- Viestejä
- 1 864
Ehkä hain sanaa masokisti, tai jotain sellaista.
Porukka vain katsoo Bullsin pelejä ja antaa marjojen mädäntyä metsään. Ja eikö risujen kerääminen metsästä ole mukavampaa kuin Bullsin matsien katsominen.
Verkkolehden uusimmat
-
Thomas Tumban Kataja vastasi Nokian vauhtiin vauhdilla – ”He ovat olleet koko vuoden tuollaisia”
24.4.2024 8:56
-
Seagulls-valmentaja ei murehdi avaustappiota: ”Kaikki putket katkeavat joskus”
22.4.2024 8:04
-
Both Gach johdattaa superyllättäjä-Nokiaa kohti jälleen uusia ihmeitä – ”Tiesimme voittavamme paljon pelejä”
19.4.2024 16:55
-
Topias Palmi Korisliigan MVP:stä – ”Totta kai haluan, mutta Pantterin nostaminen on tärkeämpi asia”
18.4.2024 19:28
-
Lauri Markkanen haastavan kauden jälkeen: ”Tehtäväni on painaa pikakelaus-nappia”
17.4.2024 20:02
-
Olivier Nkamhoua ei tingi unelmistaan: ”100 % suunnitelmani on yrittää NBA:han”
17.4.2024 17:47
Lauri Markkanen - mies ja legenda
- Viestiketjun aloittaja Ylläpito
- Alkaa
Ehkä hain sanaa masokisti, tai jotain sellaista.
Porukka vain katsoo Bullsin pelejä ja antaa marjojen mädäntyä metsään. Ja eikö risujen kerääminen metsästä ole mukavampaa kuin Bullsin matsien katsominen.
Ylläpito
Ylläpidon jäsen
- Viestejä
- 4 554
"Dettmann previously said: “What’s missing from his game that Dirk has, is his turnaround jumper from the post or midpost. Lauri has the ability to put the ball on the floor. And he’s an excellent passer. I don’t think he gets enough out of this skill yet.”
Dettmann will be joining the team presumably to mentor Lauri Markkanen and try to get him back on track, while motivating him to be more ‘shot hungry’ on the offensive end. He was out for dinner with Jim Boylen last night. Look for Lauri to put forward stronger performances.
Just to be clear this doesn’t mean Dettmann will have a coaching role on the team. He’s just here for Lauri and to help him get back on track."
- Viestejä
- 608
- Viestejä
- 1 864
Päävalmentaja Henrik Dettmann vieraili Chicagossa Lauri Markkasen luona ja näki paljon hyvää: ”Ihmisillä on väärät odotukset”
Sosiaalisessa mediassa uumoiltiin Dettmannia mentorin rooliin palauttamaan Markkasta ”raiteilleen”.
www.hs.fi
Henrik Dettmann oikoo huhuja ja puolustaa Lauri Markkasta sekä paljon parjattua Chicago Bullsia – "Rivillä 13 istuu aina parhaat asiantuntijat"
Henrik Dettmannin mielestä Lauri Markkanen ajattelee joukkueen etua eikä omia tilastojaan.
yle.fi
- Viestejä
- 2 290
Tuosta Dettmanista alkaa vanhemmiten tulla mieleen erehdyttävästi Paavo Väyrynen. Siis kommenttien perustella aina on näitä bessewisser-tyylisiä lausuntoja, jossa media ja yleisö ymmärtävät kaiken väärin (toki myös seurat ja pelaajat joskus) "En minä ole niin sanonut, ja vaikka olisin sanonut, en olisi sitä tarkoittanut"
- Viestejä
- 532
Jälleen todella hyvää lukemista The Athleticissa. Tämän haastattelun peerusteella mielikuvani Steve Kerristä ajatusmaailmaltaan äärimmäisen hyvänä valmentajana erityisesti mentaalipuolen osalta vahvistui entisestään. Häntä tuntuvat arvostavan kaikki pelaajat rookieista veteraaneihin. Vielä suhteellisen lyhyt valmentajaura takanaan hän tulee varmasti kehittymään entisestään, ja erityisesti muilla valmennuksen osa-alueilla. Warriors on se joukkue ja ympäristö johon toivoisin Laurin pääsevän lähivuosina.
theathletic.com
An inside view of Steve Kerr’s first season coaching a losing Warriors team
With title hopes long gone, Kerr embraces teaching, experimenting and — above all — communicating with the NBA's third-youngest team.
theathletic.com
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 1 405
The Athleticissä (Sam Vecenie) Chicagon osalta on tehty "rookie scale rankings", eli rookie-sopparilla olevat pelaajat. Kopsaan tähän Markkasen (#2, ykkösenä WCJ) arvion koska tämä ei linkillä näy. Aika lopussa mennään siihen että Carterin olisi saatava myös lupa nakella kolmosia (missä itse asiassa ei ollut ollenkaan huono college-peleissään). Jos tämän todetun asian lisäksi Dunn olisi jonkinlainen uhka, olisi Bullsin peli ( itse asiassa vastustajan puolustuksen peli) toisen näköistä.
2. Lauri Markkanen, F/C | 22 years old | Two years, $12.0 million
2019-20 stats: 14.5 points, 6.7 rebounds, 1.7 assists, 39.3/32.7/81.1; 2018-19 stats: 18.7 points, 9.0 rebounds, 1.4 assists, 43.0/36.1/87.2
Markkanen had a tough start to the year, but he’s coming around into the form evaluators expected of him entering the season. Through the first 20 games he played this season, Markkanen was scoring 13.3 points per game while shooting just 35 percent from the field and a pretty stunning 28.2 percent from 3. Nothing he did out on the floor really looked right. The shooting didn’t have that air of supreme confidence that you’d expect from an elite weapon from distance, and he just didn’t seem to be playing with the verve we saw in 2018-19, when he took a leap while averaging 18.7 points on a 55.3 true-shooting percentage.
Nonetheless, Markkanen has seemingly figured things out. Over his last 13 games, he’s shooting an absurd 50/40/86 line while posting 17.6 points per game. What changed? I’m not sure anything has beyond shots simply falling and him starting to regain that confidence that seemed to be lacking through his prolonged slump. The shot profile is essentially the same. Most of his shots are either catch-and-shoot 3s or drives where he attacks closeouts. Nearly everything is either a 3 or a shot within eight feet, as he’s only taken 20 mid-range jumpers out of his 394 shot attempts.
In many ways, Markkanen is one of the easiest evaluations in the NBA now that he’s back on track. Outside of Karl-Anthony Towns and Dirk Nowitzki, I think there is a case he’s the best 7-foot shooter ever (I’m going to exclude Kevin Durant from this, given that he maintains he is not 7-foot). No 7-foot player in NBA history has ever made at least 330 3-pointers in the first three seasons of his career, and Markkanen still has about two-thirds of his third year to extend that mark out. Heck, Markkanen is even something of an anomaly as a shooter if you just talk among players who are 6-foot-6 or taller (thus incorporating most wings and forwards). Only 15 other players have ever hit 330 3s at a 35.6 percent clip through their first three years. If he continues at his current pace throughout the rest of the year, he’ll have made over 430 3s. Only Allan Houston and Kyle Korver have ever made at least 430 3s at a 35.6 percent clip among guys 6-foot-6 or taller within their first three years.
Basically, Markkanen is an elite floor-spacing weapon. It’s a huge marginal advantage for NBA teams to have centers and bigs who can make above-the-break 3s. It creates a really difficult choice for team defenses. Do you have your center vacate the paint to guard the pick-and-pop, or do you leave the big man wide open from 3? As more teams start playing more drop-coverage in pick-and-roll, there are plenty of opportunities for big men to pick and pop for open 3s. And given that guys typically get better at shooting from distance as they age, there is reason to think he’s only going to improve.
He’s also become a better driver and attacker. He’s good at getting all the way to the rim and finishing, hitting 55.2 percent at the basket in halfcourt settings. This year, he’s also started to add a bit more of a floater package, which makes him even more interesting when attacking closeouts. Ultimately, there’s only one thing holding him back from being an incredibly useful offensive player: in some capacity, he has to read the floor and make better passes. He has consistently been a sub-1 assist-to-turnover ratio guy, and he can get himself into trouble with bad shots inside on drives as opposed to making passes. Getting better at kickouts will make him and the rest of the Bulls’ offense much more efficient.
And yet, despite the fact that Markkanen is one of the easiest evaluations in the league, he’s also one of the most difficult players to project a future for in theory. I often talk about how the tweener has moved from the players stuck between the 3 and the 4 to now the guys that are between the 4 and the 5. That’s where Markkanen finds himself. He’s easy to take advantage of. Teams average about 107 points per 100 possessions when he’s on the floor versus 102.5 when he’s off.
Part of the differential numbers have to do with the fact that his immediate replacement is usually Thaddeus Young, a legitimately high-end defender. But the scouting on Markkanen isn’t exactly great either. He doesn’t really move his feet particularly well in comparison to other 4s on the perimeter, and he’s certainly not a good enough rim protector to man the 5 spot in today’s modern league.
But here’s the thing: a 107 defensive rating is actually pretty good in today’s NBA. The Bulls have figured out how to defend around him at the 4, and Markkanen at least does a good job of being in the spot in regard to rotation and scramble situations. That 107 mark with him on the floor is defensive rating that would be in the top half of the league. And importantly, Chicago has a 105 defensive rating when Markkanen and Carter play together.
With the advantages that Markkanen gives you on offense with his shooting, that trade-off should be worth it. So far though, it hasn’t been because the Bulls’ offense has been a bit of a mess. Between Markkanen shooting poorly to start the year, Carter not really shooting at all, and the team’s scheme resulting in a cluttered lane, it hasn’t quite worked as well as it should.
To use Markkanen at the 4 consistently and get the best marginal effect that he should provide spacing-wise offensively, the Bulls need Carter to shoot, too. Having a 4-5 combination of players who can knock down shots like Carter and Markkanen should be able to will open the floor immensely. I’d also be intrigued by using Markkanen at the 5 against bench units, allowing him to pick-and-pop against some bigger, lumbering centers who populate second units. Playing him in lineups with Young and a wing like Porter (once he returns) is intriguing, as it should allow them to maintain the requisite defensive aptitude necessary while taking advantage of Markkanen’s spacing.
It’s incumbent upon the Bulls to emphasize shooting freedom going forward within their development process. Otherwise, I don’t love the fit of Carter and Markkanen, and the team should be looking more into moving one of the two. But that’s a decision for the future and a column for another day. Regardless, having an elite skill like Markkanen does as a shooter opens a lot of options for the Bulls, and I’m still a fan of his.
E: näköjään myös Stephen Noh:n artikkeli ilmestynyt eiliseltä: Lauri Markkanen is turning his season around by going back to what he does best. En viitsi enempää kopsata "suojattua" materiaalia, suosittelen julkaisun tilaamista. Ei mene raha kyllä hukkaan.
2. Lauri Markkanen, F/C | 22 years old | Two years, $12.0 million
2019-20 stats: 14.5 points, 6.7 rebounds, 1.7 assists, 39.3/32.7/81.1; 2018-19 stats: 18.7 points, 9.0 rebounds, 1.4 assists, 43.0/36.1/87.2
Markkanen had a tough start to the year, but he’s coming around into the form evaluators expected of him entering the season. Through the first 20 games he played this season, Markkanen was scoring 13.3 points per game while shooting just 35 percent from the field and a pretty stunning 28.2 percent from 3. Nothing he did out on the floor really looked right. The shooting didn’t have that air of supreme confidence that you’d expect from an elite weapon from distance, and he just didn’t seem to be playing with the verve we saw in 2018-19, when he took a leap while averaging 18.7 points on a 55.3 true-shooting percentage.
Nonetheless, Markkanen has seemingly figured things out. Over his last 13 games, he’s shooting an absurd 50/40/86 line while posting 17.6 points per game. What changed? I’m not sure anything has beyond shots simply falling and him starting to regain that confidence that seemed to be lacking through his prolonged slump. The shot profile is essentially the same. Most of his shots are either catch-and-shoot 3s or drives where he attacks closeouts. Nearly everything is either a 3 or a shot within eight feet, as he’s only taken 20 mid-range jumpers out of his 394 shot attempts.
In many ways, Markkanen is one of the easiest evaluations in the NBA now that he’s back on track. Outside of Karl-Anthony Towns and Dirk Nowitzki, I think there is a case he’s the best 7-foot shooter ever (I’m going to exclude Kevin Durant from this, given that he maintains he is not 7-foot). No 7-foot player in NBA history has ever made at least 330 3-pointers in the first three seasons of his career, and Markkanen still has about two-thirds of his third year to extend that mark out. Heck, Markkanen is even something of an anomaly as a shooter if you just talk among players who are 6-foot-6 or taller (thus incorporating most wings and forwards). Only 15 other players have ever hit 330 3s at a 35.6 percent clip through their first three years. If he continues at his current pace throughout the rest of the year, he’ll have made over 430 3s. Only Allan Houston and Kyle Korver have ever made at least 430 3s at a 35.6 percent clip among guys 6-foot-6 or taller within their first three years.
Basically, Markkanen is an elite floor-spacing weapon. It’s a huge marginal advantage for NBA teams to have centers and bigs who can make above-the-break 3s. It creates a really difficult choice for team defenses. Do you have your center vacate the paint to guard the pick-and-pop, or do you leave the big man wide open from 3? As more teams start playing more drop-coverage in pick-and-roll, there are plenty of opportunities for big men to pick and pop for open 3s. And given that guys typically get better at shooting from distance as they age, there is reason to think he’s only going to improve.
He’s also become a better driver and attacker. He’s good at getting all the way to the rim and finishing, hitting 55.2 percent at the basket in halfcourt settings. This year, he’s also started to add a bit more of a floater package, which makes him even more interesting when attacking closeouts. Ultimately, there’s only one thing holding him back from being an incredibly useful offensive player: in some capacity, he has to read the floor and make better passes. He has consistently been a sub-1 assist-to-turnover ratio guy, and he can get himself into trouble with bad shots inside on drives as opposed to making passes. Getting better at kickouts will make him and the rest of the Bulls’ offense much more efficient.
And yet, despite the fact that Markkanen is one of the easiest evaluations in the league, he’s also one of the most difficult players to project a future for in theory. I often talk about how the tweener has moved from the players stuck between the 3 and the 4 to now the guys that are between the 4 and the 5. That’s where Markkanen finds himself. He’s easy to take advantage of. Teams average about 107 points per 100 possessions when he’s on the floor versus 102.5 when he’s off.
Part of the differential numbers have to do with the fact that his immediate replacement is usually Thaddeus Young, a legitimately high-end defender. But the scouting on Markkanen isn’t exactly great either. He doesn’t really move his feet particularly well in comparison to other 4s on the perimeter, and he’s certainly not a good enough rim protector to man the 5 spot in today’s modern league.
But here’s the thing: a 107 defensive rating is actually pretty good in today’s NBA. The Bulls have figured out how to defend around him at the 4, and Markkanen at least does a good job of being in the spot in regard to rotation and scramble situations. That 107 mark with him on the floor is defensive rating that would be in the top half of the league. And importantly, Chicago has a 105 defensive rating when Markkanen and Carter play together.
With the advantages that Markkanen gives you on offense with his shooting, that trade-off should be worth it. So far though, it hasn’t been because the Bulls’ offense has been a bit of a mess. Between Markkanen shooting poorly to start the year, Carter not really shooting at all, and the team’s scheme resulting in a cluttered lane, it hasn’t quite worked as well as it should.
To use Markkanen at the 4 consistently and get the best marginal effect that he should provide spacing-wise offensively, the Bulls need Carter to shoot, too. Having a 4-5 combination of players who can knock down shots like Carter and Markkanen should be able to will open the floor immensely. I’d also be intrigued by using Markkanen at the 5 against bench units, allowing him to pick-and-pop against some bigger, lumbering centers who populate second units. Playing him in lineups with Young and a wing like Porter (once he returns) is intriguing, as it should allow them to maintain the requisite defensive aptitude necessary while taking advantage of Markkanen’s spacing.
It’s incumbent upon the Bulls to emphasize shooting freedom going forward within their development process. Otherwise, I don’t love the fit of Carter and Markkanen, and the team should be looking more into moving one of the two. But that’s a decision for the future and a column for another day. Regardless, having an elite skill like Markkanen does as a shooter opens a lot of options for the Bulls, and I’m still a fan of his.
E: näköjään myös Stephen Noh:n artikkeli ilmestynyt eiliseltä: Lauri Markkanen is turning his season around by going back to what he does best. En viitsi enempää kopsata "suojattua" materiaalia, suosittelen julkaisun tilaamista. Ei mene raha kyllä hukkaan.
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 608
Ei jumalauta mitä paskaa, onko nämä ''tietäjät'' tosissaan.
Tuosta porukasta löytyisi aika monta hyvää neuvonantajaa ja henkilökohtaista koutsia Laurille kun noin hyvää asiantuntemusta löytyy. Kyllä RealGM:n ''tietäjät'' tietää ja vieläpä paremmin kuin tehtäviinsä palkatut ammattilaiset.
- Viestejä
- 1 405
Tämmöttinen suomalaismedian skaalalla analyyttinen kirjoitus Laurista löytyy Iltasanomista.
Ken ei jaksa klikata, otsikko on "Lauri Markkasen pelissä tapahtui joulukuun jälkeen iso muutos, joka kertoo historiallisesta mullistuksesta NBA:ssa"
E: myös HS:ssa ja kirjoittajana Raiko Häyrinen, joten ilmankos.
Ken ei jaksa klikata, otsikko on "Lauri Markkasen pelissä tapahtui joulukuun jälkeen iso muutos, joka kertoo historiallisesta mullistuksesta NBA:ssa"
E: myös HS:ssa ja kirjoittajana Raiko Häyrinen, joten ilmankos.
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 532
Oli hyviä pointteja tuossa jutussa.
Itsenäkisin näkisin asian niin, että Bullsin intresseissä ei ole monipuolistaa Laurin arsenaalia oman paikan luomiseen, ainakaan tässä vaiheessa. Hänen vahvuutensa ovat enemmän edun hyödyntämis- kuin sen luomistaidon puolella. Pallollisena edun tyhjästä luovia ei joukkue tarvitse kentälle kuin 1-2. Lopuille riittää, että osaavat hyödyntää ja jatkaa etua.
Siksi ajattelenkin, että Bulls intressinä olisi pikemminkin kehittää Laurista lähitulevaisuudessa yksi NBA:n tehokkaimmista saadun edun hyödyntäjistä. Eliittisnaipperi, joka osaa olla tappava myös lähietäisyydeltä ja vaparilta. Laurin odotetaan olevan tulevan menestysjoukkueen tehokkain ja pelätyin viimeistelijä, joka 7" jalkaisena voisi olla yksi NBA:n eniten pallottomana muille tilaa luovista pelaajista. Ja tottakai myös mahdollisimman hyvä ja monipuolinen puolustaja.
Hänen merkityksensä joukkueelle nyky-NBA:ssa on suurempi kuin mitä voi helpolla tilastoista tai kenttätapahtumista nähdä. Pelkästään Laurin kokoonpanossa oleminen vaikuttaa jo itsessään merkittävästi vastustajan puolustustaktisiin valintoihin ja matchup-vaihtoehtoihin. Kun hän on kentällä, pelikavereilla on enemmän tilaa ja aikaa tehdä omia juttujaan.
Itsenäkisin näkisin asian niin, että Bullsin intresseissä ei ole monipuolistaa Laurin arsenaalia oman paikan luomiseen, ainakaan tässä vaiheessa. Hänen vahvuutensa ovat enemmän edun hyödyntämis- kuin sen luomistaidon puolella. Pallollisena edun tyhjästä luovia ei joukkue tarvitse kentälle kuin 1-2. Lopuille riittää, että osaavat hyödyntää ja jatkaa etua.
Siksi ajattelenkin, että Bulls intressinä olisi pikemminkin kehittää Laurista lähitulevaisuudessa yksi NBA:n tehokkaimmista saadun edun hyödyntäjistä. Eliittisnaipperi, joka osaa olla tappava myös lähietäisyydeltä ja vaparilta. Laurin odotetaan olevan tulevan menestysjoukkueen tehokkain ja pelätyin viimeistelijä, joka 7" jalkaisena voisi olla yksi NBA:n eniten pallottomana muille tilaa luovista pelaajista. Ja tottakai myös mahdollisimman hyvä ja monipuolinen puolustaja.
Hänen merkityksensä joukkueelle nyky-NBA:ssa on suurempi kuin mitä voi helpolla tilastoista tai kenttätapahtumista nähdä. Pelkästään Laurin kokoonpanossa oleminen vaikuttaa jo itsessään merkittävästi vastustajan puolustustaktisiin valintoihin ja matchup-vaihtoehtoihin. Kun hän on kentällä, pelikavereilla on enemmän tilaa ja aikaa tehdä omia juttujaan.
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 608
No ei kai se NBA ura nyt heti tuohon tyssännyt vai tyssäsikö?
Ylläpito
Ylläpidon jäsen
- Viestejä
- 4 554
Lauri Markkasella lantiovamma − sivussa peleistä vähintään kuukauden - Koripallo.com
Suomalainen NBA-tähtemme Lauri Markkanen kärsii rasitusvammasta lantion seudulla ja toipumisennuste parketeille palaamiseen on neljästä kuuteen viikkoa. Markkanen kävi magneettikuvauksessa torstaina…
www.koripallo.com
- Viestejä
- 12
"Rasitusmurtuma voi syntyä luuhun epätavallisen ja pitkäkestoisen rasituksen seurauksena. Rasitusmurtumille altistaa rasituksen määrään nähden heikko lihaskunto ja runsaasti harjoittelevilla naisilla syömis- ja kuukautishäiriöt. Tavallisimpia ovat alaraajojen rasitusmurtumat. Niitä voi syntyä poikkeavan liikuntarasituksen aikana tai liikunnan määrän tai intensiteetin lisäämisen seurauksena."
Veikkaus että vaivannut koko kauden ja sitten se syömispuoli. Ton kokonen ukko ja tolla kulutuksella pitäis saada varmaan vähintään 5000kcal. Bullsseissa ei osata hommaa. Loukkaantuneiden lista on pitkä.
Veikkaus että vaivannut koko kauden ja sitten se syömispuoli. Ton kokonen ukko ja tolla kulutuksella pitäis saada varmaan vähintään 5000kcal. Bullsseissa ei osata hommaa. Loukkaantuneiden lista on pitkä.
- Viestejä
- 1 864
Verna Aho sai tekstiviestin, jonka jälkeen elämä ei ollut entisellään – Nyt hän kertoo, millaista arjesta tuli, kun puoliso Lauri Markkanen alkoi tienata neljä miljoonaa dollaria vuodessa
Rakkaus koripallotähti Lauri Markkaseen vei Verna Ahon kotiäidiksi Amerikkaan. Siellä hän on huomannut, että suomalaisilla lapsilla on hyvät oltavat.
www.hs.fi
Nuoret ja varakkaat
Rakkaus koripallotähti Lauri Markkaseen vei Verna Ahon kotiäidiksi Amerikkaan. Siellä hän on huomannut, että suomalaisilla lapsilla on hyvät oltavat.
Teksti Hanna-Mari Arosilta, Meidän Perhe,
Julkaistu: 4.2. 10:07
VERNA AHON kuume nousi melkein heti, kun puoliso, koripalloilija Lauri Markkanen sulki oven. Päivää myöhemmin myös pariskunnan pojan Alvarin posket alkoivat helottaa ja kuume kohota.
Meneillään oli kaksi NBA:n tiukinta viikkoa. Se tarkoitti, ettei Lauri Markkanen ehtisi kotiin vielä moneen päivään. Aho tilasi ruokaa kotiin ja laittoi lastenohjelmat pyörimään. Juuri kävelemään oppinut Alvar pysyi hetken paikoillaan, ja äiti otti sohvalla torkut.
Tässä jutussa Verna Aho kertoo, millaista arki on neljä miljoonaa vuodessa tienaavan koripalloilijan puolisona Yhdysvalloissa.
ABIVUOTTA edeltävänä kesänä Vernan puhelin piippaa. Siellä odottaa viesti Laurilta, johon Verna on tutustunut yläkouluikäisenä Jyväskylässä. Nyt Lauri on muuttanut Helsinkiin opiskelemaan Mäkelänrinteen urheilulukioon ja löytänyt puhelimestaan nimen, josta herää hyvä tunne. Mitähän sille rauhalliselle tytölle kuuluu? Verna asuu viikot yksin lapsuudenkodissaan Jyväskylässä, kun vanhemmat käyvät töissä Helsingissä. Perheen kuopukseen on aina voinut luottaa, eikä koti ole muuttunut bilekämpäksi.
Laurin viestissä lukee: Miten menee?
Alkaa viestittely, jonka seuraukset ovat onnelliset: kaksikko alkaa seurustella alkuvuodesta 2016 ja saa esikoispoikansa 2018. Molemmat ovat vielä nuoria, 20-vuotiaita, mutta se on lapselle juuri sopiva aika tulla.
”Moni tuttu sanoo, että on valmis vanhemmaksi ehkä kolmikymppisenä tai ylikin. Minä en halunnut odottaa niin pitkään”, Aho sanoo.
”Ajattelimme Laurin kanssa molemmat, että edetään niin kuin hyvältä tuntuu.”
NBA-PELAAJA käyttää rahaa keskimäärin 42 500 dollaria kuukaudessa, Verna ja Lauri lukevat kyselytutkimuksen tuloksista, ja heitä naurattaa. Miten kukaan ehtii käyttää niin paljon rahaa?
Laurin työ on mullistanut heidän elämänsä: Pohjois-Amerikan koripalloliiga NBA on maailman kovin paikka pelata, ja sopimus Chicago Bullsin kanssa tarkoittaa neljän miljoonan dollarin vuosituloja.
Pariskunnan koti sijaitsee pilvenpiirtäjän huipulla, ja sen kuukausivuokra on 7 000 dollaria.
Rahan puolesta he voisivat tehdä melkein mitä vain. Verna Aho tietää, että tilanne on onnekas. Silti hän kokee, ettei heidän arkensa ole muuttunut rahan takia.
”Yhdysvalloissa kaikki perustuu rahaan: ei ole ilmaista päiväkotia, terveydenhuoltoa tai koulutusta. Laurin tulojen ansiosta meidän on mahdollista pärjätä siellä, ja siitä olen kiitollinen”, hän sanoo.
Asenteessa auttaa tausta: molemmat kasvoivat harkitseviksi rahankäyttäjiksi, jotka tekivät kotitöitä viikkorahan eteen. Lauri tekee työtään intohimon tähden.
Verna sanoo, että raha tuo myös oman stressinsä.
”Olemme joutuneet miettimään, keneen voi luottaa tai kuka on kaveri vain rahan takia. Odottavatko muut, että maksamme kaiken?”
KUN Aho ja Markkanen muuttavat Chicagoon elo-syyskuun vaihteessa 2017, heillä on kiire: lapsi on tulossa, ja koti olisi hyvä saada valmiiksi. Pariskunta tekee täsmäiskun Ikeaan ja hommaa sieltä kaiken kerralla. Sukulaiset, kaverit ja Markkasen agentti auttavat, ja koti on valmis kahdessa viikossa.
Alvar syntyy tammikuussa 2018, hiukan lasketun ajan jälkeen, päivää ennen suunniteltua käynnistystä.
Verna Ahon mukaan käynnistykset ovat tavallisia, jotta urheilijat pääsevät varmemmin mukaan synnytykseen. Huonolla tuurilla he ovat h-hetkellä toisella puolella mannerta.
Lauri Markkanen on kuitenkin paikalla, tulevan äidin vierellä koko ajan. Markkasen oma äiti ottaa odotushuoneen penkillä torkut, kun jännitykseltään malttaa.
Lopulta synnytys päätyy hätäsektioon, ja Markkanen saa vastasyntyneen paitansa alle. Vernan mielestä synnytys on hyvä.
AMERIKKALAISESSA sairaalakulttuurissa synnytykseen ei valmistauduta käytännössä lainkaan. Neuvolajärjestelmää ei ole, ja kaikki vauvaan liittyvä hoituu sairaalassa. Moni NBA-tuttu on palkannut tuekseen doulan, mutta Aho ja Markkanen eivät ole pitäneet sitä tarpeellisena. Verna Aho on toistellut mielessään Ted Talk -puheenvuoroa, jossa amerikkalaiskätilö Ina May Gaskin toteaa, että naiset ovat aina synnyttäneet.
”Sitä hoin itselleni jatkuvasti: minäkin pystyn. Kehoni hoitaa sen. Sitten vain hengittelin supistusten aikana.”
POJAN kasvattaminen ei onnistu ilman fyysistä kurinpitoa, tuore äiti saa kuulla.
Aho ystävystyy Chicagossa helposti: seuraa löytyy sekä kotitalosta että Bullsin perheistä, mutta kulttuurierot tulevat silmille välillä hämmentävällä tavalla. Tuttava kertoo ylpeänä, miten tuntematon mies on maksanut heidän perheensä ruuat ravintolassa kiitoksena siitä, että äiti on kurittanut lastaan julkisesti. Toinen läpsii väsynyttä taaperoa pepulle kaikkien nähden, kun vaipanvaihto ei onnistu. Ahon on vaikea uskoa silmiään.
”Kahden kesken saatan kysyä äidiltä, miksi hän ajattelee, että fyysinen kurittaminen kannattaa, ja kertoa, mitä pidän itse normaalina. Lasten kanssa yritän itse pysyä rauhallisena sellaisessa tilanteessa, jossa joku toinen kurittaisi.”
TUTTUJEN vauvoilla on aikataulut: herätys seitsemältä, ruokaa 150 millilitraa, seuraava ruokailu kolmen tunnin kuluttua. Jos aikataulu ei pidä, vanhempi ahdistuu.
”Naapurimme stressasi tosi paljon sitä, ettei hänen vauvansa pysy aikataulussa. Suomessa vanhemmuus on paljon lapsilähtöisempää”, Aho sanoo.
Ystävät kyselevät, milloin äiti ja isä lähtevät kahdestaan lomalle. Jätätte vain vauvan hoitoon, kyllä se pärjää, he sanovat. Aho ja Markkanen eivät tee niin, mutta tuoreesta äidistä ajatus tuntuu myös vapauttavalta.
”Alvar on tosi läheinen isovanhempiensa kanssa, eikä ajatus yökyläilystä tunnu siksi minusta pahalta. Moni suomalaisista tutuistani ei jättäisi vauvaa hoitoon missään tilanteessa. Ajattelen, että jos amerikkalaisvauvat pärjäävät, niin ehkä suomalaisetkin.”
KOTONA vauva-aika sujuu pätkissä. Alvar haluaa syödä öisin ja alkaa nukkua kokonaisia öitä vasta vuoden ikäisenä. Aluksi koko perhe nukkuu samassa huoneessa, Alvar omassa pinnasängyssään. Öisin heräämiset hoitaa äiti. Ammattiurheilijaisän on pakko saada unta.
Kun Alvar on kahdeksan kuukautta, Aho kantaa hänet nukkumaan omaan huoneeseen ja päivystää itse viereisessä itkuhälyttimen kanssa. Kaikki sujuu, kunnes Alvarille alkaa tulla hampaita.
He etsivät lastenhoitajaa. Verna toivoo, että hoitajalla olisi edes vähän kokemusta vauvoista – tai että Verna voisi olla varma, ettei hoitaja missään tilanteessa kurittaisi lasta. Kun sopivaa apua ei löydy, Aho ja Markkanen jatkavat oman perheen voimin.
Pelikaverit Bullsissa eivät taida tietää, että perheessä Markkanen vastaa imuroinnista.
”Lauri imuroi, koska en tykkää tehdä sitä. Mutta on sen imurointi silti aika harvinaista!” Aho sanoo ja nauraa.
”Mutta jos meille tulee fiilis, että halutaan siivooja tai kokki tai muuta apua arkeen, sitten me etsitään sellainen.”
KOLMIKKO herää aamuisin kuuden aikaan ja syö yhdessä aamiaista. Verna ja Alvar lähtevät lähipuistoon, Lauri treeneihin. Verna kutsuu hiekkalaatikkoa vahingossa dirtpooliksi (suom. lika-allas), ja äiti-lapsiporukka saa hyvät naurut. Sadepäivinä puisto ammottaa tyhjyyttään, koska amerikkalaislapsilla ei ole kuravaatteita.
VIIME syksynä Alvar on aloittanut päiväkerhossa kolmena päivänä viikossa, ja Vernalle jää omaa aikaa päivisin ensi kertaa melkein kahteen vuoteen.
Hoitopaikan valitseminen Chicagosta oli oma urakkansa.
Jääkö vapaalle leikille aikaa? Joutuuko lapsi yksin nurkkaan, jos hän tekee väärin? Onko ruuaksi vain nugetteja ja ranskalaisia?
”Kaikista asioista en vain halunnut tinkiä. Nyt Alvar menee hoitoon, jossa tarjotaan terveellistä ruokaa ja jossa vapaata leikkiä on tunti päivässä. Ulkoilua ei kyllä ole”, Aho kertoo ja naurahtaa.
NELITUNTISEN hoitopäivän aikana Aho aikoo olla vain. Tehdä rauhassa ruokaa, ehkä herätellä henkiin vähälle jääneen blogin. Käydä kotitalon kuntosalilla, tutkia kaupunkia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Miettiä sitä, millainen tyyppi on, kun ei ole lapsen kanssa. Tulevaisuudessa Aho aikoo hakeutua opiskelemaan psykologiaa.
”Tarkoitus on ladata omia akkuja rankan vuoden jälkeen ja nauttia.”
AHO ja Markkanen luottavat siihen, että Chicago on heidän kotinsa vielä ainakin Markkasen sopimuskauden loppuun. Periaatteessa ammattiurheilijan kotipaikka voi kuitenkin muuttua milloin vain. Samalla mullistuu perheenkin elämä. Aho on ehtinyt tottua ajatukseen, että elämä on ennustamatonta. Hän sanoo, että se on vaatinut töitä.
”On pitänyt rohkaista itseään tutustumaan uusiin ihmisiin ja olla pelkäämättä epäonnistumisia tai sitä, jos en ystävystykään jonkun kanssa. Toivon, että pääsemme juurtumaan jonnekin siinä vaiheessa, kun Alvar menee kouluun. Omat lapset olisi ihanaa kasvattaa Suomessa, mutta uskon, että muuallakin voi olla yhtä ihanaa. Se voi vain vaatia vähän enemmän vaivaa”, hän sanoo.
”Ajattelen, että koti tehdään sinne, missä silloin ollaan. Nyt tehtäväni on tukea Lauria ja olla äiti ja vaimo samaan aikaan, mutta Laurin työasioihin minun ei tarvitse löytää ratkaisuja. Olen vain kuulevana korvana.”
ILTASADUN jälkeen äiti luki sängynpäädyssä omaa kirjaansa niin pitkään, että pieni Verna nukahti. Pistorasiaan kytkettävässä yövalossa loisti Pluto-koiran kuva.
Sellaista turvallisuudentunnetta Aho haluaa välittää Alvarillekin. Hän toivoo myös, että lapsella olisi kelpo käytöstavat ja että hän luottaisi itseensä ja maailmaan. Ja että hän näkisi maailmassa enemmän kuin älypuhelimensa.
”Uskon, että vanhemmat voivat vaikuttaa tosi paljon esimerkillään. Mutta näitä on hyvä lupailla! Aina ei mene täydellisesti. Vanhemmatkin ovat ihmisiä.”
Sitäkin Aho toivoo, että maailma säilyisi Alvarille.
”Se välillä ahdistaa. Onko maapallosta mitään jäljellä, kun Alvar kasvaa?”
AHO ja Markkanen vaikuttavat asiaan näin: He valitsevat sellaisen asuinpaikan, josta on helppo liikkua ilman autoa. He ostavat ja kokkaavat eettistä kasvisruokaa. Aho kantaa mukanaan omaa vesipulloa, kahvimukia ja aterinsettiä, jotta ei joutuisi joka kerta ottamaan kertakäyttöisiä. Markkanen osallistui vuosi sitten ilmastokriisin vastaiseen taisteluun ja julkaisi aiheesta videoita somessa. Videot oli tehty yhteistyössä Nesteen kanssa.
Ja sitten on asioita, joihin he eivät voi vaikuttaa, kuten Markkasen joukkueen lentomatkat pitkin Pohjois-Amerikkaa. Tai se, miten Markkasen agentti hermostui kuullessaan, että Aho on kävellyt 20 minuutin matkan koripallopeleihin rattaita työnnellen. Hullunrohkeaa toimintaa! Heidäthän voitaisiin ryöstää!
”Olin ajatellut, että eihän rattaiden kanssa voi mitään tapahtua. Sitten ymmärsin, että rikollisuus on oikea riski, ja nyt kuljemme sen matkan autolla”, Aho kertoo.
”Varsinkin Suomessa olen törmännyt sellaiseen asenteeseen, että jos joku kertoo olevansa ekologinen, muut ovat valmiita kääntämään jokaisen kiven osoittaakseen, että etpä muuten ole. Ajattelen niin, että jos joudun joustamaan jostakin, kuten vaikka autoilemaan peleihin, voin kiriä sen takaisin toisessa hetkessä.”
ALVAR on oppinut juuri kiipeämään ruokapöydän tuolille ja juomaan oikeasta lasista. Tahtoikäiselle iskee kiukku, jos hän ei saa kenkää jalkaan itse.
Samalla kun Alvar kasvaa, kasvavat vanhemmatkin. Edes miljoonakaupungissa koripallotähden on vaikea kadota massaan. Aho ymmärtää, että se tuntuu Markkasesta toisinaan raskaalta.
”Lauri on asemastaan kiitollinen, tietenkin. On kuitenkin kuluttavaa, ettei hän voi itse valita hetkeä, milloin joku tulee kysymään häntä kuviin. Mutta siihenkin kasvaa koko ajan, me molemmat kasvamme.”
AHO itse voi kadota uuden kotikaupungin vilinään kaikessa rauhassa. Toisinaan siellä iskee ikävä Suomeen: ettei tarvitsisi jonottaa, että ihmisiä olisi vähän vähemmän ja luontoa enemmän.
Yksinäiseksi Aho ei ole itseään tuntenut. Chicago tuntuu jo kodilta.
”Ajattelin etukäteen, että olisin yksinäinen, mutten ollutkaan. Se johtuu ehkä siitä, että siellä on oma perhe.”
Verna Aho, 22, asuu Chicagossa NBA-pelaaja Lauri Markkasen, 22, ja pariskunnan pojan Alvarin kanssa. Alvar täytti tammikuussa kaksi vuotta.
Juttu on julkaistu aiemmin Meidän Perhe -lehden numerossa 10/2019.
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.