Vs: NBA Finals 2013: Miami Heat vs. San Antonio Spurs
Nyt nähtiin sitä odotettua puolustusintensiteettiä Miamilta, ja hajosihan se Spursinkin hyökki lopulta. Mää laitan nyt huvikseni energialasit silmille, vaikka maailma ei toki ole näin yksioikoinen.
- Miamin pelin dynamiikka alkaa ehkä pikkuhiljaa aueta mullekin. Jamesilla olisi energiaa syövää tekemistä (pelin luontia ajamalla ja poustaamalla, liikkuvaa apupuolustamista) aika lailla molemmissa päissä kenttää, ja ihan sataan prossaan ei paukut riitä koko matsia. Miestä säästellään tietoisesti eka puolisko, jolloin muiden - ennenkaikkea Waden - pitäisi ottaa enemmän vastuuta. Kolmannella ja neljännellä jaksolla nostetaan intensiteettiä ja laitetaan ehkä hiukan jo väsynyt vastustaja lujille, parhaimmillaan tuloksena on tämän matsin kaltainen puolustus-transitio -myrsky. Näissä LeBron pelaa yleensä nelosena hyvin aktiivisessa roolissa sekä puolustuksessa että tämän laukaisemassa hyökkäyksessä. (Tämän painotuksen alkujuurilta saattaa löytyä myös "75 cents" -kritiikki.)
- Miamilla oikeasti on raskaita sarjoja takana. Wadella, jonka pitäisi helpottaa LeBronin taakkaa, on ollut pientä kremppaa, ja alkaa se ikäkin painaa.
- Nyt Wade käytti sen energiansa reilusti ekalla puoliskolla, ja tällä kertaa myös tehokkaammin korille pyrkien ja tilanteita luoden. Mies lähtikin sitten vaihtoon muutama minuutti ennen kolmannen loppua (64-62) ja tuli takaisin vasta pitkälti neljännellä (91-67).
- Sota kysyy miehiä. Battier on rotaatiosta ulkona heitto-ongelmiensa takia, mutta onnekkaasti Miller on pystytty teippaamaan kasaan.
- Spurs on päässyt lepäilemään, mutta avainpelaajista Duncan ja osittain Parkerkin ovat siinä vaiheessa uraa, että minuutteja pitäisi pystyä jakamaan tarkalla silmällä.
- Kuten kuultu on, Parkerin rooli on iso ja se sisältää todella paljon liikettä.
- Parker laitettiin enemmän töihin Chalmersin kanssa toisessa päädyssä vissiin ihan tahalteen.
- Toista luotettavaa pallonkäsittelijää ei taida olla. Manu on ollut nykykunnossaan menetyskone, vaikka vanha pelisilmä ajoittain välähtääkin.
- Ehkä jaksamiseen ja isoon puolustusvastuuseen liittyen Duncania ei nähty enempää poustissa, vaikka ekan pelin perusteella homma tuntuisi näillä matchupeilla toimivan ja helpottaisi Parkerin luomispaineita.
- Kawhi (8 hyökkäysribaa...) ja Green tuovat nuoruuden energiaa miltei riittävästi.
Kaksi seuraavaa peliä olis sitten vain yhden päivän levon jälkeen.
- Kun kellään ei ole puhtia kauheasti ja puolustus pelaa rutiinitasolla, Miamin hyökkäys on kamalampaa kuin Spursin. Epäilen hiukan, että nähdään ainakin vaisumpi Wade.
- Saako Miami pleijareissa hiukan kosketushäiriöiseksi osoittautuneen kytkimen päälle, kuten sai nyt ja Indy-sarjan viimeisessä? Mistä häiriöt johtuvat, jaksamisesta, pääkopasta vai jostain vastustajan käärmelääkkeestä?
- Kun tarpeeksi väsyttää, ei hypäri putoa. Tästä saattaa olla merkkejä nähtävissä mm. rakastamassamme LeBronissa.
- Selostajat hehkuttivat LeBronia pallollisen skriinin asettajana (Chalmersille). Toimihan tuo, Popon vastaus?
- Muuteskin ihan kiintoisaa, pysyvätkö pelisuunnitelmat tuttuina ja turvallisina. Hiukan yhä odotan tuota yhden miehen esitykseen pakottamista (ettei menis ennakoinnit aivan pieleen). Alkais tähdet olla kohdillaan siinä mielessä, että ainakin James on mielestäni viimeistellyt heikosti korin läheltäkin ja Leonard tehnyt erittäin hyvää työtä 1 vs 1, sekä alustan sumputus Jamesin ajaessa johti nyt kolmosiin hyvällä prosentilla.
Ei ehkä "Believe", mutta antakaa mulle lisää hyvää show'ta.
