Koripallo.com

Susijengi EM-kisoissa 2022

Viestejä
2 534
Omasta mielestäni myös joukkueen pahin pettymys. Oli kesällä loukkaantuneena, taisi olla Belgia-pelien ja ekan Liettua-ottelun aikana. En tiedä vaikuttiko kesän vamma vieläkin jollain tavalla EM-kisoissa, mutta ero kevään MM-karsintapelien esityksillä ja EM-kisaotteilla oli huomattava. Toivotaan, että Italiassa tapahtuu kehitystä, koska Suomi todellakin tarvitsee parasta versiota Jantusesta.
Minulle oli suuri helpotus, että Jantunen oli mukana, koska noita isoja oli ainoastaan kolme. Hänen panoksensa joukkueen menestyksessä oli sen vuoksi hyvin merkittävä.

Kaikki sanoo, että noita isoja pelaajia ei mitenkään hyljeksitä. Muistatte varmaan miten kaikista muista Suomen isoista pelaajista sanottiin, että heille ei ole muka mitään käyttöä maajoukkueessa (Kts. Nkamhouan arvosana). Nyt tämä sama lauma alkaa yksitellen dissata sitä kolmikkoa, joka oli mukana kokoonpanossa.

Nyt aloitettiin Jantusen mollaaminen. Joo se puolen kentän kolmonen Espanjaa vastaan olisi voinut osua keskemmälle ja Jantunen olisi pitänyt kalastella samasta tilanteesta virhe ja bonusvapari. Silti on syytä muistaa, että viimeisessä pelissä vastassa oli sentään maailman rankingin kakkosmaa Espanja.
 
Viestejä
237
Nyt aloitettiin Jantusen mollaaminen. Joo se puolen kentän kolmonen Espanjaa vastaan olisi voinut osua keskemmälle ja Jantunen olisi pitänyt kalastella samasta tilanteesta virhe ja bonusvapari. Silti on syytä muistaa, että viimeisessä pelissä vastassa oli sentään maailman rankingin kakkosmaa Espanja.

Jaaha, että oikein mollasin Jantusta. Talven ja kevään MM-karsinnoissa Jantunen oli loistava, mietin vain syitä, miksi EM-kisat sujuivat vaisusti.
 
Viestejä
726
Espanjan päävalmentaja totesi eilen että he joutuivat käyttämään paljon voimavaroja Markkasen estämiseen. Sen lisäksi he merkitsivät 3 pelaajaa joille Markkaseen satsaaminen ei saanut mahdollistaa vapauksia eli Maxhuni, Salin ja Koponen. Koponen oli varmastikin enemmän vanhasta muistista mukana, mutta kyllähän hän näissäkin kisoissa jossain matsissa heitti oikein hyvin.

Pallomenetystilastot on täällä joillain jatkuvana aiheena. Tilastointitapa on siinä älytön, Suomi ei menettänyt juurikaan palloja omassa päässä ja hyökkäyspäässä pitäisi sitten varmaan lopettaa syöttäminen jotta sen tilaston voisi nollata. Ihan yhtä lailla ohiheitoista ei ole mitään hyötyä ja kun joku joka heittää jatkuvasti ohi vaan heittää ja heittää niin sehän on katastrofaalista. Suomi syöttää pelitapansa takia myös vauhtiin ja totta hitossa sellainen syöttö on paljon vaikeampi mitä alibisyötöt ja vaikuttaa myös vastaanottaja eikä vain syöttäjä.

Laskeskelin arvosanan 8 joukkueelle siten että alkulohkoon jääminen olisi ala-arvoinen suoritus. 16 joukkoon 7, välieriin 9 ja finaaliin 10. Suomi oli voittanut edellisissä matseissaan Kroatian, joten sama tulos toistettiin. Tappio Israelille oli huono tulos, toisaalta siitä tuli merkityksetön. 2 muuta tappiota oli odotettuja.

Jantunen oli mun mielestä onnistujia. Pelasi isossa roolissa paljon minuutteja. Valtonen ja Madsen ei olleet samalla tasolla. Huff oli ehdottomasti onnistuja, joutui avaukseen ja epäilyjä ennen turnausta oli koko valinnasta mukaan.
 
Viestejä
96
Pakko himan tuulettaa täälläkin. Minusta oli vallan hienoa, että Suomi pääsi kisoissa 8 parhaan joukkoon! Ja taisteli vielä tasapäisesti hallitsevaa maailmanmestaria vastaan. Se, että tappio Espanjalle on pettymys, kertoo paljon siitä, missä nyt mennään. Kiitos vaan pitkäjänteisestä työstä, jota maajoukkueen eteen on tehty!
 
Viestejä
460
Hyvä analyysi Pyynikin Toivottomalta ja samoja pelejä ollaan katseltu. Lisäisin kuitenkin vielä Jantusen ja Madsenin levypallopelaamisen tähän. Jantunen Krotiaa vastaan yksi levypallo ja Espanjaa vastaan kaksi. Kyllä tolla pelipaikalla, noilla minuuteilla pitäisi muutama enemmän napata. Varsinkin Madsenia vastaan muistuu moni tilanne mieleen missä nenän edestä napattiin pallo, kun ei pärjännyt 1vs1 edes vähää alusta. Madsenin levypallot olivat 3 & 4 näissä otteluissa. Lisäksi molempien viimeistelytaito ei ole kovin priimaa, jos vapaita donkkeja paukutellaan rautoihin. Tällä tasolla.

Mahtavat kisat kuitenkin ja olipahan upeita pelejä. Todella ylpeä koko joukkueesta ja tästä on hyvä jatkaa.
 
Viestejä
1 327
Kisojen arvosanat:

LAURI MARKKANEN 9,5
Kun puhutaan "fiilispelaajista", ajatellaan yleensä räjähteleviä tuittupäitä, joiden suoritustaso heittelee minuutista minuuttiin. Mutta on toisenlaisiakin fiilispelaajia, sellaisia kuin Lauri Markkanen. Kun ympärillä on tuttuja pelikavereita, selkänojana valmentajan ehdoton tuki ja hallussa "virallinen", kenenkään kyseenalaistamaton status joukkueen kärkioptiona, Lauri muuttuu täysin toiseksi pelaajaksi. Se on nähty kv-peleissä, Arizonassa, jossain määrin Bullssissa kakkoskaudella. Tämä turnaus oli asiasta toistaiseksi selkein osoitus. Markkanen teki kaiken sen mitä pyydettiin ja ylikin ja oli joukkueen kaikki kaikessa. Loistavat kisat.

Valitettavasti veikkaan em. seikoista johtuen, että "samoja otteita ensi kaudella Utahissa" kaipaavat joutuvat jälleen pettymään. Liigassa ei ole tarjolla tällaista pumpuliympäristöä, jossa Laurille on tarjolla vain rakkautta joka suunnasta, vaan oma tila otetaan siellä puoliväkisin. Se ei ole koskaan ollut Markkaselle helppoa, ja tuskin on jatkossakaan. Pelaaja ei juuri henkisesti enää muutu tässä vaiheessa uraa.

Laurinkin bensa alkoi loppua Espanja-pelissä juuri ratkaisevalla hetkellä, mihin johtaneista syistä (pelaajavalinnat, taktiikka) voidaan keskustella vielä kauan. Ja puolikas piste lähtee pois täydestä kympistä siksi, että välillä Markkasen pallollinen puolustus oli melko heikkoa.

MIKAEL JANTUNEN 6
Pelaavan kokoonpanon pahin pettymys. Kun nopeus, voima ja taito loppuvat yhtä aikaa kesken, jälki on aika surullista. Jantusen täydellinen kyvyttömyys hyökkäyspään pallollisissa tilanteissa tuli ainakin allekirjoittaneelle melkoisena shokkina, kun ei edes pelattu mitään superatleetteja vastaan. Ajo laidalta kohti päätyä, tie tukossa, pivot keskelle, tie tukossa, pallo käteen ja sitten olikin jo hätä. Tämä nähtiin uudestaan ja uudestaan. Puolustuksessa Jantunen jäi jatkuvasti pieneksi, mikä ei tosin ole hänen vikansa.

Kokonaan toinen ongelma on sitten se, ettei jalkanopeus edes riitä näillä kv-kentillä kaarelle. Maajoukkueessa mies onkin tällä hetkellä juuri sellainen hankala tweeneri, jolla puutteet määrittelevät roolin, eivät vahvuudet. Utahissa Jantunen pelasi hyökkäyspäässä usein puolustuksen keskellä eräänlaisessa hub-roolissa, pallon siirtelijänä, mutta tässä joukkueessa sellaista roolia ei ollut eikä ole tarjolla. Lisää aseita on pakko kehittää.

SASU SALIN 9
On ihan oikeutettua moittia Salinia suoritustason heittelystä ja katoamisista kriittisillä hetkillä, mutta kyllä mies oli silti taas Markkasen ohella joukkueen pelillinen ja henkinen tukiranka ja veti kokonaisuutena hyvät kisat. Suomen joukkueessa on edelleen niin vähän kv-tasoista taitoa, röyhkeyttä ja pelottomuutta, että Sasun poistuminen kentältä näkyi useimmiten välittömästi jengin yleisilmeessä. Puolustuspäässä jalka ei enää liiku samalla lailla kuin vielä viisi vuotta sitten, mutta vielä toistaiseksi tuo korvautuu hyvin kokemuksella, oveluudella ja ennakoinnilla. Mutta kuka Salinin tilalle kakkospaikalle kun maajoukkueura vähitellen hiipuu kohti auringonlaskua? Tämä on pelottava ajatus.

PETTERI KOPONEN 10
Täysin käsittämätön suoritus invaliditasoisilla lonkilla. En olisi koskaan uskonut, että Petsku pystyy pelaamaan tällaisia minuutteja ja nousee vielä ratkaiseviin rooleihin tärkeissä peleissä. Heitto putosi paremmin kuin koskaan aiemmin maajoukkueessa, ja paikkojakin tuli liukuhihnalta, pitkälti Markkasen "gravityn" ansiosta. Vaikka mies ei enää taivu mihinkään suuntaan ja jalka ei liiku, Koposen pallovarmuus ja rauhallisuus oli (surullista kyllä) edelleen omaa luokkaansa Suomen takakentällä. Tältä se näyttää kun pelaaja tietää, että se on nyt tässä, ja päättää tyhjentää bensatankin viimeistä pisaraa myöten. Paras mahdollinen lopetus hienolle uralle.

SHAWN HUFF 9
Myös Huff ylitti kaikki odotukseni (niitä ei ollut paljon) moninkertaisesti. Mies pelasi yllättävän isossa roolissa rauhallisemmin ja fiksummin kuin koskaan ennen, kaikki sähellys ja huonot riskiratkaisut olivat kuin poispyyhittyjä. Olen aina ollut sitä mieltä, että joillekin atleettisille pelaajille jalkojen hidastuminen uran loppuvaiheessa voi olla jopa siunaus, kun ennakoinnin ja maltin merkitys alkaa väkisinkin korostua. Jantusen lailla Huff joutui puolustamaan aivan liikaa isoja joukkueen koostumuksen takia, mutta selvisi mallikkaasti. Hyvät kisat ja hieno ura.

ELIAS VALTONEN 6,5
Mysteeriin kääritty arvoitus. Valtosen peli-ilme muistutti koko kisojen ajan peuraa ajovaloissa. Tuskaisen turhautuneisuuden ja epävarmuuden yhdistelmä loisti naamalta ja näkyi liikkeessä kentällä. Jos tässä joukkueessa on joku, jolta olisi näissä kisoissa kaivattu ns. break outia, se on Valtonen. Nyt sitä ei tullut, ja syitä voidaan vain arvailla. Toisin kuin suuri osa joukkueesta, Elias sai pelata luontaisella pelipaikallaan, puolustaen niitä pelaajia joita hänen kuuluukin puolustaa, mutta... ei se kokonaisuutena kovin hyvin mennyt. Valtonen väläytteli toki ajoittain, mutta hän ei ole enää Littlen tapainen nuori lupaus, jonka suoritustaso voi heitellä villisti. Mies on 23-vuotias aikuinen, ammattilainen, ja hänen pitäisi nopeasti ottaa vastuuta ja paikkansa Susijengin peruspilarina.

Eniten ihmetytti, mitä on tapahtunut Valtosen jaloille. Näissä kesän maju-peleissä on nähty aivan liikaa sitä, että hänet jätetään puolustuksessa kaarella kuin täi tervaan. Sivuttaisliike on todella onnetonta atleettisena tunnetulle tyypille. En tiedä onko lihasta sitten taas kerran bulkattu liikaa, mutta tämä on aika fataali juttu - Valtosen kun pitäisi jatkossa olla Susijengissä se, joka puolustaa nopeita ja kimmoisia laitureita. Hyökkäyspäässä Valtonen pääsi usein miehestään ohi pallon kanssa, mutta sitten loppuivat aseet tai rohkeus, ja alettiin katsella viime hetken hätäsyöttöjä. Ikävä kyllä tässä saattaa näkyä surkean NCAA-uran ja nykyisen ammattilaisroolin yhteisvaikutus, mutta ei niistä tässä nyt enempää.

MIRO LITTLE 7
Miro oli vielä väärässä paikassa, mutta ei nuorta poikaa voi siitä syyttää. Väläytteli hyökkäyspäässä yllättäviä ja röyhkeitäkin ratkaisuja, mutta valitettavasti koripallon perusasioissa on vielä todella paljon parannettavaa, varsinkin pelinrakentajan roolia ajatellen. Jokainen pallon ylöstuonti kevyttäkin painetta vastaan oli täysi seikkailu ja sai kylmän hien katsojan otsalle. Little myös lopettaa kuljetuksensa takakentän alimpana miehenä aivan liian herkästi, tuota ominaisuutta ei viimeistään Baylorissa katsella hetkeäkään.

Suomi on tweenereiden joukkue, ja itselleni Mirokin on valumassa siihen samaan kategoriaan. En vain näe kaverissa kv-tason pelinrakentajan siemeniä, saati NBA-tason. Esimerkiksi Rannikosta tämä näkyi jo selvästi nuorempana kuin Little on nyt. Toivottavasti lähivuodet näyttävät että olin täysin väärässä. Mutta mikä Miro sitten on, jos ei ykkönen? En tiedä. Kaukoheitto on kaukana SG-tasosta. Saattaa olla, että poika päätyy vielä hieman alimittaiseksi kolmoseksi, mutta siinäkin roolissa olisi pakko osua kaarelta säännöllisesti. Aika näyttää, ja Baylor.

ILARI SEPPÄLÄ 6
Seppälän kisoista ei ole paljon sanottavaa. Mies oli aivan väärässä sarjassa, hermostunut ja epävarma esitys. Suomen muiden takamiesten lailla kasapäin aivan käsittämättömiä, minipoikamaisia syöttöhasseja takakentällä, kun pakotettiin palloa ylipuolustetulle pelaajalle. Seppälällä on paikkansa kevyemmän sarjan maaotteluissa, mutta toivottavasti tämä jäi miehen viimeiseksi näinkin isoksi arvokisarooliksi.

EDON MAXHUNI 9
Kokonaisuutena iloinen yllätys, varsinkin hyökkäyspään osalta. Maxhuni oli Salinin ohella ainoa pelottomasti heittänyt (ja myös osunut) takamies, ja pystyi koostaan huolimatta säilyttämään yllättävän hyvin myös ajo- ja syöttöuhan. Puolustuspää oli sitä mitä saattoi odottaakin - ohi mentiin kuin liukuhihnalta, ja vastustajat vaihtoivat jatkuvasti Maxhunia puolustamaan postissa isompia pelaajia. Kuten Seppälä ja Little, myös Maxhuni kärsi aivan liikaa ns. brain freeze -kohtauksista tuotuaan pallon ylös ja yrittäessään sitten syöttää vastaan tuleville omille. Kaikesta tästä huolimatta Edon otti paikkansa Suomen ykköspointtina toistaiseksi, ja en näe kuin Kantosen voivan häntä siitä lähivuosina syrjäyttää.

HENRI KANTONEN 8
Vähän sitä sun tätä. Kantosella on ykköspaikalle kokoa mutta ei kv-tasoista nopeutta, minkä mies toki tietää, ja pelaa enimmäkseen fiksusti vahvuutensa ymmärtäen. Pallovarmuus Susijengissä eliittiä, mutta aseet loppuvat hyökkäyspäässä, minkä vuoksi on helppo ymmärtää Maxhunin olevan ensimmäinen vaihtoehto kun halutaan skoraavaa pointtia.

ALEXANDER MADSEN 6,5
Jantusen ohella pelaavan kokoonpanon suurin pettymys. Aivan liikaa typerääkin typerämpiä hyökkäyspään virheitä, laiskaa jalkapuolustusta, tuomareille urputtamista ja nukahduksia. Vastapainoksi toki komeita blokkeja ja donkkeja, ja osui mies ajoittain kaareltakin. Mutta Madsen on 27-vuotias kokenut ja uransa prime-vaiheessa oleva ammattilainen, jonka fyysinen profiili - yhtenä harvoista maajoukkuepelaajista - riittää vaikeuksitta kv-kentille. Siksi onkin äärimmäisen turhauttavaa katsella miehen hajamielistä surffailua kentällä, kun Suomi olisi tarvinnut Markkasen rinnalle toisen pitkän pään tukipilarin vastuuta kantamaan. Nyt Madsen vajosi harmaaseen massaan, mihin Susijengillä ei Nkamhouan poisjäännin jälkeen todellakaan olisi ollut varaa.

ERIKOISMAININTA: OLIVER NKAMHOUA 4
Kaveri valitsi mieluummin merkityksettömän off season -höntsäilyn Amerikassa kuin ison roolin ehkä kaikkien aikojen kovatasoisimmissa EM-kisoissa. Tätä on aivan turha yrittää silotella ja puhua muuksi kuin mitä se oli. Iso tahra koko Nkamhouan uralle ja järkyttävä esimerkki tuleville "Susipolkua" seuraaville lahjakkuuksille. Myös Suomen valmennusjohto on päästetty toistaiseksi aivan liian helpolla tämän fiaskon selvittelyssä, ja se likapyykki on vielä pestävä. Toivottavasti mitään tällaista ei tarvitse nähdä koskaan enää.

Tämä oli hyvä. Ei lisättävää. MM-kisoissa Jantusen ja Valtosen on pelattava taas eri tasolla, tämä oli mielestäni heiltä alakanttiin. Toivottavasti jokaiselle kisajoukkueen pelaajalle löytyy viiden vuoden sisään varteenotettava haastaja.
 
Viestejä
2 534
Tämä oli hyvä. Ei lisättävää. MM-kisoissa Jantusen ja Valtosen on pelattava taas eri tasolla, tämä oli mielestäni heiltä alakanttiin. Toivottavasti jokaiselle kisajoukkueen pelaajalle löytyy viiden vuoden sisään varteenotettava haastaja.
Dettmann joskus harmitteli, että Suomen pitäisi päästä pelaamaan tosipelejä kovia maita vastaan, koska se kehittää eniten. Oliko eilinen ottelu ns. tosipeli kovaa maata vastaan? Mitä oppia siitä ottelusta jäi käteen?
 
Viestejä
4 028
Olikos muuten Jantusen suoranainen erityisosaaminen levypallopeli, jo ennen Jenkkeihin lähtöä? Hämärästi muistelen näin, tämä siis sen kummemmin mitään tahoa mollaamatta.
 
Viestejä
2 534
Olikos muuten Jantusen suoranainen erityisosaaminen levypallopeli, jo ennen Jenkkeihin lähtöä? Hämärästi muistelen näin, tämä siis sen kummemmin mitään tahoa mollaamatta.
Minun muistikuvani oli, että Jantunen olisi ollut lupaava puolustaja ikään kuin Kotin korvaaja sillä osaamisalueella.
 
Viestejä
2 567
Olikos muuten Jantusen suoranainen erityisosaaminen levypallopeli, jo ennen Jenkkeihin lähtöä? Hämärästi muistelen näin, tämä siis sen kummemmin mitään tahoa mollaamatta.
Muistan itse nuo vuoden 2018 U18-kisat, missä Jantunen pelasi. Siellä Jantunen oli levypallomonsteri. Siellä Jantusen keskiarvo oli 10 levypalloa per peli, toiseksi paras koko turnauksessa. Nämä olivat vielä A-tason EM-kisat, missä oli vastassa sellaiset maat kuin Espanja, Turkki ja Kreikka, joten kyllä tuo levypallopelaaminen oli ehdottomasti hänen vahvuuksiaan.
 
Viestejä
1 674
Kisojen arvosanat:

LAURI MARKKANEN 9,5
Kun puhutaan "fiilispelaajista", ajatellaan yleensä räjähteleviä tuittupäitä, joiden suoritustaso heittelee minuutista minuuttiin. Mutta on toisenlaisiakin fiilispelaajia, sellaisia kuin Lauri Markkanen. Kun ympärillä on tuttuja pelikavereita, selkänojana valmentajan ehdoton tuki ja hallussa "virallinen", kenenkään kyseenalaistamaton status joukkueen kärkioptiona, Lauri muuttuu täysin toiseksi pelaajaksi. Se on nähty kv-peleissä, Arizonassa, jossain määrin Bullssissa kakkoskaudella. Tämä turnaus oli asiasta toistaiseksi selkein osoitus. Markkanen teki kaiken sen mitä pyydettiin ja ylikin ja oli joukkueen kaikki kaikessa. Loistavat kisat.

Valitettavasti veikkaan em. seikoista johtuen, että "samoja otteita ensi kaudella Utahissa" kaipaavat joutuvat jälleen pettymään. Liigassa ei ole tarjolla tällaista pumpuliympäristöä, jossa Laurille on tarjolla vain rakkautta joka suunnasta, vaan oma tila otetaan siellä puoliväkisin. Se ei ole koskaan ollut Markkaselle helppoa, ja tuskin on jatkossakaan. Pelaaja ei juuri henkisesti enää muutu tässä vaiheessa uraa.

Laurinkin bensa alkoi loppua Espanja-pelissä juuri ratkaisevalla hetkellä, mihin johtaneista syistä (pelaajavalinnat, taktiikka) voidaan keskustella vielä kauan. Ja puolikas piste lähtee pois täydestä kympistä siksi, että välillä Markkasen pallollinen puolustus oli melko heikkoa.

MIKAEL JANTUNEN 6
Pelaavan kokoonpanon pahin pettymys. Kun nopeus, voima ja taito loppuvat yhtä aikaa kesken, jälki on aika surullista. Jantusen täydellinen kyvyttömyys hyökkäyspään pallollisissa tilanteissa tuli ainakin allekirjoittaneelle melkoisena shokkina, kun ei edes pelattu mitään superatleetteja vastaan. Ajo laidalta kohti päätyä, tie tukossa, pivot keskelle, tie tukossa, pallo käteen ja sitten olikin jo hätä. Tämä nähtiin uudestaan ja uudestaan. Puolustuksessa Jantunen jäi jatkuvasti pieneksi, mikä ei tosin ole hänen vikansa.

Kokonaan toinen ongelma on sitten se, ettei jalkanopeus edes riitä näillä kv-kentillä kaarelle. Maajoukkueessa mies onkin tällä hetkellä juuri sellainen hankala tweeneri, jolla puutteet määrittelevät roolin, eivät vahvuudet. Utahissa Jantunen pelasi hyökkäyspäässä usein puolustuksen keskellä eräänlaisessa hub-roolissa, pallon siirtelijänä, mutta tässä joukkueessa sellaista roolia ei ollut eikä ole tarjolla. Lisää aseita on pakko kehittää.

SASU SALIN 9
On ihan oikeutettua moittia Salinia suoritustason heittelystä ja katoamisista kriittisillä hetkillä, mutta kyllä mies oli silti taas Markkasen ohella joukkueen pelillinen ja henkinen tukiranka ja veti kokonaisuutena hyvät kisat. Suomen joukkueessa on edelleen niin vähän kv-tasoista taitoa, röyhkeyttä ja pelottomuutta, että Sasun poistuminen kentältä näkyi useimmiten välittömästi jengin yleisilmeessä. Puolustuspäässä jalka ei enää liiku samalla lailla kuin vielä viisi vuotta sitten, mutta vielä toistaiseksi tuo korvautuu hyvin kokemuksella, oveluudella ja ennakoinnilla. Mutta kuka Salinin tilalle kakkospaikalle kun maajoukkueura vähitellen hiipuu kohti auringonlaskua? Tämä on pelottava ajatus.

PETTERI KOPONEN 10
Täysin käsittämätön suoritus invaliditasoisilla lonkilla. En olisi koskaan uskonut, että Petsku pystyy pelaamaan tällaisia minuutteja ja nousee vielä ratkaiseviin rooleihin tärkeissä peleissä. Heitto putosi paremmin kuin koskaan aiemmin maajoukkueessa, ja paikkojakin tuli liukuhihnalta, pitkälti Markkasen "gravityn" ansiosta. Vaikka mies ei enää taivu mihinkään suuntaan ja jalka ei liiku, Koposen pallovarmuus ja rauhallisuus oli (surullista kyllä) edelleen omaa luokkaansa Suomen takakentällä. Tältä se näyttää kun pelaaja tietää, että se on nyt tässä, ja päättää tyhjentää bensatankin viimeistä pisaraa myöten. Paras mahdollinen lopetus hienolle uralle.

SHAWN HUFF 9
Myös Huff ylitti kaikki odotukseni (niitä ei ollut paljon) moninkertaisesti. Mies pelasi yllättävän isossa roolissa rauhallisemmin ja fiksummin kuin koskaan ennen, kaikki sähellys ja huonot riskiratkaisut olivat kuin poispyyhittyjä. Olen aina ollut sitä mieltä, että joillekin atleettisille pelaajille jalkojen hidastuminen uran loppuvaiheessa voi olla jopa siunaus, kun ennakoinnin ja maltin merkitys alkaa väkisinkin korostua. Jantusen lailla Huff joutui puolustamaan aivan liikaa isoja joukkueen koostumuksen takia, mutta selvisi mallikkaasti. Hyvät kisat ja hieno ura.

ELIAS VALTONEN 6,5
Mysteeriin kääritty arvoitus. Valtosen peli-ilme muistutti koko kisojen ajan peuraa ajovaloissa. Tuskaisen turhautuneisuuden ja epävarmuuden yhdistelmä loisti naamalta ja näkyi liikkeessä kentällä. Jos tässä joukkueessa on joku, jolta olisi näissä kisoissa kaivattu ns. break outia, se on Valtonen. Nyt sitä ei tullut, ja syitä voidaan vain arvailla. Toisin kuin suuri osa joukkueesta, Elias sai pelata luontaisella pelipaikallaan, puolustaen niitä pelaajia joita hänen kuuluukin puolustaa, mutta... ei se kokonaisuutena kovin hyvin mennyt. Valtonen väläytteli toki ajoittain, mutta hän ei ole enää Littlen tapainen nuori lupaus, jonka suoritustaso voi heitellä villisti. Mies on 23-vuotias aikuinen, ammattilainen, ja hänen pitäisi nopeasti ottaa vastuuta ja paikkansa Susijengin peruspilarina.

Eniten ihmetytti, mitä on tapahtunut Valtosen jaloille. Näissä kesän maju-peleissä on nähty aivan liikaa sitä, että hänet jätetään puolustuksessa kaarella kuin täi tervaan. Sivuttaisliike on todella onnetonta atleettisena tunnetulle tyypille. En tiedä onko lihasta sitten taas kerran bulkattu liikaa, mutta tämä on aika fataali juttu - Valtosen kun pitäisi jatkossa olla Susijengissä se, joka puolustaa nopeita ja kimmoisia laitureita. Hyökkäyspäässä Valtonen pääsi usein miehestään ohi pallon kanssa, mutta sitten loppuivat aseet tai rohkeus, ja alettiin katsella viime hetken hätäsyöttöjä. Ikävä kyllä tässä saattaa näkyä surkean NCAA-uran ja nykyisen ammattilaisroolin yhteisvaikutus, mutta ei niistä tässä nyt enempää.

MIRO LITTLE 7
Miro oli vielä väärässä paikassa, mutta ei nuorta poikaa voi siitä syyttää. Väläytteli hyökkäyspäässä yllättäviä ja röyhkeitäkin ratkaisuja, mutta valitettavasti koripallon perusasioissa on vielä todella paljon parannettavaa, varsinkin pelinrakentajan roolia ajatellen. Jokainen pallon ylöstuonti kevyttäkin painetta vastaan oli täysi seikkailu ja sai kylmän hien katsojan otsalle. Little myös lopettaa kuljetuksensa takakentän alimpana miehenä aivan liian herkästi, tuota ominaisuutta ei viimeistään Baylorissa katsella hetkeäkään.

Suomi on tweenereiden joukkue, ja itselleni Mirokin on valumassa siihen samaan kategoriaan. En vain näe kaverissa kv-tason pelinrakentajan siemeniä, saati NBA-tason. Esimerkiksi Rannikosta tämä näkyi jo selvästi nuorempana kuin Little on nyt. Toivottavasti lähivuodet näyttävät että olin täysin väärässä. Mutta mikä Miro sitten on, jos ei ykkönen? En tiedä. Kaukoheitto on kaukana SG-tasosta. Saattaa olla, että poika päätyy vielä hieman alimittaiseksi kolmoseksi, mutta siinäkin roolissa olisi pakko osua kaarelta säännöllisesti. Aika näyttää, ja Baylor.

ILARI SEPPÄLÄ 6
Seppälän kisoista ei ole paljon sanottavaa. Mies oli aivan väärässä sarjassa, hermostunut ja epävarma esitys. Suomen muiden takamiesten lailla kasapäin aivan käsittämättömiä, minipoikamaisia syöttöhasseja takakentällä, kun pakotettiin palloa ylipuolustetulle pelaajalle. Seppälällä on paikkansa kevyemmän sarjan maaotteluissa, mutta toivottavasti tämä jäi miehen viimeiseksi näinkin isoksi arvokisarooliksi.

EDON MAXHUNI 9
Kokonaisuutena iloinen yllätys, varsinkin hyökkäyspään osalta. Maxhuni oli Salinin ohella ainoa pelottomasti heittänyt (ja myös osunut) takamies, ja pystyi koostaan huolimatta säilyttämään yllättävän hyvin myös ajo- ja syöttöuhan. Puolustuspää oli sitä mitä saattoi odottaakin - ohi mentiin kuin liukuhihnalta, ja vastustajat vaihtoivat jatkuvasti Maxhunia puolustamaan postissa isompia pelaajia. Kuten Seppälä ja Little, myös Maxhuni kärsi aivan liikaa ns. brain freeze -kohtauksista tuotuaan pallon ylös ja yrittäessään sitten syöttää vastaan tuleville omille. Kaikesta tästä huolimatta Edon otti paikkansa Suomen ykköspointtina toistaiseksi, ja en näe kuin Kantosen voivan häntä siitä lähivuosina syrjäyttää.

HENRI KANTONEN 8
Vähän sitä sun tätä. Kantosella on ykköspaikalle kokoa mutta ei kv-tasoista nopeutta, minkä mies toki tietää, ja pelaa enimmäkseen fiksusti vahvuutensa ymmärtäen. Pallovarmuus Susijengissä eliittiä, mutta aseet loppuvat hyökkäyspäässä, minkä vuoksi on helppo ymmärtää Maxhunin olevan ensimmäinen vaihtoehto kun halutaan skoraavaa pointtia.

ALEXANDER MADSEN 6,5
Jantusen ohella pelaavan kokoonpanon suurin pettymys. Aivan liikaa typerääkin typerämpiä hyökkäyspään virheitä, laiskaa jalkapuolustusta, tuomareille urputtamista ja nukahduksia. Vastapainoksi toki komeita blokkeja ja donkkeja, ja osui mies ajoittain kaareltakin. Mutta Madsen on 27-vuotias kokenut ja uransa prime-vaiheessa oleva ammattilainen, jonka fyysinen profiili - yhtenä harvoista maajoukkuepelaajista - riittää vaikeuksitta kv-kentille. Siksi onkin äärimmäisen turhauttavaa katsella miehen hajamielistä surffailua kentällä, kun Suomi olisi tarvinnut Markkasen rinnalle toisen pitkän pään tukipilarin vastuuta kantamaan. Nyt Madsen vajosi harmaaseen massaan, mihin Susijengillä ei Nkamhouan poisjäännin jälkeen todellakaan olisi ollut varaa.

ERIKOISMAININTA: OLIVER NKAMHOUA 4
Kaveri valitsi mieluummin merkityksettömän off season -höntsäilyn Amerikassa kuin ison roolin ehkä kaikkien aikojen kovatasoisimmissa EM-kisoissa. Tätä on aivan turha yrittää silotella ja puhua muuksi kuin mitä se oli. Iso tahra koko Nkamhouan uralle ja järkyttävä esimerkki tuleville "Susipolkua" seuraaville lahjakkuuksille. Myös Suomen valmennusjohto on päästetty toistaiseksi aivan liian helpolla tämän fiaskon selvittelyssä, ja se likapyykki on vielä pestävä. Toivottavasti mitään tällaista ei tarvitse nähdä koskaan enää.

Pitkä rykäys täyttä paskaa ja loogisia kuperkeikkoja. Kunnioitan silti sinun sananvapautta, ehdottomasti lisää tätä.

ERITYISMAININTA: Aiheesta huolimatta jo neljännessä lauseessa alkoi amerikkavastainen sössötys.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1 674
En usko. Arvokisoja tulee ja menee, mutta yliopistoura kun katkeaa, niin se sitten katkeaa lopullisesti. Nkamhoua pelaa sellaisessa yliopistossa, että hyvät otteet noteerataan välittömästi NBA:ssa. En lähde spekuloimaan Nkamhouan tsäänssejä päästä NBA:han, mutta aivan varmasti ilmoittautuu jossakin vaiheessa draftiin ja saa myös kutsuja seuroilla tulla esittelemään taitojaan.

En tiedä, avautuisiko hänelle Euroopassa samanlaisia näyttömahdollisuuksia. Ei välttämättä.

Juuri näin. Nkamhouan tilanteessa seuraavan yliopistovuoden arvo voidaan parhaillaan mitata satojentuhansien lisäansiona uralla.

Toki törkeää kiristystä yliopiston valmentajalta pakottaa pelaaja ota tai jätä tilanteeseen.
 
Viestejä
1 434
Juuri näin. Nkamhouan tilanteessa seuraavan yliopistovuoden arvo voidaan parhaillaan mitata satojentuhansien lisäansiona uralla.

Jaaha. Tästä tulee taas mieleen South Parkin kalsareita varastelevien tonttujen business plan. Vähän sovellettuna:

1) Hukkaa vielä yksi vuosi urastasi pelaamalla ilmaiseksi NCAA-joukkueessa
2) ???
3) Profit

Nkamhoua on yliopistouransa päättyessä jo 23-vuotias. Hänellä on siis vain noin 10 vuoden aikaikkuna ammattilaisuralleen. Vuosiansiot saavatkin olla aika helvetin kovat, jotta niillä katetaan Tennesseessä ilmaiseksi pelaillut vuodet, joista vähintään pari viimeistä olisi voinut käyttää rahan ansaitsemiseen Euroopassa.

NBA:han Oliveria ei tietenkään tulla varaamaan, joten suunta on seniorivuoden jälkeen hyvin todennäköisesti kohti Eurooppaa. Onko neljän vuoden NCAA-ura eurojoukkueille lisäarvoa tuova asia? Ei todellakaan.
 
Viestejä
3 498
Kisojen arvosanat:

LAURI MARKKANEN 9,5
Kun puhutaan "fiilispelaajista", ajatellaan yleensä räjähteleviä tuittupäitä, joiden suoritustaso heittelee minuutista minuuttiin. Mutta on toisenlaisiakin fiilispelaajia, sellaisia kuin Lauri Markkanen. Kun ympärillä on tuttuja pelikavereita, selkänojana valmentajan ehdoton tuki ja hallussa "virallinen", kenenkään kyseenalaistamaton status joukkueen kärkioptiona, Lauri muuttuu täysin toiseksi pelaajaksi. Se on nähty kv-peleissä, Arizonassa, jossain määrin Bullssissa kakkoskaudella. Tämä turnaus oli asiasta toistaiseksi selkein osoitus. Markkanen teki kaiken sen mitä pyydettiin ja ylikin ja oli joukkueen kaikki kaikessa. Loistavat kisat.

Valitettavasti veikkaan em. seikoista johtuen, että "samoja otteita ensi kaudella Utahissa" kaipaavat joutuvat jälleen pettymään. Liigassa ei ole tarjolla tällaista pumpuliympäristöä, jossa Laurille on tarjolla vain rakkautta joka suunnasta, vaan oma tila otetaan siellä puoliväkisin. Se ei ole koskaan ollut Markkaselle helppoa, ja tuskin on jatkossakaan. Pelaaja ei juuri henkisesti enää muutu tässä vaiheessa uraa.

Laurinkin bensa alkoi loppua Espanja-pelissä juuri ratkaisevalla hetkellä, mihin johtaneista syistä (pelaajavalinnat, taktiikka) voidaan keskustella vielä kauan. Ja puolikas piste lähtee pois täydestä kympistä siksi, että välillä Markkasen pallollinen puolustus oli melko heikkoa.

MIKAEL JANTUNEN 6
Pelaavan kokoonpanon pahin pettymys. Kun nopeus, voima ja taito loppuvat yhtä aikaa kesken, jälki on aika surullista. Jantusen täydellinen kyvyttömyys hyökkäyspään pallollisissa tilanteissa tuli ainakin allekirjoittaneelle melkoisena shokkina, kun ei edes pelattu mitään superatleetteja vastaan. Ajo laidalta kohti päätyä, tie tukossa, pivot keskelle, tie tukossa, pallo käteen ja sitten olikin jo hätä. Tämä nähtiin uudestaan ja uudestaan. Puolustuksessa Jantunen jäi jatkuvasti pieneksi, mikä ei tosin ole hänen vikansa.

Kokonaan toinen ongelma on sitten se, ettei jalkanopeus edes riitä näillä kv-kentillä kaarelle. Maajoukkueessa mies onkin tällä hetkellä juuri sellainen hankala tweeneri, jolla puutteet määrittelevät roolin, eivät vahvuudet. Utahissa Jantunen pelasi hyökkäyspäässä usein puolustuksen keskellä eräänlaisessa hub-roolissa, pallon siirtelijänä, mutta tässä joukkueessa sellaista roolia ei ollut eikä ole tarjolla. Lisää aseita on pakko kehittää.

SASU SALIN 9
On ihan oikeutettua moittia Salinia suoritustason heittelystä ja katoamisista kriittisillä hetkillä, mutta kyllä mies oli silti taas Markkasen ohella joukkueen pelillinen ja henkinen tukiranka ja veti kokonaisuutena hyvät kisat. Suomen joukkueessa on edelleen niin vähän kv-tasoista taitoa, röyhkeyttä ja pelottomuutta, että Sasun poistuminen kentältä näkyi useimmiten välittömästi jengin yleisilmeessä. Puolustuspäässä jalka ei enää liiku samalla lailla kuin vielä viisi vuotta sitten, mutta vielä toistaiseksi tuo korvautuu hyvin kokemuksella, oveluudella ja ennakoinnilla. Mutta kuka Salinin tilalle kakkospaikalle kun maajoukkueura vähitellen hiipuu kohti auringonlaskua? Tämä on pelottava ajatus.

PETTERI KOPONEN 10
Täysin käsittämätön suoritus invaliditasoisilla lonkilla. En olisi koskaan uskonut, että Petsku pystyy pelaamaan tällaisia minuutteja ja nousee vielä ratkaiseviin rooleihin tärkeissä peleissä. Heitto putosi paremmin kuin koskaan aiemmin maajoukkueessa, ja paikkojakin tuli liukuhihnalta, pitkälti Markkasen "gravityn" ansiosta. Vaikka mies ei enää taivu mihinkään suuntaan ja jalka ei liiku, Koposen pallovarmuus ja rauhallisuus oli (surullista kyllä) edelleen omaa luokkaansa Suomen takakentällä. Tältä se näyttää kun pelaaja tietää, että se on nyt tässä, ja päättää tyhjentää bensatankin viimeistä pisaraa myöten. Paras mahdollinen lopetus hienolle uralle.

SHAWN HUFF 9
Myös Huff ylitti kaikki odotukseni (niitä ei ollut paljon) moninkertaisesti. Mies pelasi yllättävän isossa roolissa rauhallisemmin ja fiksummin kuin koskaan ennen, kaikki sähellys ja huonot riskiratkaisut olivat kuin poispyyhittyjä. Olen aina ollut sitä mieltä, että joillekin atleettisille pelaajille jalkojen hidastuminen uran loppuvaiheessa voi olla jopa siunaus, kun ennakoinnin ja maltin merkitys alkaa väkisinkin korostua. Jantusen lailla Huff joutui puolustamaan aivan liikaa isoja joukkueen koostumuksen takia, mutta selvisi mallikkaasti. Hyvät kisat ja hieno ura.

ELIAS VALTONEN 6,5
Mysteeriin kääritty arvoitus. Valtosen peli-ilme muistutti koko kisojen ajan peuraa ajovaloissa. Tuskaisen turhautuneisuuden ja epävarmuuden yhdistelmä loisti naamalta ja näkyi liikkeessä kentällä. Jos tässä joukkueessa on joku, jolta olisi näissä kisoissa kaivattu ns. break outia, se on Valtonen. Nyt sitä ei tullut, ja syitä voidaan vain arvailla. Toisin kuin suuri osa joukkueesta, Elias sai pelata luontaisella pelipaikallaan, puolustaen niitä pelaajia joita hänen kuuluukin puolustaa, mutta... ei se kokonaisuutena kovin hyvin mennyt. Valtonen väläytteli toki ajoittain, mutta hän ei ole enää Littlen tapainen nuori lupaus, jonka suoritustaso voi heitellä villisti. Mies on 23-vuotias aikuinen, ammattilainen, ja hänen pitäisi nopeasti ottaa vastuuta ja paikkansa Susijengin peruspilarina.

Eniten ihmetytti, mitä on tapahtunut Valtosen jaloille. Näissä kesän maju-peleissä on nähty aivan liikaa sitä, että hänet jätetään puolustuksessa kaarella kuin täi tervaan. Sivuttaisliike on todella onnetonta atleettisena tunnetulle tyypille. En tiedä onko lihasta sitten taas kerran bulkattu liikaa, mutta tämä on aika fataali juttu - Valtosen kun pitäisi jatkossa olla Susijengissä se, joka puolustaa nopeita ja kimmoisia laitureita. Hyökkäyspäässä Valtonen pääsi usein miehestään ohi pallon kanssa, mutta sitten loppuivat aseet tai rohkeus, ja alettiin katsella viime hetken hätäsyöttöjä. Ikävä kyllä tässä saattaa näkyä surkean NCAA-uran ja nykyisen ammattilaisroolin yhteisvaikutus, mutta ei niistä tässä nyt enempää.

MIRO LITTLE 7
Miro oli vielä väärässä paikassa, mutta ei nuorta poikaa voi siitä syyttää. Väläytteli hyökkäyspäässä yllättäviä ja röyhkeitäkin ratkaisuja, mutta valitettavasti koripallon perusasioissa on vielä todella paljon parannettavaa, varsinkin pelinrakentajan roolia ajatellen. Jokainen pallon ylöstuonti kevyttäkin painetta vastaan oli täysi seikkailu ja sai kylmän hien katsojan otsalle. Little myös lopettaa kuljetuksensa takakentän alimpana miehenä aivan liian herkästi, tuota ominaisuutta ei viimeistään Baylorissa katsella hetkeäkään.

Suomi on tweenereiden joukkue, ja itselleni Mirokin on valumassa siihen samaan kategoriaan. En vain näe kaverissa kv-tason pelinrakentajan siemeniä, saati NBA-tason. Esimerkiksi Rannikosta tämä näkyi jo selvästi nuorempana kuin Little on nyt. Toivottavasti lähivuodet näyttävät että olin täysin väärässä. Mutta mikä Miro sitten on, jos ei ykkönen? En tiedä. Kaukoheitto on kaukana SG-tasosta. Saattaa olla, että poika päätyy vielä hieman alimittaiseksi kolmoseksi, mutta siinäkin roolissa olisi pakko osua kaarelta säännöllisesti. Aika näyttää, ja Baylor.

ILARI SEPPÄLÄ 6
Seppälän kisoista ei ole paljon sanottavaa. Mies oli aivan väärässä sarjassa, hermostunut ja epävarma esitys. Suomen muiden takamiesten lailla kasapäin aivan käsittämättömiä, minipoikamaisia syöttöhasseja takakentällä, kun pakotettiin palloa ylipuolustetulle pelaajalle. Seppälällä on paikkansa kevyemmän sarjan maaotteluissa, mutta toivottavasti tämä jäi miehen viimeiseksi näinkin isoksi arvokisarooliksi.

EDON MAXHUNI 9
Kokonaisuutena iloinen yllätys, varsinkin hyökkäyspään osalta. Maxhuni oli Salinin ohella ainoa pelottomasti heittänyt (ja myös osunut) takamies, ja pystyi koostaan huolimatta säilyttämään yllättävän hyvin myös ajo- ja syöttöuhan. Puolustuspää oli sitä mitä saattoi odottaakin - ohi mentiin kuin liukuhihnalta, ja vastustajat vaihtoivat jatkuvasti Maxhunia puolustamaan postissa isompia pelaajia. Kuten Seppälä ja Little, myös Maxhuni kärsi aivan liikaa ns. brain freeze -kohtauksista tuotuaan pallon ylös ja yrittäessään sitten syöttää vastaan tuleville omille. Kaikesta tästä huolimatta Edon otti paikkansa Suomen ykköspointtina toistaiseksi, ja en näe kuin Kantosen voivan häntä siitä lähivuosina syrjäyttää.

HENRI KANTONEN 8
Vähän sitä sun tätä. Kantosella on ykköspaikalle kokoa mutta ei kv-tasoista nopeutta, minkä mies toki tietää, ja pelaa enimmäkseen fiksusti vahvuutensa ymmärtäen. Pallovarmuus Susijengissä eliittiä, mutta aseet loppuvat hyökkäyspäässä, minkä vuoksi on helppo ymmärtää Maxhunin olevan ensimmäinen vaihtoehto kun halutaan skoraavaa pointtia.

ALEXANDER MADSEN 6,5
Jantusen ohella pelaavan kokoonpanon suurin pettymys. Aivan liikaa typerääkin typerämpiä hyökkäyspään virheitä, laiskaa jalkapuolustusta, tuomareille urputtamista ja nukahduksia. Vastapainoksi toki komeita blokkeja ja donkkeja, ja osui mies ajoittain kaareltakin. Mutta Madsen on 27-vuotias kokenut ja uransa prime-vaiheessa oleva ammattilainen, jonka fyysinen profiili - yhtenä harvoista maajoukkuepelaajista - riittää vaikeuksitta kv-kentille. Siksi onkin äärimmäisen turhauttavaa katsella miehen hajamielistä surffailua kentällä, kun Suomi olisi tarvinnut Markkasen rinnalle toisen pitkän pään tukipilarin vastuuta kantamaan. Nyt Madsen vajosi harmaaseen massaan, mihin Susijengillä ei Nkamhouan poisjäännin jälkeen todellakaan olisi ollut varaa.

ERIKOISMAININTA: OLIVER NKAMHOUA 4
Kaveri valitsi mieluummin merkityksettömän off season -höntsäilyn Amerikassa kuin ison roolin ehkä kaikkien aikojen kovatasoisimmissa EM-kisoissa. Tätä on aivan turha yrittää silotella ja puhua muuksi kuin mitä se oli. Iso tahra koko Nkamhouan uralle ja järkyttävä esimerkki tuleville "Susipolkua" seuraaville lahjakkuuksille. Myös Suomen valmennusjohto on päästetty toistaiseksi aivan liian helpolla tämän fiaskon selvittelyssä, ja se likapyykki on vielä pestävä. Toivottavasti mitään tällaista ei tarvitse nähdä koskaan enää.
Ehdotan että Pyynkin Toivoton ottaa käyttöön kakkosnikin, tämän artikkelin johdosta herra on jatkossa Pispalan Realisti.
 
Viestejä
102
Nkamhoua on yliopistouransa päättyessä jo 23-vuotias. Hänellä on siis vain noin 10 vuoden aikaikkuna ammattilaisuralleen. Vuosiansiot saavatkin olla aika helvetin kovat, jotta niillä katetaan Tennesseessä ilmaiseksi pelaillut vuodet, joista vähintään pari viimeistä olisi voinut käyttää rahan ansaitsemiseen Euroopassa.

NBA:han Oliveria ei tietenkään tulla varaamaan, joten suunta on seniorivuoden jälkeen hyvin todennäköisesti kohti Eurooppaa. Onko neljän vuoden NCAA-ura eurojoukkueille lisäarvoa tuova asia? Ei todellakaan.

No siitä neljännestä vuodesta jää käteen kymmenien tuhansien dollarien arvoinen college tutkinto. Tuo on ihan kiva etu sitten kun ura loppuu. Ei tarvitse enää välttämättä mennä koulun penkille uran jälkeen.

Sinä tai minä voidaan kuvitella, että Ollin ura ei tule jatkumaan nba:ssa, mutta Olli ei tuota ajattele noin. Olli puhui jossain haastattelussa, että hänen ainoa tavoite on Nba. Oli se sitten Draftin, kesäliigan tai muun reitin kautta.

Sinä voit naureskella tuolle suunnitelmalle. Itse nostan hattua sille, että kaveri on valmis kääntämään viimeisetkin kivet oman unelmansa eteen.

Vanhana on kivempi muistella ja kertoa tarinaa, että kaikkeni annoin unelmani eteen, eikä vain riittänyt. Kuin että unohdin nba:n ja lähdin helpon rahan perässä eurooppaan…

Luovuttaminen on ikuista.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
4 028
No siitä neljännestä vuodesta jää käteen kymmenien tuhansien dollarien arvoinen college tutkinto. Tuo on ihan kiva etu sitten kun ura loppuu. Ei tarvitse enää välttämättä mennä koulun penkille uran jälkeen.

Sinä tai minä voidaan kuvitella, että Ollin ura ei tule jatkumaan nba:ssa, mutta Olli ei tuota ajattele noin. Olli puhui jossain haastattelussa, että hänen ainoa tavoite on Nba. Oli se sitten Draftin, kesäliigan tai muun reitin kautta.

Sinä voit naureskella tuolle suunnitelmalle. Itse nostan hattua sille, että kaveri on valmis kääntämään viimeisetkin kivet oman unelmansa eteen.

Vanhana on kivempi muistella ja kertoa tarinaa, että kaikkeni annoin unelmani eteen, eikä vain riittänyt. Kuin että unohdin nba:n ja lähdin helpon rahan perässä eurooppaan…

Luovuttaminen on ikuista.

Näin se menee ja Petskukin sanoi eilen hienosti kyyneleet silmissä, että uskaltakaa unelmoida.
Tietysti näistä voi jutella optimistisesti, realistisesti tai pessimistisesti. :)
 
Viestejä
1 322
Uskoisin että useampi pelaaja olisi vastaavassa tilanteessa ilmoittanut yliopistolleen, että NCAA-ura on sitten siinä, ja lähtenyt kisohin siitä huolimatta.

Enpä tiedä tosta. Nkamhoua ehkä ajattelee että ensi vuonna on vähän kovemmat kisat tiedossa MM-kisoissa ja siitä ei olekkaan enää pitkä aika seuraaviin EM-kisoihin 2025, joiden yksi alkulohko on Suomessa. Nkamhoua on ollut siellä yliopistossa 2-3 vuotta jo aiemmin, niin voisi tuntua ikävältä jättää se kesken ja samalla haudata haaveena oleva NBA-draft ajatus. Luulen että Nkamhoua uskoo parantavansa loppukautta kohti mentäessä ja että osakkeet NBA-draftin suhteen nousevat loppukaudesta. Nkamhoua ehkä ajatteli olevansa korvattavissa jollain toisella pelaajalle Suomen maajoukkueessa, mutta asia ei ole niin. Tiedä sitten mitä Ollin vanhemmilta on tullut. Onko tullut sitä tyypillistä "koulut pitää käydä loppuun" kommenttia.

Siitä mulla ei ole kyllä käsitystä että pakotettiinko Nkamhoua pois EM-kisoista yliopiston toimesta. Jos yliopiston valmentajan mielestä olisi ollut liian iso riski antaa Ollin pelata vielä lisää pelejä yliopiston ulkopuolella, kun siitä loukkaantumisesta on juuri toivuttu. Rauhallisempi ympäristö kuin superkilpailulliset EM-kisat saattaisi olla parempi ympäristä Nkamhoualle. Ehkä se oli ajatuksena silloin. On myös mahdollista ettei Nkamhoua vielä ymmärtänyt kuinka tärkeä hän on Suomen maajoukkueelle.

Saattoi kyllä kieltämättä mennä mitali siinä, mutta sille ei voi enää mitään. Uskon että Saksa voittaa kisat ja olisi varmaan voittanut Suomenkin, mutta pronssiottelussa Suomelle olisi tullut vastaan Puola.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös