Koripallo.com

Tampereen Pyrintö 2023-2024

Viestejä
1 508
Palataanpa tuosta yleisömääräjankkauksesta kiinnostavampiin aiheisiin.

Torilla kuiskuteltiin, että viimeinen jenkki olisi takamies. Jos näin, niin koossa on lyhyt ryhmä. Samaan tapaan kuin viime kauden päätteeksi, jolloin hävittiin levypallot joka matsissa. Eikä uusista jenkeistä oikein kaukoheittovoimaa löydy. Kuitenkin Oskun lähdön jälkeen juuri sinne olisi kaivattu vahvistusta.

Toivottavasti Panu vielä jatkaa, jotta olisi edes joku post-pelaaja ottaa vaihdosta kentälle. Ilmeisesti Syllaa tullaan sitten peluuttamaan hyvin alamittaisena nelosena. Ceaserin todellinen taso on täysi arvoitus. Jos joukkuetta ei enää vahvisteta, koossa olisi jopa viimevuotista heikompi nippu. Mutta eiköhän joku vielä mukaan eksy.
 

Ylläpito

Ylläpidon jäsen
Viestejä
4 622
 
Viestejä
181
Fiifi Aidoo on nähty Pyynikillä Tampereella. Pyrinnön ylläripoiminta vai sattumaa?
Kyllähän nuo pelaajat käy eri kaupungeissa. Nähtiinhän Palmikin Lahdessa.. tosin vain Kalevan Kisojen katsomossa. Mut oli nähty kumminkin.
 
Viestejä
181
Tampereen Pyrintö 2023-24 Pelaajat:

David Azore
Antero Lehto
Justus Kilpinen
Valtteri Leppänen
Chrysostom Chukwuma
Kion Williams
Jordon Talley
Nighael Ceaser
Sekou Syllan
Roni Ahvenjärvi
Arttu Pitkänen

11 pelaajaa tällä hetkellä ja 1 vielä puuttuu (todennäköisesti Pyrintö 2 tai junnuissa tulee 1 pelaaja joukkueeseen.)

Nähdäänkö 2023-24 kaudella läpimurto Kion Williamsilta? Ikää on 20-vuotta ja nyt olisi aika murtautua hyväksi korisliiga pelaajaksi.

Pyrintö jos haluaa päästä Top 8 joukkoon sekä ulkomaalaisten että suomalaisten on onnistuttava!
Oma katseeni kiinnittyy Kion Williamsiin millainen pelimies on kyseessä ja pystyykö auttamaan Pyrintöä, kun joukkue sitä tarvitsee?
Aika näyttää?
 
Viestejä
115
Ilmeisesti tämä kirjoitus, tietynlainen testamentti tamperelaiselle pääsarjakoripalloilulle, täytyy tässä vaiheessa kirjoittaa. Liigasta voi heikompikin joukkue löytyä, mutta kovin hilkulle se tulee menemään. Antero Lehto on liideri, mutta hänellä ei ole koskaan ollut näin heikkoa joukkuetta johdettavanaan. Ehkä nuorempana tämä taakka olisi kutkuttava haaste, mutta 40-vuotiaana vastuu kääntyy ehkä liikaa esimerkin puolelle pelisuoritusten sijaan.

Jenkkivalintojen - nykyisten ja mahdollisten tulevien - täytyy osua nappiin tällä suomalaiskertymällä. Suomalaisista Chukwuman täytyy olla Jeesuksen kolmas tuleminen. Kion Williamsista ei ole kantautunut korviin mitään kehitysloikkaan liittyvää hehkutusta, joten en sellaista häneltä odota. Totuus on se, että tältä joukkueelta ei kovin moni pyrintöläisen sisäpiirin ulkopuolelta odota mitään. Toisaalta se on ilmeisen toivottavakin tilanne Pyrinnön lämpimässä offiisissa, jossa altavastaajan asemasta ponnistaminen antaa erityistä virtaa taisteluun. Toisaalta tämä altavastaajan asema on suuressa ristiriidassa Pyrinnön asemaan massiivisena pirkanmaalaisena toimijana...

Pyynikillä on useamman vuoden ollut samaan aikaan "viimeinen sammuttaa valot"-fiilis ja tästä tilanteesta keskustelua tyrehdyttävä tunkkainen ilmapiiri. Tämän kirjoituksen on tarkoitus sanoittaa yhden koripallokannattajan näkemyksiä aiheeseen liittyen. Nämä voivat edustaa tai voivat olla edustamatta laajemmankin joukon tuntemuksia, mutta mielestäni on silti tärkeää kirjoittaa ne näkyville. Kovin helppoa kriittinen puhe ei Tampereella ole ollut, koska Pyrintö on niin hallitseva entiteetti ettei eriäville mielipiteille oikein ole ollut tilaa. Tarkoitus ei silti ole kirjoittaa lahtauskirjettä, vaan nostaa esiin myös Pyrintöä hellivät puolet tästä yli kahdenkymmenen vuoden taipaleesta.

Pyrinnön tarinan voi mielestäni pelaajien nimissä sitoa niukimmillaan kolmikkoon Damon Williams - Antero Lehto - Osku Heinonen. Damon toi mukanaan menestyksen, Antero Lehto suomalaisen uskottavuuden ja Osku jatkuvuuden aina näihin päiviin saakka. Tietyllä tavalla symbolista on se, että tietyn tiiviin aikaikkunan sisällä Damon lähti temperamentilleen uskollisesti ulos seurasta ovet paukkuen liittyen näkemyseroihin valmennuksen suhteen. Samalla tavalla tyypillisesti Antero Lehto tuli päättämään uraansa uskollisesti sinne missä sen loikin ja samalla Osku otti siivet alleen kokeillakseen jotain muutakin kuin pyrintöläistä elämäntapaa.

Tästä Pyrintö saa ensimmäisen sulan hattuunsa. Se on joukkueena aina ollut uskollinen ja luotettava kumppani kivijalkapelaajilleen. Tämä on näkynyt pitkänä ja tasaisena yhteistyönä, jonka ansiosta edustusjoukkueen pää on pysynyt pinnalla näinkin pitkään.

Samaan aikaan pelaajapolitiikan kielteinen puoli on ollut se, että ulkopuolisista kovista nimistä Tampereella ei juurikaan ole saatu nauttia. Muiden joukkueiden kannattajien nauttiessa kesän "terassikauden" juonikiemuroista, on Pyrintöä seuraavalle kesä lähinnä jenkkivahvistusten julkistamisen odottamista.

Osa Pyrinnön identiteettia on myös kasvattajaseurana toimiminen. Maantieteellinen sijainti ja harrastajapoolin niukkuus verrattuna etelän toimijoihin selittänee paljolti sen, ettei reitti junioreista edustusjoukkueeseen ole mikään jatkuva runsaudensarvi. Tämä on kuitenkin ollut ehdottomasti vahvuus eli juniorit saavat Pyrinnössä näyttöpaikkoja riittävästi, jotta se näkyy identiteetissä.

Toinen identiteetti onkin sitten se ristiriitaisempi. Pyrintö on yleisseura, jonka talous on lajien osalta sidottu toisiinsa. Tässä mallissa on varmasti omat hyvät puolensa, mutta kilpailullisen koripallojoukkueen johtamiseen se on asettanut tiukat raamit. Tästä Jarmo Hakanenkin on puhunut ja tehnyt selväksi ettei mikään pelillinen riski ole taloudellisen riskin arvoinen. Pyrinnöllä on tietty määrä resurssia käytettävissä ja sitä ei venytetä, lisätä eikä laajenneta. Työtä tehdään sydämellä ja tietyllä laadullisella perustasolla, mutta tässä piilee mielestäni myös nykytilanteeseen johtanut juurisyy.

Tamperelainen urheiluyleisö osaa kiinnittyä jossain määrin myös logoon, mutta ennen kaikkea tamperelainen urheiluyleisö kiinnittyy AINA menestykseen. Tämä on ollut nähtävissä myös Pyrinnön pelien lehtereillä. Laiha kausi näkyy suoraan lakatun puun määrän kasvamisessa Pyynikin B-katsomossa. Menestys runkosarjassa tuo laajemman yleisön ja menestys pudotuspeleissä tekee Pyynikistä jo todella ahtaan. Punaisen värin määrä yleisössä kasvaa myös menestyksen myötä. Sen helpompaa on olla "pyrintöläinen" mitä paremmin joukkue menestyy.

Mielestäni tällainen ajattelu on ymmärrettävää. Varsinkin Tampereen kokoisessa kaupungissa, jossa ollaan myös totuttu urheilumenestykseen. Keskimääräinen katsoja haluaa seurata joukkueita, jotka haluavat kehittyä, kasvaa ja mennä eteenpäin. Paikallaan pyöriminen ei kiinnosta ellei pyöriminen tapahdu Keskustorin suihkulähteen vesivirtauksissa. Tätä perusluonnetta vastaan Pyrinnön toimijat ovat betsanneet isosti 2010-luvun puolen välin jälkeen.

Vesa Kuokkala toi omalla toiminnallaan joukkueen ympärille sitä kuuluisaa pöhinää, joka yhdistettynä pelilliseen menestykseen teki Pyrinnöstä hetkeksi Sisä-Suomen kuumimman urheilujoukkueen. Kuokkalan lähdön ja taloudellisten panostusten suitsimisen myötä joukkue keskitti huomion yhä enemmän ja enemmän Pyrintöön yhteisönä, jota määrittivät pelillisen kehityksen sijaan määreet kuten #ME, #AINA ja #PERHE.

Tämä oli kuitenkin ristiriidassa kaikkien muiden paitsi oikeasti itsensä pyrintöläisiksi kokeneiden keskuudessa. Oli virhe kuvitella, että menestyksen ja hyvän urheilullisen tekemisen mukanaan tuoma yleisö olisi juurtunut kokemaan itsensä seuratoimijoina. Suuri osa katsojista oli kuitenkin yleisemmällä tasolla koripallon tai urheiluviihteen seuraajia. Tarkemmin vielä korkealaatuisen koripallon ja laadukkaan urheiluviihteen, jonka katsomiseen he olivat valmiita uhraamaan ajan lisäksi myös rahaa. Kun tuo tuote junnasi paikallaan ja samaan aikaan oletettiin yleisön haluavan olla koripalloseuraajien sijaan pyrintöläisiä syntyi ristiriitainen ilmapiiri. Kategoristisesti ajateltuna "pyrintöläiset" olivat parempaa väkeä ja koripallosta vähemmän seuraorientoituneesti kiinnostuneet sitä vähempiarvoista "ette vaan ymmärrä/gloryhunt" porukkaa.

Tätä kahtiajakoa pahensi seuran työntekijöiden ulostulot liittyen kriittiseen keskusteluun tilanteesta. Vastaukset kritiikkiin olivat usein ylimielisiä, sisältä ulospäin tai ylhäältä alaspäin suuntautuvia ja sisälsivät usein "tuu ite tekemään paremmin" tematiikkaa. Keskustelu ja toisenlaisten näkökulmien ymmärtäminen puuttuivat tyystin. Näissä kunnostautuivat varsinkin Hakanen itse ja valmennuspuolelta pitkään mukana pyörinyt Ilpo Rantanen.

Sinällään kunnioitan Pyrinnön linjaa ja hyväksyn perustelun valitusta linjasta. On ymmärrettävää, että yleisseura pyörittää rajallisella resurssilla toimintaa ja saavutus itsessään on ollut kunnioitettava. Vuosituhannen vaihteessa siemenet kylvettyyn menestykseen tuli jatkumoa ajoittaisten suvantovaiheiden ja - kausien myötä aina tänne 2020-luvun puolelle. Sitä voi kaikin puolin kutsua yleisseuralta jättimäiseksi onnistumiseksi. Ongelma oli lähinnä siinä, että vastakkaista näkökulmaa kilpailullisen puolen viemisestä vielä seuraaville tasoille ei otettu asiallisesti vastaan. Muistan yhden hyvän haastattelun jostain urheilupainotteisesta lehdestä, jossa Hakanen avasi tätä tilannetta avoimella tavalla. Muutoin ollaan menty hymähtelyllä ja ylimielisyydellä eteenpäin samalla vieraannuttaen myös ne menestyksestä välittämättömät koripallokannattajat pois pyrintöläisestä meiningistä. Lopputuloksen näemme nyt lehtereillä. Uninen ja vähälukuinen katsomo kärsii pelit läpi valveunen kaltaisessa tilassa, johon ainoastaan vielä lapsenuskolla elävät junioripelaajat tuovat hieman energiaa.

Omalla tavallaan nykyisen joukkueen valmentaja Miikka Sopanen sulkee tämän kehän yhtä täydellisesti kuin uraansa seuraan lopettelemaan tullut Antero Lehto. Hän ponnisti samoina vuosituhannen vaihteen vuosina Pyrinnöstä maailmalle ja nyt takaisin tultuaan on ollut äärimmäisen hapokas ulostuloissaan kaikenlaisen kritiikin osalta. Oli kyse sitten seuratason panostuksista tai pelitavallisista kyseenalaistuksista on Sopanen pitänyt passiivis-aggressiivista pyrintöläistä perinnettä yllä vastauksissaan.

Voi toki olla, että tämä kritiikki ei täysin osu maaliinsa Pyrinnön leimaamisessa. Ehkä kyse on laajemmasta suomalaisesta koripallokulttuurista, jossa toimitaan omista sisäpiiritavoista käsin ja suojellaan omaa pesää pölyiseen loppuun saakka.

En tahdo kuitenkaan päättää vuosia sisällä pidettyä puheenvuoroa kielteisesti. Pyrintö on toteuttanut omaa visiotaan ja omaa tavoitemaailmaansa hienosti yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Se, että monet ovat tästä suunnasta eri mieltä ei tee siitä vähemmän menestyksekästä. Mestaruudet ja mitalisijat, Suomen Cupin menestys, Euroopan seikkailut, useat legendaariset pitkän linjan pyrintöläiset pelaajaurat, laadukas juniorityö ja taloudellinen vakaus läpi vuosikymmenten ovat onnistumisia joita on syytä vaalia muistoissa myös näinä aikoina. Se nouseeko Pyrintö takaisin kukoistukseen vai pysyvämmin alemmalle kilpailulliselle tasolle lähivuosina ei ole pitkässä perspektiivissä merkityksellistä.

Toivotaan, että joko Pyrintö tai joku muu toimija jossain vaiheessa täyttää jälleen tuon tyhjiön ja Tampereella pelataan kärkitason kansallista koripalloa nykyistä paremmissa puitteissa. Ehkä Tampere voi profiloitua joksikin aikaa naiskoripallon suunnannäyttäjänä mieskoriksen sijaan. Ehkä Nokia ottaa valtikan ja me kilpailullisen huipputason koripallon seuraajat sovitamme seuraavaksi päällemme tyylikästä mustakeltaista. Mahdollisuudet ovat monet. Ainoa varma asia on se, että koripallo...se jatkuu.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös