01-03 ikäluokka Suomessa ja myös Turussa on aika kova.
Tosin Turussa tämä ikäluokka on suurimmaksi osaksi hukattu.
Toivottavasti muun Suomen osalta pystytään paremmin pitäämään pelaajat mukana.
Turussa 2001-2003 syntyneitä, maajoukkuetoiminnassa mukana olevia pelaajia on ollut todella runsaasti, mutta Riennossa nätä ei enää ole jäljellä kuin Määttänen. Määttäsen lisäksi Amanda Niinikoski pelaa edelleen korkealla tasolla Naisten divaria ja A-tyttöjen SM:ää EBT:ssä, vaikka asuu Turussa ja käy lukiota Turussa. Miksi EBT.ssä varsinkin kun matkustaminen varsinkin yhdistettynä lukioon on lisärasite? Ja pelaa kutenkin samoja sarjoja mitä Riennossakin voisi pelata?
Kaikki muut 01-03 syntyneistä maajoukkeissa ja/tai majutoiminnassa mukana olleista tytöistä ovat lähteneet Riennosta joko pelatakseen sitten alemmalla sarjatasolla, kun Riennossa pelaaminen ei ole vaihtoehto ja muuta Turussa ei ole tarjolla tai lopettaneet. Lähtijöitä A-tyttöikäisistä maajoukkuetason pelaajista Niinikosken lisäksi ovat ainakin seuraavat: 1 kpl Jyväskylä + 2 kpl Kaarinan Ura + 1 kpl lopettaneet. Ja voi olla joku muukin. Kuvaavaa on se, että sekä Niinikoski, että Uraan siirtyneet edelleen jatkavat Turun urheilulukiossa koripallolinjalla. Syyt 01-03 syntyneiden pelaajakatoon Turussa ovat erityisesti Riennon valmennukseen liittyviä, joten pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä ei voida valtakunnallisesti tehdä.
Onneksi pääkaupunkisudulla on useampia seuroja ja pelaajat voivat täten hakeutua paremmin sopivaan seuraan sopivalle sarjatasolle. Ja yhdellä valmentajalla ei ole koko pääkaupunkiseudun nais- ja tyttökoripalloa omissa käsissään, hyvässä ja huonossa. Ja näyttääkin siltä, että suurin osa 2001-2003 majuikäluokasta pääkaupunkiseudulla on löytänyt itselleen sopivan sarjatason ja valmennusympäristön.
Ja en usko, että 2001-2003 on mitenkään poikkeuksellinen ikäluokka pidemmän päälle. Meillä tehdään tyttökoripallossa niin paljon hyvää työtä, että ei ole mitään syytä etteikö seuraavat ikäluokat olisi myös yhtä hyviä tai edelleen parempia!
1. Aika paljon henkilöityy vastuuvalmentajaan.
2. Kyllä hyviä valmentajia Turussa on. Esimerkiksi urheilulukion aamuharjoitusten vetäjät. Ja monia muita.
Mutta ei ole toista seuraa. Onneksi Ura Basket on vähitellen kasvamassa myös nais- ja tyttökoriksen saralla. Terve kilpailu olisi kaikkien eduksi Turun seudulla.
3. On se sitten Forssa tai Espoo, niin treenimatkat Turusta ovat todella pitkät talvella. Ja tämä yhdistettynä lukioon, niin rasitus nousee kovaksi. Viime kaudella kolme muuta (mm. Määttänen) kokeili Forssakuviota yhdistettynä Rientoon ja liian raskaaksi kävi. Nyt Niinikoski vuorostaan kokeilee Espoo-kuviota ilman Rientoa.
Varmaan kokonaan muuttaminen Forssaan, Kouvolaan, Espooseen tai Märskyn viereen olisi varmasti koriksen ja lukion kannalta se optimi vaihtoehto ellei kotona asuen syystä tai toisesta onnistu. Mutta on sekin huomattu, että esimerkiksi Helsinkiin muuttaminen ja Märskyssä pelaaminen ei kaikille sovi.
Noita Veikko_Koripallon postauksia lukiessa herää paljon kysymyksiä. Tulee hiukan sellainen olo, että kattavan ja monesta näkökulmasta asiaa perustelevan analyysin sijaan kyseinen ihminen on todennäköisesti ottanut itse jollain tavalla yhteen Turun Riennon toimijoiden kanssa. Yleensä tämmöiset tyypit sujahtavat sujuvasti lokeroon, minkä päällä lukee ”väärinymmärrettyjen pelaajien vanhemmat.” Nostan hattua kaikille vanhemmille, jotka ovat aktiivisesti mukana omien lastensa ja miksi ei muidenkin lasten harrastuksissa. Se on kerta kaikkiaan ihailtavaa ja minun pitäisi itsekin pyrkiä aktiivisemmin tekemään samaa. Sen sijaan kiittämättömyys valmentajien ja muiden seuratoimijoiden tekemää työtä kohtaan on mielestäni aika vastenmielinen ilmiö. En ota kantaa tähän kyseiseen tapaukseen, koska en tunne pelaajia tai seuratoimijoita, mutta yleensä näihin katkeriin kommentteihin on syynä se, kun oma muksu ei menesty. Siitä voi sitten olla montaa mieltä, onko menestymättömyyden syy valmennuksessa vai kenties jossain ihan muualla.
Siitä täytyy olla samaa mieltä, että pelaajamäärien pienentyminen U19-ikävaiheessa on huolestuttavaa ja toivottavasti tähän löytyy tulevina vuosina jotain lääkkeitä. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että tämä olisi nyt vain turkulainen ilmiö. Sama haaste on joka puolella Suomea. Hyvä esimerkki on Tapiolan Honka, joka on iso organisaatio ja mielestäni hoitaa asioita todella ammattimaisesti. Jopa heillä ikäluokat ovat huolestuttavan pieniä. Tilastoja vilkaisemalla bongaa heti, että heillä on jäljellä viisi 02-syntynyttä tyttöä, joista vain kaksi on Hongan omia kasvatteja. 01- ikäluokan pelureita on myöskin jäljellä viisi. Naapuriseura EBT:ssä tilanne on hyvin samankaltainen. Heillä on rosterissa kolme 02-syntynyttä, joista kaksi on seuran omia kasvatteja ja kolmas jo aiemmin keskustelussa mainittu Niinikoski on Turun Riennon kasvatti. 01-syntyneitä EBT:ssä on neljä. Onko sielläkin valmennus aivan retuperällä? Miksi tällaisessa isossa ja laadukasta toimintaa pyörittävässä organisaatiossa ei ole enempää korista pelaavia tyttöjä U19-ikäluokassa? Riennossa näyttäisi 01- syntyneitä olevan kaksi kappaletta, joista Määttänen on Vilppaan kasvatti, mutta pelannut Riennossa jo vuosia. 02-syntyneitä on kolme, joista yksi on Riennon kasvatti. Näin kehä kolmosen sisäpuolelta katsottuna Riento näyttää pyörittävän laadukasta toimintaa tyttö- ja naispuolella, vaikka pelaajamäärät ovat jo sieltä pikkujunnuista lähtien todella paljon pienemmät. Veikkailisin, että Hongassa ja EBT:ssä on päästy mikro- ja minivaiheessa semmoiseen 40-50 pelaajan pooliin per ikäluokka. Riennossa tuskin on päästy lähellekään tuota ja silti tyttöjä on melkein saman verran jäljellä. Kaksi isoa seuraa saa pidettyä kiinni suurin piirtein yhtä monesta juniorista mitä pienempi läntisen alueen kilpakumppani. Esimerkkejä löytyisi varmasti vaikka kuinka paljon lisää.
Veikko_Koripallo heitti myös kommenttina ilmaan, että Turun alueen 01-03 ikäluokista moni on mahtunut maajoukkueleirityksiin viimeisten vuosien aikana, mikä ilman muuta on todella positiivinen asia. Mitä enemmän saadaan eteläisen alueen ulkopuolelta kovia tyttöjä mukaan, sen parempi. Käsittääkseni kuitenkin näillä pelaajilla on ollut tuo täysin sama valmennus viimeiset 4-5 vuotta eli eikös tässä nyt sitten kuitenkin ole jotain tehty oikein, kun pieni seura tuottaa ison määrän hyvää pelaajamateriaalia ihan kv-tason koripalloon? Muutamassa vuodessa organisaatiosta ponnahtaa sekä tukku maju-pelaajia että naisten divisioonan vuoden pelaaja, joten pakostihan siellä on tehty monia asioita oikeinkin, eikös vaan? Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisivat tyytyväisiä ja varmasti kritiikkiäkin saa esittää! Ihan vain huomiona, että yleensä huono valmennus- tai seuratoiminta näyttää ulkopuolelle ihan toisenlaiselta. Sen sijaan Uran nais- ja tyttökorista on aika turhaa vielä alkaa hehkuttaa. Asia on kuitenkin niin, että heillä ei olisi edes aikuisten joukkuetta ilman Riennon “jämiä”.
Mielestäni se on fakta, että jos urheilija lopettaa kilpapelaamisen valmennuksen takia, niin motiivit urheiluun ovat yleensä jossain aivan muualla. Aina löytyy niitä, jotka haluavat vaihtaa valmennusympäristöä, koska henkilökemiat eivät kohtaa, mutta todellinen kilpaurheilijahan ei tällaisesta syystä lopeta kilpapelaamista. Näitä pelaajia on jokaisessa lajissa ympäri Suomen. Moni haluaa pelkästään harrastaa eikä kilpailla ja tässä ei ole mitään väärää. Oleellistahan on se, että kaikki jatkaisivat pelaamista itselleen sopivassa ympäristössä! Jos ei halua esimerkiksi kilpailla peliajasta, niin on aivan selvää, ettei pelaaja viihdy kilpapainotteisessa valmennusympäristössä ja silloin pitää vaihtaa harrastepuolelle hieman kevyempään toimintaan.
En tiedä mitään näistä pelaajista, jotka ovat esimerkiksi sinne Uraan vaihtaneet (tai esimerkiksi pk- seudulla osa on mennyt WB-Panttereihin ja Pirkanmaalla Pyrinnöstä Nokialle), mutta epäilen että kaikkien syy lähtöön olisi valmennustiimissä. On hyvin vaikea uskoa, että kilpapelaaja päättää vaihtaa harrastepuolelle sellaisen valmentajan joukkueesta, joka on auttanut häntä kehittymään SM- ja maajoukkuetason urheilijaksi. Niin kuin äsken mainitsin, moni ei halua pelata kilpaa. Mielestäni valinta vaihtaa hyvälaatuisesta toiminnasta heikkolaatuisempaan toimintaan on selkeä merkki siitä, ettei halua kilpailla eikä enää kehittyä urheilijana. Eihän tällaiseen ratkaisuun voi päätyä kukaan, jolla on jonkinlaista kunnianhimoa omassa lajissaan, eihän? Eikö silloin vaikka hiukan viivytetä lukiosta valmistumista, jotta kilpapelaaminen jossain toisessa ympäristössä mahdollistuu eikä luovuteta ja mennä höntsäilemään aladivareihin?
Täällä pk-seudulla pelaajat vaihtavat vuosittain seurojen välillä omanlaista treeniympäristöä etsien. Useimmiten siirtyvät pelaajat ovat juuri näitä hiukan hankalia ja ”väärinymmärrettyjä” siinä lähtöseurassaan ja uudesta seurasta etsitään valmentajaa tai pelikavereita, jotka eivät pakota puskemaan itseä epämukavuusalueelle. Siitäkin syystä siirrytään, että halutaan ainoastaan harrastaa eikä kilpailla. Se kertoo mielestäni enemmän pelaajasta kuin lähtöseuran valmentajista, jos esimerkiksi maajoukkuerinkiin mahtunut, Korisliigaa ja divaria viime kaudella pelannut Mellanen päättää vaihtaa vapaaehtoisesti pelaamaan aladivareihin. Silloin pelaaja on päättänyt, ettei halua enää kehittyä, vaan haluaa harrastaa nykyisellä tasollaan itselle mukavassa ympäristössä. Eihän minkään organisaation mustamaalaamisen perusteeksi käy sellainen, että harrastemotiivein varustettu pelaaja ei viihtynyt kilpaympäristössä. Sehän on vain realiteetti, etteivät kaikki nauti samanlaisesta toiminnasta. Näin on Hongassa, EBT:ssä, Helsingin NMKY:ssä, Tampereen Pyrinnössä... Yleensä katsomosta löytyvät ne kaikkein fiksuimmat, jotka osaavat kertoa, miten joukkueita ja pelaajia pitäisi valmentaa. Itsekin syyllistyn tällaiseen toisinaan, mutta en onneksi kovin kovaan ääneen enkä ainakaan julkisesti millään foorumilla.
Mä toivon samaa kuin moni muukin täällä kirjoitteleva henkilö eli sitä, että seuraavat ikäluokat olisivat eri seuroissa yhtä hyviä kuin nykyiset tai jopa parempia. Toivon myös, että tulevaisuuden ikäluokat ja heidän vanhempansa ymmärtäisivät arvostaa kaikkea valmentajilta ja seuratoimijoiltansa saamaansa apua. Kaikkia niitä tunteja, viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia mitä ihmiset pistävät juuri siihen oman lapsen kehittymiseen. Realistisempi käsitys oman lapsen osaamisesta ja pelaamisen motiiveista ehkäisisi kenties myös tuollaisten myötähäpeää herättävien postausten ilmestymisen.
