Naisten divari 2019-2020

[Puheenavaaja]

Totta, totta. Tuossa kokoonpanossa EBT on todella kova.

Muutenkin mielestäni otteluita värittää turhan paljon "päivän kokoonpano"-pohdinta. Naisten liigassa mennään sentään lähes poikkeuksetta parhailla mutta naisten divari sekä tyttöjen SM-sarjat ovat hypänneet kiertävien kokoonpanojen karuselliin.

Monet pelit ovat ennalta-arvaamattomia kun pelaava kokoonpano onkin jotain muuta kuin kuviteltiin. Siinä samalla sarjat ovat ehkä aiempaa tasaisempia. Mutta jotenkin siinä sivussa syntyy vaikutelma että otteluiden voittamista ei aina pidetä kovin tärkeänä.

 

[Ohiheitto]

-clip clip-
Monet pelit ovat ennalta-arvaamattomia kun pelaava kokoonpano onkin jotain muuta kuin kuviteltiin. Siinä samalla sarjat ovat ehkä aiempaa tasaisempia. Mutta jotenkin siinä sivussa syntyy vaikutelma että otteluiden voittamista ei aina pidetä kovin tärkeänä.

Toivottavasti en usko tuohon. Kyllä jokaiseen otteluun kai lähdetään voitto mielessä mutta minkäs valmentaja tekee jos esim. sairaslista on pitkä. Pelaajien vähyys voi toki vaikuttaa rosterien kokoonpanoon - jos ei ole runsaasti pelaajia, niin sitten ei ole. Kun joukkueiden pientä kokoonpanoa on arvosteltu, niin olisiko sitten jotenkin parempi pelata vähälukuisimmilla joukkueilla. Painottuisivatko pelit enemmän Etelä-Suomeen jos suurseuroilla on enemmän pelaajamassaa? Ketä se sitten lopulta palvelisi?

 

[Malakias]

Monet pelit ovat ennalta-arvaamattomia kun pelaava kokoonpano onkin jotain muuta kuin kuviteltiin. Siinä samalla sarjat ovat ehkä aiempaa tasaisempia. Mutta jotenkin siinä sivussa syntyy vaikutelma että otteluiden voittamista ei aina pidetä kovin tärkeänä.

Tässä on mielestäni nykysysteemin (pelaajat pelaavat useissa joukkueissa valtakunnallista sarjaa) syöpä. Naisten I-divarista ja A-tyttöjen SM-sarjasta on tullut isolle osalle joukkueista (= niille joilla kokoonpanot heittelevät rajusti muiden sarjojen otteluiden takia) "harjoitussarja", jossa pelataan vain ottelu ottelulta ja tuloksilla ei ole oikeasti väliä. Kunhan säilytään sarjassa ja noustakaan ei voida. A-tyytöjen sarjassa vielä räikeämmin, koska aina on uudet karsinnat seuraavaa kautta varten.

jos ei ole runsaasti pelaajia, niin sitten ei ole. Kun joukkueiden pientä kokoonpanoa on arvosteltu, niin olisiko sitten jotenkin parempi pelata vähälukuisimmilla joukkueilla. Painottuisivatko pelit enemmän Etelä-Suomeen jos suurseuroilla on enemmän pelaajamassaa? Ketä se sitten lopulta palvelisi?

Se, että esimerkiksi viimeistään 31.12 pitäisi valita se yksi valtakunnallisen sarjan joukkue, jossa pelaat loppukauden palvelisi koko naiskoripalloa tekemällä kaikista kolmesta sarjasta (liiga, divari, A-tyttöjen SM) sellaisia, että niihin osallistuvilla joukkueilla on sarjaan pelaajia ja sarjaan osallistuvilla pelaajilla motivaatiota ja tavoitteita juuri siinä sarjassa. Pelit eivät tulisi enempää painottumaan Etelä-Suomeen, vaan päinvastoin => nytkin esimerkiksi Honka ja EBT ovat "pahimmasta päästä" tässä kokoonpanon vaihtuvuudessa.

 

[Tietotoimisto]

Monet pelit ovat ennalta-arvaamattomia kun pelaava kokoonpano onkin jotain muuta kuin kuviteltiin. Siinä samalla sarjat ovat ehkä aiempaa tasaisempia. Mutta jotenkin siinä sivussa syntyy vaikutelma että otteluiden voittamista ei aina pidetä kovin tärkeänä.

Naisten I-divarista ja A-tyttöjen SM-sarjasta on tullut isolle osalle joukkueista (= niille joilla kokoonpanot heittelevät rajusti muiden sarjojen otteluiden takia) "harjoitussarja", jossa pelataan vain ottelu ottelulta ja tuloksilla ei ole oikeasti väliä. Kunhan säilytään sarjassa ja noustakaan ei voida.

Näistä vahvasti samaa mieltä. Tavallaan aika nurinkurista, että pärjätäkseen divarin playoffeissa joukkueen pitää pystyä voittamaan liigarosteri kolme kertaa. Pyrintökin hävisi EBT:n kovalle kokoonpanolle, vaikka on muuten ollut sarjassa täysin suvereeni. Kolmelle muulle playoff-joukkueelle jokaisella voitolla ja sarjassa sijoittumisella on todella paljon merkitystä, EBT:lle sillä ei ole mitään väliä ja silti haluavat varmasti pelata itsensä finaaliin vain koska voivat liigapelaajien avustuksella sen tehdä. Sitten kokoonpanokaruselli pyörähtää finaaleissa ihan toiseen suuntaan, kun heikommat junnut (eli alkuperäiset divaripelaajat) pääsevät baanalle ja ottavat Pyrinnöltä turpaan 100-0.

 

[Puheenavaaja]

Selvennän vielä ajattelua Ohiheitolle:

Tilanne on eri joukkueissa erilainen. Naisten divarissa esim Katajassa on ihan aito pelaajapula, pelaajia ei vaan ole. Catzissakin on aika tiukkaa.

Etelässä isoilla seuroilla pelaajia on kokonaisuudessaan paljon ja heitä kierrätetään eri sarjojen välillä. Hyvänä esimerkkinä divarin Honka II. Joukkueen 17 ottelussa on pelannut yhteensä 19 eri pelaajaa. Yksi pelaaja on pelannut kaikissa ja toisella pelaajalla on 15 ottelua plakkarissa. Kovimmista pelureista Ailuksella ja Sandvikilla on 6 ottelua divarissa, Hyttisellä 7. Moni joukkueen pelaaja pelaa toista sarjaa.

Kokoonpanon vaihteluun on varmasti hyvä syy, joka liittynee pelaajien kuormitukseen ja pelien päällekkäisyyteen.

Pointtini on, että Hongan voiton todennäköisyys vaihtelee voimakkaasti käytetyn kokoonpanon mukaan. Kovimpien pelaajien mukanaollessa Honka II on erittäin kova nippu. Osa pelikokoonpanoista on ollut selvästi heikompia. Tässä syntyy vaikutelma että joukkueen tavoite on pelata ja voittaa ottelu päivän kokoonpanolla - ei hakea voittoa parhaalla mahdollisella kokoonpanolla.

Vastustajan kannalta tilanne voi niin ikään vaihdella olennaisesti. Jos katsotaan vaikkapa menneen viikonlopun pelejä joissa Honka kohtasi putoamistaistelussa olleen Katajan ja Catzin, niin Kataja sai selvästi kovemman Hongan vastaansa kuin Catz.

Ymmärrän että toisten mielestä tämä on tärkeää, toisten mielestä ei kovinkaan tärkeää. Itse olen sen verran vanhakantaisen joukkuekilpaurheilun ystävä, että mielelläni näen joukkueet mittelemässä paremmuuttaan joukkueita vastaan. Siten että joukkue on jokin tunnistettava, kiinteä ryhmä joka on vähän enemmän kuin sekalainen kokoonpano jolla on sarjapaikka.

* * *

Loppuhuomautus:
Korostettakoon, että Honka on valittu tässä asiaa kuvaavaksi esimerkiksi, ei kritisoitavaksi seuraksi. Se toimii sääntöjen mukaan. Hongassa tehdään paljon hyvää duunia, tässä ei ole pointtina haukkua espoolaisia.

 

[Ohiheitto]

Tässä on mielestäni nykysysteemin (pelaajat pelaavat useissa joukkueissa valtakunnallista sarjaa) syöpä. Naisten I-divarista ja A-tyttöjen SM-sarjasta on tullut isolle osalle joukkueista (= niille joilla kokoonpanot heittelevät rajusti muiden sarjojen otteluiden takia) "harjoitussarja", jossa pelataan vain ottelu ottelulta ja tuloksilla ei ole oikeasti väliä. Kunhan säilytään sarjassa ja noustakaan ei voida. A-tyytöjen sarjassa vielä räikeämmin, koska aina on uudet karsinnat seuraavaa kautta varten.

Se, että esimerkiksi viimeistään 31.12 pitäisi valita se yksi valtakunnallisen sarjan joukkue, jossa pelaat loppukauden palvelisi koko naiskoripalloa tekemällä kaikista kolmesta sarjasta (liiga, divari, A-tyttöjen SM) sellaisia, että niihin osallistuvilla joukkueilla on sarjaan pelaajia ja sarjaan osallistuvilla pelaajilla motivaatiota ja tavoitteita juuri siinä sarjassa. Pelit eivät tulisi enempää painottumaan Etelä-Suomeen, vaan päinvastoin => nytkin esimerkiksi Honka ja EBT ovat "pahimmasta päästä" tässä kokoonpanon vaihtuvuudessa.

Tarkoitat siis että pelaajan pitäisi tehdä tuo valinta? Miten tuo toimisi pienillä joukkueilla vaikka nyt nostat tikun nokkaan kaksi suurta seuraa. Entä koskisiko tuollainen rajoite myös ulkomaalaisvahvistuksia siten, että heitä ei voisi ottaa joukkueeseen nostamaan/säilyttämään sarjapaikkaa. Missä tässä on pihvi? onko ongelma tämän palstan kirjoittajilla ja katsojilla vai joukkueissa ja niiden valmentajilla. Olisi hyvä kuulla miten valmentajat asian kokevat.

 

[Sepi]

Rinnakkaislisenssijärjestelmän tarkoitus oli parantaa nuorten pelaajien kehittymismahdollisuuksia. Varmaan idean kai piti toimia niin että divarin ja liigan välimailla osaamistasoltaan oleva pelaaja saisi enemmän peliminuutteja kun pelaisi enemmän divarissa, mutta voisi olla sitten myös liigajoukkueen mukana täydentämässä ja saamassa kokemusta kovemmista peleistä. Lupaavaa nuorta pelaajaa ei olisi pakko naulita vain liigajoukkueeseen, jossa ei saisi vielä kunnolla peliaikaa, vaan voisi olla divarissa "farmissa" ja tulla kutsutuksi liigajoukkueeseen sopivan tilaisuuden tullen. En seurannut sen kummemmin tämän kauden naisten divaria mutta näiden täällä olevien havaintojen perusteella näyttää että tämä alkuperäinen rinnakkaislisenssin tarkoitus ei ehkä ihan toteudu, jos liigapelaajia käytetään divarijoukkueen vahvistamiseen ja pelaajalla pääsarja onkin liiga, josta käydään divarissa antamassa joukkueelle voimaa. Ymmärrän, että siihen on suuri halu kyllä eikä sitä säännöt estä. Mutta herää kysymys, että pitäisikö rinnakkaislisenssin yläikäraja kenties kuitenkin pudottaa takaisin 22 vuoteen 24 vuodesta. Tarvitseeko yli 22-vuotias pelaaja enää rinnakkaislisenssin tuomaa kehittymismahdollisuutta vai pitäisikö tuossa iässä jo pystyä kehittymään sen mitä kehitysmahdollisuutta on vain yhdessä sarjassa, oli se sitten taitotason mukaan ylempi tai alempi.

 

[Malakias]

Tarkoitat siis että pelaajan pitäisi tehdä tuo valinta? Miten tuo toimisi pienillä joukkueilla vaikka nyt nostat tikun nokkaan kaksi suurta seuraa. Entä koskisiko tuollainen rajoite myös ulkomaalaisvahvistuksia siten, että heitä ei voisi ottaa joukkueeseen nostamaan/säilyttämään sarjapaikkaa. Missä tässä on pihvi? onko ongelma tämän palstan kirjoittajilla ja katsojilla vai joukkueissa ja niiden valmentajilla. Olisi hyvä kuulla miten valmentajat asian kokevat.

Itse asiassa en tiedä mitään muuta pallopeliä, missä on näin ihmeelliset säännöt peluutuksesta. Ja tunnen hyvin monen pallopelin säännöt ja systeemit Suomessa. Pelaajan etua se ei nykymallissa ainakaana aja. Eikä Suomen naiskoripallon etua.

 

[countryman]

Mutta herää kysymys, että pitäisikö rinnakkaislisenssin yläikäraja kenties kuitenkin pudottaa takaisin 22 vuoteen 24 vuodesta. Tarvitseeko yli 22-vuotias pelaaja enää rinnakkaislisenssin tuomaa kehittymismahdollisuutta vai pitäisikö tuossa iässä jo pystyä kehittymään sen mitä kehitysmahdollisuutta on vain yhdessä sarjassa, oli se sitten taitotason mukaan ylempi tai alempi.

Tästä on helppo olla samaa mieltä.

 

[Ohiheitto]

Itse asiassa en tiedä mitään muuta pallopeliä, missä on näin ihmeelliset säännöt peluutuksesta. Ja tunnen hyvin monen pallopelin säännöt ja systeemit Suomessa. Pelaajan etua se ei nykymallissa ainakaana aja. Eikä Suomen naiskoripallon etua.

Alan jo jankuttaa itseni kanssa mutta kertokaa nyt miksi nykyinen systeemin ei aja pelaajan tai naiskoripallon etua.

Sekö että pelit ovat ennalta arvaamattomia mutta mitäs sitten. Ovatko ne epäoikeudenmukaisia mutta kenelle jos parempi joukkue kuitenkin lähes aina voittaa. Ja sotketaan tähän vielä ulkomaalaisvahvistukset. Miten heihin pitäisi suhtautua muuta kuin että rahalla saa. Jos suurena ongelmana on pelaajarosterin arvaamattomuus, entäs ulkkarit? Oliko jotenkin kummallista, että viime kauden lopuksi parilla ulkomaalaisvahvistuksella säilytettiin viime peleillä sarjapaikka. Mutta se meni sääntöjen mukaan. Jos suomalaisen pelaajan osallistumista useampaan sarjaan kevätkaudella halutaan rajoittaa, pitäisikö sääntöihin tehdä näitä muitakin muutoksia?
No ehkö nyt lopetan tähän enkä pidätä hengitystä odottaessani kommentteja.

lisäys: tuo ikärajan laskeminen voi olla perustelua (näin ensiajattelulla)

 

[Malakias]

Alan jo jankuttaa itseni kanssa mutta kertokaa nyt miksi nykyinen systeemin ei aja pelaajan tai naiskoripallon etua.

Naisten I-divarista ja A-tyttöjen SM-sarjasta on tullut isolle osalle joukkueista (= niille joilla kokoonpanot heittelevät rajusti muiden sarjojen otteluiden takia) "harjoitussarja", jossa pelataan vain ottelu ottelulta ja tuloksilla ei ole oikeasti väliä.

Yllä kysymys ja aiemmin esittämäni vastaus.
Ja alla hiukan tarkentavaa pohdintaa.

Pelaajan etu vaarantuu sillä, että nykysysteemissä moni joukkue pelaa liian kapealla kokoonpanolla kahta tai kolmea sarjaa ja joutuvat sitten peluuttamaan pelaajia lähes joka lauantai ja sunnuntai. Ja joskus vielä lisäksi viikollakin. => missä lepo? => tämä voi jopa olla yksi syy siihen, että loukkejakin on aika paljon, kun palauttavaan, huoltavaan ja kehittävään harjoitteluun ei välttämättä ole riittävästi aikaa. Tämä ongelma ei koske pelkästään pääkaupunkiseudun paria suurseuraa, vaan koskee käytännössä lähes kaikkia seuroja, joilla nykyään on joukkueet näissä 2-3 sarjassa.

Ja onko naiskoripallon etu se, että samat tytöt/naiset pelaavat sekä A-tyttöjen SM-sarjaa, naisten valtakunnallista 1- divaria ja Naisten korisliigaa? Tai ainakin kahta näistä kolmesta. Ja muut lopettavat? Olisiko naiskoripallon etu kuitenkin enemmän siinä, että kussakin sarjassa pelaisi ne siihen sarjaan parhaiten soveltuvat ja parhaat pelaajat? Meillä voisi olla enemmän pelaajiakin näissä sarjoissa => isommat massat. Ja kaikilla ottelulla voisi myös olla merkitystä niissä pelaaville joukkueilla ja pelaajille.

Ulkomaalaisvahvistukset kuuluvat lajiin (Divarissa voisi rajat yhteen) mutta samat säännöt heillekin olisi hyvä => ei enää uusia pelaajia 31.12 jälkeen. Tämä voisi jopa olla seurojenkin etu (taloudellisesti), kun kevään vaihto- / lisärumbaan ei mene rahaa (jota aina ei edes ole olemassa).

 

[Ohiheitto]

Yllä kysymys ja aiemmin esittämäni vastaus.
Ja alla hiukan tarkentavaa pohdintaa.

Pelaajan etu vaarantuu sillä, että nykysysteemissä moni joukkue pelaa liian kapealla kokoonpanolla kahta tai kolmea sarjaa ja joutuvat sitten peluuttamaan pelaajia lähes joka lauantai ja sunnuntai. Ja joskus vielä lisäksi viikollakin. => missä lepo? => tämä voi jopa olla yksi syy siihen, että loukkejakin on aika paljon, kun palauttavaan, huoltavaan ja kehittävään harjoitteluun ei välttämättä ole riittävästi aikaa. Tämä ongelma ei koske pelkästään pääkaupunkiseudun paria suurseuraa, vaan koskee käytännössä lähes kaikkia seuroja, joilla nykyään on joukkueet näissä 2-3 sarjassa.

Ja onko naiskoripallon etu se, että samat tytöt/naiset pelaavat sekä A-tyttöjen SM-sarjaa, naisten valtakunnallista 1- divaria ja Naisten korisliigaa? Tai ainakin kahta näistä kolmesta. Ja muut lopettavat? Olisiko naiskoripallon etu kuitenkin enemmän siinä, että kussakin sarjassa pelaisi ne siihen sarjaan parhaiten soveltuvat ja parhaat pelaajat? Meillä voisi olla enemmän pelaajiakin näissä sarjoissa => isommat massat. Ja kaikilla ottelulla voisi myös olla merkitystä niissä pelaaville joukkueilla ja pelaajille.

Ulkomaalaisvahvistukset kuuluvat lajiin (Divarissa voisi rajat yhteen) mutta samat säännöt heillekin olisi hyvä => ei enää uusia pelaajia 31.12 jälkeen. Tämä voisi jopa olla seurojenkin etu (taloudellisesti), kun kevään vaihto- / lisärumbaan ei mene rahaa (jota aina ei edes ole olemassa).

Päätin nyt kuitenkin jatkaa.
Tuo loukkaantumisriski on aina olemassa jos pelaajaa peluutetaan liiaksi - aivan samaa mieltä. Nyt muutamat tuntemani viimeaikaiset loukkaantumistapaukset esim. Nliigassa ovat johtuneet puhtaasti sattumasta/huonosta onnesta enkä pitäisi niitä ylipeluutuksesta johtuvina. Just my 5-cent

Suuremmilla seuroilla on pelaajia riittävästi useampaankin sarjaan, näissä seuroissa varmasti haetaan pelaajille kokemusta ylemmistä sarjoista pienemmillä minuuteilla. Tuskin seurakokoon perustuvaa rajoitusta voitaisiin tehdä. Luulisin, että mainitut pelaajien rajoittamiset koskisivat kipeimmin juuri pieniin seuroihin, joissa pelaajia on vähänlaisesti ja siksi "joudutaan" peluuttamaan samoja pelaajia eri sarjoissa. Rajoituksilla pieni seura voisi joutua jäämään jostakin sarjasta kokonaan pois esim. keväältä jos kahden sarjan peluutuksia aletaan rajoittaa. Tämähän kaventaisi pienen seuran mahdollisuuksi tarjota erilaisia pelipaikkoja vähäisille pelaajilleen. Muutaman pelaajan peluuttaminen useammassa sarjassa voi mahdollistaa sitten esim 8-12+ pelaajille pelipaikan toisessa sarjassa. Näin useampi pelaaja pääsisi tähän toiseen sarjaan näiden multisarjalaisten siivittämänä. Miten se auttaisi pelaajia kehittymään jos pieni seura joutuisi jäämään pois vaikka divarista sen takia että liigalaiset eivät saisi muodostaa osaa divarijoukkueesta eikä divarilaisia olisi riittävästi, miten junioripolku 19v -> divari-> liiga silloin toteutuisi. Vaihtamalla seuraa?
Suurta seuraa taas rajoitettaisiin sitten "kateusaspektilla", niinkö se menisi? Minusta tuntuu että tämä rajoitusmalli iskisi kovimmin pieniin seuroihin eikä välttämättä parantaisi niiden asemaa.
Tuohon viimeisen kappaleeseen - ulkkareille 31.12 dead-line - en jaksa uskoa. Seurat itse ratkaisevat oman taloudellisen kantokykynsä.

 

[Tietotoimisto]

Muutaman pelaajan peluuttaminen useammassa sarjassa voi mahdollistaa sitten esim 8-12+ pelaajille pelipaikan toisessa sarjassa. Näin useampi pelaaja pääsisi tähän toiseen sarjaan näiden multisarjalaisten siivittämänä. Miten se auttaisi pelaajia kehittymään jos pieni seura joutuisi jäämään pois vaikka divarista sen takia että liigalaiset eivät saisi muodostaa osaa divarijoukkueesta eikä divarilaisia olisi riittävästi, miten junioripolku 19v -> divari-> liiga silloin toteutuisi. Vaihtamalla seuraa?

Ongelmaa ei olisi, jos tosiaan peluutettaisiin niitä liigaporukan pelaajia 8-12. Rinnakkaislisenssillä pelaa divarissa kuitenkin myös seuraavat:
Tuulia Timo (Catzin aloitusviisikossa, melkein 32 min per peli)
Roosa Kosonen (Catzin aloitusviisikossa, lähes 36 min per peli)
Alexandra Ailus (Hongan aloitusviisikossa, noin 31 min per peli)
Henna Sandvik (Hongan aloitusviisikossa, noin 28 min per peli)
Lotta Hämäläinen (EBT:n aloitusviisikossa tai kuudentena pelaajana, noin 20 min per peli)
Sanni Tuomisto (EBT:n aloitusviisikossa, noin 30 min per peli).

Heidän käyttämisensä isoilla minuuteilla divaripeleissä ei nähdäkseni ole järkevää, kun selkeä pääsarja löytyy ylempää isossa roolissa. Ainoastaan Kososen pelaamisen divarissa voi selittää sillä, että sarjapaikan säilyttämisen kannalta se oli aika oleellista, mutta mikään muu organisaatiohan ei olisi tarvinnut noita liigapelaajia siihen. Sen sijaan liigapelaajat, jotka pelaavat alle 15 min ovat mielestäni oikein passeleita divariin hakemaan isoja minuutteja, koska selkeästi niitä vielä tarvitsevat.

Eli ei ole suomalaisen naiskoripallon etu, että samat pelaajat pelaavat +25 min liigaa ja sitten vielä +25 min divaria päälle. Se tarkoittaa aina sitä, että joku heikompi divaripelaaja ei saa mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä, koska hänet voidaan helposti korvata sillä paremmalla liigapelaajalla. Eli heikompi pelaaja käytännössä vain harjoittelee eikä pääse pelaamaan ja parempi pelaaja enimmäkseen pelaa eikä kerkeä harjoitella ja palautua. Nurinkurinen tilanne.

En kuitenkaan usko, että rinnakkaislisenssisääntöön saadaan mitään sellaista muotoilua, joka estäisi pelaajien liikuttelun kyseisellä tavalla. En tiedä auttaisiko tuo ikärajan laskeminen vai ei.

 

[Ohiheitto]

Ongelmaa ei olisi, jos tosiaan peluutettaisiin niitä liigaporukan pelaajia 8-12. Rinnakkaislisenssillä pelaa divarissa kuitenkin myös seuraavat:
Tuulia Timo (Catzin aloitusviisikossa, melkein 32 min per peli)
Roosa Kosonen (Catzin aloitusviisikossa, lähes 36 min per peli)
Alexandra Ailus (Hongan aloitusviisikossa, noin 31 min per peli)
Henna Sandvik (Hongan aloitusviisikossa, noin 28 min per peli)
Lotta Hämäläinen (EBT:n aloitusviisikossa tai kuudentena pelaajana, noin 20 min per peli)
Sanni Tuomisto (EBT:n aloitusviisikossa, noin 30 min per peli).

Heidän käyttämisensä isoilla minuuteilla divaripeleissä ei nähdäkseni ole järkevää, kun selkeä pääsarja löytyy ylempää isossa roolissa. Ainoastaan Kososen pelaamisen divarissa voi selittää sillä, että sarjapaikan säilyttämisen kannalta se oli aika oleellista, mutta mikään muu organisaatiohan ei olisi tarvinnut noita liigapelaajia siihen. Sen sijaan liigapelaajat, jotka pelaavat alle 15 min ovat mielestäni oikein passeleita divariin hakemaan isoja minuutteja, koska selkeästi niitä vielä tarvitsevat.

Eli ei ole suomalaisen naiskoripallon etu, että samat pelaajat pelaavat +25 min liigaa ja sitten vielä +25 min divaria päälle. Se tarkoittaa aina sitä, että joku heikompi divaripelaaja ei saa mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä, koska hänet voidaan helposti korvata sillä paremmalla liigapelaajalla. Eli heikompi pelaaja käytännössä vain harjoittelee eikä pääse pelaamaan ja parempi pelaaja enimmäkseen pelaa eikä kerkeä harjoitella ja palautua. Nurinkurinen tilanne.

En kuitenkaan usko, että rinnakkaislisenssisääntöön saadaan mitään sellaista muotoilua, joka estäisi pelaajien liikuttelun kyseisellä tavalla. En tiedä auttaisiko tuo ikärajan laskeminen vai ei.

Olin varmaan epäselvä - tarkoitin 8-12+ pelaajilla divarilaisia, joilla pienessä seurassa ei kohta olisi divaria ellei liigasta laskettaisi pelaajia alemmaksi ja sama div - 19v tasolla.

Tuon ylläolevan listan perusteella ongelma olisi Hongan ja EBT:n aikaansaama jos kerran sarjasurffailu hyväksytään Catzilta. Jos ollaan huolissaan "heikompien" mahdollisuuksista kasvaa ja kehittyä, niin entä kolme ulkomaan vahvistusta kentällä. Heidän sanotaan nostavan pelin tasoa liigassa. Eikö liigapelaaja divarissa tee samoin?

 

[Zap]

Tutkiskelin hieman peliaikatilastoja näiden eri sarjoissa liikkuvien pelaajien osalta. SM-sarjan ja divarin välillä on liikkunut kauden mittaan 23 pelaajaa. Näistä muutamalla on pelattuna myös WU19-pelejä, parilla jopa WU17-pelejä.

Karkeasti ottaen nämä pelaajat voi jakaa muutamaan kategoriaan:

A. Divaripelaajat, jotka käyvät täydentämässä SM-rostereita.
-Honka: Katajavuori, Simola, Kurunsaari
-EBT: Ceker, Niinikoski
-Catz: Behm

B. Liigan vaihtopelaajat, jotka käyvät hakemassa isompaa roolia divarissa.
-Honka: Hyttinen, Markkanen, Paltemaa
-EBT: Salaterä
-HBA/Capitals: Uusimäki, Mekkonen
-Kouvot/Capitals: Blomfelt
-Catz: Tulkki, Muhonen, Kihlström

C. Liigan avausviisikkopelaajat
-Honka: Ailus, Sandvik
-Catz/Nokia: Timo
-EBT: Tuomisto, Hämäläinen
-HBA/HNMKY: Ollilainen
-Catz: Kosonen

A:n pelaajat hyötyvät saamalla kokemusta kovemmista peleistä, ja seurat saavat täyden rosterin SM-peleihin. Kukaan tuskin kärsii.

B:n pelaajat pääsevät kokeilemaan pallollisempaa roolia ja saavat yleensäkin ottaen pelikokemusta. Nämä pelaajat eivät useinkaan keikauta divaripeleissä voimasuhteita aivan uusiksi, vaikka nostavatkin pelien tasoa.

Mutta C onkin vähän monimutkaisempi ryhmä. Isot minuutit ja myös paljon pallon kanssa liigassa pelaava tuskin tarvitsee kehityksensä kannalta divariminuutteja. Spekulointia tapauskohtaisesti:
-Tuomisto ja Ollilainen pelasivat divarissa muutaman peli alkukaudesta. Olisiko liigassa rooli ollutkin yllättäen niin iso, että divari jäänyt tarpeettomaksi?
-Kosonen kävi divarissa pelaamassa ensi kauden sarjapaikan joukkueelle.
-Timo kai opiskelee ja treenaa viikot Nokialla, pelaa sitten mukana kun aikatauluun sopii.
-Ailus, Sandvik, Hämäläinen: vaikea nähdä muuta syytä kuin että seura hakee voittoja divarissa, syystä tai toisesta.

Keskustelussa on tuotu mielestäni erittäin hyvin esiin sekä rinnakkaislisenssien hyötyjä että haittoja monelta kannalta. Joka tapauksessa jo keskustelun käyminen osoittaa, ettei vallitseva tilanne ole optimaalinen.

Minkälaiset muutokset rinnakkaislisenssien käytössä sitten voisivat parantaa tilannetta?
-Takaraja. Tällainen on aiemmin ollutkin, ja esim. helmikuun loppu rajana estäisi liikenteen ainakin pudotuspeleihin, haittaamatta kuitenkaan kokoonpanojen saamista täyteen suurimmassa osassa runkosarjaa.
-Karanteeni. Esim. viikko tai 10 päivää väliä ennen toisessa sarjassa pelaamista, joko toiseen suuntaan (varmaankin SM-pelin jälkeen) tai molempiin suuntiin. Näitäkin on joskus käytetty.
-Ikärajan tiputtaminen. Jos tällä kaudella ikäraja olisi ollut 22 eikä 24, olisi se vaikuttanut neljään pelaajaan. Näistä kaksi kuuluu C-kategoriaan (Timo, Hämäläinen), yksi A:han (Behm) ja yksi B:hen (Salaterä).
-Määrän rajoittaminen, joko pelikohtaisesti tai koko kaudelle. Entä jos divarijengi voisi käyttää vain kahta liigapelaajaa per peli?

Ratkaisu voisi olla jotakin tällaista: Ikäraja 22; divarijoukkueessa saa pelata kerralla korkeintaan kaksi rinnakkaislisenssipelaajaa; maaliskuun alusta eteenpäin liike sallittua vain divari => SM-sarja.

Mielestäni junnusarjojen, WU19/17, pelioikeuksien ei tarvitse olla millään lailla sidoksissa naisten sarjoihin. Sopivan ikäiset pelatkoon siellä, jos aikatauluihin sopii. Ne ovat kilpasarjoja, joissa selvitetään ikäluokkien parhaat joukkueet.

 

[Ohiheitto]

Tutkiskelin hieman peliaikatilastoja näiden eri sarjoissa liikkuvien pelaajien osalta. SM-sarjan ja divarin välillä on liikkunut kauden mittaan 23 pelaajaa. Näistä muutamalla on pelattuna myös WU19-pelejä, parilla jopa WU17-pelejä.

Karkeasti ottaen nämä pelaajat voi jakaa muutamaan kategoriaan:

A. Divaripelaajat, jotka käyvät täydentämässä SM-rostereita.
-Honka: Katajavuori, Simola, Kurunsaari
-EBT: Ceker, Niinikoski
-Catz: Behm

B. Liigan vaihtopelaajat, jotka käyvät hakemassa isompaa roolia divarissa.
-Honka: Hyttinen, Markkanen, Paltemaa
-EBT: Salaterä
-HBA/Capitals: Uusimäki, Mekkonen
-Kouvot/Capitals: Blomfelt
-Catz: Tulkki, Muhonen, Kihlström

C. Liigan avausviisikkopelaajat
-Honka: Ailus, Sandvik
-Catz/Nokia: Timo
-EBT: Tuomisto, Hämäläinen
-HBA/HNMKY: Ollilainen
-Catz: Kosonen

A:n pelaajat hyötyvät saamalla kokemusta kovemmista peleistä, ja seurat saavat täyden rosterin SM-peleihin. Kukaan tuskin kärsii.

B:n pelaajat pääsevät kokeilemaan pallollisempaa roolia ja saavat yleensäkin ottaen pelikokemusta. Nämä pelaajat eivät useinkaan keikauta divaripeleissä voimasuhteita aivan uusiksi, vaikka nostavatkin pelien tasoa.

Mutta C onkin vähän monimutkaisempi ryhmä. Isot minuutit ja myös paljon pallon kanssa liigassa pelaava tuskin tarvitsee kehityksensä kannalta divariminuutteja. Spekulointia tapauskohtaisesti:
-Tuomisto ja Ollilainen pelasivat divarissa muutaman peli alkukaudesta. Olisiko liigassa rooli ollutkin yllättäen niin iso, että divari jäänyt tarpeettomaksi?
-Kosonen kävi divarissa pelaamassa ensi kauden sarjapaikan joukkueelle.
-Timo kai opiskelee ja treenaa viikot Nokialla, pelaa sitten mukana kun aikatauluun sopii.
-Ailus, Sandvik, Hämäläinen: vaikea nähdä muuta syytä kuin että seura hakee voittoja divarissa, syystä tai toisesta.

Keskustelussa on tuotu mielestäni erittäin hyvin esiin sekä rinnakkaislisenssien hyötyjä että haittoja monelta kannalta. Joka tapauksessa jo keskustelun käyminen osoittaa, ettei vallitseva tilanne ole optimaalinen.

Minkälaiset muutokset rinnakkaislisenssien käytössä sitten voisivat parantaa tilannetta?
-Takaraja. Tällainen on aiemmin ollutkin, ja esim. helmikuun loppu rajana estäisi liikenteen ainakin pudotuspeleihin, haittaamatta kuitenkaan kokoonpanojen saamista täyteen suurimmassa osassa runkosarjaa.
-Karanteeni. Esim. viikko tai 10 päivää väliä ennen toisessa sarjassa pelaamista, joko toiseen suuntaan (varmaankin SM-pelin jälkeen) tai molempiin suuntiin. Näitäkin on joskus käytetty.
-Ikärajan tiputtaminen. Jos tällä kaudella ikäraja olisi ollut 22 eikä 24, olisi se vaikuttanut neljään pelaajaan. Näistä kaksi kuuluu C-kategoriaan (Timo, Hämäläinen), yksi A:han (Behm) ja yksi B:hen (Salaterä).
-Määrän rajoittaminen, joko pelikohtaisesti tai koko kaudelle. Entä jos divarijengi voisi käyttää vain kahta liigapelaajaa per peli?

Ratkaisu voisi olla jotakin tällaista: Ikäraja 22; divarijoukkueessa saa pelata kerralla korkeintaan kaksi rinnakkaislisenssipelaajaa; maaliskuun alusta eteenpäin liike sallittua vain divari => SM-sarja. **

Mielestäni junnusarjojen, WU19/17, pelioikeuksien ei tarvitse olla millään lailla sidoksissa naisten sarjoihin. Sopivan ikäiset pelatkoon siellä, jos aikatauluihin sopii. Ne ovat kilpasarjoja, joissa selvitetään ikäluokkien parhaat joukkueet.

Mainio listaus ZAP:lta

Voisiko ajatella että esimerkiksi Hongan C-kategorian kaksi/kolme pelaajaa tuovat omaa osaamistaan divaripeleihin kun ulkomaan vahvistuksia ei ole ja siten nostavat divarijoukkueen tasoa, en tiedä treenaavatko yhdessä. Hongan 19 listatun pelaajan rosterissa riittäisi väkeä ilman noita kolmeakin, joten asiaa pitäisi kysyä valmentukselta. En puhu nyt Hongasta mutta yhden taitavan point guardin avulla koko joukkue oppii aika lailla. Tosin opin pitää siirtyä joukkueelle itselleen jollakin aikavälillä.

** entä ulkomaalaisvahvistukset, saisiko ottaa vuodenvaihteen/maaliskuun jälkeen jos liigapelaajia ei saa

 

[Tietotoimisto]

Voisiko ajatella että esimerkiksi Hongan C-kategorian kaksi/kolme pelaajaa tuovat omaa osaamistaan divaripeleihin kun ulkomaan vahvistuksia ei ole ja siten nostavat divarijoukkueen tasoa, en tiedä treenaavatko yhdessä.

Naisten divarin tasoa pitäisi mielestäni nostaa ensin korjaamalla ihan perusjuttuja eikä tuoda ylempää pelaajia nostamaan sarjan tasoa. Laadukkaampi päivittäisvalmennus, hiukan suuremmat pelaajamäärät, määrällisesti riittävä ja laadukkaampi harjoittelu sekä olosuhteisiin panostaminen nostaisivat aika lyhyelläkin aikavälillä sarjan tasoa merkittävästi. Väitän, että tässä sarjassa pelaa joukkueita, jotka eivät tee esimerkiksi säännöllistä fysiikkaharjoittelua ollenkaan.

Ulkomaanvahvistuksista olen sitä mieltä, että ne ovat divariin tervetulleita, jos muuten on puitteet kunnossa ja jos ulkkari tulee jo alkukaudesta mukaan. Viime vuoden Katajan kaltainen paniikkinappulan painaminen tammikuussa ei saa ainakaan multa kovin suuria pisteitä. Sitten kun divari alkaa olla selkeästi kilpasarja ja höntsäjengejä ei ole enää mukana, niin voidaan alkaa miettiä voisiko ulkkareilla tai niillä kovilla liigaa pelaavilla kotimaisilla saada tuotua sarjaan vielä jotain lisäarvoa.

 

[Puheenavaaja]

Onpa hyvää keskustelua. Tämä keskustelu osoittaa erinomaisella tavalla että lajin kehityksen kannalta tärkeää viisautta löytyy monesta paikasta, mm tältä palstalta. Ei mulla muuta, jatkaa arvon kansalaiset.

 

[Zap]

** entä ulkomaalaisvahvistukset, saisiko ottaa vuodenvaihteen/maaliskuun jälkeen jos liigapelaajia ei saa

Vaikea nähdä ulkomaanapuja divarissa suurena ongelmana, ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Tällä kaudella ainoa taitaa olla Pyrinnön ranskalainen vaihto-opiskelija. Hän on toki tuonut joukkueeseen pirteän lisämausteen, mutta veikkaan että joukkue olisi sarjakärki ilmankin.

Viime kaudella Katajan jenkkihankinnat oli kummallinen episodi. Sarjapaikka säilyi, mutta miksi? Olisiko käytetyillä rahoilla saatu tuettua joensuulaista naiskorista paremmin, jos olisi polkaistu käyntiin tytöille suunnattu koriskoulu? Jos ideana oli pitää yllä seuran profiilia pysymällä myös naisten puolella valtakunnallisessa sarjassa, niin... edelleen tuo junnutoiminnan käynnistäminen toimisi paremmin. (Huom. En tiedä Joensuun tilanteesta, ehkä siellä jossain muodossa tyttökorista pelataankin. Mutta liiton sarjoissa joukkueita ei ole, enkä muista sellaisia missään turnauksissakaan nähneeni. Voisi ainakin kuvitella että menestyvä miesjoukkue houkuttelisi mikro- ja mini-ikäisiä tyttöjäkin kokeilemaan korista, ja siitä päästäisiin liikkeelle.)

Sarjamääräysten mukaan joukkueeseen ei voi lisätä uusia pelaajia kun runkosarjan viimeiseen peliin on alle 30 päivää (poikkeuksena ulkomaiset joille hankintaprosessi on käynnistetty ennen tuota aikarajaa). Kuluvalla kaudella takaraja oli 7.2. Voisihan se ulkomaisten osalta olla aiemminkin, mutta ei systeemi tuosta kohtaa rikki ole.

 

[Tietotoimisto]

Kiia Mäntylä ja Lotta Hämäläinen eilen poissa EBT:n kokoonpanosta ja heti tuli Nokialta pataan 20 pinnaa. Varmaan tuo kaksikko ilmestyy kuitenkin taas ensimmäiseen välierään torstaina turkulaisten kiusaksi. Pyrinnön ja Nokian välieräsarja menee uskoakseni 3-0, mutta miten käy tässä toisessa otteluparissa?