Susijengin menestys ja erityisesti Lauri Markkanen ovat aikaansaaneet positiivista nostetta koripallon suomalaisessa mediakentässä. Nyt kun rauta on lämpimämpää, tämä orastava positiivinen mediahuomio olisi saatava kääntymään myös aikuisten kotimaiseen huippukoripalloon, jotta saataisiin enemmän yleisöä koripallokatsomoihin koko valtakunnan tasolla. Mediahuomio ja paikan päällä otteluissa oleva yleisö ruokkivat toinen toisiaan, kasvattavat harrastajamääriä ja lisäävät suomalaisen koripallon ympärillä pyöriä rahavirtoja. Itse näkisin myös sarjajärjestelmässä kehitettävää lajin kasvattamiseksi:
1. Korisliigajoukkueiden määrä: Nostaisin joukkuemäärää kahdella. 14 joukkueen liiga kasvattaisi korisliigan kokonaisyleisömääriä n. 15%:lla automaattisesti. Katsojia eniten keräävien 1A-divisioonajoukkueiden katsojamäärät vastaavat suurin piirtein Korisliigan nykyjoukkueiden 8.-12. suurimpien katsojakeskiarvojen määriä tai enemmänkin kun huomioidaan kuinka viime vuosien hissijoukkueiden katsojamäärät ovat noin tuplaantuneet niiden pelatessa Korisliigaa vs 1A-divisioonaa. Tällä hetkellä esimerkiksi Loimaalla ja Jyväskylän seudulla taitaa olla kiinnostusta liigaa kohtaan, pääkaupunkiseudulle voisi mahtua lisäjoukkue jo harrastajamäärien perusteella samoin kuin Ouluun sen yleisöpotentiaalin ja uuden koripallohallin myötä. Ja onhan Turkukin suuri talousalue, vaikka yleisöä ei siellä peleissä käykään.
Mitä kävisi 14 joukkueen Korisliigan kilpailulliselle tasolle? Ulkomaalaisia vahvistuksia tässä maailmassa riittää, joten oman liigamme joukkuemäärällä ei pitäisi olla suoraa vaikutusta ulkomaalaisvahvistusten tasoon tai hintaan; ulkomaalaisten pelaajien tason sen määrittävät yksinomaan joukkueiden käytössä olevat taloudelliset tekijät. Entäpä kotimaiset pelaajat? Lyhyellä tähtäimellä olisi varmastikin laadullisia haasteita niukkuuden takia ja luultavaa olisi, että tasoerot liigan kärjen ja pohjan välillä kasvaisivat. Mutta tämä on ainoa tie kasvattaa lajia ja kotimaisen aktiivisen pelaajapoolin määrää. Kaikki suomalaiset koripallon kilpapelaajat eivät lähde suoraan juniorisarjoista tai jenkkiyliopistoista Euroopan isoille kentille ja näkymä uran prime-vuosien viettämisestä divisioonassa ei ole varmaankaan kaikille tarpeeksi houkuttelevaa opiskeluihin tai ”normaaliin” työelämään verrattuna. 14 joukkueen liiga tarkoittaisi käytännössä sitä, että osa joukkueista keskittyisi enemmän pelaajakehitykseen ja osa taistelisi tosissaan liigan mestaruudesta täysammattilaisjoukkueilla. Liigan sisäisiä tasoerojahan on muidenkin maiden sarjoissa ja jopa NBA:ssa osa joukkueista tankkaa, ainakin hetkittäin. Korisliigan kärkijoukkueetkin hyötyisivät isommasta pelaajapoolista. Nekin tarvitsevat kotimaisia pelaajia, vaikka painopiste olisikin prime-vuosiaan pelaavissa, joita olisi kehitetty muutamia vuosia aluksi liigan ”kehitysjoukkueissa”.
2. Pelien määrä: 14 joukkueen runkosarjassa olisi 26 kierrosta. 14 joukkueen sarjassa epätasaiset pelit runkosarjassa lisääntyisivät jonkin verran, mihin ylempi ja alempi jatkosarja on hyvä ratkaisu myös tulevaisuudessa. Ylempään jatkosarjaan ottaisin edelleenkin vain 6 joukkuetta. Ylemmässä jatkosarjassa kierroksia olisi sama 10 kuin nykyisinkin eli 6 parasta joukkuetta pelaisivat ennen pleijareita 36 ottelua nykyisen 32 ottelun sijaan. Runkosarjan kesto olisi pari viikkoa nykyistä pidempi. Alemmassa jatkosarjassa olisi 8 joukkuetta ja siten 14 kierrosta. Alemman jatkosarjan joukkueet pelaisivat yhteensä siis 40 ottelua eli neljä enemmän kuin ylemmän jatkosarjan joukkueet. Ero ottelumäärissä tasoittuisi siten, että vaikkapa Suomen Cup voitaisiin pelata pelkästään ylemmän jatkosarjan joukkueiden välillä siten että runkosarjan kaksi parasta pääsee suoraan välieriin ja 3.-6. pelaisivat keskenään puolivälierät. Lisäksi osalla ylemmän jatkosarjan joukkueita saattaa olla europelejä, joten eiköhän niitä pelejä riitä myös liigan kärkijoukkueille. Alempi loppusarja voisi myös pelata omia pelejään sinä aikana kun ylempi pelailee omaa Cuppiaan.
3. Ulkomaalaisvahvistukset ja home grown -sääntö: Nykysysteemissä on ainakin kaksi valuvikaa. 1) Osalla joukkueista on viisi ulkomaista (Karhulla kuusi!), joista vain neljä saa olla kerrallaan pelirosterissa ja loput ovat katsomossa huilaamassa, varalla loukkaantumisten varalta ja/tai europelejä varten. Onko tässä taloudellista järkeä? Eikö olisi parempi peluuttaa näitä pelikuntoisia ja -haluisia palkattuja ulkomaalaisvahvistuksia kuin istuttaa heitä penkillä pelkästään sääntörajoitusten takia? 2) Sarjasta häntäpäässä olevat joukkueet vaihtavat ja palkkaavat lisää ulkomaalaisvahvistuksia viimeisessä hädässään putoamisen välttämiseksi. Tämäkään ei tee hyvää joukkueiden taloudelle. Ja loppupeleissä joku aina kuitenkin jää viimeiseksi / putoaa ja muillakin talous menee kuralle.
Tiputtaisin ei-home grown vahvistusten määrää neljästä kolmeen. Tällä ei olisi negatiivisia vaikutuksia yleisömääriin tai seurojen tuloihin. Neljännestä jenkistä säästyneen kulun voisi käyttää laadukkaampiin kolmeen vahvistukseen tai pidemmällä tähtäimellä jopa home grown -vahvistuksiin. Entäpä kilpailullinen taso? Siitä pitäisin huolen poistamalla home grown -säännöstä 22 vuoden ikärajan pois. Minkä ihmeen takia liiga haluaa rajoittaa Suomessa jo kolme vuotta pelanneen ulkomaalaisvahvistuksen pelaamista, jos hän on juurtunut Suomeen vasta yli 22-vuotiaana? Eikö liiga nimenomaan kaipaisi näitä persoonia, jotka ovat juurtuneet Suomeen ja jotka täällä jo tunnetaan? Luulisin, että esim. herrat Jones, Rougeau, Lee Sr., Pounds, Williams ja Harris tuovat tai ovat tuoneet yleisöä lehtereille siinä missä kantasuomalaisetkin legendat ja varmasti enemmän kuin vuosittain vaihtuvat ulkomaalaisvahvistukset. Jatkuvuus voi myös parantaa pelin tasoa.
22 vuoden ikärajan poistamisella kolmen ei-home grown rajoituksesta huolimatta mahdollistettaisiin myös korkean kilpailullinen tason säilyttäminen Korisliigan kärkipäässä ja edelleen eurokentillä. Esim. Karhu voisi edelleen pitää saman määrän amerikkalaisia rosterissaan, kunhan kaikki eivät olisi jatkossakaan ensimmäisen vuoden jenkkejä ja vastaavasti liiga ei enää jatkossa rajoittaisi omissa peleissään näiden Korisliigaan juurtuneiden vahvistusten pelauttamista.
Vastaavasti liigan pohjan ei tarvitsisi nokitella jenkkien määrällä kauden loppua kohti, vaan siellä voitaisiin keskittyä enemmän olemassa olevien pelaajien kehittämiseen ja pelin parantamiseen sitä kautta. Toki home grown -sääntöä tulisi myös tarkentaa estämällä tuleva kikkailu ja varmistamalla ulkomaalaisen pelaajan tosiasiassa pelanneen ne kolme kokonaista kautta liigassa eikä käyneen vain vuosittain hetken kääntymässä rosterissa. Liigan joukkuemäärän kasvattaminen ja home grown -säännön uudistus ei ehkä toimi yhtä aikaa tehtyinä ja muutenkin home grownin muuttamiseen kannattaisi antaa seuroille aikaa sopeutua 1-2 vuotta. Vastaavasti 1A- ja 1B-divisioonissa home grown -säännön ulkomaalaisvahvistusten määrää voitaisiin laskea yhdellä.
4. Avoin vai suljettu liiga?: Pitäisin liigan avoimena, jolloin liigaan voisi nousta tai sieltä voisi tippua urheilullisin perustein. Jääkiekon puolella on osoitettu, että suljettu liiga ei toimi Suomen väkimäärällä. Suljetussa liigassa sarjan tyvipää aloittaa tyhjennysmyyntinsä kustannussyistä jo kauden puolen välin tietämillä, mikä ei tee hyvää sarjan kilpailulliselle tasolle tai yleisön kiinnostukselle.
14 joukkueen liigassa liigan tyvipään ”kehitysjoukkueiden” ja 1A-divisioonan kärjen kilpailullisen tason ero olisi hitusen pienempi kuin nykypäivänä ja liigasta putoaminen ei olisi samanlainen maailmanloppu tai liigaan nousu niin suuri järkytys kuin nykyään. 14 joukkueen avoimessa liigassa voisi olla mahdollista lisätä kiinnostavuuselementtejä putoamis- ja nousukamppailuun esim. siten, että liigan alemman jatkosarjan jälkeen kaksi huonointa joukkuetta karsivat keskenään tippumisesta (vaikkapa paras viidestä tai paras seitsemästä). 1A-finaalien voittaja nousisi liigaan, liigan putoamiskarsinnan häviäjä tippuisi 1A-divisioonaan ja liigan putoamiskarsinnan voittaja karsisi liigapaikasta 1A:n finaalien häviäjän kanssa. Liigan ja 1A-divisioonan välinen tasoero olisi toki yhä niin suuri, että liigajoukkue voittaisi 99 kertaa sadasta nämä karsinnat, vaikka karsinnat pelattaisiin 1A-divisioonan home grown -säännöllä. Liigan ja divisioonan välillä ei olisi siten käytännössä yhtä joukkuetta enemmän vaihtuvuutta kausittain. Mutta putoamis- ja liigakarsinnoilla saadaan lisää merkityksellisiä pelejä liigan peräpäähän, vähän lisää myös kassantäytettä sekä liigassa jatkavalle joukkueelle että sieltä tippuvalle joukkueelle ja lisäksi myös muutaman oppimistilaisuuden divarin kakkoselle.
