Vs: Eteläinen II-divari
Tuli tässä aamukahvia juodessa mieleen, että miten tästäkin pienestä koripalloyhteisöstä löytyy jatkuvasti katkeraa porukkaa, joka innolla on urinoimassa muiden muroihin? Mitä voi nähdä negatiivisena sen, että jokin pieni paikkakunta pyrkii aktiivisesti ylläpitämään ja jopa kehittämään koripalloperinteitään? Onko jotenkin väheksyttävää, että pyritään "oman kylän pojista" kasaamaan joukkue, jolla voisi pärjätä nyt ensin kakkosdivarissa? Jos on mahdollista saada takaisin pelaajia, jotka ovat aiemmin lähteneet muualle, miksei niin tehtäisi? Miten katkeroitunut mieli pitää olla, että tällainen toiminta saadaan käännettyä jotenkin kommunismiin viittaavaksi?
Sponsorien hankkiminen on myös helpompaa, kun on jokin selkeä linja, millä joukkuetta kasataan ja kehitetään. Paikallisten yrittäjienkin mielestä on varmaan mielekkäämpää tukea joukkuetta jonka pelaajat tuntee pitkältä ajalta, kuin joukkuetta, joka on kasattu muualta tulleista pelaajista. Varsinkin, kun joukkueen pelaajat vastaavat osaltaan myös juniorijoukkueiden valmentamisesta ja koko hommaa on koordinoimassa henkilö, jolla on koulutuksen puolesta pätevyys tehtävään.
Että mitä väärää tässä nyt on ja missä se "kommarimeininki" piilee? Vai pitäisikö tiettyjen itseriittoisten pääkaupunkiseutulaisten ottaa pää pois puskasta (tai hanurista) ja arvostaa hieman sitä, mitä muut tekevät?
Voisi luulla, että tämän (suomessa marginaali)lajin harrastajat pystyisivät jotenkin puhaltamaan yhteiseen hiileen, eikä vain dissaamaan muiden tekemisiä.
