Jazz
Vs: NBA 2k11
Yritetään elävöittää tätäkin keskustelua pienellä Asso-reportaasilla.
Elikä aloitin uuden asson Utah Jazzilla, rosterina tietenkin uusin ja paras mahdollinen, 2k sharesta hankittu kenenlie tekemä.
Jonkun mielestä saatoin hieman huijata, mutta halusin assostani itselleni mahdollisimman realistisen joten pakotin Netsin treidaamaan kahden seuraavan kauden ykkös kierroksen pickinsä minulle, jonka jälkeen kyllä kiltisti kytkin Trade overriden pois päältä.
Kauden ensimmäinen koitos olikin ketäs muutakaan, kuin viime vuoden mestaria Lakersia vastaan, josta lopputuloksena kirpaiseva 7 pisteen tappio. Tappiosta kimmastuneena päätin pistää joukkuetta hieman uusiksi, joten treidasin Andrei Kirilenkon ja 2012 oman ykkös kierroksen pickini Sixersiin Andre Iguodalaa ja Jason Kaponoa vastaan. Treidin tarkoituksena oli saada jonkinlaista hyötyä ikääntyvän Kirilenkon suuresta ja päättyvästä sopimuksesta, enkä nähnyt häntä tulevaisuuden suunnitelmissani. Andre Iguodala sopi mielestäni joukkueeseen kuin rähmä ovenkahvaan; slasherin perikuva joka osaa käsitellä palloa ja syöttää, nopeiden hyökkäysten päättämisestä puhumattakaan, mutta josta ei ole joukkueen first-optioniksi. Jason Kapono taas tuli treidin kylkiäisinä ison sopimuksensa vuoksi eikä hänelle ole juuri muuta käyttöä kuin 5 pelaamansa minuutin aikana viskoa niin paljon palloa säkkiin kun ehtii. Tein myös ovelan treidin Pistonsien kanssa, josta hankin lupaavat Austin Dayen ja Terrico Whiten. Austin Daye oli treidini pääkohde; 6'11'' pitkä SG/SF/PF, joka osaa käsitellä palloa, syöttää ja jopa heittää. Hän on tulevaisuuden projektini, jonka aion ajaa sisälle rotaatioon hiljaa, mutta varmasti. Daye näyttikin heti parissa ensimmäisessä pelissä mitä osaa, käyttäen harvat minuuttinsa pelkästään edukseen. Terrico White taas on todella köyhän miehen Andre Iguodala, 6'5'' pitkä Pg/Sg, jonka saama peliaika riippuu täysin häntä parempien pelaajien otteista. Suurimmat minuuttinsa hän saa Pg:nä, joka ei hänen luontevin paikkansa ole. Pistonsiin lähetin vastaavasti Earl Watsonin ja Ronnie Pricen, joita en pidä juuri minkäänlaisina pelimiehinä ja halusin heistä eroon. Tämän jälkeen rotaationi näytti tältä:
pg Devin Harris 36-40min
sg Raja Bell 20-30min
sf Andre Iguodala 20-40min
pf Paul Millsap 35-40min
c Al Jefferson 25-40min
6th man C.J. Miles 20-35min
muut:
Mehmet Okur 10-25min
Derrick Favors 0-15min
Gordon Hayward 5-15min
Austin Daye 0-15min
Jason Kapono 0-5min
Terrico White 0-5min
Uuden kokoonpanon turvin lähdin toiveikkaana seuraavin otteluihin, joissa kylmä totuus iski suoraan päin kasvoja; nuori ja kokematon joukkue pysyi 45 minuuttia ottelusta parhaidenkin joukkueiden kyydissä, mutta ottelun loppuminuuteilla koko joukkue jäätyi ja voitto jäi saamatta, pahimpana muistona Bobcatseille tullut häviö, jossa Stephen Jackson iski viimeisen naulan arkkuun 30 jalan buzzerbeaterilla.
Devin Harris on pelannut vakuuttavasti, mutta häneltä odotetaan enemmän heittoja ja ajoja mitä hän on tähän mennessä heittänyt ilmaan. Välillä Harris väläyttelee potentiaaliaan, mutta on vielä valovuoden päässä Deron Williamsista pelinjohtajana.
Raja Bell, joukkueen lähes ainoa veteraani on kyseisellä meriitillä vielä aloittaja, vaikka hänen tehtävänsä rajoittuvatkin puolustukseen ja tiukkojen paikkojen heittojen viimeistelijänä. Arvostettu pelaaja, joka ei välttämättä kuuluisi aloitukseen mutta siellä on ja pysyy
Andre Iguodalan peliesitykset ovat vaihdelleet täydellisestä fiaskosta lähes täydelliseen dominointiin. Ensin 25/8/5 hyvillä prosenteilla ja seuraavassa ottelussa 8/3/2 tehot järkyttävällä haulikolla ammuttuna. Tekee kuitenkin hyvää jälkeä puolustuspäässä pimentäen vastustajan pistehait. Jatkossa saa myös aikaa sg:nä, kokeilumielessä.
Paul Millsap on ollut joukkueen selkäranka. Millsap tekee pelistä toiseen 25-35 pistettä kovilla prosenteilla ja aiheuttaa paljon ongelmia vastustajan korinaluspelaajille, tästä syystä johtuen Millsap heittääkin 5-10 vapaaheittoa per ottelu. Vielä vaadittaisiin hieman lisää aggressiivisuutta levypallopeliin, mutta muuten Paul Millsap on nostanut tasoaan ja onkin nykyään todellinen tähti
Al Jefferson kituuttaa menemään surkealla 7 pisteen ja 8 levypallon keskiarvoilla, jonka takia hänen aloituskokoonpanon paikkaansa on alettu epäilemään. Yllättävän pehmeä korin alla, mutta pistää keskimatkan jumpperit kelpo prosentilla sisään, mutta se ei ole se mitä häneltä pyydetään. Jefferson on myös joutunut julisteeseen niin monta kertaa, että kauden lopulla saatetaan miettiä onko häntä järkevää pitää mm. Derrick Favorsin kehityksen jarruna joukkueessa.
C.J. Miles on tehnyt sen mitä häneltä on vaadittu: tuo energiaa ja heittovoimaa penkiltä, väläytellen välillä lähes Iguodalamaisilla donkeillaan. Kova levypallomies kokoisekseen, mutta jää puolustuspäässä hieman liian usein jälkeen puolustettavastaan.
Mehmet Okur on ollut pettymys, kaukoheitot eivät uppoa, puhumattakaan korinaluspelin täydellisestä epäonnistumisesta. Sentään osa levareista jää vielä hyppysiin, saattaa yli 30-vuotiaana olla myös jarruna Favorsin kehitykselle, saattaa olla kauden jälkeen menneen talven lumia.
Nuoret Gordon Hayward, Austin Daye ja Derrick Favors ovat kauden alussa saaneet hieman kitsaasti peliaikaa, mutta ovat näyttäneet, että heihin voi luottaa kovinakin aikoina. Pistävät palloa säkkiin ja hoitavat oman postinsa melko kunniakkaasti. Favorsin vahva puolustuspeli, Haywardin jumpperit ja Dayen kokonaisvaltaisuus eivät ole jääneet huomiotta, ovat ansainneet lisäminuuttinsa jatkossa.
Tällä hetkellä Jazz porskuttaa siis melko surkealla 1-5 rekordilla eteenpäin, mutta joukkueen hitsautuessa enemmän yhteen, myös tulosten pitäisi parantua.
P.s. Kirjoittajalla on myös sosiaalinen elämä television ja PS3sen tuolla puolen.
Yritetään elävöittää tätäkin keskustelua pienellä Asso-reportaasilla.
Elikä aloitin uuden asson Utah Jazzilla, rosterina tietenkin uusin ja paras mahdollinen, 2k sharesta hankittu kenenlie tekemä.
Jonkun mielestä saatoin hieman huijata, mutta halusin assostani itselleni mahdollisimman realistisen joten pakotin Netsin treidaamaan kahden seuraavan kauden ykkös kierroksen pickinsä minulle, jonka jälkeen kyllä kiltisti kytkin Trade overriden pois päältä.
Kauden ensimmäinen koitos olikin ketäs muutakaan, kuin viime vuoden mestaria Lakersia vastaan, josta lopputuloksena kirpaiseva 7 pisteen tappio. Tappiosta kimmastuneena päätin pistää joukkuetta hieman uusiksi, joten treidasin Andrei Kirilenkon ja 2012 oman ykkös kierroksen pickini Sixersiin Andre Iguodalaa ja Jason Kaponoa vastaan. Treidin tarkoituksena oli saada jonkinlaista hyötyä ikääntyvän Kirilenkon suuresta ja päättyvästä sopimuksesta, enkä nähnyt häntä tulevaisuuden suunnitelmissani. Andre Iguodala sopi mielestäni joukkueeseen kuin rähmä ovenkahvaan; slasherin perikuva joka osaa käsitellä palloa ja syöttää, nopeiden hyökkäysten päättämisestä puhumattakaan, mutta josta ei ole joukkueen first-optioniksi. Jason Kapono taas tuli treidin kylkiäisinä ison sopimuksensa vuoksi eikä hänelle ole juuri muuta käyttöä kuin 5 pelaamansa minuutin aikana viskoa niin paljon palloa säkkiin kun ehtii. Tein myös ovelan treidin Pistonsien kanssa, josta hankin lupaavat Austin Dayen ja Terrico Whiten. Austin Daye oli treidini pääkohde; 6'11'' pitkä SG/SF/PF, joka osaa käsitellä palloa, syöttää ja jopa heittää. Hän on tulevaisuuden projektini, jonka aion ajaa sisälle rotaatioon hiljaa, mutta varmasti. Daye näyttikin heti parissa ensimmäisessä pelissä mitä osaa, käyttäen harvat minuuttinsa pelkästään edukseen. Terrico White taas on todella köyhän miehen Andre Iguodala, 6'5'' pitkä Pg/Sg, jonka saama peliaika riippuu täysin häntä parempien pelaajien otteista. Suurimmat minuuttinsa hän saa Pg:nä, joka ei hänen luontevin paikkansa ole. Pistonsiin lähetin vastaavasti Earl Watsonin ja Ronnie Pricen, joita en pidä juuri minkäänlaisina pelimiehinä ja halusin heistä eroon. Tämän jälkeen rotaationi näytti tältä:
pg Devin Harris 36-40min
sg Raja Bell 20-30min
sf Andre Iguodala 20-40min
pf Paul Millsap 35-40min
c Al Jefferson 25-40min
6th man C.J. Miles 20-35min
muut:
Mehmet Okur 10-25min
Derrick Favors 0-15min
Gordon Hayward 5-15min
Austin Daye 0-15min
Jason Kapono 0-5min
Terrico White 0-5min
Uuden kokoonpanon turvin lähdin toiveikkaana seuraavin otteluihin, joissa kylmä totuus iski suoraan päin kasvoja; nuori ja kokematon joukkue pysyi 45 minuuttia ottelusta parhaidenkin joukkueiden kyydissä, mutta ottelun loppuminuuteilla koko joukkue jäätyi ja voitto jäi saamatta, pahimpana muistona Bobcatseille tullut häviö, jossa Stephen Jackson iski viimeisen naulan arkkuun 30 jalan buzzerbeaterilla.
Devin Harris on pelannut vakuuttavasti, mutta häneltä odotetaan enemmän heittoja ja ajoja mitä hän on tähän mennessä heittänyt ilmaan. Välillä Harris väläyttelee potentiaaliaan, mutta on vielä valovuoden päässä Deron Williamsista pelinjohtajana.
Raja Bell, joukkueen lähes ainoa veteraani on kyseisellä meriitillä vielä aloittaja, vaikka hänen tehtävänsä rajoittuvatkin puolustukseen ja tiukkojen paikkojen heittojen viimeistelijänä. Arvostettu pelaaja, joka ei välttämättä kuuluisi aloitukseen mutta siellä on ja pysyy
Andre Iguodalan peliesitykset ovat vaihdelleet täydellisestä fiaskosta lähes täydelliseen dominointiin. Ensin 25/8/5 hyvillä prosenteilla ja seuraavassa ottelussa 8/3/2 tehot järkyttävällä haulikolla ammuttuna. Tekee kuitenkin hyvää jälkeä puolustuspäässä pimentäen vastustajan pistehait. Jatkossa saa myös aikaa sg:nä, kokeilumielessä.
Paul Millsap on ollut joukkueen selkäranka. Millsap tekee pelistä toiseen 25-35 pistettä kovilla prosenteilla ja aiheuttaa paljon ongelmia vastustajan korinaluspelaajille, tästä syystä johtuen Millsap heittääkin 5-10 vapaaheittoa per ottelu. Vielä vaadittaisiin hieman lisää aggressiivisuutta levypallopeliin, mutta muuten Paul Millsap on nostanut tasoaan ja onkin nykyään todellinen tähti
Al Jefferson kituuttaa menemään surkealla 7 pisteen ja 8 levypallon keskiarvoilla, jonka takia hänen aloituskokoonpanon paikkaansa on alettu epäilemään. Yllättävän pehmeä korin alla, mutta pistää keskimatkan jumpperit kelpo prosentilla sisään, mutta se ei ole se mitä häneltä pyydetään. Jefferson on myös joutunut julisteeseen niin monta kertaa, että kauden lopulla saatetaan miettiä onko häntä järkevää pitää mm. Derrick Favorsin kehityksen jarruna joukkueessa.
C.J. Miles on tehnyt sen mitä häneltä on vaadittu: tuo energiaa ja heittovoimaa penkiltä, väläytellen välillä lähes Iguodalamaisilla donkeillaan. Kova levypallomies kokoisekseen, mutta jää puolustuspäässä hieman liian usein jälkeen puolustettavastaan.
Mehmet Okur on ollut pettymys, kaukoheitot eivät uppoa, puhumattakaan korinaluspelin täydellisestä epäonnistumisesta. Sentään osa levareista jää vielä hyppysiin, saattaa yli 30-vuotiaana olla myös jarruna Favorsin kehitykselle, saattaa olla kauden jälkeen menneen talven lumia.
Nuoret Gordon Hayward, Austin Daye ja Derrick Favors ovat kauden alussa saaneet hieman kitsaasti peliaikaa, mutta ovat näyttäneet, että heihin voi luottaa kovinakin aikoina. Pistävät palloa säkkiin ja hoitavat oman postinsa melko kunniakkaasti. Favorsin vahva puolustuspeli, Haywardin jumpperit ja Dayen kokonaisvaltaisuus eivät ole jääneet huomiotta, ovat ansainneet lisäminuuttinsa jatkossa.
Tällä hetkellä Jazz porskuttaa siis melko surkealla 1-5 rekordilla eteenpäin, mutta joukkueen hitsautuessa enemmän yhteen, myös tulosten pitäisi parantua.
P.s. Kirjoittajalla on myös sosiaalinen elämä television ja PS3sen tuolla puolen.