ilmaista.
Wasted, so wasted…
No on niitä huteja / huonoja päätöksiäkin sitten tullut.
Fournierin myin parin viikon jälkeen kun tuloksena oli alle 50 fapon keskiarvo – en odottanut tarpeeksi kauan. Pienemmässä mittakaavassa sama taisi käydä myöhemmin Kris
Dunnin kanssa. Jeremy
Lambin ja JaMychal
Greenin kanssa odottelin taas aivan liian kauan – jopa läpi loukaantumisien. Jotenkin uskoin miesten kykyyn nousta kun kerran oli merkkejä siitä, että kavereilla voisi olla annettavaa joukkueidensa peliin. Derrick
Whitestakin olisi pitänyt päästä irti paljon aiemmin kun kaikki data sanoi, että ei sieltä tule isoja fapoja tällä kaudella, mutta kun oli hyvät muistot viime kaudelta ja pelasi hyvin myös MM-kisoissa...
Tällä hetkellä päällä on samankaltainen päättämättömyystilanne Dario
Saricin kanssa: mahdollisuuksia olisi ja annetaan, mutta ei tunnu vain aukeavan herran peli. Donte
DiVincenzokin on mulla jo toistamiseen kun välillä nuori mies laittaa aika hyvää tulosta pöytään – huono manageri sykyilee ja ottaa & heittää pois, eikä koskaan siis saa pelaajaa silloin kun se tuottaa.
Bazemore ja
Hunter olisivat voineet aikanaan jäädä nostamattakin, eikä
Bjelicasta tai
Okogiestakaan ollut hirveästi iloa (paitsi Okogiesta Flexillä). Onhan näitä ollut oma määränsä.
Learning the ropes?
Jotakin kehitystä viime kauteen silti lie tapahtunut, vaikka viime kaudella olinkin hiukan korkeammalla sarjataulukossa AD:n avulla. Esimerkiksi aika moni mulle kaupaksi tarjotuista ”hyvistä pelaajista” näkyy nyttemmin pyörivän waivereilla (esim. Olynyk) tai pudonneen kuolevaisten joukkoon (esim. Tristan), että kevyen taputuksen omalle olkapäälle otan siitä, etten ole mennyt tekemään huonoja treidejä (vielä). Toki jälkiviisaana voi tunnustaa, että joku tekemättä jäänyt kauppa olisi voinut olla järkeväkin.
Myös mun flexit on toimineet keskimäärin aika hyvin tällä kaudella – selkeästi paremmin kuin viime vuonna. Kohtuu tasaisesti on tullut kerättyä sellaista 250-300 pistettä per viikko Flexillä.
Samoin olen selvästi alkanut hiukan hahmottaa sitä, minkä verran waiverille / flexille kannattaa sijoittaa dollareita. Kuzmasta taisin maksaa viime waiverilla vähän liikaa ja pari kertaa olen jäänyt kakkoseksi jossakin waiverissa kun en älynnyt tarjota tarpeeksi, mutta eritoten viimekautisista huikeista ylimaksuista olen näköjään oppinut eroon.
Rookiet myöskin olleet kortilla mulla tänä vuonna. Nuorissa on tulevaisuus, mutta ei vielä nykyisyys.
