Vs: Eteläinen II-divari
Kaspalakit – Possut 69-78 (28-39)
Lähtöaskeleet: Possut kävivät välillä ottamassa vauhtia kolmosesta ja ovat taas ”kotonaan”. Rosteri oli suurin piirtein sama kuin edellisessäkin kohtaamisessa. Nollakerholaisten ottelua oli seuraamassa noin 50 katsojaa (suuri luku saattoi johtua osin siitä, että samaan aikaan oli Pussihukkien valokuvaus samassa paikassa).
Matsi: Ensimmäinen kymppi taputeltiin puolustusvoittoisesti vuorovedolla. Mitään häikäisevää peliä ei nähty, mutta yritystä oli kyllä ihan kiitettävästi. Toisella jaksolla Possut nosteli kakkospalloista muutaman helpon korin ja hups, eroa oli kymmenen pinnaa.
Puoliajan jälkeen ero oli jo 15 pistettä, kun Lahtinen päästettiin irti. All in-pelityylillä Lahtinen paukutti viimeisellä jaksolla nopeaan tahtiin 13 pinnaa ja ero kutistui kuuteen pisteeseen. Valitettavasti Possujen Myyryläinen ja Honka kuittasivat toisessa päässä eikä PuHu2-Passe kaltaista trilleriä lopulta nähty.
Possujen yllättäjä oli monipuolinen Myyryläinen, joka heitti hyvällä prosentilla läheltä ja kaukaa hoitaen samalla mallikkaasti pelinjohdon. Valek ei näköjään heitä enää edes vaparikulmalta, mutta otti sentään kymmenkunta levypalloa. Blomqvist teki huomaamatta 16 pinnaa muiden namipasseista ja Turunen touhusi tuttuun tapaan siellä täällä. Tarpeeksi kun heittää niin välillä sisäänkin menee.
Kaspalakkien puolustus oli ihan kelvollista, mutta jos ensimmäinen kaukoheitto uppoaa 32 minuutin kohdalla, ollaan yleensä vaikeuksissa. Nuori Lahtinen oli jälleen erinomainen etenkin lopussa ja Ollila pelasi tasaisen varmasti läpi ottelun. Muut olivat kovin ujoja hyökkäyspäässä, mikä johti lukuisiin menetyksiin ja pakotettuihin ratkaisuihin.
Tuomaripari Helenius-Vikman hoiteli homman ammattimiesten ottein osoittaen samalla, että uudet sääntötarkennukset eivät tee hyvää tuomaritoimintaa mahdottomaksi. Respect.
Kaspalakit: Tuunanen 8, Kaijansinkko -, Ollila 8, Farin -, Kirjavainen 8, Wessman 6, Vuorinen -, Riihimäki 4, Lahtinen (MVP) 23, Aho 12.
Possut: Malminen 6, Viertola -, Myyryläinen 23 (MVP), Honka 8, Uotila 4, Blomqvist 16, Turunen 18, Luukkola -, Valek 2, Puustinen 1.
Entä sitten? Possut on ihan kelvollinen ja kokenut poppoo, joka harjannee itsensä turvallisille vesille hyvissä ajoin. Rosteri ei kovin laaja ole, mutta onpahan ainakin helppo valmennettava.
Kaspalakkien pelissä on kyllä ainakin näennäistä yritystä, mutta tämä ei tule sarjassa riittämään. Toistaitoisen lauman pitäisi keskittyä rymistelyyn ja suoraviivaiseen peliin ja jättää taitavien yksilösuoritusten yrittäminen kokonaan Lahtiselle ja Aholle. Turhan orjallinen ja mielikuvitukseton kuvion pelaaminen saa jopa harkitsemaan, pitäisikö Herroja vastaan kokeilla vanhaa tuttua freelance-scheissea ryminän kera.
Bonus: Kun ei Haastajilta kuitenkaan rapsaa tule, niin tässä muutama sananen puolet ottelusta nähneenä.
Haastajat roikkuivat kohtuullisesti Passen kyydissä puoliväliin saakka, vaikka ratkaisut otettiin kaukaa. Passelta ilmeisesti ainakin Parviainen oli lieskassa heittäen matsin puolivälin tienoilla kymmenkunta pinnaa lähes putkeen.
Toisella jaksolla Passe väsyi tai alkoi ylimieliseksi, sillä kentällä nähtiin paljon kakkosviisikon pelaajia. Ottelun loppu oli kuin paremmastakin pokeripelistä. Haastajat lisäsivät loppuminuuteilla vauhtia ja ampuivat kaukaa ja läheltä hanakasti. Pääarkkitehteinä olivat Aho ja Heinäharju Mikkelsonin säestäessä. Kun pari minuuttia oli jäljellä, Michelsonin kolmonen aiheutti kotijoukkueelle tuuletukset ja Passelle aikalisän. Ero 5 pinnaa. Aikalisän jälkeen Ketomaa naulasi kolmosen pussukkaan ja toisessa päässä hyvän ottelun pelannut Heinäharju suti molemmat vaparit ohi. Passe ei jatkoajalle halunnut, vaan haki nopeaa voittoa kaaren takaa heittämällä. Olisiko ollut Ketomaan kolmas yritys, joka sitten meni sisään, kun matsia oli jäljellä noin 6 sekuntia. Aika kova oppitunti.
