Kisojen arvosanat:
LAURI MARKKANEN 9,5
Kun puhutaan "fiilispelaajista", ajatellaan yleensä räjähteleviä tuittupäitä, joiden suoritustaso heittelee minuutista minuuttiin. Mutta on toisenlaisiakin fiilispelaajia, sellaisia kuin Lauri Markkanen. Kun ympärillä on tuttuja pelikavereita, selkänojana valmentajan ehdoton tuki ja hallussa "virallinen", kenenkään kyseenalaistamaton status joukkueen kärkioptiona, Lauri muuttuu täysin toiseksi pelaajaksi. Se on nähty kv-peleissä, Arizonassa, jossain määrin Bullssissa kakkoskaudella. Tämä turnaus oli asiasta toistaiseksi selkein osoitus. Markkanen teki kaiken sen mitä pyydettiin ja ylikin ja oli joukkueen kaikki kaikessa. Loistavat kisat.
Valitettavasti veikkaan em. seikoista johtuen, että "samoja otteita ensi kaudella Utahissa" kaipaavat joutuvat jälleen pettymään. Liigassa ei ole tarjolla tällaista pumpuliympäristöä, jossa Laurille on tarjolla vain rakkautta joka suunnasta, vaan oma tila otetaan siellä puoliväkisin. Se ei ole koskaan ollut Markkaselle helppoa, ja tuskin on jatkossakaan. Pelaaja ei juuri henkisesti enää muutu tässä vaiheessa uraa.
Laurinkin bensa alkoi loppua Espanja-pelissä juuri ratkaisevalla hetkellä, mihin johtaneista syistä (pelaajavalinnat, taktiikka) voidaan keskustella vielä kauan. Ja puolikas piste lähtee pois täydestä kympistä siksi, että välillä Markkasen pallollinen puolustus oli melko heikkoa.
MIKAEL JANTUNEN 6
Pelaavan kokoonpanon pahin pettymys. Kun nopeus, voima ja taito loppuvat yhtä aikaa kesken, jälki on aika surullista. Jantusen täydellinen kyvyttömyys hyökkäyspään pallollisissa tilanteissa tuli ainakin allekirjoittaneelle melkoisena shokkina, kun ei edes pelattu mitään superatleetteja vastaan. Ajo laidalta kohti päätyä, tie tukossa, pivot keskelle, tie tukossa, pallo käteen ja sitten olikin jo hätä. Tämä nähtiin uudestaan ja uudestaan. Puolustuksessa Jantunen jäi jatkuvasti pieneksi, mikä ei tosin ole hänen vikansa.
Kokonaan toinen ongelma on sitten se, ettei jalkanopeus edes riitä näillä kv-kentillä kaarelle. Maajoukkueessa mies onkin tällä hetkellä juuri sellainen hankala tweeneri, jolla puutteet määrittelevät roolin, eivät vahvuudet. Utahissa Jantunen pelasi hyökkäyspäässä usein puolustuksen keskellä eräänlaisessa hub-roolissa, pallon siirtelijänä, mutta tässä joukkueessa sellaista roolia ei ollut eikä ole tarjolla. Lisää aseita on pakko kehittää.
SASU SALIN 9
On ihan oikeutettua moittia Salinia suoritustason heittelystä ja katoamisista kriittisillä hetkillä, mutta kyllä mies oli silti taas Markkasen ohella joukkueen pelillinen ja henkinen tukiranka ja veti kokonaisuutena hyvät kisat. Suomen joukkueessa on edelleen niin vähän kv-tasoista taitoa, röyhkeyttä ja pelottomuutta, että Sasun poistuminen kentältä näkyi useimmiten välittömästi jengin yleisilmeessä. Puolustuspäässä jalka ei enää liiku samalla lailla kuin vielä viisi vuotta sitten, mutta vielä toistaiseksi tuo korvautuu hyvin kokemuksella, oveluudella ja ennakoinnilla. Mutta kuka Salinin tilalle kakkospaikalle kun maajoukkueura vähitellen hiipuu kohti auringonlaskua? Tämä on pelottava ajatus.
PETTERI KOPONEN 10
Täysin käsittämätön suoritus invaliditasoisilla lonkilla. En olisi koskaan uskonut, että Petsku pystyy pelaamaan tällaisia minuutteja ja nousee vielä ratkaiseviin rooleihin tärkeissä peleissä. Heitto putosi paremmin kuin koskaan aiemmin maajoukkueessa, ja paikkojakin tuli liukuhihnalta, pitkälti Markkasen "gravityn" ansiosta. Vaikka mies ei enää taivu mihinkään suuntaan ja jalka ei liiku, Koposen pallovarmuus ja rauhallisuus oli (surullista kyllä) edelleen omaa luokkaansa Suomen takakentällä. Tältä se näyttää kun pelaaja tietää, että se on nyt tässä, ja päättää tyhjentää bensatankin viimeistä pisaraa myöten. Paras mahdollinen lopetus hienolle uralle.
SHAWN HUFF 9
Myös Huff ylitti kaikki odotukseni (niitä ei ollut paljon) moninkertaisesti. Mies pelasi yllättävän isossa roolissa rauhallisemmin ja fiksummin kuin koskaan ennen, kaikki sähellys ja huonot riskiratkaisut olivat kuin poispyyhittyjä. Olen aina ollut sitä mieltä, että joillekin atleettisille pelaajille jalkojen hidastuminen uran loppuvaiheessa voi olla jopa siunaus, kun ennakoinnin ja maltin merkitys alkaa väkisinkin korostua. Jantusen lailla Huff joutui puolustamaan aivan liikaa isoja joukkueen koostumuksen takia, mutta selvisi mallikkaasti. Hyvät kisat ja hieno ura.
ELIAS VALTONEN 6,5
Mysteeriin kääritty arvoitus. Valtosen peli-ilme muistutti koko kisojen ajan peuraa ajovaloissa. Tuskaisen turhautuneisuuden ja epävarmuuden yhdistelmä loisti naamalta ja näkyi liikkeessä kentällä. Jos tässä joukkueessa on joku, jolta olisi näissä kisoissa kaivattu ns. break outia, se on Valtonen. Nyt sitä ei tullut, ja syitä voidaan vain arvailla. Toisin kuin suuri osa joukkueesta, Elias sai pelata luontaisella pelipaikallaan, puolustaen niitä pelaajia joita hänen kuuluukin puolustaa, mutta... ei se kokonaisuutena kovin hyvin mennyt. Valtonen väläytteli toki ajoittain, mutta hän ei ole enää Littlen tapainen nuori lupaus, jonka suoritustaso voi heitellä villisti. Mies on 23-vuotias aikuinen, ammattilainen, ja hänen pitäisi nopeasti ottaa vastuuta ja paikkansa Susijengin peruspilarina.
Eniten ihmetytti, mitä on tapahtunut Valtosen jaloille. Näissä kesän maju-peleissä on nähty aivan liikaa sitä, että hänet jätetään puolustuksessa kaarella kuin täi tervaan. Sivuttaisliike on todella onnetonta atleettisena tunnetulle tyypille. En tiedä onko lihasta sitten taas kerran bulkattu liikaa, mutta tämä on aika fataali juttu - Valtosen kun pitäisi jatkossa olla Susijengissä se, joka puolustaa nopeita ja kimmoisia laitureita. Hyökkäyspäässä Valtonen pääsi usein miehestään ohi pallon kanssa, mutta sitten loppuivat aseet tai rohkeus, ja alettiin katsella viime hetken hätäsyöttöjä. Ikävä kyllä tässä saattaa näkyä surkean NCAA-uran ja nykyisen ammattilaisroolin yhteisvaikutus, mutta ei niistä tässä nyt enempää.
MIRO LITTLE 7
Miro oli vielä väärässä paikassa, mutta ei nuorta poikaa voi siitä syyttää. Väläytteli hyökkäyspäässä yllättäviä ja röyhkeitäkin ratkaisuja, mutta valitettavasti koripallon perusasioissa on vielä todella paljon parannettavaa, varsinkin pelinrakentajan roolia ajatellen. Jokainen pallon ylöstuonti kevyttäkin painetta vastaan oli täysi seikkailu ja sai kylmän hien katsojan otsalle. Little myös lopettaa kuljetuksensa takakentän alimpana miehenä aivan liian herkästi, tuota ominaisuutta ei viimeistään Baylorissa katsella hetkeäkään.
Suomi on tweenereiden joukkue, ja itselleni Mirokin on valumassa siihen samaan kategoriaan. En vain näe kaverissa kv-tason pelinrakentajan siemeniä, saati NBA-tason. Esimerkiksi Rannikosta tämä näkyi jo selvästi nuorempana kuin Little on nyt. Toivottavasti lähivuodet näyttävät että olin täysin väärässä. Mutta mikä Miro sitten on, jos ei ykkönen? En tiedä. Kaukoheitto on kaukana SG-tasosta. Saattaa olla, että poika päätyy vielä hieman alimittaiseksi kolmoseksi, mutta siinäkin roolissa olisi pakko osua kaarelta säännöllisesti. Aika näyttää, ja Baylor.
ILARI SEPPÄLÄ 6
Seppälän kisoista ei ole paljon sanottavaa. Mies oli aivan väärässä sarjassa, hermostunut ja epävarma esitys. Suomen muiden takamiesten lailla kasapäin aivan käsittämättömiä, minipoikamaisia syöttöhasseja takakentällä, kun pakotettiin palloa ylipuolustetulle pelaajalle. Seppälällä on paikkansa kevyemmän sarjan maaotteluissa, mutta toivottavasti tämä jäi miehen viimeiseksi näinkin isoksi arvokisarooliksi.
EDON MAXHUNI 9
Kokonaisuutena iloinen yllätys, varsinkin hyökkäyspään osalta. Maxhuni oli Salinin ohella ainoa pelottomasti heittänyt (ja myös osunut) takamies, ja pystyi koostaan huolimatta säilyttämään yllättävän hyvin myös ajo- ja syöttöuhan. Puolustuspää oli sitä mitä saattoi odottaakin - ohi mentiin kuin liukuhihnalta, ja vastustajat vaihtoivat jatkuvasti Maxhunia puolustamaan postissa isompia pelaajia. Kuten Seppälä ja Little, myös Maxhuni kärsi aivan liikaa ns. brain freeze -kohtauksista tuotuaan pallon ylös ja yrittäessään sitten syöttää vastaan tuleville omille. Kaikesta tästä huolimatta Edon otti paikkansa Suomen ykköspointtina toistaiseksi, ja en näe kuin Kantosen voivan häntä siitä lähivuosina syrjäyttää.
HENRI KANTONEN 8
Vähän sitä sun tätä. Kantosella on ykköspaikalle kokoa mutta ei kv-tasoista nopeutta, minkä mies toki tietää, ja pelaa enimmäkseen fiksusti vahvuutensa ymmärtäen. Pallovarmuus Susijengissä eliittiä, mutta aseet loppuvat hyökkäyspäässä, minkä vuoksi on helppo ymmärtää Maxhunin olevan ensimmäinen vaihtoehto kun halutaan skoraavaa pointtia.
ALEXANDER MADSEN 6,5
Jantusen ohella pelaavan kokoonpanon suurin pettymys. Aivan liikaa typerääkin typerämpiä hyökkäyspään virheitä, laiskaa jalkapuolustusta, tuomareille urputtamista ja nukahduksia. Vastapainoksi toki komeita blokkeja ja donkkeja, ja osui mies ajoittain kaareltakin. Mutta Madsen on 27-vuotias kokenut ja uransa prime-vaiheessa oleva ammattilainen, jonka fyysinen profiili - yhtenä harvoista maajoukkuepelaajista - riittää vaikeuksitta kv-kentille. Siksi onkin äärimmäisen turhauttavaa katsella miehen hajamielistä surffailua kentällä, kun Suomi olisi tarvinnut Markkasen rinnalle toisen pitkän pään tukipilarin vastuuta kantamaan. Nyt Madsen vajosi harmaaseen massaan, mihin Susijengillä ei Nkamhouan poisjäännin jälkeen todellakaan olisi ollut varaa.
ERIKOISMAININTA: OLIVER NKAMHOUA 4
Kaveri valitsi mieluummin merkityksettömän off season -höntsäilyn Amerikassa kuin ison roolin ehkä kaikkien aikojen kovatasoisimmissa EM-kisoissa. Tätä on aivan turha yrittää silotella ja puhua muuksi kuin mitä se oli. Iso tahra koko Nkamhouan uralle ja järkyttävä esimerkki tuleville "Susipolkua" seuraaville lahjakkuuksille. Myös Suomen valmennusjohto on päästetty toistaiseksi aivan liian helpolla tämän fiaskon selvittelyssä, ja se likapyykki on vielä pestävä. Toivottavasti mitään tällaista ei tarvitse nähdä koskaan enää.
