Susijengi EM-kisoissa 2022

[Dzeko]

Vähän samanlainen tappio kuin jääkiekon historiassa jollekin Neuvostoliitolle!

 

[JaA]

Koriero Serbia-pelistä ei käsittääkseni merkitse mitään ellei Suomi ole lohkon loppumisvaiheessa tasavoitoissa Serbian kanssa, joka ei tule tapahtumaan.

Taitaa olla että samoissa pisteissä olevien keskinäisten otteluiden koriero merkkaa, tämän jälkeen pisteet jne..

 

[JaA]

Vuoden päästä MM-kisoihin Aasiaan. Kesälomankin sain jo siirrettyä. Tää on hyvää oppia sinne. Ihan hyvää kilpailua maajoukkue paikoistakin alkaa olemaan. Plussaa kaikki kokemuksesta alkaen.

 

[Pyynikin Toivoton]

Itseäni ei ruma rökäletappio harmita lainkaan, koska Shawn Huff blokkasi Jokicin! Se oli juuri sitä elämystä ja elämänkokemusta, jota suomalaiset aina lähtevät rapakon taakse tai arvokisoihin hakemaan. Menestys on toissijaista.

Muistellaan tuota blokkia, ei muistella 78 pisteen tappiota!

 

[KeegoMesh]

.....
Pointtina koko viestissä on siinä, että kaipaisin kriittisempää keskustelua siitä, miksi emme ole saaneet tasoa nostettua seuraavalle tasolle?

Ron Kaufman: Criminal, Basic, Expected, Desired jne...

Suomen perustasoa on selviytyä EM-kisoihin.
Suomelta odotetaan pudotuspelipaikkaa.
Suomelta toivotaan pääsyä kahdeksan parhaan joukkoon.

Pointtini on mikäli halutaan saada tasonnosto niin asioita pitää tehdä eri kriteereillä. Basic-suoritukseen voi yltää, jos jotain jätetään tekemättä. Jarruna tässä on suosittu 80/20 ajattelu, että voidaan oikoa monessa kohtaa.

Lisäksi puolustuspelaaminen on osa-alue, jossa voidaan päästä jopa muiden maiden edelle. Tämä siitä syystä, koska 95% maailman valmentajista keskittyy pelkästään hyökkäyspelin kehittämiseen.

 

[jaakko1]

Pointtina koko viestissä on siinä, että kaipaisin kriittisempää keskustelua siitä, miksi emme ole saaneet tasoa nostettua seuraavalle tasolle?

Mun mielestä on pienimuotoinen ihme, että Suomi on ylipäätään toipunut sukupolvenvaihdoksesta näinkin hyvin. Ei tästä ole kuin muutamia vuosia, kun Suomen pelaajamateriaalin taso näytti hirvittävältä. Markkasen ja Salinin lisäksi juuri keneltäkään ei ollut lupa odottaa oikein mitään. Mainittakoon vaikka esimerkkeinä jenkeissä penkkiä kuluttanut Valtonen.

Lisäksi Suomi menetti aika monta talenttia lyhyen ajan sisään. Esimerkiksi Mäestä tuli Espanjan korttelisarjalainen, Cavenilta loppui kiinnostus lajia kohtaan, Michelsen joutui lopettamaan uransa ja Aidoosta kukaan ei kai tiedä, mikä hänelle tuli.

Mä olin melko varma, että kun Koposen, Kotin, Rannikon ja kumppaneiden sukupolvi ripustaa kengät naulaan, niin meikäläisiä odottaa taas B-sarjan höntsypelit. Onneksi olin väärässä.

Kysymys siitä, miksi emme ole saaneet nostettua tasoa entisestään, niin vastaus löytyy meidän väkiluvusta. Me olemme pieni jääkendon sokaisema maa, jossa lajin harrastajia on kuitenkin varsin vähän. Meillä ei ole yhtäkään eurooppalaista huippuseuraa, enkä usko että on jatkossakaan. En myöskään usko, että laji nousee suurissa kaupungeissa nykyistä merkittävästi isompaan asemaan. Se vaatisi niin paljon enemmän panostuksia, joita esimerkiksi Koripalloliitto ei ole tehnyt nimeksikään.

Musta realistinen taso on päästä aina EM-kisoihin (top 24), taistella jatkopaikasta ja melkoisilla suonenvedoilla selviytyä kerran pari kahdeksan parhaan joukkoon. Sitä korkeammalle en usko, että rahkeet riittävät. Tämä on minusta sellaista realisimia, joka futispuolelta puuttuu kokonaan. Eikös Suomen pitänyt olla kovin Pohjoismaa vuonna 2020? Tuo visio herättää nyt lähinnä huutonaurua.

 

[vapaamuurari]

Ensimmäinen puoliaika oli se mistä sai jotain infoa Suomen joukkueesta. Kun vastus kovenee ja mennään aivan Euroopan huipulle, niin jyvät erottuu akonoista. Markkanen odotetusti, Maxhunilta lahjakkuusperusteella pystyi odottamaan ja Valtonen oli se joka yllätti positiivisesti. Suomessa on selkeä yliarvostus Salinia kohtaan ja kylmä totuus on ettei pärjännyt noin kovassa tasossa. Israelia vastaan yllättäen huono ja huonoa Puolaa vastaan odotetusti hyvä. Joku laittoi että 60 pinnaa voisi olla tasoero Serbiaan ja siltä se näytti.

Toisella puoliajalla kun matsi oli vitsi tuli koreja sitten Suomen huonoimmilta pelaajilta. Kun pelaillaan merkityksettömästi on helppo onnistua ja juuri sitä ei haluaisi nähdä vaan onnistumisia joskus merkityksellisissä matseissa esim tänään kiitos.

Satoranskyn poissaolo tai se ettei hän pysty pelaamaan tasollaan on varmasti verrannollinen jos Markkanen olisi samassa tilanteessa. Suomi saa siitä tavallaan epätoivottavan edun koska kaikkien parhaiden toivoisi pystyvän pelaamaan. Jos tänään ei joukkueesta löydy energiaa eilisen seurauksena niin kyllähän oppirahoja on maksettu liikaa.

Jos Suomi onnistuu voittamaan Tsekin ja Hollannin, niin Suomen pitäisi sijoittua lohkossa toiseksi.

 

[matador]

Mun mielestä on pienimuotoinen ihme, että Suomi on ylipäätään toipunut sukupolvenvaihdoksesta näinkin hyvin. Ei tästä ole kuin muutamia vuosia, kun Suomen pelaajamateriaalin taso näytti hirvittävältä. Markkasen ja Salinin lisäksi juuri keneltäkään ei ollut lupa odottaa oikein mitään. Mainittakoon vaikka esimerkkeinä jenkeissä penkkiä kuluttanut Valtonen.

Lisäksi Suomi menetti aika monta talenttia lyhyen ajan sisään. Esimerkiksi Mäestä tuli Espanjan korttelisarjalainen, Cavenilta loppui kiinnostus lajia kohtaan, Michelsen joutui lopettamaan uransa ja Aidoosta kukaan ei kai tiedä, mikä hänelle tuli.

Mä olin melko varma, että kun Koposen, Kotin, Rannikon ja kumppaneiden sukupolvi ripustaa kengät naulaan, niin meikäläisiä odottaa taas B-sarjan höntsypelit. Onneksi olin väärässä.

Kysymys siitä, miksi emme ole saaneet nostettua tasoa entisestään, niin vastaus löytyy meidän väkiluvusta. Me olemme pieni jääkendon sokaisema maa, jossa lajin harrastajia on kuitenkin varsin vähän. Meillä ei ole yhtäkään eurooppalaista huippuseuraa, enkä usko että on jatkossakaan. En myöskään usko, että laji nousee suurissa kaupungeissa nykyistä merkittävästi isompaan asemaan. Se vaatisi niin paljon enemmän panostuksia, joita esimerkiksi Koripalloliitto ei ole tehnyt nimeksikään.

Musta realistinen taso on päästä aina EM-kisoihin (top 24), taistella jatkopaikasta ja melkoisilla suonenvedoilla selviytyä kerran pari kahdeksan parhaan joukkoon. Sitä korkeammalle en usko, että rahkeet riittävät. Tämä on minusta sellaista realisimia, joka futispuolelta puuttuu kokonaan. Eikös Suomen pitänyt olla kovin Pohjoismaa vuonna 2020? Tuo visio herättää nyt lähinnä huutonaurua.

Väkiluku ja jääkiekon suosio selittää osan, mutta sekin osittainen tekosyy jonka taakse helppo piiloutua. Serbia väkiluku 6.8 miljoonaa (Wikipedia) Suomi 5.5 milj. ja Serbia maailmanhuippua myös lentopallossa ja vesipallossa (pieni laji, mutta isompi globaalisti kuin jääkiekko). Eivätkä jalka- ja käsipallossakaan mitään Euroopan heittopusseja ole. Nämä kaikki lajit vievät varmasti enemmän myös "potentiaalisia korispelaajia" kuten jääkiekko Suomessa.

Kyllähän tossa nyt on pakko olla syynä joku muu kuin väkiluku?

 

[vapaamuurari]

Mun mielestä on pienimuotoinen ihme, että Suomi on ylipäätään toipunut sukupolvenvaihdoksesta näinkin hyvin. Ei tästä ole kuin muutamia vuosia, kun Suomen pelaajamateriaalin taso näytti hirvittävältä. Markkasen ja Salinin lisäksi juuri keneltäkään ei ollut lupa odottaa oikein mitään. Mainittakoon vaikka esimerkkeinä jenkeissä penkkiä kuluttanut Valtonen.

Lisäksi Suomi menetti aika monta talenttia lyhyen ajan sisään. Esimerkiksi Mäestä tuli Espanjan korttelisarjalainen, Cavenilta loppui kiinnostus lajia kohtaan, Michelsen joutui lopettamaan uransa ja Aidoosta kukaan ei kai tiedä, mikä hänelle tuli.

Mä olin melko varma, että kun Koposen, Kotin, Rannikon ja kumppaneiden sukupolvi ripustaa kengät naulaan, niin meikäläisiä odottaa taas B-sarjan höntsypelit. Onneksi olin väärässä.

Kysymys siitä, miksi emme ole saaneet nostettua tasoa entisestään, niin vastaus löytyy meidän väkiluvusta. Me olemme pieni jääkendon sokaisema maa, jossa lajin harrastajia on kuitenkin varsin vähän. Meillä ei ole yhtäkään eurooppalaista huippuseuraa, enkä usko että on jatkossakaan. En myöskään usko, että laji nousee suurissa kaupungeissa nykyistä merkittävästi isompaan asemaan. Se vaatisi niin paljon enemmän panostuksia, joita esimerkiksi Koripalloliitto ei ole tehnyt nimeksikään.

Musta realistinen taso on päästä aina EM-kisoihin (top 24), taistella jatkopaikasta ja melkoisilla suonenvedoilla selviytyä kerran pari kahdeksan parhaan joukkoon. Sitä korkeammalle en usko, että rahkeet riittävät. Tämä on minusta sellaista realisimia, joka futispuolelta puuttuu kokonaan. Eikös Suomen pitänyt olla kovin Pohjoismaa vuonna 2020? Tuo visio herättää nyt lähinnä huutonaurua.

Sivutaan nyt tätä toisen lajin väitettä. Futiksessa on mahdollista johtuen lajin erilaisuudesta mennä käsittämättömänkin pitkälle yhdessä turnauksessa. Huonompi kyllä pystyy voittamaan paremman ja paljonkin paremman koska onnistunut taktinen bussitus ja vastaiskun/vastaiskujen onnistuminen. Suomi onnistui voittamaan Tanskan vaikka peli pelattiin Tanskassa.

Suomessa aivan liikaa tuijotetaan nuorten turnausten tuloksia joukkueena. Se ei ole se millä saadaan talentteja, niistä turnauksista pitää löytyä pelaajat jotka erottuvat selvästi muista ikäluokissaan. Joka ainoassa urheilulajissa tämä kehitysketju pitää paikkansa. Markkanen ja Maxhuni erottui selvästi ja heitä palkittiin kansainvälisesti nuorina, Kuier sama juttu. Se taas ei riitä että on Suomen joukkueen paras pelaaja, se ei tarkoita ollenkaan että pärjäisi kansainvälisellä tasolla. Ainoa keino urheilussa nousta paremmaksi on yksilöt. Mun mielestä koriksessa on valoa sillä saralla mutta a-sarjasssa nuorten pelaaminen on sellainen mikä ei sitä tuo. Se mitä ei saa tapahtua on tasapaksuinen materiaali, tasainen joukkue nuorissa on katastrofi. Sellaisesta ikäluokasta voi melkoisella varmuudella sanoa ettei tule kansallista tasoa kummempaa talenttia.

 

[Lukutaito]

Musta realistinen taso on päästä aina EM-kisoihin (top 24), taistella jatkopaikasta ja melkoisilla suonenvedoilla selviytyä kerran pari kahdeksan parhaan joukkoon. Sitä korkeammalle en usko, että rahkeet riittävät. Tämä on minusta sellaista realisimia, joka futispuolelta puuttuu kokonaan. Eikös Suomen pitänyt olla kovin Pohjoismaa vuonna 2020? Tuo visio herättää nyt lähinnä huutonaurua.

En muista, että futispuolella olisi tuollaista tavoitetta koskaan asetettu (ja aika outoa se olisikin, kun ennen 2020 ei oltu edes miesten arvokisoissa). Sen sijaan urheilussa ylipäätään Suomen piti olympialaisissa joskus olla paras pohjoismaa 2020.

Näkisin, että koripallossa (niin kuin itse asiassa jalkapallossakin) on Markkasen "valtakaudella" mahdollista päästä suotuisalla kaaviolla neljän joukkoon EM-kisoissa, mutta se vaatii tosiaan poikkeuksellista kaaviotuuria.

Suomi muuten selvisi juuri ensimmäistä kertaa pelaamalla MM-kisoihin koripallossa. Kai se on jonkinlainen signaali eteenpäin menosta?

 

[vapaamuurari]

Väkiluku ja jääkiekon suosio selittää osan, mutta sekin osittainen tekosyy jonka taakse helppo piiloutua. Serbia väkiluku 6.8 miljoonaa (Wikipedia) Suomi 5.5 milj. ja Serbia maailmanhuippua myös lentopallossa ja vesipallossa (pieni laji, mutta isompi globaalisti kuin jääkiekko). Eivätkä jalka- ja käsipallossakaan mitään Euroopan heittopusseja ole.

Kyllähän tossa nyt on pakko olla syynä joku muu kuin väkiluku?

Palloilukulttuuri. Serbia on muuten futiksessa pudonnut alemmas, oletan että sama kuin monella muulla maalla eli lajin muuttuminen yhä fyysisemmäksi ja pelaajat isokokoisemmiksi on väistämättä muuttanut lajia.

Suomalaiset on laiskoja teknisiä pimputtajia. Epämukavuusalueella ei haluta harjoitella koskaan. Jos harjoittelua kovennetaan fyysisen kunnon osa-alueella niin sen jälkeen ei tulla enää paikalle. Kikkailijoita on pilvin pimein. Jotta voisi pelata otteluissa kovemmalla intensiteetillä niin peruskunnon puolesta pitää pystyä ramppaamaan helposti koko koris tai futismatsi läpi.

 

[Lukutaito]

Palloilukulttuuri. Serbia on muuten futiksessa pudonnut alemmas, oletan että sama kuin monella muulla maalla eli lajin muuttuminen yhä fyysisemmäksi ja pelaajat isokokoisemmiksi on väistämättä muuttanut lajia.

Suomalaiset on laiskoja teknisiä pimputtajia. Epämukavuusalueella ei haluta harjoitella koskaan. Jos harjoittelua kovennetaan fyysisen kunnon osa-alueella niin sen jälkeen ei tulla enää paikalle. Kikkailijoita on pilvin pimein. Jotta voisi pelata otteluissa kovemmalla intensiteetillä niin peruskunnon puolesta pitää pystyä ramppaamaan helposti koko koris tai futismatsi läpi.

Eli Suomella ei siis ole "palloilukulttuuria", mutta ei ole siis ilmeisesti "kestävyyskulttuuriakaan"? Kumma juttu, että esimerkiksi kestävyysjuoksussa ja hiihdossa on kuitenkin historian saatossa pärjätty ihan hyvin.

En ole kyllä tähän kestävyysselitykseen (Suomen menestyksen estäjänä palloilulajeissa) koskaan aiemmin törmännyt, mutta ei se tarkoita, ettei se voisi olla totta. Siis Suomi nousisi jalkapallossa Euroopan/maailman huipulle, jos pelaajat kävisivät (junnuina) enemmän lenkillä? Tämä on aika mullistava paljastus, ja pitäisi varmaan kertoa Rive Kanervalle ja muille, koska tosiaan väitän, että ainakaan Suomen futispiireissä ei ole yhtään ihmistä, joka hakisi ensimmäisenä selitystä tuolta - tai sanoisi että "Suomalaiset on laiskoja teknisiä pimputtajia" ja ""Kikkailijoita on pilvin pimein." Oletko seurannut Veikkausliigaa yhtään? Kuvaavatko nuo luonnehdinnat sinusta Veikkausliigan tilannetta tällä hetkellä?

 

[Pöllänation]

Mun mielestä on pienimuotoinen ihme, että Suomi on ylipäätään toipunut sukupolvenvaihdoksesta näinkin hyvin. Ei tästä ole kuin muutamia vuosia, kun Suomen pelaajamateriaalin taso näytti hirvittävältä. Markkasen ja Salinin lisäksi juuri keneltäkään ei ollut lupa odottaa oikein mitään. Mainittakoon vaikka esimerkkeinä jenkeissä penkkiä kuluttanut Valtonen.

Lisäksi Suomi menetti aika monta talenttia lyhyen ajan sisään. Esimerkiksi Mäestä tuli Espanjan korttelisarjalainen, Cavenilta loppui kiinnostus lajia kohtaan, Michelsen joutui lopettamaan uransa ja Aidoosta kukaan ei kai tiedä, mikä hänelle tuli.

Mä olin melko varma, että kun Koposen, Kotin, Rannikon ja kumppaneiden sukupolvi ripustaa kengät naulaan, niin meikäläisiä odottaa taas B-sarjan höntsypelit. Onneksi olin väärässä.

Kysymys siitä, miksi emme ole saaneet nostettua tasoa entisestään, niin vastaus löytyy meidän väkiluvusta. Me olemme pieni jääkendon sokaisema maa, jossa lajin harrastajia on kuitenkin varsin vähän. Meillä ei ole yhtäkään eurooppalaista huippuseuraa, enkä usko että on jatkossakaan. En myöskään usko, että laji nousee suurissa kaupungeissa nykyistä merkittävästi isompaan asemaan. Se vaatisi niin paljon enemmän panostuksia, joita esimerkiksi Koripalloliitto ei ole tehnyt nimeksikään.

Musta realistinen taso on päästä aina EM-kisoihin (top 24), taistella jatkopaikasta ja melkoisilla suonenvedoilla selviytyä kerran pari kahdeksan parhaan joukkoon. Sitä korkeammalle en usko, että rahkeet riittävät. Tämä on minusta sellaista realisimia, joka futispuolelta puuttuu kokonaan. Eikös Suomen pitänyt olla kovin Pohjoismaa vuonna 2020? Tuo visio herättää nyt lähinnä huutonaurua.

Serbia on suurinpiirtein Suomen kokoinen valtio väkiluvultaan, jossa jalkapallo ykköslaji. Silti taso koripallossa valovuoden edellä Suomea. Selitellä voi aina, ”koska jääkiekko” mikäli haluaa huijata itseään.

Suurin ongelma löytynee kannattajakulttuurista. Maajoukkue kyllä kiinnostaa suurissa lajeissa, mutta seurakulttuuri on paskaa lajissa kuin lajissa. Ei ole resursseja kun ei ole katsojia eikä sitämyöten kiinnostusta ja rahaa.

 

[Hx]

Mun mielestä on pienimuotoinen ihme, että Suomi on ylipäätään toipunut sukupolvenvaihdoksesta näinkin hyvin. Ei tästä ole kuin muutamia vuosia, kun Suomen pelaajamateriaalin taso näytti hirvittävältä. Markkasen ja Salinin lisäksi juuri keneltäkään ei ollut lupa odottaa oikein mitään. Mainittakoon vaikka esimerkkeinä jenkeissä penkkiä kuluttanut Valtonen.
---
Mä olin melko varma, että kun Koposen, Kotin, Rannikon ja kumppaneiden sukupolvi ripustaa kengät naulaan, niin meikäläisiä odottaa taas B-sarjan höntsypelit. Onneksi olin väärässä.
---
Musta realistinen taso on päästä aina EM-kisoihin (top 24), taistella jatkopaikasta ja melkoisilla suonenvedoilla selviytyä kerran pari kahdeksan parhaan joukkoon. Sitä korkeammalle en usko, että rahkeet riittävät. Tämä on minusta sellaista realisimia, joka futispuolelta puuttuu kokonaan. Eikös Suomen pitänyt olla kovin Pohjoismaa vuonna 2020? Tuo visio herättää nyt lähinnä huutonaurua.

Minä ajattelen, että asiat eivät ole ikinä niin huonosti kuin miltä ne yksittäisen katastrofipelin tai edes karsintojen/turnauksen jälkeen näyttävät. Eivätkä myöskään niin hyvin kuin miltä ne sen täysosumapelin/karsintojen/turnauksen jälkeen näyttävät. Täällä oli muistaakseni paljonkin panikointia Suomen sukupolvenvaihdoksesta ja odottavasta B-sarjasta niinkin kauan aikaa sitten kuin marraskuussa -21 kun Suomi hävisi MM-karsintojen avauksen Ruotsille surkealla pelillä. Toisaalta, vaikka sitten ensimmäisenä eurojoukkueena MM-paikka aukesikin, niin Suomen joukkueella ei ole syvyyttä juuri nimeksikään. Meillä on käynyt viime aikoina hyvä tuuri loukkaantumisten ja Markkasen käytettävissä olemisen suhteen.

Minäkin muistan sen narratiivin, kuinka nuoren Suomen joukkueen piti aina vaan parantua vuoden 2011 kisojen jälkeen, vaan eipä parantunut. Mutta jos mennään se täysi puoli lasista edellä, niin nykymajun keski-ikä putoaa heti 25:een, kun sieltä poistetaan nuo kaksi eläkeläistä, joiden tärkein rooli on näissä kisoissa kuitenkin ollut kentän ulkopuolella vaikka ihan ovat kentällä paikkansa täyttäneetkin. Joukkueen runko on Salinia lukuunottamatta oikeasti nuori, erityisesti etukentän puolella. Korkeintaan 25-vuotiaita runkopelaajia on Markkanen, Maxhuni, Jantunen, Valtonen ja kisajengin ulkopuolelta Nkamhoua plus superlupaus Little. Runkopelaajista ainoastaan Sasulle tulee löytää korvaaja seuraavan viiden vuoden aikana. Meillä voi olla käsissä pitkien pelaajien kultainen sukupolvi ja tämä ikkuna voi olla auki ainakin seuraavat 5-8 vuotta. Jos nuorisosta saadaan täydennystä erityisesti takakentälle, näen maajoukkueella ihan todellisen mahdollisuuden nousta seuraavalle tasolle.

Lasin tyhjällä puolella: eilen nähtiin se, että Euroopan huippu on tällä hetkellä eri tasolla. Enkä edes uskalla ajatella, mitä parikin avainpelaajien loukkaantumista tekisi joukkueelle, näitä kuitenkin aina vääjäämättä tapahtuu esim. Koponen 2017.

 

[Dzeko]

Serbia on suurinpiirtein Suomen kokoinen valtio väkiluvultaan, jossa jalkapallo ykköslaji. Silti taso koripallossa valovuoden edellä Suomea. Selitellä voi aina, ”koska jääkiekko” mikäli haluaa huijata itseään.

Suurin ongelma löytynee kannattajakulttuurista. Maajoukkue kyllä kiinnostaa suurissa lajeissa, mutta seurakulttuuri on paskaa lajissa kuin lajissa. Ei ole resursseja kun ei ole katsojia eikä sitämyöten kiinnostusta ja rahaa.

Niimpä..melkeen ainoot kunnon fanit on lätkässä!

 

[Espoon Nash]

Urheilulehdestä luin joskus että Portugalissa on alle 20 päätoimista lasten jalkapallovalmentajaa. Silti maa kilpailee maailman parhaiden futismaiden kanssa EM-kullasta, vaikka nuo maat ovat paremmin resursoituja ja väkirikkaampia.

Suomen maajoukkue on koripallossa tällä hetkellä parempi kuin koskaan elinaikanani ja lähitulevaisuus on kirkas. Ainoa mikä meidät enää erottaa Euroopan top 5 -maista on työnteko, ja työtähän tehdään, on tehty ja tullaan tekemään. Resurssit, väkiluku, raha jne. ovat oikeasti vain tärkeä lisä, mutta eivät ratkaisevia.

 

[vapaamuurari]

Eli Suomella ei siis ole "palloilukulttuuria", mutta ei ole siis ilmeisesti "kestävyyskulttuuriakaan"? Kumma juttu, että esimerkiksi kestävyysjuoksussa ja hiihdossa on kuitenkin historian saatossa pärjätty ihan hyvin.

En ole kyllä tähän kestävyysselitykseen (Suomen menestyksen estäjänä palloilulajeissa) koskaan aiemmin törmännyt, mutta ei se tarkoita, ettei se voisi olla totta. Siis Suomi nousisi jalkapallossa Euroopan/maailman huipulle, jos pelaajat kävisivät (junnuina) enemmän lenkillä? Tämä on aika mullistava paljastus, ja pitäisi varmaan kertoa Rive Kanervalle ja muille, koska tosiaan väitän, että ainakaan Suomen futispiireissä ei ole yhtään ihmistä, joka hakisi ensimmäisenä selitystä tuolta - tai sanoisi että "Suomalaiset on laiskoja teknisiä pimputtajia" ja ""Kikkailijoita on pilvin pimein." Oletko seurannut Veikkausliigaa yhtään? Kuvaavatko nuo luonnehdinnat sinusta Veikkausliigan tilannetta tällä hetkellä?

Veikkausliiga on malliesimerkki erittäin matalan temmon futiksen pääsarjasta. Tänä kesänä norjalainen joukkue pisti veikkausliigaseuran laulukuoroon ja heidän valmentajansa sekä suomen maajoukkueen ryhmässä oleva Kairinen totesivat suurimman eron tulevan juoksun määrästä. Norjan futiksessa juostaan huomattavasti enemmän. Suomen futiksessa panostettiin voimakkaasti tekniseen osaamiseen, nyt kun peli on alkanut muuttua yhä rankemmaksi fyysisesti niin jäädään jalkoihin. Se taas ei tarkoita mitään dieselpelaajia joilta puuttuu kiihtyvyysominaisuudet josta esimerkkinä käyköön helmarit.

Pelitempo ja intensiteetti on matala koska yksinkertaisesti pelaajat ei ole riittävän hyvässä juoksukunnossa. Peruskunto on kaiken pohja ja et voi prässätä riittävästi etkä nostaa intensiteettiä koska pelaajat ei jaksa. Serbia pelasi eilsen matsin ensimmäisen puoliajan eri temmolla mitä Suomi ja se näkyi tulostaululla. Teoriassa on totta että Suomen saumat on varmasti koriksessakin paremmat puolustuksen kautta ainakin vielä, mutta vain jos se on kovaan prässiin pohjautuvaa ja se taas vaatii jalkoja ja kovempaa kuntoa.

Et voi treenata esim 400 metrin juoksijaksi niin että jaksat juosta vain sen. Riittävän korkean peruskunnon pohjalle voi vasta rakentaa järkevästi tempojuoksuja. Futis on vieläkin enemmän juoksupeli mitä koris, puhutaan liikkeestä mutta liikehän löytyy juoksusta. Kansainvälisen futiksen huipulla vaatimustaso alkaa olemaan hurja nimenomaan fysiikan puolella ja kyllä se tulee korostumaan koriksessakin lisää tulevaisuudessa. Toisaalta sana hurja on väärä koska yksilöurheilussa löytyy kyllä sellaisia harjoituskoneita joita lähellä ei vielä joukkueurheilussa olla.

 

[gallup1]

En muista, että futispuolella olisi tuollaista tavoitetta koskaan asetettu (ja aika outoa se olisikin, kun ennen 2020 ei oltu edes miesten arvokisoissa).

Jalkapallossa Kimmo J. Lipposen aikaan (2007) oli tavoite olla "TOP 10 maa 2020 kaikilla mittareilla mitattuna".

 

[Fiftie]

Serbia on suurinpiirtein Suomen kokoinen valtio väkiluvultaan, jossa jalkapallo ykköslaji. Silti taso koripallossa valovuoden edellä Suomea. Selitellä voi aina, ”koska jääkiekko” mikäli haluaa huijata itseään.

Suurin ongelma löytynee kannattajakulttuurista. Maajoukkue kyllä kiinnostaa suurissa lajeissa, mutta seurakulttuuri on paskaa lajissa kuin lajissa. Ei ole resursseja kun ei ole katsojia eikä sitämyöten kiinnostusta ja rahaa.

Oletan, että Serbiassa urheilukulttuuri on aivan eri tasoa kuten myös urheilun arvostus. Eiköhän siellä ole osattu suunnata resurssit oikein. Joku voisi nyt toki meille kaivaa kuinka monta lisenssipelaajaa Serbiassa on koripallossa.

Lentopallon puolelta löytyy tilastoja, että Serbiassa 12450 miespelajaa. Koripallossa nyt kuitenkin jonkun verran varmaan enemmän.

 

[koris.com]

Väkiluku ja jääkiekon suosio selittää osan, mutta sekin osittainen tekosyy jonka taakse helppo piiloutua. Serbia väkiluku 6.8 miljoonaa (Wikipedia) Suomi 5.5 milj. ja Serbia maailmanhuippua myös lentopallossa ja vesipallossa (pieni laji, mutta isompi globaalisti kuin jääkiekko). Eivätkä jalka- ja käsipallossakaan mitään Euroopan heittopusseja ole. Nämä kaikki lajit vievät varmasti enemmän myös "potentiaalisia korispelaajia" kuten jääkiekko Suomessa.

Kyllähän tossa nyt on pakko olla syynä joku muu kuin väkiluku?

Näkisin myös perinteet isona syynä. Suomessa ei ole niin montaa vuotta, kun ihailtiin vain keihäsmiehiä, hiihtelijöitä, mäkihyppääjiä ja joukkueurheilussa vain kendolilijoita. Eilen oli fyysisesti vastassa varmaan aika saman tason pelaajia (en joukkueiden keskipituutta tiedä), mutta ai että sitä Serbian pallokosketusta sekä pelinluku- ja syöttötaitoa. Nämä kaverit ovat nähneet kapaloiästä asti, että koripalloa voi pelata tuolla tavoin, iso mieskin voi olla hyvä syöttelijä, ihminen oppii hyvin esimerkeistä. Pate Laine puolestaan lähti Teemu Selänteen innostamana lätkimään maaleja, Oliver Helander Tero Pitkämäen innostamana heittämään keihästä (ja lopetti käsipallon myöhemmin, jossa oli todella kova lupaus)

Toivon, että meidän nykyiset lapset näkevät, että Suomikin voi koriksessa menestyä ja uusia (vähän epäsuomalaisia, kuten Rannikko) tähtiä tulee lajiin jatkossakin, vielä parempina versioina.